Roska päivä

Päivä oli hyvin mieleinen, vaikka ei viettäisi juuri nyt työpaikallaansa. Työ paikka oli ihana paikka, mutta ei saisi viettää vapaa päiviä siellä, kun muuten työ kaverit luulevat häntä todella hulluksi. Hänellä ei ollut kavereita kenen kanssa viettää aikaa. Oli aivan turha tehdä melkein mitään. Puoleen päivään asti nuori vaalea hiuksinen tyttö oli nukkunut. Niin hyvin hän oli nukkunut lämpimässään sängyssäänsä. Hän ei mielellään jaksanut mennä minnekkään, mutta ei ollut mielikään tehdä ruokaakaa itselleensä. Venyttäen hän nousi sängystäänsä ja katseli ympärilleensä. Huone oli mukavan siisti ja tavarat olivat samoissa paikoissa minne hän oli jättänyt viimeksi. Kierrien ja hyppien hän pisti vaatetusta päälleensä. Hiuksiinsa hän ei jaksanut vaivautua paljonkaan. Eilisen meikit saivat jäädä silmien ympärille.
Omasta mielestään valmiina Tatu asteli ulos talostaansa. Ihana raikas ilma virtasi ympärilleen ja ilon mielin vastaan hän otti ilmat sinäänsä. Hieman kummastuksia antoi muille, kun hypelehti astellessaan eteen päin. Kasvoi oli hymyä. Pitkää matkaa hän ei ehtinyt kävellä, kun alkoi aurinko sada tulla. Pieni naurahdus tuli huulilta ja iloisena jatkoi matkaansa. Tämän päivä sai mennä puoliksi heitteille, kun itselleen Tatu lupautui antamaan syödä roska ruokaa. Sade tai muu ei antanut Tatu itseänsä tänää lannistaa. Pian hän pääsi syrjäiselle baarille mikä mukava tuntuinen näköinen.
Päästyään sisään väkeä oli hirveästi se yllätti kovasti. Nähtävästi aika moni halusi syödä roska ruokaa. Pahoittelevasti hän pyyteli antaaksi, vaikka olisi toisen aiheuttuma. Onneksi hänelle oli sattunut löytymään kahden hengen ruokailu pöydän. Sen hän nappasi nopeilla liikkuvuudella ja nappasi menu listan. Toisina aatoksina hän laittoi mutaiset saappaat vasta puolella olevalle tuolille. Merkkien sitä, että kukaan ei tulisi istumaan siihen. Mitä roska ruokaa ottaisin tänään? Tatu mietti itsekseen mielessäänsä.

//Vapaasti saa tulla//

Drakian oli kotonaan nukkumassa sohvalla sanomalehti naamallaan. Päivä oli kuten aina tylsä ja vailla tekemistä. TV oli päällä ja vampyyri heräsi uutislähetykseen. Hän viskaisi sanomalehden lattialle ja nousi istumaan suunnaten kirkkaanpunaisen katseensa TV-ruutua päin. Uutisissa kuulutettiin kaiken maailman autokolareista ja terroristeistä. Eli siis: ei mitään kiinnostavaa. Vampyyri huokaisi, otti kaukosäätimen ja sammutti television. Sitten vampyyri nousi sohvalta ja lähti etsimään nahkatakkiaan vaatekaapista. Sitä ei löytynyt siellä. Missä se on? Drakian murahti ja heitteli vaatteita ulos vaatekaapista. Oli pakko löytää suosikkitakkinsa. Kuitenkin hän löysi kaapista farkkunsa. Katsos ainakin farkut löytyivät... hän naurahti ja kiskoi päälleen. Takki oli edelleenkin kateissa. Vampyyri päätti mennä etsimään sitä eteisestä. Siinä se olikin tuolin päällä. Tällä kertaa vampyyrin oli pakko katua, että hän oli ryypännyt viime yönä. Hän laittoi takkinsa hartijoilleen ja aurinkolasit silmilleen ja lähti ulos yksiöstään kohti kaupungin katuja. Hän päätti sitten mennä Melotte's Bariin.
Kävelylenkki kesti keskustasta jonkun aikaa ja vampyyri vihdoin astui baariin. Baarissa näytti olevan paljon asiakkaita ja pöytiä oli varattu melkein, joka paikassa. Drakian rapsutti takaraivoaan. Voihan nenä! Hei tuolla olisi yksi paikka. Vampyyri hiippaili istahti tyhjän pöydän ääreen. Toisin se ei ollut ihan nurkassa, koska nurkassa istui joku nainen saappaat toisella tuolilla. Vampyyri nappasi ruokalistan ja alkoi katsella, mitä on tarjolla. Yök...Onneksi ei ole sipulia lainkaan. Hän joutui vielä hetken miettiä, mitä tilaisi. Hän sattumalta mulkoili tuntematonta naista. Milloin tuo sitten alkoi käydä täällä? vampyyri ajatteli ja naurahti itsekseen. Sen jälkeen hän alkoi selailla läpi juomalistaa.

Tatu ei välittänyt laisinkaan siitä oliko paikkansa missä hän istui jonkun muu vakituinen paikka. Jos oli jonkun vakituisen paikan tulija sai luvan tällä kertaa väistää. Hän ei lähtisi minnekkään tässä paikassa. Häviänä hän saattaisi antaa paikan, mutta silloin vasta. Kova taistelu hän antaisi paikasta. Tämä paikka oli nyt juuri hänen. Paikka oli toisinaan todella mukava, koska näki ympärilleensä tapahtuvia asioista. Muiden temmeltäviä oli hauska katselle, kun teki omaa työtä sivussa. Tatu oli ottanut mukaansa kirjansa ja paperi pinkansa. Nyt hänellä oli aikaa tehdä ja kukaan häntä ei patistanut.
Katsottuaan menu listalta ja tilannut haluamansa alkoi hän kaivamaan tarvikkeitaansa esilleen. Jalkojaansa hän ei viittinyt siirtää minnekkään, vaikka tarjoilia oli sanonnut siitä hänelle. Hirveän pistävän hajun nuori neiti haistoi ja käänsi katsomaan. Ihmisen kuolema katselleensa hän katseli toista hetken, kun nyrpisti nenäänsä ja siirtyi katsomaan kirjaansa. Kynä alkoi siuvota välillä hitaasti ja välillä ripeästi. Tarjoilia toi hänelle juomansa ja pyysi häneltä:
" Ettekö voisi mitenkään pistää jalkojanne alas tuolilta. "
Tatu ei antanut tarjoilian häiritä itseäänsä. Pään nykäisyllä hän kiitteli juomasta minkä oli tuonnut hänelle. Odotellessan ruokaa hän ei voinut olla puuskimassa ajatuksissaansa, kun huomasi yhden miehen tölläävänsä häntä. Se oli piinallista ja ärsyttävää. Antoi keskityksensä olla papereissan ja ruoassa mitä ei vielä ole tullut hänelle. Varmaakin noin vain ruokaa ei tullut, kun paljon asiakkaita tullut ennen häntä. Maltillisesti hän jatkoi ruoan odottelua, mutta töllääjään hän ei pitkään jatkaisi kestää lähettyvillään. Eikö herra suvaitse antaa ruoka rauhaa. Tatu sanoi mielessäänsä.

Drakian murahti itsekseen. Hiivatti! Tuo nainen on kyllä...Mutta tekee enemmän mieli verta... Sitten vampyyri tuijotti taas juomalistaansa. Sitten ilmestyi tarjoilija paikan päälle ja yllätti vampyyrin:
-Mitäs herra tilaa?
-No ööh...Ajattelin tilata jonkun hyvän drinkin. Mitäs suosittelette?
-Oletteko maistaneet venäläistä punaviiniä?
-En ole vielä. Mutta voisin ottaa 25 desin pokaallisen.
-Punaviiniä...Mitä vielä?
-Ei mitään se riittää.
Tarjoilija lähti vihdoin pois, hakemaan sitä viiniä. Vampyyri otti rennosti ja odotti drinkin tuloa. Hänellä oli hiukan levoton olo. Ikään kuin joku katsoisi häntä. Varmaan se nainen...

Kirjojen sivut liitelivät edes takaisin ja samoin lehtiön sivut. Kynä kirjoitti ja toinen sormi välillä leikitteli hiuksillaan. Kiertäen hiukset sormen ympärille. Kiinostus oli hyvin tiivinen mikä näkyi sinisissä silmissä. Silmät eivät katsellut mualle, mutta ainoastaan silloi tarjoilian saapuen aterian kanssa.
" Kiitos. " Tyttö sanoi ystävällisellä äänellä.
" Saako olla muuta? "
" Ei kiitos, en tarvitse muuta. " Tatu sanoi.
Sanottuaan tarjoilia meni mualle tarjoilemaan. Annos oli muhkea ja erittäin hyvän näköinnen. Kieli liposi maitteliaasti huulien ympäri. Minkäälaista välineitä ei syötäisi tätä ateriaa. Lukiessaan kirjaa hän söi ahmien melkein suuhun hampurilaisen. Suuhun hän pisti miten paljon mahtui, mutta siististi ettei kaulalle tippunut mitään töhryä. Luoettuaan sivun hän käänsi sivua ja samlla söi. Syötyään hampurilaisen hän alkoi popsia ranskalaisia ketsupin kautta silloin tällöin. Kun hänelle oli tuotu hampurilainen niin hän oli nostanut jalkansa maahan, että pystyisi paremmin ruokaansa. Ruan aikana Tatu yritti vältää katseita tuohin ihmeeliseen hyypiöön.

Drakianille tuotiin vihdoinkin viinipokaali venäläisen punaviinin kanssa. Drakian mittasi annoksen katseella. 25 desiä.
-Kiitos! vampyyri sanoi ja tarjoilija häipyi tarjoilemaan muille asiakkaille. Drakian hörppäisi viininsä ja alkoi sen jälkeen lukea päivän sanomia. Hän kiinnitti huomiota otsikkoon: "Tappaja vampyyri jälleen liikkeellä". Sen jälkeen hän alkoi lukea koko juttua. Hänen kuitenkin oli jotenkin epämukavaa ja levotonta. Kuitenkin vampyyri torjui nämä ajatukset ja keskisttyi lukemiseen. Jutun lukemisen aikana hänen teki mieli laittaa veri loiskumaan. Luettuaan jutun loppuun vampyyri pisti sikarin suuhun ja yritti sytyttää sikarin. Sytkäri ei toiminut. Voi...hitto.

Ranskalaiset menivät hyvin hitaasti suuhun ja ranskalaiset alkoivat kylmettyä. Kylminä ne eivät maistuneet laisinkaan hyvältä. Enemmän se alkoi maistumaan erittäin pahalta. Niinmpä sille asialle täytyi tehdä jotakin. Niin Tatu alkoi tehdä ja napsautteli sormia tarjoilialle.
" Voisitteko lämmittää nämä uudestaan. " Tatu sanoi ystävällisesti ja hymyili puolittain.
Tarjoilija katsoi ihmeissään nuorta tyttöä. Tatu taas daaluili kasvoillaansa, että nainen ottaisi astian missä oli ranskalaiset. Nähtävästi tarjoilia ei oikein tiennyt mitä hänen täytyisi tehdä. Hitaasti tarjoilia otti. Rauhassa työn tekoa hän ei saanut tehdä, kun huomasi yhden aloittavan sikarin polttoa. Kuka alkoi oli se, ketä Tatu vahti sivullisena. Hän nousi penkistä ylös ja asteli polttajaa kohti sanomaan jotakin. Loppujen lopuksi sikari ei syttynyt niin Tatu kääntyi takaisin. Hän tiesi, että kaikki katsoi ihmeissään mitä nainen teki. Miksi ihmeessä oli kävellyt sinne ja takaisin? Nolostuneena Tatu asteli paikoilleensa, mutta ei pistänyt likaisia kenkejä penkille. Ilme oli sellainen, että hän voisi vetää hiukset päästäänsä.

Drakian kirosi itksekseen. Täytyi ostaa jossain vaiheessa uuden sytkärin, mutta mahdollisuus vielä oli. Vampyyri nousi paikaltaan ja alkoi kaivella kaikki taskunsa ja vihdoin löysi toisen sytkärin ja sai sytytettyä sikarin. Vampyyri plöjähti taas tuolilleen ja alkoi puhaltaa tupakansavusta renkaita. Sitten hän mielessä alkoi laatia tämän päivän lukujärjestystä liittyen verenmetsästykseen. Hän ei huomannut Tatun ramppaavan edestakaisin, vampyyri alkoi polttaa rauhassa ja miettiä mitä tekisi seuraavaksi.

Kun hän oli juuri saanut rahoittumaan ja jatkamaan työtäänsä. Samassa hän haistoi savua ilmassaansa. Tiukka ja kylmät siniset silmät kääntyivät katsomaan tupakan poltajaa. Jos hän olisi itse vampyyri niin hän hyökkäisi toisen päälle, mutta ei ollut niin ei hyökännyt. Noin parisen minuuttia Tatu rohkaisi itseäänsä ja nousi pöytäästäänsä. Päättäväisen näköisenä hän seisaantui sikarin polttajan viereen. Ilme ei enään ollut päättäväinen ja epävarmuus alkoi hitaasti kasvaa.
" Olisiko ystävällisesti menisitte ulos poltamaan. Jos saanen muistuttaa sisätiloissa ei saa poltaa. Ainoastaan talossanne, jos on lupa siihen. " Pistävästi ja suoraan sanoi asiansa.
Niin suoravaisena hän puhui, että islanninkielen murre vaikuttanut niin paljon ääneensä. Noloisena hän halusi mennä paikoilleen, mutta oli valmiina ottamaan sikarin poltajan sanat vastaan. Samalla odottaessa hän yritti olla ajattelematta mitä muut ihmiset ajattelivat ja katsoivat. Toivottavasti hän ei ollut baarin keskipiste juuri nyt.

-Kaikki hyvin, neito! naurahti Drakian: -Olen tässä ennenkin polttanut...
Ulko-ovi pamahti auki ja sisään asteli nelihenkinen prätkäjengi. Jengi huomasi Drakiannin käveli tämän luo:
-Hei! Sä tyyppi!
-Niin? Oliko jotain asiaa?
-Sinä olet velkaa minulle eilisestä, sanoi pitkä lihaksikas mies, jolla oli irokeesi. Joukon johtaja.
-Ai se. Sori, mulla ei riitä rahaa kuin uuteen sytkäriin.
-Siinä tapauksessa. Sinun täytyy maksaa, irokeesipää sanoi ja otti taskustaan pistoolin. Drakian naurahti:
-Yritätkö ampua minua tuolla pienellä paukkuraketilla?
-Turpa kiinni! Siinä on hopeaa, vampyyri?
Drakian vihelsi. Jengillä oli rajut otteet. Vihdoin oli jotakin jännää menossa. Drakian nousi paikaltaan:
-Voi hyvät ihmiset, ei nyt tarvitse osoitella aseella julkislla paikoilla.
-Velka...irokeesipää pyöritti pyssyä. Hän oli valmiina ampumaan. -Et kiusaa pitkään napero.

Vastaus ei oikein mukava Tatun mielestä. Oikeastaan epävarmuus kaikkosi pois silmistä.
" Etkö voisi millään mennä mualle poltamaan. Edes minun mielekseni. " Tatu sanoi ja katsoi anelevasti herraa.
Kasvot yritti olla söpömäistä tyttöä, että toinen suostuisi siihen. Ajatukset herran poltosta sai jäädä, kun sisään astui pari pelottavaa miestä. Pahoittelevasti hän katsoi sikarin polttajaa ennen, kuin meni omalle paikalle milloin oli myös tullut uudet ranskalaiset. Jännittyneenä hän söi niitä poskeen, kun pelokkaat miehet alkoivat jututtaa sikari miestä.

-Huomenna maksan, OK? Drakian naurahti sarkastisesti prätkäjengille ja sammutti sikarinsa tuhkakuppiin. Irokeesipää osoitti vampyyriaä kurkkuun aseellaan.
-Tällä kertaa, sinun täytyy luvata. Heipskukkuu! hän sanoi ja poistui jenginsa kanssa. Drakian rapsutti takaraivoaan ja vilkaisi tyttöä, joka naposteli ranskalaisiaan.
-Oliko sinullakin jotain sanottavaa?
Tämän kysyi varmennukseksi siitä, että nuori nainen yritti kokoajan estää häntä polttamasta sisällä.

Nähtävästi toinen tunsi toiset. Se ei haitannut muuten, kuin se, että hän ei halunnut noita ylleensä. Syötyään ranskalaiset hän nappasi tavaransa kassiinsa. Samalla asteli myös ulko ovea kohti. Nautinto meni ohi tästä paikasta. Äkkiä pois. Samalla mulkaisi sikari miestä, joka haisikin siltä.
" Olet iljettävä. " Siinä oli hänen sanomansa. Perään hän näytti keskisormea.
Päästyään ulos hän huomasi pari prätkää. Ohimentäessä hän oli nappannut yhden mieheltä avaimen. Pikaisesti mikä meni yli ihmisten nopeudesta kokeilli mihin avain sopisi. Pian moottori alkoi jylistä. Toisinaan Tatu oli myös varas ollessaan vihoissaan. Kaupoista hän ei tietenkään varasta. Kun ulkopuolella moottoripyörä niin täytyihän testata, että osaako sellaisella ajaa.

Drakian kohautti hartejaan. Hän kävi maksamassa viinilaskun ja asteli ulos baarista savuava sikari suussaan. Mitä se nainen halusi? Hällä väliä! Otetaan rauhallisesti ja siirrytään vampyyrin yleiseen elämäntyyliin. Drakian naurahti itsekseen ja alkoi miettiä, miten maksaisi velkansa prätkämiehille. Taas täytyi valmistautua murhaan ja suunnitella kaiken, mutta ennen sitä täytyi käydä kotona hakemassa materiaalia ja vaihtamaan valepuvun ennen iltaa. Vampyyri käveli kotia päin reippaalla tahdilla.

Syötyään ja juotuaan tietenkin Tatu makoi oman syömiensä. Kaikkein eniten naista ihmetytti, että miten toi vampyyri pystyi juomaan alkoholia. Hänelle oli taottu se, että ainoastaan verta he pystyisi syö/juomaan elääkseen. Olihan se totta, että vampyyrien elimistön kierto oli hyvin ihana, koska oli niin mystinen. Ennen, kaikkea naista ihmetytti sitä. Miksi verta tarvitaan eihän ole pumpailevaa sydäntä mikä kiertäisi verta erikolkiin elimistöön. Se oli kiehtova aihe, mutta nopeasti joutuu umpikujaan.
Tatun oli pakko varastaa edessä olevan baaria moottimpyörän. Ajo meni hyvin. Samassa hän huomasi vampyyrin myös lähtenyt baarista. Rohkea mieli iski yllättyi ja päätti mennä kysymään herra sikarilta. Päästyää toisen lähelle.
" Anteeksi, mutta voiko vampyyri todella juoda ja syödä ihmisten ruokaa, vaikka veri on pää lähde? " Tatu kykysyi.
Välillä hän katseli herra ja tiehen.

-Miksi moista kysyt? Drakian käveli kädet taskuissaan ja pöhki sikarin savua suustaan ilmaan. Häntä hiukan ihmetytti tuommoinen kysymys. Hän kuitenkin tieti ettei tiedossa ollut mitään järkeä, mutta hän sekunnissa keksi siihen todella mukavan vastauksen. Pitääkö naikkonen siitä vai ei? Siinä ei ollut mitään. Nainen ajoi moottoripyörällä Drakianin vieressä ja vaati vastaustaan kysymykseen. Niinhän sitten vampyyri vastasi ja katsoi naista samalla:
-Vampyyri ei voi syödä ihmisravintoa, mutta se voi syödä lihaa. Vampyyri kyllä pystyy juomaankin jotain, mutta vesi syövyttää vatsan, mutta punaviini on erinomainen korvike verelle ainakin joksikin aikaa ja siitä voi ihmisen tavoin humaltua. Me vampyyrit olemme vain sellaisia ihmeellisiä olentoja. Toisin ravinto riippuu vampyyristä. Jos on kyseessä yli 500-vuotias otus niin sillä on mahdollisuus juoda jotain muuta kuin verta ja selvitä. Saitko jo kaikki ylös?
Vampyyri virnisti. Hassua kerrassaan kertoa tuollaisia juttuja nuorille neidoille.

" Haluan vain tietää. " Närkästyneenä hän kysyi.
Rauhallisena hän odotteli vastausta ja onneksi lopulta saikin. Mutta hän ei ollut varautunut tuollaiseen. Niimpä äkkiä hyppäsi ja antoi moottori pyörän ajautua puuhun. Pyörästä hän ei ollut yhtään säälittävä. Eikä pelännyt mistä ilmestyisi moottoripyörän omista.
" Anteeksi, mutta voittekoa sanoa uudestaan? " Tatu kysyi.
Laukustaan hän otti lappusen alkoi kirjoittaa mitä hän muisti. Viini sekoitti hieman ajatusta, mutta sai enemmän kysymyksiä päähän.
" Mutta punaviinissä tai valkoisessa on vettä. Eikö se pitäisi antaa minkäälaista vaivaa, jos puhdas vesi antaa, jos juo? " Tatu kysyi ja kynä oli valmiina kirjoittamaan.
Ystävällisesti hän katoi toista, vaikka pitänyt savukkeen hajusta. Oikeastaan Tatu näytti pikku tytöltä, joka pyysi haastettelua koulu tehtävää.

Vampyyri pysäytti kävelytahtinsa, kun tyttö hyppäsi moottoripyörän kyydistä ja se törmäsi puuhun. Drakian toisti saman "vanhan" edellisen lauseen uudestaan ja lisäsi kaiken lisäksi:
-Tottahan se on, mutta alkoholi vie vedeltä vaikutuksen. Toisin mulle se vaikuta mitenkään, olen tottunut tavallaan jo juomaan Coca-colaakin.
Vampyyri kohautti hartejaan ja naurahti. Samalla hän päätti huvikseen kysyä:
-Miksi minulta yhtäkkiä aloitat kyselemään? Kaupungissahan on melkein kaikkialla vampyyreitä. Miten minä tähän oikein liityn?
Kyllä se oli aika omituista olla jossain haastattelussa, mutta vampyyri osasi olla rauhallinen ja kärsivällinen. Kuitenkin iltaa sai vielä kolme tuntia. Vampyyri heitti poltetun sikarin maahan tallasi sen sammutaakseen. Kysymyksiä sai vielä odottaa paljon. Tämä oli kuin sanelua.

Vampyyri alkoi puhumaan uudestaan niin Tatu alkoi kirjoittaa ne ylös. Kynä vilisteli paperin päälle. Hän ei voinut olla näyttämättä hämmentyvää, kun kuuli toisen alkaneen juoda myös kokista. Kaksi kertaa ajatuksessaan hänen täytyi mielessään kerta, koska ei voinut uskoa korviaansa.
" Onhan se totta, että täälä on muita vampyyreitä. Te olette ainoa vampyyri, joka juo muuta, kuin verta. Maistatteko sen saman maun punaviinissä, jos olette juonneet ennen vampyyriksi muutettua? " Tatu sanoi ja perään kysyi.
Kynä valmiina kirjoittamaan. Pimeys ei haitannut eikä väsyttänyt, vaikka yleensä enemmän moni ihminen nukkuu tähän aikaan.

Drakian ihmetteli tytön kysymyksiä. Oli jopa todella hupaisaa pitää keskustelua yllä. Tyttö kysyi, hän vastasi. Mikä meininki? Oli jo kuitenkin tulossa pimeää, eikä tapposuunnitelmaan vieläkään ollut. Seuraavan kysymyksen tultua esiin, vampyyri vastasi:
-Kyllä. Se on sama jopa ihmisenä olemisen jälkeen. Olen kyllä ennen juonut juhlissa kun olin ihmisenä. Olinkohan minä silloin vielä napero, joku 9 vuotta. Olihan se niin, toisin sen jälkeen sain selkäsaunaa. Oi niitä aikoja!
Hän odotti, mitä vielä nainen kysyisi, jos sekin olisi mahdollista. Vampyyriä alkoi samalla kyllästyttää pikkuhiljaa nuo kysymykset. Ovatko kaikki ihan uunoja? Eivätkö he yhtään tiedä vampyyreistä mitään? Drakian virnisti. Milloin nämä kyselytuokiot loppuu? Onneksi hän oli sentään kärsivällinen rotunsa jäsen.

Jokaisen sanoman hän huolellisesti paperilleen. Samassa hänelle tuli sellainen pieni fiilis, että Neera voisi tappaa hänet, jos saisi satimeen. Samalla oli myös toinen pelokkaampi ajatus. Kynän saihuilu loppui ja katseet kääntyivät vamppyyriin.
" Nähtävästi olette perus miehiä. " Hän sanoi hiljaa.
" Mutta toivon, että juo minut teidän ateriaksi. " Tatu sanoi.
Ei sitä koskaan voinut tietää milloin vampyyreillä oli nälkä. Toisinaan kysymyksiä ei tullut ajatuksiin tai paremmin sanottu hän ei enään kehtannut. Hän haistoi, että toinen alkoi sellaisilla vesillä, että hän voisi mennettää päänsä. Tatu ei halunnut sellaista, koska ei ollut vielä valmis kuolemaan.
Yö oli hyvin kaunis ja nainen nautti siitä hyvin paljon. Kuu oli puoliltaan taivaalla tähtien kanssa. Parin päivän päästä hänen täytyisi olla häkissä tai syvällä metsässä. Häkin oleminen toi surua mieleen ja hänen kasvoilleensa. Pienen rasahduksen hän kuuli ja kääntyi katsomaan mistä ääni tuli. Jokin sanoi hänelle, että hänen täytyisi perääntyä. Automaattisesti alkoi perääntyä vampyyriin toiselle puolelle. Puoli kuu alkoi valaisemaan monia miehiä, joilla oli aset. Ennen kaikkea ne haisivat valkosipulilta. Tatu kyllä piti valkosipulia ruoassa. Sen Tatu oli kuullut, että vampyyrit eivät pidä valkosipulin hajusta.
" Antakaa rahanne. " Ykisi mies sanoi.
Tatu ei haluisi antaa, mutta pystyisikö hän jollakin tapaa estää rahan menetyst?

Valkosipulin hajun levittyä paikan päälle aseistettujen miehien suunnalta Drakianille tuli ähky olo. Yök! Valkosipulia! kirosi vampyyri. Kun miehet alkoivat vaatia rahaa, oli vielä pahempi pula. Kivaa, kun viimeiset rahat menisivät uuteen sytkäriin! Mitä jos heillä on hopealla varustetut luodit? Onnen-Pekkaan taas on luotettava.... Kun Tatu perääntyi vampyyrin toiselle puolelle, Drakian reagoi siihen ja valmistautui hyökkäysasemaan. Hän oli valmiina repimään impisilleiltä päät irti.
-Valkosipuli haisee kyllä pahalle, mutta enemmän haisevat teidän aivonne.
Asemiehet murahtivat. Tuosta lauseesta he eivät pitäneet. Yksi heistä huusi:
-Saakeli! Turpa umpeen ja rahat tänne!
Drakian sanoi:
-Mullahan loppui just viimeiset, mutta tytöltä niitä ette vie.
-Perkele! toinen asemiehistä ampui Drakiania olkapäähän. Verta loiskui ympäriinsä. Seuraava luoti sinkosi kylkeen. Vampyyri perääntyi ammusten osuttua. Arvasin hopeaa se on... Kun varustautuneet miehet yrittivät amuoua häntä uudestaan, Drakian ehti juosta salaman nopasti edellä seisoneen luokse, nappasi tämän naamasta kiinni ja repäisi tältä pää irti. Seuraavaksi vampyyri kävi seuraavan asemiehen kimppuun nappamaalla hampaillaan tätä kurkusta ja repien kaulavaltimon auki. Veren haju sekoittui valkosipulin hajuun. Drakian hyppäsi seinälle ja seinän kautta lensi sitten seuraavan asemiehen kimppuun....

//asejätkiä voisi olla vaikkapa kymmenen jäljellä//

Tatu katsoi raha pussiaansa. Se oli tyhjä, koska mitään kolikoita tai seteleitä ei tippunut maahan.
" Minullakaan ei ole rahaa yhtään. " Tatu sanoi hiljaa vampyyrin takana.
Peloissaan hän katsoi ympärilleensä, kun heidät piiritetty. Se ei tuntunut laisinkaan hyvältä. Valkosipuli ärsyttää kovasti vampyyriä varmaakin, että kohta alkaisi veri lentämään. Hetki menikin siitä sitä oltiin. Automaattisesti Tatu kirkaisi hiljaa pelosta, kun kuuli ammuntaa. Sydämestä kyllyydestä hän pelkäsi, että luoti osuisi häneen. Se tuska olisi varmaakin siemätön, koska Tatu ei ollut vielä kokenut sitä. Luoti llähti liikkeelle hän meni automaattisesti kirkujen kautta kyyrylle. Pian hän haistoi ihmisen verta mikä miellytti ja rentoutti naisen mieltä. Yhtälailla ihmissusiin veri vaikkutti todella paljon. Jos maistaa ihmisen verta olet koukussa siinä.
Tatu ei oikein kyennyt siihen, vaikka veren haju oli houkuttava hyökätä ihmisien päälle ja tappaa ne. Hän pelkäsi niin paljon ihmisiä, että mielummin lähtisi pakoon. Kylmä läimäytys vatsaan sai naisen uudestaan äänähtelemään. Loput varkaista alkoivat hakata ja potkaista naista mihin osiin vain. Samalla he yrittivät varastaa hänen kassiinsa. Viha alkoi nousta, kun hänen laukkuaansa yrittivät varastaa.
" Se on minun kassini. " Raivokkaana hän huudahti.
Samassa hän veti kassinsa kivuista huolimatta lähemmäksi itseäänsä. Vetäjä sai lentää hänen nenänsä eteen. Toisella kädellä hän löi toista, että lensi metrin hänestä. Tatu kääntyyi ja alkoi puolustella itseäänsä potkuilta parhaansa mukaan.
Yksi hyökkääjistä hieman ihmetteli eikö hopea ja sipuli riittänyt vampyyrin tappamiseen. Se reagointi sai miehen ampumaan enemmän vampyyria kohti ja minne voisi ilmestyä.
" Älää koskeko minuun! " Tatu sanoili veri suussaansa.

//Kyllä käy//

Drakian ärähti, kun luodit alkoivat lentää hänen päälleeen kuin tihkusade. Vampyyri kirosi ja kävi seuraavaan ampujan kimppuun ja repi tältä pään. Samalla hän pölli ampujalta aseet ja alkoi ampua kaikkia muita ampuujia. Juuri samaan aikaan muutama oli Tatun kimpussa. Vampyyrin katse alkoi hohtaa kuin paholaisella. Se oli kuin kirkkaanpunainen. Vampyyriin isku raivohulluus. Teki mieli ampua kaikki, mutta hän oli samalla haavoittunut. Vampyyri ampui kaikkia tielleen tulevia rosvoja. Verta alkoi vuotaa pitkin katuja kuin pitkä joki. Kun luodit loppui, Drakian kävi käsin seuraavan varkaan kimppuun puraten tätä kurkusta kiinni, jotta mies ei muuttuisi vampyyriksi, Drakian lopetti hänet repimällä hampaillaan tämän kaulavaltimon auki. Vampyyri tömähti nelinkontin, se ei haavoittuneena voinut pysyä pystyssä kauaa. Varkaita oli jäljellä kaksi. Drakian on tappanut aika monet heistä. Yksi heistä murahti:
-Hirviö...Se tappoi kaikki melkein.
Toinen sai hoidella Tatun, toinen käveli ase kädessä Drakianin luo, repi tätä hiuksista ja iski maahan naama edellä. Vampyyriltä tuntui siltä, ikään kuin hänen kallonsa hajoaisi. Vampyyri otti kuitenkin puolikuolleena miehen jalasta kiinni hampaillaan viimeisillä voimillaan, kaatoi tämän ja iski hampaansa tämän kaulaan. Nyt alkoi maistua vampyyrin suosikki veriryhmä AB-positiivinen. Varas tukehtui ja kuoli siihen kun vampyyri repi kaulavaltimon auki. Vampyyri ryömi sivuun kuolleen ruumiin luota syrjään. Liikkuminen oli hankalaa haavoittumisen myötä. Vampyyri kääntyi selälteen ja seurasi Tatun puuhia sivusta. Saakeli... Viimeinen varas jäi Tatulle hoidettavaksi.

//Tämä on sitten yyber huonossa kunnossa ja renegoituu todella hitaasti. En saa kuolla vielä. Tatu voi sitten tappaa tuon vikan varkaan randomisti.//

Uusien luotien äänet saivat naisen pelokkaaksi ja käpertyi palloksi. Hän pelkäsi niin kovasti, että luodit osuisivat häneen. Yhden siirtyen pois hänen luotaan sai hän ihmetellä. Ennen pitkään sai haistaa uudestaan veren. Veri ei tippunut miten normaalisesti maahan miten yleisesti. Se viittasi siihen, että mies joisi. Miten vampyyri pystyis, koska kaikissa miehissä haisi valkosipuli? Nähtävästi he eivät olleet syönneet sitä?
Nyt hän sai pärjätä tuolle miehelle, joka alkoi pakottaa puhuun hänet. Ote oli tiukka kurkun kohdasta. Viha nousi, koska hän ei pitänyt siitä mihin mies alkoi tähdätä. Itse hillintä oli tarpeeksi käytetty niin kaksi kättä osuivat miehen käsiin.
" Sanoin sinulle, että älä koske minuun. " Tatu sanoi, että olisi kannattanut ottaa edellinen varoituksena.
Nopealla asialla asema oli vaihtunut kokonaan toisten päin. Mies oli alla ja nainen ylä puolella. Kynnet kasvoivat miehen ihon alle ja se sai miehen anelemaan ja pahoittelemaan. Armoa nainen ei antanut. Hän työnsi miehen puuta vasten ja puraisi vahvoilla leujoillaansa ja hampaillaansa niskan poikki. Hänen hampaansa olivat kasvaneet, kuin vampyyrillä, mutta pienesti myös kaksi alahammasta. Mies kuoli nopeasti naisen iskuun. Nyt Tatu sai maistaa ihmisen verta suussaansa ja se maistui todelta hyvältä. Päästettyään miehen alas kynnet lyheentyivät ja samoin hampaan pienentyivät. Hän kääntyi katsomaan mies vampyyriä. Tatu juoksahti toisen viereen, mutta pysyi sen verran kaukana, että toinen ei puraisi häntä. Varovasti silmillään hän katsoi toista miten pahasti luodit olivat menneet.
" Saanko koskettaa vartaloansi, että saanne pois hopealuodit? " Tatu kysyi ja katseli vampyyriä.
Jos vampyyri jaksaisi jonkinlaista pientä elettä hän odotteli, että saisi luvan tehdä mitä hän ajatteli tehdä ja oli sanonnut.