It's all coming back to me now

Yhdessä viikossa oli monta asiaa, että ei voisi oikein tiedä mitä ajatella. Vähä aikaa sitten hän oli törmännyt ensimmäistä kertaa muodonmuuttajaa jollekkin hän oli toisinaan kateellinen. Toisinaan sellaisen muodonmuutajan kanssa hän ei halunnut enään tavata, kun oli vihainen tuntuinen hänen kaltaiselleen ja omalleensa. Hän ei todellakaan ymmärtänyt sitä muodonmuuttajaa naista. Jossain vaiheessa hän voisi tavata hänet uudelleen, jos edes uskalsi tavata. Se sai pienesti ihmettelemään Tatua, kun olisiko hän peloissaan naisesta. Huokaisu karkasi naisen huulista raskaasti. Astellessaan jonkun mailin niin tyttö ei oikein huomannut menevän aivan muaalle, kuin kotiinsa minne hänen täytyisi mennä. Sisässään Tatu tunsi, että Neera ei oikein tarvinnut hänen läheisyyttä ja turvaa. Pienesti hän vaistosi jonkin pielessä Neerassa ja toiseksi se, että illan lopussa hoitaa asia puhtaaksi mikä se olikaan. Nyt oli tarpeeksi hyvä pitää etäisyyttä Neerasta.
Huomaamatta hän käveli pitkän matkan eteen päin ja tuli suurempaa kaupunki osaan. Pää alhaalla ja hiukset hieman takkuisena hän asteli eteen päin kattomatta mihin hän oli menossa. Mahansa alkoi kurnailla, kun oli nälkä. Sen hän tiesi, että ei ollut mitään ruokaa jää kaapissa. Neera ja Godric voisi olla vampyyri jutussa, vaikka vaisto sanoi aivan muuta. Jään siniset kääntyivät taivaalla missä puolikuuloisti. Tatu tunsi, että tänä yönä oli jotakin tapahtunut mitä hän ei ole vielä kokenut. Se pelotti Tatua, että olisi jälleen roivostuvalle olemuksella loppu illasta. Toisinaan hän halusi tietää mitä oli tapahtunut toisinaan ei, koska hän oli melkein puhki ottamaan lisää tietoa.

Lorveillen hän asteli niin, kuin hän kadun varteen eksyin missä oli vampyyri baari. Askeleet pysähtyivät ja katse jäi tuijottamaan. Hiljattain hänen menneisyydet tapahtuvat alkoivat tulla esille. Tulisesti esille tuli Filip Brit. Tietäisikö joku hänet tai nähnyt jossakin Filipin? Sinäänsä hän ei saisi astella baarin sisään, kun se olisi enemmän petturuutta. Se sai enemmän Tatun naurahtamaan, kun he olivat aina monissa tarinoita vampyyrien lemmikkeinä. Hän oli muutenkin yksinäinen susi mitä hänellä oli menetettävää. Uskeliaana hän asteli baaria kohti. Hänen tiedustelu päättyi kuitenkin oven suulle, kun kysyttiin henkareita. Siinä se sitten tapahtui ja hän ei päässyt sisään, koska oli yksi vuosi lian nuori. Amerikan baareissa oli enemmäkseen ikä raja kaksikymtentä. Tässä syystä Tatu kiroili islanniksi, kun euroopassa ikä raja oli ihan erilainen juttu. Tatu kertoi, että hän oli eurooppalainen niin hän oli täysi-ikäinen. Pitkään Tatu ei jaksanut kinastella naisen kanssa.
" Jos Godric käväisee sanokaa minä etsin häntä. " Tatu sanoi ja pää alhaana hän asteli pois päin baarista.

//Vapaasti saa tulla kuka vain mukaan//

Drakian oli lähtenyt hetkeksi seikkailemaan Bon Tempsin ulkopuolelle ja saapui Shreveportiin. Hän ajoi varovasti mopollaan ja tömäsi poliisiin. Vampyyri kiisteli tämän kanssa kypärän käytöstä.
-Miten voin muka käyttää kypärää? Drakian kysyi kiukkuisena.
-Turvallisuutenne vuoksi, sir, poliisi sanoi. Drakian heitti hänelle suuta:
-Anteeksi, mutta minä nyt näytän, että...OK. Katsokaa mielummin henkkareitani.
-Ajokortti, kiitos.
-Voi p*rkele. Missäs se on? Drakian sanoi ja kaivoi taskujaan. Vihdoin ajokortti löytyi. Hän antoi sen poliisille tutkittavaksi. Poliisi katseli hetken hiljaa papereita ja sanoi:
-Voi anteeksi. Väärinkäsitys. Vampyyrishefferi on hommilla nyt. Kaupungissa tapahtuu vaikka mitä ja me olemme liian aktiivisia.
-Aaa...No kiva tietää. Tiedän kyllä, että sheriffillä on hommia ja sillein, Drakian sanoi ja hyppäsi jälleen moponsa kyytiin. Hän ajoi kauemmas. Miksi ihmeessä kyttiä on melkein joka toisella puolella kaupunkia? Tämä on epäillyttävää... hän ajatteli.

Drakian hyräili ja pysähtyi kahdenkymmenen metrin päähän baarista. Pian hän tutut kasvot. Kappas. Kuka se siinä? Tatuhan se on! hän sanoi itsekseen, mutta mietti puhuisiko tälle ollenkaan. Tuon pienen ristiriidan jälkeen Bon Tempsin kirjastossa. Drakian laittoi moponsa lukkoon ja lähti kävelemään baarille päin. Tatu oli vastaan, koska oli menossa sieltä juuri pois.

Miksi ihmeessä hän oli niin sanonnut hänelle, että kaipaisi Godrician apua. Jotenkin vai tuntuisi siltä, että voisi lätriä itsensä viskiä täyteen. Juuri hän ei ollut edes päässyt baarista sisään, kun oli tämän maailman säänöksen mukaan ala ikäinen. Se sa tuntemaan Tatun olemaan hyvin pieni ja mitättömäksi itsensä. Hän oli todellakin mitätön kokonaan. Tölkitkin lenteli siinä samassa vaiheessa. Kuitenkaan hän ei jäänyt leikkimään tölkien kanssa. Miten ihmeessä hän oli näin masentuneen tuntuinen.

Niin turtuisena hän asteli eteen päin, että ei huomannut keneen hän oikein törmäsi. Sokeasti Tatu oli kävellyt suoraan toiseen miehen päälle. Haja mielisesti hän kaatui kovalle maalle. Samassa Tatu aukoi päätäänsä tönääjälle.
" Katso minne kävelet! " Tatu huudahti.
Pahalla mielellä hän nosusi ja putsasi itseeänsä. Nahkatakkiin ei tullut minkäälaista naarmua. Vihaisena hän kääntyi katsomaan kuka oli kaaduttanut hänet. Nähtyään kuka oli törmännyt hänet niin Tatun kasvot valahtivat.
" Drakian? " Hän sanoi kysyvästi.
Samalla hän hieraisi silmiäänsä.

Drakian ei edes voinut kuvitellakaan, että toinen osapuoli käveli häntä päin ja sitten törmäsi tähän. Drakian hiukan närkästyi naisen törmätessä häneen ja kähähtäessä "Katso minne kävelet!". Sitten Tatu näytti yhtäkkiä tajuavan, että Drakian oli siinä itse omassa persoonassaan. Drakian naurahti hiukan ja tokaisi:
-Iltaa. Iltaa. Ajattelin mennä ryypylle, mutta sattuipa niin, että jälleen tavattiin. Mitäs sinä täällä teet? Täällähän on pelkkiä vampyyreitä hujan hajan.

" Olen pahoillani. Sori. " Tatu sanoi anellen pienesti Drakianilla.
Samalla hän pelkäsi, että oli astunut samalla toisen varpaat tai jotain. Ilme oli pahoittelevasti niin suuresti, koska se oli hänen vikansa. Toisinaan ajatelleeksi Tatu ihmetteli miksi pahoitteli ja mulkaisi Drakianta. Toinen on varmasti halunnut, että törmäisi ja pahoitteli toista niin paljon, kuin voinkin. Vampyyrit pystyivät todella helposti kiertää heidät, että ei törmäisi. Nähtävästi tämän avulla niin, kuin hän tulisi uhriksi. Se oli aika hyvä tradekia siihen hommaan. Tatun ilme närkästyi enemmän, kun Drakian huudahteli hänelle.
" Katso minne itse törmäät. " Tatu sanoi hiljaa.

Pian miehen äänen sävy muuttui iloisemmaksi ja samoin sanomansa. Se kuulosti ihanalta, kun Drakian puhui ryyppäyksestä. Se oli niin ihanan kuuloi, että voisi vajota itkemään asvaltia vasten. Niin pian pitäisi sanoa näkemiseen, koska hän ei pääse mihinkään baariin. Hän oli ala ikäinen lapsi tähän maailman säännöille.
" Mitäs minä. Yritän saada ajatusta raiteelle, kun niin paljon ajateltavaa. Samalla keksi miten saisi raskas paino pois harteiltaan ja siinä samassa kävelin nähtävästi tänne. Ennen kaikkea koko Amerikka tuntuu hyvin ärsyttävältä paikalta. " Tatu sanoi ja perään huokaisi raskaasti.
Tylsistyneenä, kuin elämän ilo olisi vedetty pois naisen vartalosta. Oikeastaan Tatu ei ollut pitkään aikaa ottanut elämästään irti ja pitänyt kunnon hauskaa.

-Voithan huijata ikää. En sanoisi, että olet vanha mummo tai jotain, mutta olet jotain 25 vuoden ikäluokan näköinen paitsi pukeutuminen hiukan hämää..., vampyyri virnisti ja hekotti. Sitten jatkoi:
-Tonne pääsee vain, jos on vain vampyyriseuraa. Mutta joo! Olisi minulla kuitenkin tylsää olla yksinkin siellä! Haluatko, että vien sinut mukaan? Tästä tulee ihan varmasti hauskaa! Otetaan kunnon ryypyt sitten.
Näin ehkä olisi parempi virkistää nuoren naisen mielen, ajattelisi Drakianin vampyyrimäinen filosofia. Vampyyri ei pahalla ole suuttunut törmäys-jutusta.
-Anna anteeksi se törmäys oli minun vikani, olen viime aikoina ollut liikaa omissa maailmoissa....

Pieni friikki oloinen tuntui, kun Drakian alkoi puhumaan hänen iästään ja tyylistäänsä. Ennen kaikkea tyttöä ihmetytti, että miten hän tiesi mitä häntä mättäsi.
" Minä 25 vuotias! Toi oli loukkaus. Ovatko asiat niin masennattunut minut niin, että näytän niin vanhalta. Turha valittaa tää on sinun takkisi edelleen ja toistaiseksi kummallakin on sama tyyliä. Muuten miten sinä tiesit minua ärsyttää ikäni? " Tatu kysyi lopuksi ja katsoikin miestä hyvin kysyvästi, että ei toinen pääsisi helposti irti kysymyksestäänsä.
" Sopihaansa se, mutta miten olisit yksin siellä ja miten veisit minut sinne? Olen alan ikäinen en pääse sisään. " Tatu sanoi kulma karvat kohollaan udellen ja kysyvästi.
Kaikki ei tiennyt, että hän oli ihmissusi niin, mutta he saattaisivat haistaa häntä ei tavallisena ihmisenä. Ei se kuitenkaan haitannut. Kyllä hän pääsisi tappelusta pois ehjin nahoin tosta kakapakasta, mutta se oli taas toinen, että miten baarille kävisi.
Hölmistyneenä Tatu katsoi Drakianta, koska vampyyri pyysi anteeksi häneltä. Hän ei voinut katsomatta toista niin tyhmän näköiseltä miten suinkin näkyisi. Vampyyri pyysi anteeksi ja vielä sellainen nuoren ikäinen.
" Saat tällä kertaa anteeksi. " Tatu sanoi hymy suin.

-Silti, Drakian tokaisi heti Tatun kommentin jälkeen: -En sanonut sinua vanhaksi, ehkä elelet liikaa synkkyydessä ja salaisuuksien selvittämisessä. Menneisyydessäsikin oli varmaan jotain, josta olet "muokkautunut" omaan tapaansa ja tyyliinsä. Päh...Pelkkä teoria ei riitä... Kuitenkin. Ainoa tapa päästä baariin sisään on kyllä lähteä sinne vampyyrin seurassa. Minuakin luullaan usein 18 vuotiaaksi kakaraksi, mutta oikeastaan 600 vuotta on ihan paljonkin. Sääntö koskee itseasiassa mahdollisia ihmisiä, jotka sinne tulevat.
Hän puhui innokkaasti ja sitten jatkoi virnistäen:
-Kunhan sallinette neiti näytän, miten käsitellään vartijoita, että pääsee ihan nössöllä sisään.
Ilkeästi hymähtäen hän asteli baarin sisäänkäynnin luo. Siellä hän sitten sanoi vartijoille jotain. He näyttivät hiukan närkästyneiltä ja taisivat uskoa, mitä vampyyri heille sanoi, jos edes sanoi jotain. Sitten hän huusi Tatulle:
-No niin homma hoitui! Saat tulla.

" Mutta minähän olen ihminen. " Tatu sanoi tiukasti.
Hän oli ihminen, vaikka osa vampyyreistä saattoi ainoastaan haistaa yli luonnollisen ihmisen. Se toisi suuria pulmia, jos he tietävät olevan ihmissusi. Pienellä eleellä hän antoi Drakian puheensa anteeksi. Nyt jo hän oli aiheuttamassa riitaa. Se oli niin hänen tyyppistä ongelmaa. Oliko hänellä niin huono päivä, että jokaisen kanssa hän alkaisi riidellä. Mutta siitä Tatu sai pientä iloisuutta Drakian loppu sanoista. Sisään pääsyyn tarvitaan ennen kaikkea vampyyriä. Niin ehkä hänen täytyisi hankia vampyyri lemmikki millä pääsisi sisään, mutta Neeraa hän ei tänne toisi.

" Siitä vaan. " Tatu sanoi.
Hieman kauemmaksi Tatu jäi katsomaan mitä kuollut mies aikoi päästä sisään. Tietenkin vampyyri pääsisi sisään ilman ongelmia, jos ei ole saanut portti kieltoa, mutta voisiko saada vampyyri portikiellon? Väsyneenä ja toivonsa menettämänä Tatu alkoi kääntyä pois päin eihän vampyyri vartijaa voinut hurmata. Ehkä voisi huramata vampyyrin, mutta ainakin ei ollut esillä. Astellessaan hän pois tyttö seisoi hieman hämmentyneenä.
" Mitä! Sinä huijaat. " Tatu huudahti takaisin.
Miten hän voisi päästä sisään? Miten? Uteliaisuus sai tytön kipittämään Drakianin vierelle kysyen.
" Sano miten ihmeen kaupalla minä pääsin sisään? " Tatu sanoi tiukkana.
Hän ei halunnut joutua mihinkään pahuuden kiekkuraan. Hän halusi kuulla miten Drakian oikein teki sen muuten hänestä ei tule kapakka seuraksi.

-Eikös yli luonnolliset ihmiset pääsekin sisään, jos vampyyri on hetken aikaa isännöitsimässä? Drakian sanoi, mutta kysymys alkoi varmaankin kuullosti hölmöltä. Sen jälkeen hän selvensi keskustelun vartijoiden kanssa Tatulle:
-Kysyin heiltä vain, että millä ehdolla pääsee sisään vampyyribaariin. He sanoivatkin ihmetellen: "Vain jos on vampyyri tai jos on vampyyrin seurassa. Ei alaikäisiä". Sanoin sitten, että olet kyllä vanhempi. Sinnehän menee 400 vuotta vanhat vampyyrit ja ne näyttävät alle 16-vuotiailta! Hitto vie! Ristiriitainen tilanne, sanon minä! Heille vielä tuli uusi pomo laatimaan sääntöjä. Kuitenkin asiahan on selvä kaikille kävijöille. Sanohan minulle kuitenkin: haluatko päästä sisään?

" Niimpä tietenkin, mutta minä en ole sinun sitten. " Tatu sanoi ja huomautti.
Hän oli kuullut kaduilta, että vampyyreillä oli aina jokin oma lemmikki ihminen. Siihen Tatu ei alentuisi mistään hinnasta olemaan vampyyrin lemmikkinä.
Nyt hän pääsi baariin, kun oli Drakian mukanaan. Olisi hän päässyt yhteen toiseen baariin, mutta Drakian ei pääsisi sisään ja myöskä itse ala ikän takia. Iloisena hän tarttui Drakian kädestä astui talon sisään. Talo erittäin erikoinen ja asteli suoraan baarin eteen missä hän oli aijemmin irroittanut otteen Drakiannasta.
" Yksi suuri ollut. " Tatu tilasi juomansa.
Uteliaana ja huvittuneena hän katseli ympärilleensä. Naista huvitti miten aikuiset naiset ottivat muisto paitoja. Joita edes he eivät ehdi pitämäänkään, jos jokin vampyyri joisi heitä sitä ennen.
" Käytkö muuten usein? " Tatu kysyi uteliasuuden mielissään Drakianalta.

Drakian vastasi Tatulle kuiskaavasti:
-En minä lemmikkiä tarvitse.
Hän virnisti. He astuivat baarin sisään. Tatu tilasi juomansa. Drakian tilaisi itselleen pussillisen verta. Ainakin tällä kertaa oli pakko ja mielellään AB-positiivisen ryhmän, koska muuta vampyyri ei juonut. Hän vastasi sitten Tatun seuraavaa kysymykseen tilauksen jälkeen:
-Kyllä. Silloin tällöin. Täällä joskus saattaa tapahtua kahakoita ja muita tylsiä juttuja, mutta käyn täällä silloin kun on rauhallista. Joskus en pidä turhasta metelistä.

Se oli erittäin mukava kuulla, että hän ei olisi mikään lemmikki toiselle. Hän ei itse voisi kestää sitä laisinkaan. Se olisi niin vastain hänen luennetta, vaikka välillä tuntuisi, että olisi Neeran lemmikki.
" Hyvä. " Tatu sanoi ytimekkäänä.
Saatuaan juomansa niin Tatu joi sen kokonaan melkein lasi tyhjäksi. Seuraavalla kieroksella hän joikin juomansa tyhjäksi, että pisaraa ei jäänyt. Nopeasti hän tilasi uuden jäi katsoen Drakian odottaamaan tilaustaansa.
" Vai niin, mutta eikö sinun pitäisi juoda toista, kun olit sellaiseen sävyyn ulkosalla. Vai voiko tekoverestä tulla humalaan? " Tatu kysyi ja nojasi käden varaansa.

Drakian piti kysymystä liian lapsellisena ja vastasi:
-En osaa sanoa, mutta sen sisältämät keinotekoiset ravinteet ovat kuulemma vaara vampyyrin mielessä jatkuvassa käytössä.
Sen takia hän vältti tekoveren juomista usein. Pian hänelle tuotiinkin yksi pulloillinen verta. Vampyyri avasi pullon ja otti huikan.

Tatu ei oikein uskonnut mitä Drakian sanoi hänelle. Voisiko tekoveri niin paljon vaikuttaa vampyyrin mieleen? Se tarkoittaisi sitä, että monesta hyvän luonteisesta vampyyristä tulisi hulluja tai muuta. Hän tällä hetkellä asusti kahden sellaisen vampyyrin kanssa. Mitä tästä voisi tapahtua? Oman juomansa kanssa hän asteli yhteen pöytään missä oli vapaata, mutta silloin, kun Drakian sai oman juomansa. Pöydässä hän saisi rauhassa puhua Drakian kanssa ja humaltua sen kanssaan. Pöytään menossa Tatu huomasi yhden tuolin mikä oli korokkeella. Kauniin näköinen tuolissa ei ollut ketään istumassa. Ennen kaikkea miksi tuollainen tuoli oli yksin ja vieressä pienempi penkki. Ketään siinä ei ollut istumassa ja kukaan ei ole menossakaan istumaan siihen. Se sai hänet sen verran pälkähtämään, että voisi tämän ilalla kokeilemassa penkkiä. Ennen sitä piti kysäistä miksi tuo penki oli olemassa.
" Drakian miksi tuossa penkissä ei istu ketään ja se on asetettu ylhämaiseen näköiseksi? " Tatu kysyi.

-Ahaa tuoko? Drakian kääntyi katsomaan tuolia päin ja sitten kääntyi Tatun istahtaen samalla omalle paikalleen: -Vain paikalliset arvohenkilöt siinä istuvat, mutta näyttää siltä, että tänään he eivät tulleet. Sheriffi oli joskus käynyt tossa istumassa, mutta siinä istuu todella korkea-arvoine henkilö jopa hänen nimeään ei uskalleta mainita. Saa sitten ensi iltana siltä turpaan, jos mainitsee. Joo. Meillä vampyyreillä on liikaa outoja sääntöjä.
Tämän sanottuaan hän naurahti pieni lapsi kohauttaen olkapäitään ja otti seuraavan huikan veripullostaan.

Mielenkiintoisena Tatu kuunteli mielen kiintoisena mitä Drakian puhui hänelle. Arvokkaan ja tärkeimmät henkilöt istuivat ja siinä oli pieni pettymys ja olisihän pitänyt tietää. Olihan vampyyreillä omat tärkeät henkilöt mikä oli hyvin mielenkiintoinen asia Tatulle. Pelkkä Sheriffi ei ollut niin houkutteleva, mutta sen hän tiesi siihen ammattiin tai tehtävään varmasti tuli yllättäviä asioita ilmi. Drakian sanoista hän nappasi mielenkiintoisen asian miehen sanoita. Pirullinen ja utelias kasvo nousi ylemmäksi ajatuksissaan, jos siitä Drakian joutuisi pulaan. Kiltti ja lempeä katse kääntyi katsomaan Drakiansta. Katse oli, kuin pieni koiran pennulla.
" Minkä laisia sääntöjä ja ennen kaikkea mitä nimiä? Joutuisitko sinä ongelmiin, jos minä istuisin siinä penkissä? " Tatu kysyi.

-Nimiäkö? Drakian oli purskahtamaisillaan räkättämään: -Mitä jos herramiehelle ei kaikkea sanottu? Mutta kuitenkin...Vampyyreille on jo viime vuosikymmeninä säädetty kaikenlaisia sääntöjä, kun japanilaiset nerot ovat tehneet tätä moskaa...
Hän heilutteli veripulloa ilmassa ja sitten jatkoi:
-...Muutama meistä ei kyllä tahtonut paljastua ihmisille, mutta sitten joku idiootti sen teki ja sitten alettiin säätämään nöitä typeriä sääntöjä. Vampyyrien maine laski pikkuhiljaa joidenkin rodun jäsenien mielestä, mutta siitä huolimatta moni pääsi yhteistyöhön ihmisten kanssa. Moni meistä siis oli saanut ihmisten lakeja ja sääntöäjä noudatettavaksi. Ennen vanhaan meillä oli kaikenlaisia ja mukavia sääntöjä kuten esimerkiksi: "Älä missään nimessä astu kirkkoon sunnuntaisin". Johan h*lvetti. Tämä oli aikanaan aika naurettava sääntö, kuitenkin saatiin tietää, ettei tästä seuraisi mitään ihmeellistä. Nykyiset säännöt muistuttavat pääasiassa lakia, mitä hölyvetkotin-ihmiset ovat meille laittaneet. Ikään kuin haluaisivat kesyttää meidät...Hahaha.
Sitten hän jälleen otti huikan veripullosta.

" Niin. Onko Sheriffi ainoa heppu, joka istuu tuossa tuolissa? " Tatu sanoi.
Itsekkin naurahti, koska Drakian alkoi puhua siitä mitä aijemmin oli puhunnut hänelle Samin baarissa. Nähtävästi veressä oli erikoisuutta, kun vampyyri tuntui menevän humalaan. Drakian puhui vai oli tyttö pakko mennä kokeilemaan istuinta, kun se oli niin houkutteleva. Juomansa hän jätti pöydälle. Baarissa olevat asiakkaat katsoivat kauhuissaan ja sihistelivät. He olivat valmiita nousemaan Tatua vastaan. Tyttö tiesi, että hän oli alakynnestä ja Drakian ei auttaisi häntä, jos joutuisi pulaan. Muiden sihinään ja ihmetteleviin katseisiin Tatu antoi pientä sihinää takaisin. Rohkeasti ja varmasti Tatu astui istuuntui penkille mistä näkyi jokaiseen paikkaan klubille. Tuoli oli mukava ja tyttö rentoutui. Pienesti hän vilkutteli Drakianille.

//Jos Eric näkisi Tatu olisi mennyttä//

Drakian naurahti Tatun puuhille. Välillä uteliaisuus saattaa tappaa kissan... hän ajatteli ja vilkutti takaisin.
-Sheriffi. Kunhan jaksais tyyppi olla väillä täällä. Jos joku tulee kiusaamaan sinua Ta, ei ole minun vikani sitten.
Paikalla olijat taisivat reagoida Tatun puuhiin ja katsoivat tätä miltein vaanivasti. Tämän vuoksi Drakiankin katseli kaikkia mulkoilevasti. Olihan paikalla muitakin verisukulaisia eikä niiden kanssa ollut mahdollista haastaa tappeluun. Vampyyri kaatuisi heti suurelle ylivoimalle. Nyt Tatu istui siinä tuolilla. Drakiania nauratti kyllä hulvattomasti. Veren vaikutus ei ole näkynyt suoraan vampyyrin käytöksessä, paitsi että sen juomisen jälkeen vampyyrin silmät olivat muuttuneet tummanpunaisiksi.
-Voi sitä pikkuista prinsessaa...

Tatu ilostui enemään, kun Drakian vilkutteli takaisin eikä halunnut oikein lopettaa vilkuttamista. Vilkuttaminen vampyyrille sai muut vampyyrit enemmän töykeämmäksi muuttumaan. Sen takia Tatu vilkutteli myös muillekkin vampyyreille joita hän ei tuntenut. Saatuaan tarpeeksi vilkuttamisesta piti ottaa ihanteelinen ryyppy kuivalle kurkulle. Tatu oli lumoissaansa siitä, kuin hän olisi kaikkien jotka olivat tässä heidän johtajansa. Siitä huolimatta hänen katseensa oli enemmän Drakianissa ja alkoi uteliaisuus nousta. Hän ei ole aijemmin nähnyt vampyyreillä punaisia silmiä tekoveren ansiosta. Muiden katseista huolimatta Tatu nosti kädensä Drakiansa kohti. Etusormi alkoi liikuhtamaan niin, että hän kutsui Drakianta tulemaan lähemmäksi. Tämä liike sai muut vampyyrit suuttumis rajoille. Siitä tilanteesta Tatu ei oikein välittänyt mitä muut katsoivat häntä ainakin hän näytti siltä. Nyt hän halusi Drakian viereensä.

Drakian hymähti juodessaan pullonsa tyhjäksi ja nousi ylös. Hän asteli hiljaa varovasti huomaamatta ketään ympärillä Tatun luokse. Hän sitten istahti Tatun viereen. Muut vampyyrit olivatkin raivoissaan. Drakian olikin itse melkein puoliksi humalassa, tekoveren takia ja haadahti läpällä naurahtaen:
-Ei hättää...Ollaan kavvereita... Pikkuinen Prinsessa!..
Viimeisen sanan hän sanoi laulavaan sävyyn ja istahti sitten Tatun viereen tutkimaan veripulloa. Voi kakka! Se on tyhjä...

Sormen vilkuttaminen näytti tehoavansa Drakiaan mikä ilostutti suuresti Tatua. Iloisena hän katsoi vampyyriä, joka istuuntui hänen viereensä.
" Eikö me olla aina ystäviä? " Tatu kysyi ihmetellen.
Pienesti tai jopa hurjasti Tatu punastui kuulessaan Drakian sanat prinsessa. Eihän ollut mikään prinsessa vaan hän oli nuori tyttö. Huomatessaan toisen lasin tyhjän, kuin hänenkin oli. Hän nappasi Drakian kädestä lasin.
" Palaan kohta ja uskon, että haluat samanlaisen. " Tatu sanoi.
" Hei! Yksi samanlainen, tripla viski ja valkovenäläinen. " Tatu pyysi tilauksensa.
Odottaessaan tilauksen hän sai monien vampyyrien vihaiset katseet häneet. Ehkä hän saattoi olla pokkava ja nenä ylös päin miten hän oli astellut tuolista tiskille. Tatu ei antanut niiden häiritä vaan antoi olla. Ainoastaan hän oli varuillaan, että vampyyrit eivät tulisi hänen päälleensä.

Drakian istui paikallaan ja hekotti puolihumalassa, kun Tatu lähti noutamaan tällä kertaa viskiä. Kyllähän sitä viskiäkin saan juoda! Ei minulle siitä tule mitään..., hän ajatteli ja yhtäkkiä alkoikin hiukan räkättää ääneen katsellessaan paikalla olevien vampyyrien ilmeisiin.
-Hoi! Mitä sie käyt tilaamassa? hän kysäisi kovaan ääneen Tatulta.

Tatu hymähti iloisena ja naurattavasti kuulessaan kovan äänen hänelle. Nytkö vasta Drakian huomasi hänet menevänsä baarin puolelle. Baari mikko alkoi pienesti haluamaan Tatua itselleen, koska nainen olisi helppo saalis syötäväksi. Tatun ajatuksessa oli koko ajan pientä järkeä mukana ja siihen hommaa, että hän ei voi olla ikinä niin humalassa, kuin ihminen voisi olla.
" Haen itselleni juotaaa! " Tatu huudahti takaisin Drakianille.
Nopeasti hän saiki drikkinsä joita hän oli katsonnut hyvin tarkasti. Hän oli hyvin tarkka niistä, että niihin ei pistettäisi mitään huumaus ainetta. Tämä oli sellainen paikka, että ihan humalaan ei saanut tulla, että sammuisi keskelle lattiaa. Kolmen juomansa kanssa hän asteli takaisin Drakianin luokse huomaamatta vampyyrien katseesta.
" Toivottavasti pidät tästä verestä. Se on erikoinen. " Tatu antoi Drakianille keinotekoista verta mihin oli sekoitettu pienesti alkoholia ja pikkuisen muuta mikä sai tuntemaan komeammaksi itsensä ja ennen kaikkea sydäntä hakkaamaan.
Itse Tatu tyytyi viskiin ja puolivenäläiseen.