Raju päivä

Päivä oli aamulla ja keski päivällä hirveä rauhallinen ja illallinen. Oikeastaan se hetki meni tuskallisen hitaasti, että hän ei jaksanut pysyä paikoillaan. Niimpä neiti oli päättänyt mennä ostoksille. Oikeastaan hän ei oikein pitänyt ostos reissuista tai muusta milloin piti hankkia jotakin. Tällä kertaa hänen täytyi hankia uudet laukku. Hän oli kuluttanut laukkunsa monta vuotta. Oli hyvinkin vaikeata valita, mutta pian hän oli löytänyt sopivan kanssin. Ystävällisesti hän maksoi laukun, kun oli rahaa millää maksaa. Päästyään juuri ovesta ulos niin alkoi hälyttimet soida. Nuori neiti säikähti, koska ei ole joutunyt tällaiseen yllätykseen. Pian vartiat tulivat kysellä.
" En minä ole varastanyt yhtään mitään. " Tatu sanoi rehellisesti.
Vartia pyysi näyttämään laukkua. Ystävällisesti Tatu näytti laukkunsa. Sitä hänen ei olisi kannattanut tehdä. Ongelmia sytyi lisää nuorelle neidille mitä juuri tällaisia ongelmia ei halunnut. Tätä asia ei voinut selvittää tässä tai vartian huoneistossa. Nolona hän asteli poliisi autoon mikä vei hänet poliisi asemalle.

Päästyään asemalle Tatu alkoi puhua ja riuhdella pois kahleesta. Hän tiesi hyvin, että pääsisi raudoista, mutta se toisi lisää ongelmia.
" Joku on pistänyt nuo sinne kassiini. " Tatu yritti selittää.
Poliisi ei oikein kuunnellu mitä hänelle sanottiin. Tiukkaalla otteella hän pisti naisen istumaan johonkin penkkiin. Turhautuneena hän joutui odottamaan ja hänelle ei edes kerrottu miksi hän joutui odottamaan. Hänen vieressään oli pari kännistä miestä, joilta näkyi likaiset hampaat. Yököttävä tunne tuli ja halusi mennä kauemmaksi tuosta. Niin hän meni penkirivin keskelle. Vasta puolella oli pari nuorta miestä. Pelko kasvoi, koska ne katsoivat häntä, kuin hän olisi ruoka heille. Toivottavasti vampyyreillä oli oma vankila huone. En halua joutua niiden kanssa olla samassa häkissä. Tatu sanoi mielessäänsä.
Ennen kaikkea hän halusi päästä nopeasti pois. Mikä maksaa poliisilla, koska kesti hyvin kauan. Uusia ihmisiä tuli sinään ja odottelu aulaan missä vartio ainakin neljä poliisia plus niiden kameransa.

Bon Tempsin poliisiasema, Godric ajatteli astuttuaan surulliselta ja huonokuntoiselta näyttävän rakennuksen pihamaalle. Hän ei olisi tullut itse paikalla, mutta nykypäivänä hänen omat alaisensa olivat entistä verenhimoisempia ja väkivaltaan taipuvaisempia, joten hänen oli pakko tulla itse hoitamaan muutamia ongelmia. Vaikka alueella olikin oma Sheriffi, Eric, oli parempi että Godric hoiti itse omalla alueellaan häiriköineet vampyyrit.
Hänen valkoiset kangasvaatteensa liehuivat tuulessa, kun hän asteli pihamaan poikki, ihmisten nopeudella. Ilta oli nuori, mutta aurinko oli (tietenkin) mennyt jo mailleen. Hän astui sisään huonosti toimivista liukuovista ja käveli tiskille, herättäen suuren ihmetyksen kaikkien häntä katsoneiden kasvoissa. Ihmisten tavanomainen kuiskailu ja juoruilu alkoi välittömästi.
Godric ei piitannut, "Anteeksi, olisikohan mahdollista että pääsisin vierailemaan vankien luona?" hän kysyi ystävällisesti, nuoremmalta konstaapelilta, joka oli sillä hetkellä info tiskillä. Nainen sai sanottua hyväksyvän vastauksen ja kiiruhti avaamaan ovia, ihan kuin olisi ollut Tuomionpäivä. Godric kiitti ystävällisesti ja asteli hitain askelin vankien keskelle.

Hänen ei tarvinnut kuin haistaa ilmaa ja hän tiesi että paikalla oli yhden etsityn vampyyrin lisäksi toinen ei-ihminen. Hän käänsi hitaasti katseensa nuoreen tyttöön, joka näytti hieman kiusaantuneen muista vangeista. Godric katseli tyttöä hetken kiinnostunein silmin ja asteli tämän luokse. "Anteeksi jos utelen, mutta mistä sinua syytetään?" Hän kysyi vilppittömästi tytöltä, joka ei todellakaan näyttänyt tavalliselta rikolliselta, saatikka vaikuttanut aivan tavalliselta ihmiseltä.

Pahinta oli odottaminen tuomionsa puoli vankilassa. Tämä oli kuitenkin hirveä kokemus nuorelle tytölle. Jollakin tavalla luottamus on turmeltu, että kenenkään enään kannattaisi luottaa. Ennen luotettiin toisiinsa, että asiat nopeammin hoituisi ja todellinen syylinen löydettiin. Varmaakin nykyään tahdottaisiin oikean syylisen kiinni, mutta ennen kaikkea saada, joku teosta kiini ja joku tekisi tuomionsa loppuun. Hirveitä oli se, että jos et ollut syylinen ja pistetään syylliseksi saisi Tatu säpäläiseksi.
Kävely mitä yksi ihmenen teki edes takaisin ei nainen elentuisi siihen. Hän menisi nopeammin hermon partaalle. Istualteen hän pystyisi rentoutumaan paljon enemmän. Ärsyttävää oli se, että edes luonnon näkeminen saanut tehdä mitä mielellään Tatua olisi tehnyt. Katsoa miten luonto eleili, kun hän istui kylmässä vankilassa. Katsominen olisi saanut tämän hirveän hajun unohtumaan. Moni haisivat hänen ympärilläänsä ällöttäviltä. Varmaakin moni olisi virtsannut housuunsa, jos ei ole päässyt vessaan. Kuinka kauan hän joutuisi olemaan täälä? Milloin tuomio sanottaisiin, että voisi protestoida.

Vaipuneena epäonneen Tatu haistoi uuden hajun mikä tuli hyvin kaukaan tästä paikka kunnasta. Haju sai pienesti hänet ihmettelemään. Hän alkoi katsoa ympärilleensä ennen pitkään, mutta pysyi paikkoillaansa. Pian selliin tupsahti nuoren kuolleen näköinen poika. Katse siirtyi katsomaan lattiaan, koska hän ei halunnut häntä huomattaisiin. Hän halusi olla niin huomaamaton. Muut vankilassa olevat heput kääntyivät katsomaan ovesta tuliaa. Pari huoraa meni anelemaan, että päästäisi vapaaksi, koska he eivät ole tehnyt mitään pahaa. Kysymys tuli hänelle tatu ei voinut, kuin ihmetellä. Miksi toi otus kysynnyt häneltä miksi oli täälä vamkilassa? Tatu alkoi nojaa taakse päin varmuuden vuoksi.
" Minun on parempi vaijeta, että mitä sanon ei voitaisiin ottaa huomioon syytteistä. " Tatu sanoi ruotsalaisella aksentillaansa.
Hän ei halunnut suurempiin ongelmiin joutua uudestaan. Ennen kaikkea hän ei halunnut joutua vankilaan.

Godricin tulo vankien tilaan aiheutti monenlaisia reaktioita. Osa ihmistä näytti epäileviltä, ehkä jopa pelokkailta. Godricia paennut vampyyri näytti lähinnä alistuneen kohtaloonsa. Pikkuhiljaa osa paikalla olevista henkilöistä tuli kyselemään Godricin syitä olla paikalla. Godric katsoi aluksi pahoittelevasti tyttöön, jolta oli kysymyksen esittänyt. Ja käänsi sen jälkeen katseensa muuhun väkijoukkoon, "Olen pahoillani, mutten ole täällä vapauttaakseni tai vangitakseni ketään. Ainakin siltä vaikuttaa" Hän sanoi tyynesti ja käänsi katseensa takaisin tyttöön. Kuulleen väkijoukon manailun ja turhautumisen äänet.

" Minun on parempi vaijeta, että mitä sanon ei voitaisiin ottaa huomioon syytteistä.", kuului tytön vastaus Godricin aiemmin esittämään kysymykseen. Godric hymähti, "Minä en edustakkaan virkavaltaa, tai ainakaan ihmisten virkavaltaa täällä." Hän sanoi osittain huvittuneena ja jatkoi: "Mietin vain lähinnä uteliaisuudesta mitähän kaltaisesi tyttö tekee ihmisten vankilassa" Hän jatkoi ystävälliseen sävyynsä. Hänen oli tarkoitus vain tulla hakemaan oman alueensa lainrikkojat vastaamaan teoistaan, mutta ilmeisesti Bon Tempsissä oli paljon muutakin näkemisen ja kokemisen arvoista.

Jostain syystä Tatu ei tuntenut itseäänsä itseksi. Siitä hän oli hämmillään ajatuksissaan. Tatu seuraili mitä muut oikein tekivät ja halusivat tuosta. Pitkään ei tarvinnut odotaa, että miksi herra oli udellut. Samassa hänen pelko suurentui, koska hän ei haistanut toista ihmmissudeksi.
" Mitä sitten teet täälä, kun täälä on pelkää ihmistä? " Tatu kysyi hiljaa.
Pahin kysymys tuli siinä, että muut saattaisi huomata jotain erikoisuutta. Osa naisista, jotka halusivat saada vierailevan miehen itselleen, että pääsisi itse pois.
" Minä olen ihminen ja odotan syytteitä varkaudesta mitä minä en ole tehnyt. " Tatu sanoi ja katsoi sinisillä silmillään.
Herran ei kannattaisi sanoa, jos hän tiesi mikä Tatu oli. Pienesti hän katusi, että miksi hän oli täälä istumassa.
" Niinhän kaikki väittävät, että ei ole varastanut yhtään mitään. " yksi huora sanoi.
" Minä en varastanut yhtään mitään. Joku pisti kassiini. " Hieman vihaisena hän sanoi.
Päässä kiroilua alkoi, mutta hiljaa se hälveni katseet oli nuoressa miehessä.

Godric katseli ehkä hieman säälivästi tyttöä, joka vakuutteli syyttömyyttään. Tyttö erottui selvästi muista vangeista ja Godric halusi auttaa tyttöä. Vaikka Godric näyttikin kaikkien silmissä nuorelta, oli hänessä silti jonkinlaista vaikutusvaltaa myös ihmisiin. Ja he eivät tohtineet häiritä enempää tytön ja Godricin keskustelua, vaikka kuuntelivatkin suurella mielenkiinnolla.
Vaikkeivat muut vangit uskoneetkaan tytön todettua syyttömyyttään, Godric kyllä uskoi. Hän katseli pitkän tovin tytön sinisiin silmiin. Hän ei aistinut niissä vilppiä tai huijausta, "Minulla saattaisi olla mahdollisuus auttaa sinut pois täältä" Hän sanoi johdattelevaan sävyyn. "Sikäli jos et halua jäädä". Hän jatkoi tuttavallisesti. Hän ehtisi kyllä myöhemminkin panna tuomion täytäntöön lakia rikkoneen vampyyrin kohdalla. Tuskinpa miesvampyyri oli niin tyhmä että yrittäisi enää pakoon ja pahentaisi näin omaa tilannettaan.

Milläänlailla nainen ei voinut uskoa tai tajuta miksi edessä oleva vampyyri haluaa auttaa häntä. Jos herra auttaisi häntä mitä se halusi vastalahjaksi häneltä? Mielellään hän ei halunnut paljastaa kuka hän oli.
Kuulessaan, että poju voisi auttaa hänet pois tästä paikasta. Mitä oikein oli menossa ja voisiko hänellä olla suojelus enkeli vartioimassa häntä? Kysymykset alkoivat tulla hänen mieleensä, että miten herra auttaisi hänet pois täältä. Uskoiko todellakin herra hänen syyttömyyteen. Iloisuus katosi nopeasti hänen kasvoiltaansa kuulessaan lisä sanoja pojulta. Kyvelästi lause loppui mikä paljon naisen ajatuksissa miettimään.
Tietenkään hän ei halunnut jäädä tänne. Voisiko hän jäädä kiini jostakin muusta herra vapauttajalle?
" Se olisi erittäin mukavaa, jos osaisit auttaa minut ulos. " Tatu sanoi rauhalisella äänellä.
Muita kysymyksiä saisi vasta, kun oli poissa putkasta. Ennen kaikkea Tatua alkoi härnätä, että miksi vampyyri halusi auttaa häntä. Uskoiko vampyyri hänen syyttömyyteen? Ennen kaikkea mitä toinen halusi häneltä?

" Ajattelitko tehdä vanhan aikaisesti avustuksen vai nykyisen? " Tatu kysyi varovasti
Toiselle hän ei uskaltaisi pottuilla ihan näkyvällä paikalla. Se olisi erittäin mukavaa, jos pako tapahtuisi hieman lännen elokuvan tyyliin. Ongelmia tulisi siitä nykyää enemmän, kuin silloin.
Siniset silmät etsivät lisää mietteitä vasta puolen olevalta herrallata. Jossain välissä hän ehkä saattaa kysyä arkaluonteen kysynnän herralta.

Tytön ilme muuttui tutkimattomaksi ja Godric odotti vastausta kärsivällisesti. Muut vangit alkoivat jupisemaan kuultuaan mitä nuori poika oli ehdottanut tytölle. Godric ei välittänyt muiden jupinoista, he olivat paikkansa ansainneet, toisin kuin tämä tyttö, jonka koko olemuksesta pystyi päättelemään kaikenlaista, varsinkin jos oli vampyyri.
" Se olisi erittäin mukavaa, jos osaisit auttaa minut ulos. " Godric sai myöntyvän vastauksen ja hänen suunsa kaartui pieneen hymyyn. Vaikka tytön äänessä oli aistittava pieni epäilys, siitä miten Godric aikoi tytön ulos saada.
" Ajattelitko tehdä vanhan aikaisesti avustuksen vai nykyisen? kuului tytön jatkokysymys. Godric naurahti pikkaisen, "Opetan sinulle ettei väkivaltaa tarvita" Hän sanoi ja käänsi hetkeksi katseensa oven suuntaan. "Vartija, täällä on yksi vanki jonka ei kuulusi olla". Ovi avautui nopeasti ja sisään asteli sama nainen, joka oli Godricin sisäänpäästänytkin. Godric viittasi kädellään penkillä istuvan tytön suuntaan, "Tämä vanki ei ole tehnyt rikosta, josta häntä syytetään. Menen siitä vakuuteen alue viidennen seriffinä" Hän sanoi rauhalliseen sävyyn, "Sen sijaan tuo mies tuolla kulmassa on rikkonut lakejamme moneen otteeseen. Toivoisin että voisitte pitää hänet vielä 12 tuntia huostassanne, tulen sen jälkeen noutamaan hänet." Hän jatkoi osoittaen nopeasti kädellään vampyyrimiestä huoneen kulmasta. Vartija katsoi Godricia hetken aikaa epäuskoisena, mutta huokaisi sitten "Niin emme me tätä tyttöä aikoneetkaan täällä pitää. Hän voi mennä, mutta voisi ensi kerralla olla tarkempi laukustaan" Naisvartija totesi ja käveli pois, hieman alistuneen näköisenä.

Godric kääntyi takaisin tytön suuntaan, "Noin nyt kun olet vapaa, soisitko minulle kunnian saattaa sinut kotiasi?" Hän kysyi ystävällisesti hymyillen.

Nähtävästi ja toivottavasti pojan naurahdus oli positiivistä hänelle. Naurahdus oli hyvin elävä, että ei ollut pakotettu naurahdus. Jokatapauksessa toinen näytti iloiselta siihen, että sai auttaa häntä. Muut sen sijaan närkästyneitä, että heitä ei pelasteta.
Silmät meinasivat putkahtaa ulos, kun pojan kysymyksestä. Saattaa hänet kotiin asti. Se alkoi kuulostaa hyvin epäilyttävältä. Hän suostuisi siihen ja oven suussa imisi hänestä kaikki veret. Se ei tulisi kuulonkaan. Sanoja hän ei saanut suustaansa mitenkään ulos vaan oli antanut kysymyksen mikä oli osittain pyyntö kangistumaan. Nyt oli pakko vasta kyllä tai ei. Jos hän vastaisi kyllä ja antaisi toisen tulla kotiinsa. Eihän oikein raaskisi näyttää taloaansa, koska se niin hirveä sotkuinen. Tatu ei ollut mitenkään super hyper siivoja, mutta kerran viikossa siisti huonetta. Vastaus oli ei niin hän saisi vihautta ylleen mitä ei myöskään halunnut.

Mutta sitä ennen vartioita tuli sisään puhumaan pojan kanssa. Uteeliana hän katseli ja kuunteli keskustelua. Nopeasti tuli yksi miesvartia, jolla oli Tatun ostama uusi kassi.
" Olen pahoillani, mutta tuota naista ette saa mukaan. Hän on varastanut ostoskeskukseta erilaisesta kaupoista tavaroita. " Vartia sanoi ja näytti pussin sisältöä.
Samassa Tatu nousi pystyyn vihaisella päällä, mutta osasi pitää kurissä ettei menisi toisen päälle.
" Minä en ole ottanut noin. Ainoastaan minä ostin kassin. Haluan ostamani kassin takaisin ja saatte ihan vapaasto pitää kassin sisällön. " Tatu sanoi varmasti ja voimmakkaasti.
Muut tuomionsa odottajat katsoivat mielenkiintoisena tulevaa kinastelu.
" Etkö sinä huomannut painoa? " Vartia kysyi ja ilme, että halusi saada tytön kaltereiden taakse.
" En " Rehellisesti Tatu sanoi.
Se oli totta, koska hän ei todellakaan huomannut painon eroa. Se oli kevyttä, koska voima suhtee oli hieman eri. Monesti Tatu oli joutunut näytellä, joku painoi paljon, vaikka se todellisesti painanut yhtään mitään. Vartija ei ollut mielissään mitä Tatu oli sanonnut ja läymäytti kunnolla Tatun poskelle.
" Au! " Tuli naisen huulien välistä.
Vartiaja vetäisi kunnolla tyttöä ja sanoi perään: " Ole rohkea ja myönnä tekosi. "
Samassa vesi alkoi kiehua yli rajan Tatulla. Siniset oli jään kylmät vartia kohtaan, mutta jonkinlaista itse hillitää oli vielä jäljellä.

Kuten Godric olikin pelännyt, pelkkä uskottelu ei riittännyt kaikille poliisiaseman vartijoille. Sisään tuli tällä kertaa miespuolinen vartija, jolla oli mukanaan mitä ilmeisemmin todisteet tytön syyllisyydestä. Godric huokaisi muttei sanonut mitään, sillä vartija puhui nyt suoraan tytölle. Godric toivoi vain että tyttö pystyisi säilyttämään itsehillintänsä, muuten tilanteesta voisi tulla turhan vaarallinen.

Yht'äkkiä vartija lämäytti tyttöä ja painosti tätä tunnustamaan. Godricia alkoi vihastuttaa, "Anteeksi mutta vankien pahoinpitely on kielletty Yhdysvaltain perustuslain kolmannessa pykälässä, kuudenessa momentissa" Godric sanoi rauhallisesti, jolloin vartija käänsi huomionsa, nenäkkäältä vaikuttavan pojan suuntaan. "JA mitähän helkkaria sinä teet vankien luona? Älä anna minulle syytä pidättää sinutkin." Vartija huusi. Godric kuitenkin keskittyi enemmän tyttöön, jolla näytti olevan vaikeuksia itsehillintänsä kanssa. Godric ei toistanut itseään motiveeistaan, "Ette tajua mitä tapahtuu jos pidätte tyttöä täällä, se voi olla vaarallista" Hän aloitti varoittelevaan sävyyn, vartija keskeytti hänet "Pitäisikö minun antaa hänet vampyyrin mukaan, joka päästäää rikollisen vapaaksi heti ovesta päästyään? EN USKO!" Vartija karjui. Godric ei ollut arvannut että tilanne äityisi näin vaikeaksi.

Se oli lähellä, että Tatu lyönnyt takaisin kaksin kertaisena tai enemmänkin. Käsilläänsä silitteli poskeaansa sen ajan, kun herras väki kinastelivat toisiaansa kanssa.
" Teen tästä valittelun. " Tatu sanoi ja katsoi vartiaan.
Toisinaan mielekkäänä Tatu katsoi vampyyrin sivussa miten se saisi sanoillaan alistumaan vartian. Vartiassa näkyi, kuin hän ei halunnut päästää häntä. Pienesti pelokkaana attu katsoi vampyyriä, kun mainitsi hän olisi vaarallinen. Hän ei olisi vaarallinen, jos sai olla rauhassa ja omassa maailmassa. Varmaakin siksi vampyyri halusi saattaa hänet ettei hyökkäisi muiden ihmisten kimpuun. Enemmän Tatu alkoi uskomaan, että vampyyri tiesi mikä hän oli.
Pari vanhempaa naista olivat kauhuissaan, kun Tatu sai turpiinsa. Ilmeellä vangitkin näyttivät mieltäänsä vangin vartijalle. Vartija hyökkäisi uudestaan naiseen niin muutkin hyökkäisivät vartijan kimpuun.

Se oli läheltä, että vampyyri ei yllyttänyt tarpeeksi vartijaa, että löisi uudestaan naista. Toisinaan vampyyri oli sanoista hän oli ajautunut pussiin, että oli vaikea saada naisen tunnustamaan syylisyyden. Pysyi sanojensa perässä ja varsinkin siinä, että ei antaisi vampyyrin mukaan.
Hiljaisuus oli pistävä, kuin silmät katsoivat kyseliäänä ja haastavaisena. Tatu hätkääntyi, kun ovesta tuli uusi mies, joka näytti ylempi arvoiselta. Arkavaisena Tatu asteli vampyyrin selustan taakse, että olisi turvassa uusilta hyökkäyksiltä ja omalta itseltäänäsä.
" Hänet voi päästää pois menemään. Hänellä ei ole rikosrekisteriä ja herra uskoo häneen. Varmaakin tuli pieni huo onni ostaessaan kassin. " Konstaapeli sanoi ystävällisen sävyyn.
Pienesti hän korosti herra sanaa, jos vampyyri uskoo naisen olevan syytön niin hänen on pakko olla syytön. Vartija ei oikein pitänyt laisinkaan konstaapelin sanomasta. Melkei höyryt savuili vartijan korvista. Tatu sai ottaa happea keuhkoihinsa rauhalliseen tahtiin. helpostus näkyi, mutta hän oli huolissaan saisiko hän ostamansa kassinsa mukaansa.

Godric nyökkäsi hyväksyvästi kun tyttö totesi tekevänsä valituksen vartijan käytöksestä. Muutenkin pikkukaupungin oikeuden jakaminen tuntui olevan pahasti pielessä, suoralta kädeltä passitettiin raavashuoneelle odottamaan tuomiota, varsinkaan näin nuorta. Tilaisuus oli kuitenkin ajautunut vaarallisen uhkaavaksi, miesvartijalla ei tuntunut olevan hajuakaan että väitteli juuri vampyyrin ja toisen taruolennon kanssa. Ainakaan sanoista päätellen, tai sitten tämä oli vain todella itsetuhoinen. Godric olisi voinut kädenkäänteessä teurastaa kaikki huoneessa olevat, mutta mitä hyötyä siitä olisi ollut? Varmasti myös ihmissusi tyttö olisi pystynyt aiheuttamaan kaaosta, joten miehen asenne oli todella vinossa.

Vartijan onneksi tämän esimies saapui ovesta paikalle, Godric huomasi tytön astuvan taakseen, kenties suojatakseen itseään uudelta purkaukselta. Godric ei kuitenkaan ollut jäärin suuri kokoinen, joten tyttö oli vain osittain hänen takanaan.
Ilmeisesti konstaapeli oli ollut aiemmin vampyyrien kanssa tekemisissä, tämä oli valmis päästämään niin tytön kuin Godricin menemään. Godric kumarsi kohteliaasti konstaapelille, "Minä kiitän. Haluaisin myös pyytää anteeksi että tunkeuduin ihmisten oikeuden alueelle, se ei tule toistumaan." Hän sanoi kohteliaasti, "Ja minusta tuntuu että kassi kuuluu tytölle, vaikkei sen sisältö olisikaan hänen" Hän jatkoi. Uudempi konstaapeli nyökkäsi ja ojensikin kassin tytölle, pyytäen samalla anteeksi kollegansa käytöstä. Kovakouraisempi poliisi oli jo kävellyt ulos manaten ja kiroten.
"Noniin, nyt kun asiat ovat ainakin osittain selviä voisimme varmaan lähteä. Emmehän halua pilata Bon Tempsin poliisien päivää enää enempää?" Godric kysäisi tytöltä poliisien mentyä edeltä.

Vaikka vampyyri oli parisen senttiä lyhysempi niin hyvin Tatu pystyi peittymään toisen taakse. Perään vielä kyyristyi, että varmasti häntä ei näkyisi.Tatu ei oikein uskaltanut liikkua minnekkään, vaikka ympärillä kuului ystävällistä ääntä.
" Ei se mitään. Toivottavasti. " Konstaapeli sanoi ja alkoi viedä vartia puhutteluun.
Asiat kuulosti hyvältä Tatun mielestä. Pian hän sai ostamansa laukkunsa käsiinsä. Pieni nyökkäys kiitoksi. Helpottunut ja raskas olo oli hävinnyt naisen taakasta mikä näkyi. Saman aikaisesti hän asteli vampyyrin takaa.
" Juu. " Hän vastasi poliisien rauhaan jättämisestä.
Pieni vaikea olemus oli siitä, että voisiko hän todella mennä tästä ovesta pois. Varovasti hän hipsi infolle. Sieltä hän kysyi miten voi tehdä valituksen. Kannattaa tehdä heti, että niissä olisi hyötyä. Aletessaan paperin täyttämisestä hän vahti tarkaavaisesti uuttaa kassiaan. Hän ei ole ehtinyt pistää omaansa, koska se on otettu huostaa odottaessa tuomiota. Täyttäessa tiskillä oleva nainen antoi tavarat hänelle.
" Tässä olisi tavarasi neiti Náttfarison. "
" Tässä olisi valitus. Kiitos. " Tatu sanoi.
Otettuaan kampeensa tiskiltä. Jalat veivät heti ulos talosta. Astellessaan ulos hän pisti uuden kanssin vanhempaa kanssiin. Raikas ilma oli erittäin ihanaa kehkoille. Pian hänen katseensa etsi pelastajaansa. Ennen, kuin hävisi hän haluaa sanoa vampyyrille.

Godric oli huojentunut kun kohtauksesta selvittiin ilman verilöylyä. Onneksi hän sattui paikalle, muuten (hän pelkäsi) että tytöllä olisi voinut olla vaikeuksia pitää itsehillintänsä. Tyttö halusi tehdä valituksen samantien, eikä Godricilla ollut mitään sitä vastaan. Hän katseli ympärilleen kun vankeja tuotiin ja vietiin eri suuntiin. Samalla tyttö palautteli papereita infolle, saaden myös kamansa takaisin.
Godric asteli mietteliäänä tytön vierellä ulos talosta. Hän mietti yhdyskunnan epäkohtia ja etenkin vartijan käytöstä. Hänen kokemuksensa mukaan väkivallasta syntyi vain lisää väkivaltaa, mieshän oli vielä edustamassa virkavaltaa. Godric pyrki aina omissa tuomioissaan mahdollisimman pieneen voiman käyttöön.
"Anteeksi mutten saanut edes tietää nimeäsi. Minä olen kuitenkin Godric" Hän esitteli sitten itsensä ystävällisesti. Hän katseli suurella mielenkiinnolla tytön kasvoja, hän ei ollut edes 2000 vuotisen elämänsä aikana tavannut montaakaan ihmissutta. "Mihinköhän suuntaan meidän olisi tarkoitus mennä? Tai missä asut? hän kysyi vielä. Hänhän oli luvannut saattaa tytön kotia, lähinnä huolehtiakseen ettei tytön temperamentti saisi valtaa.

Vatsa alkoi kurnia. Se ei haitannut hänen kodissaansa oli sapuskaa hänelle. Hänen pelastajansa tupsahtui siihen, että hän ei ehtinyt kiittää.
" Etkö kuulut tiskillä vai etkö halunnut kuulla? " Hymy suin Tatu sanoi.
" Olen Tatu Náttfarison. " Hän esitteli itsensä ja oli valmiina kättelemään.
Ainoastaan hän toivoi, että vampyyri ei tuntisi isäänsä. Pian neitokainen sai naurahtaa. Hupaisuudesta nainen naurahti Godric sanoille. Ihmeelisempää vampyyriä hän ei ole tavannut, kuin myös silloin Filipin.
" En ole vastannut annanko minä saattaa minut kotiini. Vaikka sanoit se olisi kunnia, mutta miksi haluat saattaa minut kotiini? Jos huolit siitä, että hermot pettävät eivät enään. " Tatu sanoi.
Hän otti pari askelta eteen päin nauttien jokaisesta askeleesta.
" Saat sinä saattaa, jos et juo vertani oven suussa tai mualla kotoani. Valmistaus hirveyteen. " Hän sanoi ennen, kuin naurahti.
Ilta oli kaunis ja ihana kylmä tuuli käväisi heidän luona ennen, kuin jatkoi matkaan. Katse kohti kotia, mutta sitä ennen hän katsoi vampyyrin silmiin.
" Kiitos, vaikka en tiedä miten sinä uskoit minua syyttömyyten haistamalla tai muun keinoin. Sinä taidat olla enkeli. "
Ainoastaan Godric oli vain vampyyri asussa, koska enkelit eivät pääsisi muuten näkyvällä olla. Se oli ihmeelistä Tatusta, koska sinäänsä uskoi enkeliin, vaikka olisi ihmissusi.
" Muuten mitä epäilit, että en sopisi vankilaan? " Tatu uskaltui kysymään.

[ilmoitan jo nyt etten ole viikonloppuna kauheasti koneen ääressä, niin vastaukessa voi kestää. Toivottavasti jaksat kuitenkin odottaa ]

Godric naurahti kun Tatu vastasi että eikö Godric ollut kuunnellut tiskillä. Samalla tyttö kuitenkin ojensi kätensä ja ilmoitti nimensä. Godric tarttui kylmällä kädellään Tatun käteen, "Kuulin kyllä, halusin vain suorittaa tämän vähän normaalimmin, mutta kaitpa se on meidän kaltaisiltamme mahdotonta" Hän sanoi ystävällisesti.

Seuraavaksi Tatu tiedusteli Godricin motiiveja, hänen saattamiselleen. Godricin oli myönnettävä että Tatu oli tarkkasilmäinen, uusi purkaus oli juuri se mitä Godric oli pelännyt. Tatu kuitenkin suostui omilla ehdoillaan Godricin ehdotukseen, "Usko pois, minun ei tarvitse tänään ravita itseäni" Godric sanoi nopeasti, ehkä hieman kiusaantuneellakin äänellä. Mutta jatkoi mahdollisimman normaalisti "Heh, taidanpa tietää mitä odottaa. Olinhan itsekkin joskus teini." Hän sanoi naurahtaen, hänen teinivuosistaan oli yli 2000 vuotta, joten ajat olivat todella muuttuneet, verrattuna noihin päiviin.
Tatun kiitettyä Godricia, ja vieläpä kutsuttua tätä enkeliksi, Godric meni vaisuksi. Hän piti itse itseään juuri päinvastaisena olentona, joka oli monta tuhatta vuotta tappanut elääkseen itse. "Sinun silmäsi kavalsivat sinut. Osaan lukea varsin hyvin ihmisten ja muiden olentojen elekieltä. Sinun silmissäsi paistoi viattomuus, en ole itse asiassa pitkän elämäni aikana tainnut nähdä moniakaan yhtä viattomia silmiä. Siitä tiesin, että olet syytön" Hän sanoi antaen pienen selityksen. Hän ei kuitenkaan kommentoinut enkeli-sanaa mitenkään, se sai hänet kiusaantuneeksi ja syyllisentuntoiseksi.

Tatu kysyi vielä miksei olisi muka sopinut vankilaan. Godric naurahti "Kyllä sinä varmaan vankilaan sopisit, muttet ihmisvankilaan. Kun näin sinut niiden muiden vankien keskuudessa tajusin millaisessa vaarassa he olivat, jos olisivat käyttäytyneet sinua kohtaan samalla tavalla kuin se vartija" Hän sanoi jatkaen kuitenkin nopeaan, "Sinulla nuoreksi ihmissudeksi ihmeellisen hyvä itsehillintä. En voi sanoa että tietäisin kauheasti lajistanne, mutta tiedän kyllä mitä peto-aistien kurissa pitäminen vaatii. Kiitos sinulle kun annoit minulle taas syyn uskoa että me, yliluonnolliset, voimme elää ihmisten keskuudessa" Hän sanoi vielä kiittäen kohteliaasti naista.

//Ok. Yritetään kestää//

Miehen kylmä käsi ei haitannut yhtään häntä kätellessään ja samaan aikaisesti hän naurahti miehen sanomalle. Olihan tämä tapa hyvikin ystävällistä tehdä, kuin urkkien tehdä.
" Se taitaakin olla totta. " Tatu sanoi.

" Toivottavasti, mutta jääkaapissa on kyllälin TrueBooldia, jos tulee hätä. " Tatu sanoi.
Siksi hänellä oli verta jääkappissa, kun koskaan ei voitietää milloin vampyyri kaverinsa tulee käymään. Toisinaan olihan hänellä kämppäkaveri, joka toisinaan juoda sitä litkua.
" Ai, saat tietää mitä odottaa. Katotaan, kun näet talon. " Hän sanoi heleästi.
Ihmetellen hetken, että miten hän oli saanut toisen vaisuksi. Olivatko rotu tyypillistä olla vaisu vampyyreillä? Godric alkoi vastat miten oli tiennyt hänen viettomuuden sai nainen hieman hämilleen. Silmistä hän oli kuullut pystyisi lukemaan jokaisen persoonan olemusta, mutta siihen tarvi taitoa. Hän ei voisi uskoa, että hänellä on viettomat silmät mistä Godric huomasi. Nyt oli nähtävästi hänen vuoro olla vaisu. Hänen kylmät jään siniset silmät olivat viettoman näköiset.
" En usko, että se voisi pitää paikkaansa. " Tatu sanoi hiljaa, koska ei voinut uskoa Godricin sanomaan.

" Nähtävästi tarkoitat, että minulle tarvitsisi oma vankila. " Tatu sanoi hempeästi.
Godric sanoi ilmin hänen olevan ihmissuden. Se iski naisen kurkuun, koska hän ei pitänyt itseäänsä mitenkään ihmissutena missään muodossa. Täydenkuun tultaessa kirouksen muuttaa hänet sudeksi. Ehkä siitä vampyyri oli huomannut, että ei olisi varastanut kassin sisältöä ja toisinaan myös ei kuuluisi ihmisten vankilaan. Siniset silmät kääntyivät katsomaan alas hiekkatietä mitä oli puistoissa. Yöllä oli vaarallista kävellä puistoissa tai metsässä, mutta toisinaan oli turvvallistakin. Ainoastaan harva osaisi ottaa metsän suojelevan puolen itselleensä ettei tulisi toisen lounaaksi.
" Ei sinun minua täydy kiittää vai minun äitiäni. Hän opettanut minut elämää enemmän ihmisten, kuin omien keskuudessa olevien kanssa. Minulla on kirous muutuua sudeksi muuten olen ihminen, koska olen syntynyt ihmisenä. " Tatu sanoi hieman ääni alhaalla.

Surullisuuden Tatu sai jäämään takajalle, koska veikeä ilme kasvoi naisen kasvoille.
" No eikö sinua pelota astella tällaisen tytön kanssa, jotka voivat murhata vampyyrin ainakin tarujen mukaan? "
Ennen puhumistaan hän oli katsonut, että kukaan ei olisi kuunnellut kahta viimeistä virkettä. Ihmissusien oleilu täytyi olla vielä salassa, mutta milloinkin ne antavat ilmi annon ihmiseille? Ehkei milloin, koska ihmiset ovat metsästäneet vuosi satoja suseja. Uteliaana hän oli kysynnyt edellisen, koska tietäiskö itse vampyyri siitä. Periaatteessa, jos laitetaan vampyyri ja ihmissusi vastakkain pystyisivät tappamaan toisensa ilman välineitä.

"Se on hyvä. Ja kiitos tarjouksesta, mutta vakuutan etten tarvitse ravintoa" Godric sanoi hymyillen Tatulle, tämän kerrottua että hänellä olisi varulta Tru bloodia, jos vampyyrille tulisi jano.

Godrin todettua että tytön silmissä oli paistanut viattomuus, Tatu vaikutti epäilevältä. Godric mietti hetken miksi, olihan Tatu kuitenkin loppujen lopuksi syytön, ainakin siihen rikokseen josta häntä syytettiin. Hän ei kuitenkaan alkanut väittelemään asiasta, ja Tatu vastasikin jo hänen toiseen kysymkseensä.
"Tarkoitan vain ettei yliluonnollisia ja ihmisiä tulisi laittaa samaan suljettuun tilaan liian pitkäksi aikaa. Sellaisen tapahtuman seuraukset saattaisivat olla maailmanlaajuisestikkin kohtalokkaat" Godric sanoi vakavana. Hän itse pyrki omalla alueellaan pitämään paitsi alueen vampyyrit, niin myös ihmiset ja muut olennot turvassa. Se ei tietenkään ollut kaikkien mieleen, mutta Godric oli myöhemällä iällään ymmärtänyt, ymmärtänyt että jokainen henki on yhtäarvokas.
Godricin kiitettyä Tatua tämän hyvästä esimerkistä ihmisille, Tatu sanoi että hänen tulisi kiittää tytön äitiä. Godric hymyili ja vilkaisi vierellään kävelevää tyttöä, "Taidat olla aika hyvin sinut oman itsesi kanssa?" Hän sanoi kysyvästi. Usein Godric kuuli että ihmissusilla voisi olla vaikeuksia hyväksyä itsensä sellaisina kuin olivat. Ehkä Tatu oli poikkeus.

Tatun seuraava kysymys sai Godricin huvittuneeksi. Godric saattoi olla yksi maailman voimakkaimmista olennoista, vaikkei sitä julistanutkaan, eikä liion välittänytkään siitä kuinka voimakas itse asiassa oli. "Mielenkiintoinen kysymys, ilmeisesti sinä olet tottunut vampyyreihin, kun et ole peloissasi seurassani." Hän aloitti huvittuneena. Ilmeisesti vampyyrien ja ihmissusien välillä saattoi olla enemmän tapahtumia kuin mitä Godric oli kuullut. "Ja mitä tulee minun vastaukseeni; niin enpä voi sanoa olevani peloissani. Olen elänyt pitkän ja syntisen elämän, joten en välttämättä edes panisi vastaan jos päättäisit tappaa minut tähän paikkaan. Se saattaisi olla jopa oikeutettua." Hän jatkoi vakavampana ja katso pitkän tovin tummenevalle taivaalle. Jos Jumala oli olemassa, rankaisisiko tämä Godric synneistään, siten että lähettäisi maanpäälle nuoren ihmissuden tappamaan Godricin?
Hän huokaisi syvään ja laski katseensa taas tiehen.

Herralle ei kelvannut veri pullo, mutta hän ei halunnut myöskään pakottaa toista.
Toisinaan Godric oli oikeassa, että ihmiset saisivat olla ainoastaan ihmisten kanssa. Eihän ihmiset tiedä, että täälä on myös yliluonnollisia ihmisiä vampyyreiden lisäksi. Pieni nyökkäys siitä, että hän ymmärsi vampyyrin pointin. Jälkeen sanomaan Taatu yllättyi, koska ei ollut valmistautunut vampyyrin sanomaan. Hänen äiti ja sisarensa olivat kasvattaneet häntä ja myöhemmin Filip. No oikeastaan Filip oli pari vuottanut ollut hänen elämässään. Ennemmän Filip näytti hänelle miten jahdataan ja metsästetään vampyyreitä alas. Vampyyrit olivat enemän pahan tekijöitä, että yksi paha työ ei riitä vaan täytyi olla monta pahuutta ja jolla ei ole viisautta mukana. Tänne tultaessa hän jätti asian pois, mutta jollakin tavalla auttaa muita. Jonkin verran Tatua harmittaa, että käyttikö Filip joskus häntä nenänsä vuoksi, koska hänellä oli hyvä vainu.
" Juu ja en. " hän sanoi hiljaa, koska ei oikein tiennyt mitä vastata.
" Ehkä sinulla on rankempi elämä, kuin minulla. " Tatu sanoi virkeämmällä äänellä.
Ei sitä koskaan voinut tietää, mutta sitä ei oikeasti voinut verrata. Hän oli elännyt lyhyemmän ajan maan päällä, kuin toinen ja rankempi aika syntyä mailmaan.

Tulisi pahoja seurauksia, jos alkoi isotella voimillaansa ja siksi Tatu yrittää pitää hyvin matalaa profiilia.
Nyt hänen vuoronsa oli naurahtaa Godricille.
" Tai sitten olet lian mukava minua kohtaan. Olen tässä elännyt kolmisen vuotat suunnilleen vampyyrien kanssa. Kai he luotellaan nuoreen vampyyri luokkaan. " Tatu sanoi.
Hänen mielestään Godric oli hyvin mukava vampyyri. Harvoista vampyyreistä hän on kestänyt ja kolmas oli Godric. Kuitenkaan hän ei eläisi saman katona alla herran kanssa. Godric osasi välillä antaa hyvin karmivaa oloa hänelle, että hänen täytyisi olla valmis milloin tahansa.

Hempeästi hän kääntyi katsomaan toista ja kasvoilla näkyi hymyä.
" Olen pahoillani, mutta en voin tappaa sinua, jos et anna erittäin hyvää syytä. Minut on opetettu ottamaan hengen vaatiessa. Miten voisinkaan tapaa sinua. Sinä olet suojelus enkeli. " Tatu sanoi.
Hän pisti hyvin lämpimät kädensä nuoren miehen poskille. Pienesti hän korjuili niitä, mutta hellästi. Toinen oli niin hassu Tatun silmissä. Pian hän päästi, kuitenkin otteet pois. Hän uskoi, että se tekisi tukalaa tuntematon nainen tulee yhtäkkiä kopeloimaa kasvoja.
" Olen sinulle palveluksen velkaan. Kuitenkin siihen ei kuule veren antamista missään muodossa tai ajassa. Enkä suostu olemaan daamikaan jonnekkin vampyyri juhliin. Eikä mitä päätäänsä tyhmiin juttuihin. " Tatu sanoi perään pienen vaatimuksen.
Yhtä hän ei mainninnut vaan muokkasi sitä. Siniset silmät kääntyivät katsomaan eteen. Kädet puuskutti hiukset peikon näköiseksi, että saisi viilennystä tuntuista.
Kohta ollaan perillä. Tatu sanoi mielessään, koska kuuli vatsan murinaa. Hän myönsi, että nälkä vain kasvoi mitä lähemmäksi kotia päästiin. Nopeasti maisema vaihtui hyvin sykkäiselle asumus alueelle.

Tatu näytti ymmärtävän mitä Godric oli hakenut takaa, sillä etteivät yliluonnolliset olennot sopineet ihmisten vankiloihin. Nuoreksi naiseksi Tatu vaikutti varsin älykkäältä ja ystävälliseltä, harvinainen yhdistelmä nykypäivänä. Godricin kysymys Tatu sopeutumisesta omaan itseensä ja siihen mitä oli, näytti olevan arka aihe tytölle. Eikä Godricilla ollut mitään syytä jatkaa kyselyä aiheesta, jos Tatu ei halunnut kertoa siitä.
Tatun todettua, että Godricilla oli varmaan rankempi elämä kuin tytöllä, Godric naurahti "Niin voisi kai sanoa, mutta olen myös elänyt kauemmin. Siinä ajassa kerkiää kokea niin rankkoja kuin hyviäkin aikoja" Hän sanoi ystävällisesti, tuskinpa tyttö tulisi kovin usein näkemään yhtä vanhaa olentoa.
Godric nyökkäsi hyväksyvästi Tatun kerrottua kauan oli vampyyrien kanssa elänyt. Ja tottahan se oli että hän oli varmasti nykyisin yksi ystävllisimmistä vampyyreistä mitä maa päällään kantoi. Hän yritti ehkä osittain paikata aikaisempia syntejään, olemalla nykyisin ystävällisempi olento. Godricia puistatti ajatellakkin pitkän elämänsä viattomien kuolleiden määrää. Ei ihme että Tatu vaikutti olevan, ystävällisestä puheestaan huolimatta, koko ajan varuillaann Godricin seurassa. Ja oikein tyttö tekikin, vaikkei Godric aikonutkaan tehdä Tatulle pahaa, oli silti oikein olla vampyyrin seurassa tarkkaavaisena. Se oli vampyyrien luonteessa pettää ja huijata, saavuttaakseen haluamansa, eli yleensä ottaen veren.

Ei Godric ollutkaan olettanut että Tatu tappaisi hänet. Hänen oli vaikea kuvitellla tyttöä murhaajana, edes silloin kun uhri itse pyysi. Hän kuitenkin kalpeni taas Tatun sanottua häntä enkeliksi. Hän ei todellakaan voinut kuvitella itseään sellaisena, hyvänä olentona. Hän ei estellyt Tatun asetettua todella lämpimät kätensä hänen jäänkylmille poskilleen. Godric nosti katseensa hetkeksi Tatun silmiin ja tyttö vetikin kätensä takaisin. "Kiitän sinua kauniista sanoistasi. Mutta ne saattavat olla jopa turhan kauniita." Hän sanoi hymyn pikkuhiljaa palatessa hänen kasvoilleen.
Tatun todettua että oli Godricille palveluksen velkaa, ja puhuttua takaisinmaksu tavoista Godricin hymy levisi entisestään. Ei hän tietenkään pyytäisi Tatua mihinkään typerään tai vastaavaan.
"Älä huoli. En ole nuori vampyyri vaikka olenkin jämähtänyt teini-ikäiseksi. Minun mielestäni et ole minulle mitään velkaa, kun soit minulle tämän mahdollisuuden keskustella kanssassi." Hän sanoi ystävälliseen sävyynsä ja kuuli naisen vatsan kurisevan. Godric katseli tietä edessään, ja maisemien vaihtumista asumuksiin. Ilmeisesti matkaa ei ollut enää paljoa jäljellä.

" Vaikka kaikkilla on eri ikä pituus kaikki saavat kokea hyvää ja pahaa tasapainosti. Määrä mukautuu miten kauan elät. " Tatu sanoi miten hän oli aijemmin perustellut lauseensa.
Hän hymyili ja samalla hän naurahteli. Tatu sai huomata miten viisas vampyyri vieressä saattoi olla. Jos vampyyri esitteli hän menisi ihan täydestä. Hän luotti toiseen aika paljon mikä näkyi ulos, mutta osasi pistää aistinsa olemaan varuillaansa.
Välittömästi Tatu huomasi, että hän oli sanonnut jotakin ikävää, kun vampyyri kylmettyi entisestään. Se sai huolen naiseen kovasti, koska hän ei halunnut loukata sanoillaansa missään muodossa Godricia. Ehkä käsien pistely Godricin poskille oli liikaa, mutta silloin hän ei mahtanut itselleensä yhtään mitään. Kuullessaan mitä vampyyri sanoi hänelle niin Tatun oli pakko hymähtää hymyilemään syvemmin pidätteekseen naurun.
" Olen pahoillani mitä edelliset sanat toivat tuskaa sinulle. En pysty peruttamaan niitä sanoja, vaikka on toisinaan sinun korvissa kauniita sanoja, mutta pysyn rehellisesti asiassa. En voi muuksi kutsua, kuin enkeliksi, koska olet tehnyt sen merkityksen minulle. Nähtävästi se sana ei miellytä sinua niin vaihdan joksisin muuksi. Toivottavasti sitä en joudu vaihtamaan. " Tatu sanoi.
Sisässään tästä lähtien melkein voisi sanoa, että Godric on hänen suojelus enkelinsä.
" Pahoittelutni vielä käsistäni ja sinun poskien hipailusta. " Katse oli anelivaiset.

Miten Goric oli sanonnut, että hän ei tarvitisi tehdä mitään vastapalveluu. Se ei vain käynnyt Tatulle, koska se olisi hänen luonteen vastaista. Negatiivisesti hän pyöritteli päätäänsä vampyyrille.
Hänen oli pakko naurahtaa sille, että juuttunut teini-ikäiseen ruumiiseen. Se oli niin hyvin sanottu, että Tatu ei voisi uskoa, että vampyyri näkisi itsensä sellaisena miten oli sanonnut.
" Joudun nähtävästi taas pahoitella, mutta olen sinulle vastapalveluksen velkaa. Vaikka sitä ei ikinä tuli sikaan. Se perinne tulee jo hyvin kaukaa missä minä olen syntynyt. " Sanoi aluksi, koska hänen täytyi tasoittaa hengitystäänsä kovasta naurusta.
" Minun on pakko sanoa, että minä en näe sinua miten sanoitkaan itseäsi. En ole kyllä varma, että sanat pitäisi paikkaa. Sinä et ole yhtään vanha vaan olette koko ajan nuori teinipoika minkä veren avulla näin pitkää olettet saanut uusia ulokkeita ajatuksiin. " Tatu sanoi.
Sanottuaan hänen hengitys tiensä olivat tasoittuneet ja asettanut kädensä vampyyrin olelle.
" Te olette niin...." Tatu lopuksi päätti ettei sanoa, koska toinen ei pitänyt siitä ja vara sana ei oikein sopinut siihen.

Hän uskoi, että toinen pitäisi jo friikkinä, kun muutkin sanovat häntä friikkeinä. Se ei antanut naisen lannistaa, koska piti kovasta itsestäänsä, vaikka pari asennetta voisi muuttaa itsestäänsä. Enään parisen kortelia niin tulisivat hänen kotiinsa. Tatu ei voinut uskoa, että näillä kaduilla näkyi tähän aikaa liikettä. Se sai nostamaan kulmiaan ylemmäksi ja hänet pysähtymää. Hän kaukaa seuraili mitä kaksi miestä oikein tekivät. Mitä ne tekivät eivät olleet mitään erityistä vaan päivärutiinia mitä tässä korttelissa oikein tapahtui. Raskas huokaisu tuli naisen huulien välistä. Maassa makoi vampyyri, jolta kaksi miestä imivät verta.
" Ehkä minun olisi pitänyt varoittaa sinua, että täälä asustaa aika paljon v-huumeeseen narahtaneita ihmisiä. " Tatu sanoi.
Ympäristökin sanoo sen, koska asumukset olivat aika huonoa materiaalia. Välillä saattoi haistaa valkosipulia. Tatu päätti jatkaa matkaansa ja ainakin heidän talossa Godric olisi turvassa. Vapaasti hän antoi Godricin hyökätä niiden päälle ja pelastaa vangiksi joutuneen vampyyrin. Lopulta Tatu astui oven rappusiin. Naisen talo ei näyttäisi elävän hyvin pitkään enään. Heidän oven juurella ei ollut valkosipuli köynöksiä. Hän avasi oven auki mistä saattoi haistaa hyvin oma peräinen haju.
" Tervetuloa! Astukaa sisään vain. " Tatu sanoi ja hymyili.
Hän astelisi viimeisenä sisään,

Godricin kasvoille levisi hymy, kun Tatu perusteli sananvalintaansa. Ehkä Godric tottuisi Enkelin nimeen. Tatu pahoitteli myös kosketuksiaan, jolloin Godric naurahti poikamaisesti, "Tatu, ei sinun tarvitse pahoitella. Ymmärrän että sinulle saatan olla 'enkeli', mutta itse en pysty itseäni sillä nimellä kutsumaan. En usko että sinun tarvitsee sitä tarvitsee vaihtaa, mutta ihan yhtä hyvin voin olla vain Godric Ja mitä kosketuksiin tulee, niin eivät nekään haitanneet, olenhan pohjimmiltani mies vaikka saatan antaa välillä väärän vaikutelman." Hän sanoi leikkisästi. Todellisuudessa hänellä ei ollut enää moneen vuosisataan ollut rakastajattaria. Eikä hän enää varmasti pystyisi edes ajattelemaan mitään sellaista, hänen mieltään painoivat usein suuremmat asiat.

Godric nauroi myös Tatun jälleen pahoiteltua, että joutui kuitenkin olemaan jonkinlaisen palveluksen velkaa Godricille. Godric yllättyi yhä enemmän naisen kohteliaisuudesta, mutta toisaalta piti siitä myös. "No enhän minä voi noin ystävällistä henkilöä kieltääkkään, katsotaan mitä vuodet tuovat tullessaan tarvitsenko palvelusta" Hän sanoi hieman vakavampana. Vaikkei pystynytkään peittämään pientä hilpeyttä äänessään Tatun sanottua ettei Godric oikeasti ollut vanha, vaan lähinnä vilkas mielikuvituksinen poikanen. Godric nauroi hieman tälle ajatukselle, vaikka samaan aikaan hän huomasi Tatun keskeyttävän lauseensa, ilmeisesti säätääkseen Godricin tunteita. [i]Huomaavaista(/i] Godric ajatteli, muttei sanonut mitään. Hän tunsi kevyen kosketuksen olkapäällään, ilmeisesti Tatun tapohin kuului koskettaa keskutelu kumppaniiaan, tai sitten tämä oli erittäin kohtelias.

Godric huomasi verta imevät ihmiset, olivatko he hulluja? Siinä silmänräpäyksessä Godric oli jo irroittanut miehet vampyyrin kimpusta ja nosti heidät ilmaan käsillään, pitäen kovan otteen miesten kurkuissa. Maassa ollut vampyyri näytti olevan hopeakorujen peitossa, Godric katsoi hetken aikaa miehiä, jotka näyttivät nyt todella pelästyneiltä. "En tiedä mikä teidät ajoi moiseen älyttömyyteen. V-huumeen käyttö on laitonta, minun pitäisi tappaa teidät siitä hyvästä mitä olette tehneet. Mutten ole alueen sheriffi." Hän sanoi ja vapautti miehet otteestaan, vapauttaen myös maassa olleen vampyyrin. "Sinä, vie nämä kaksi Eric Northmanin luokse ja kerro mitä he tekivät. Hän saa olla vastuussa kohtaloistanne" Godric sanoi ja toinen vampyyri näytti vastustavan, mutta nyökkäsi nopeasti. Miehet näyttivät nyt todella pelokkailta ja toinen vampyyri janoiselta, nopealla liikkeellä Godric palasi Tatun luokse, joka juuri kertoi kuinka alueella oli paljon v-huume riippuvaisia. Godric nyökkäsi, ehkä hänen olisi parempi puhua tästä suoraan Ericin kanssa. "Hyvä tietää, voi olla että se loppuu nopeastikkin, jos se on minusta kiinni" Hän sanoi edelleen ystävällisesti, vaikka hänen sisällään kuohuikin.

He saapuivat Tatun talolle, valkosipulin haju tunki samantien Godricin sieraimiin. Vaikkei se sinänsä vaikuttanutkaan häneen, ei se tuoksu siltikään ollut kovin mieluisa.
Hän jäi ulkopuolelle odottamaan ennen kuin Tatu kutsui hänet sisälle. "Kiitos, nyt minun on myönnettävä etten aivan tätä odottanut, olin odottanut enemmänkin opiskelija-asunnon kaltaista" Hän sanoi ystävällisesti ja astui sisään. Tatun talo vaikutti ihan mukavalta asumukselta, Godric pystyi hengittämään taas ilman suurempaa valkosipulin tuoksua. "Oletko asunut täälllä kauan?" Hän kysyi katsahtaen Tatun suuntaan.

Tatu ei voinut uskoa kulemaansa miehestä, koska hän ei ollut varautunut. Saman aikaisesti toteamaan, että tuo heppu oli ihme heppu.
" En sitten vaihda sanaa, mutta se on niin mahdoton olla sanomata sinusta niin. Toinen sana olisi ollut prinssi. " Sanottuaan naisen hymy nousi suuremmaksi.
Siitä hän ei ollut varma pitäiskö mies uudesta sanasta mitä ajatteli alkaa käyttämään.
" Olet ihmeelinen nuori pekka. Sinun täytyy olla erittäin harvinainen vampyyri olla. Varmaakin sinun ajassa oli paljon helpompaa elää, kun oli kunnolliset säännöt. Monet miehet eivät tuolla tavalla sano. " Tatu sanoi.
Ainakin hänen omasta mielestään olisi paljon helpompi elää sääntöjen perusteella. Nyt ei ollut sinäänsä sääntöjä ja ennen kaikkea kohteliaisuus oli hävinnyt amerikan suurkaupungissa elivien keskeltä.

Positiivinen ilma piiri oli, kun hän sa välillä Godricin nauramaan ja toisten päin. Hän ei pystynyt sille yhtään mitään, että pyyteli anteeksi. Iloisemmaksi Tatu meni, koska Godric alkoi hyväksyä hänen vasta vellollisuutta. Käden pitäminen hetken miehen olalla oli siitä, että ei henki meinannut kulkea yhdessä vaiheessa.
Hän huomasi, kuinka pika pikaa Godric meni pelastamaan vampyyri toverustaan. Milläänlailla hän ei voinyt myöskään miksi muut tekivät. Katsellessaan mitä vampyyri teki ja kuunteli vampyyrin puhumisen. Samassa hänen kaksi vuotta sitten olevat tunteet putkahti hänen mieleensä. Hän itse oli aikoinaan samassa jamassa ja käytti suunnilleen vuoden v-huumetta. Nyt hän ei voisi sietää sitä verta ja siksi hän ei anna kukaan ei juo hänen verta ja hän ei juo toisen verta.

" Olen pahoillani, mutta en opiskele. " Tatu sanoi.
Perässään hän asteli ja samalla huomautti toiselta ottaa kengät pois jalasta. Tossut sai ottaa vierestä lokerosta, jos tahtoi. Oven ylä puolella olevassa kyltissä luki islanniksi 'Tervetuloa!' Tatu toivoi, että Godric tekisi niin hänen rauhansa tähden. Hän halusi pitää omasta kultuurista kiinni. Sisällä ei haissut yhtään valkosipulilta taikka sipulilta.
Eteisen sivusta tuli suuri kokoinen olohuone missä oli tv ja muita mitä kuuli. Toisella puolella oli suuri ja pitkä keittiö ja syömä paikka. Voisi sanoa, että se oli yksi kokonainen huone mikä muistutti kirkkon saarnaus huonetta. Yksi suuri kokoinen ovi minkä Tatu esitteli Neeran vampyyrin huoneeksi mistä sai kuulla juuri nyt intiimisiä ääniä. Se seinä oli täynnä kirjoja välissä oli yksi huone mikä oli pesuhuone. Asunnon toisessa päässä, mutta samalla puolella oli Tatun huone. Sinne hän suoraa käveli melkein pistäen kirjansa paikoilleen mitä oli kanniskellut ja uuden kassin kaappiin. Ihan vapaasti hän näytti huoneensa.
" Tässä olisi minun huoneeni. " Tatu sanoi ja elellään hän kertoi voi astua sisemmäksi tutkailemaan. Hänen kaksi ja puoli seinää oli kirjoista täynnä. Sänky oli suuri ja hyvin vanhan aikainen mitä Tatu on korjaillut. Ikää Tatu ei tiennyt, mutta arveli ritari aikaa. Kummallakin puollella sänkyä löytyy suuret kaapit vaatteille tehtynä. Huoneessa ei ollut yhtään ikkunaa. Kaikki hänen huoneessa olevat kirjat oli islanniksi tai ruotsiksi, norjaksi ja tanskaksi. Sitten hän hiippaili keittiöön minne asti hän kuuli ystävän intiimiset äänet. Ei antanut häiritä itseäänsä, mutta onneksi ovi oli kiinni. Ei kuulu hänen ihanuuksi, että suoraan eteisestä näkisi ystävän intiimi hetkiä huoneessaansa.
" Tällä hetkellä vuoden suunnilleen, kuin? " Tatu vastasi.
Hän avasi jääkaappiin ja alkoi tiirailla mitä sieltä löytyy.
" Olen pahoillani ystävän puolesta ja sängyt siisteydestä (sängyn päällä paperi lehtiö pinkattain). Jos sinua ei haittaa niin alkaisin tekemään itselleni ruokaa? " Tatu kysyi perään.
Katseellaansa toivoi, että Godric piti heidän asunnostaansa.
" Minun huoneen vastapuolella on vieras huone. " Sanoi perää vielä.

Godric nauroi myös prinssi ilmaukselle, mutta se sopi kyllä myös. Ehkä olisi vain helpompaa antaa Tatun kutsua häntä miksi haluaisi.

Tatun viitattua siihen että Godricin nuoruudessa mahtoi olla helpompaa, Godric meni hetkeksi hiljaiseksi. Tottahan se oli että osittain 2000 vuotta sitten oli helpompaa kun ihmiset eivät tienneet mitään vampyyreista. Toisaalta nykypäivässäkin oli puolensa ja true blood oli vain yksi hyvä esimerkki niistä. "Niin, 2000 vuotta sitten ihmisillä oli paljon vähemmän kiireitä ja he olivat kohteliaampia toisiaan kohtaan." Godric sanoi myötäillen ja paljastaen oman ikänsä samalla Tatulle. Harva tiesi Godricin oikeaa ikää, poikkeuksina olivat Eric ja Godricin oma 'pesä'. Nyt Tatu liittyi noihin poikkeuksiin.

Godric hämmästeli kun Tatu pyysi anteeksi sitä ettei opiskellut, mitäs anteeksi pyydettävää siinä oli? Vai oliko Godric valinnut sanansa huonosti ja saanut Tatun tuntemaan itsensä loukatuksi? Hän riisui tossunsa pois. Godric katsoi tyttöä, muttei sitten sanonut mitään. Hän katseli ympärilleen ottaen huomioon pienimmänkin yksityiskohdan, ja intiimit äänet yhdestä huoneesta. Vaikka Godric sulkikin lähes samantien nuo äänet pois ajatuksistaan.

Tatun huone oli kiehtova, kaikki norse-kulttuurin kirjat ja vanha sänky saivat Godricin ajatukset takaisin siihen päivään kun hän loi viikinkisoturista, Ericistä vampyyrin. Toki nyt hän katui myös tekoaan, vaikkei sitä tekemättömäksi saanutkaan vaikka kuinka haluaisi.
"Hieno sänky. Sen täytyy olla ainakin kolmesataa vuotta vanha, ellei vanhempikin." Godric sanoi tutkien puusänkyä tarkasti. Kirjojen määrästä päätellen Tatu tykkäsi lukemisesta.
" Tällä hetkellä vuoden suunnilleen, kuin? " Tatu vastasi.. Godric nyökkäsi, "Kunhan kysyin ohimennen. Sinulla on mukava ja erittäin mielenkiintoinen asunto. " Godric sanoi ystävällisesti ja käveli keittiöön jonne Tatukin meni. Tatu aikoi siis tehdä itselleen ruokaa, ja pahoitteli ystävänsä puolesta. No eipä se Godricia suoraan sanottuna haitannut, se oli kuitenkin täysin luonnollista kaikille olennoille että heidän tekee mieli paritella silloin tällöin. "Ymmärän täysin ystävääsi" Godric sanoi naurahtaen pienesti. "Eikä minua haittaa että alat tekemään ruokaa. Kenties voin olla jotenkin avuksi? Monen eletyn vuoteni aikana olen oppinut kaikenlaista" Hän jatkoi ystävälliseen sävyynsä.
Tatu kertoi vielä missä vieras huone oli; olettiko Tatu että Godric aikoisi jäädä viettämään yö... päivänsä luokseen. Toki Godric oli kiitollinen tarjouksesta, muttei ollut varma mitä hänen tulisi tehdä. Vai sanoinko Tatu vierashuoneen sijainnin vain kertoakseen että sellainen oli?
"Haluatko että jään tänne?" Godric kysyi neutraalisti. Ehkä se ei loppujen lopuksi ollut mahdoton ajatus, mutta harvoin Godric oli jäänyt ei-vampyyrin tykö nukkumaan.

Silmät meinasi pulpahtamaan silmät päästä kuullessaan minkä ikäinen vampyyri oikein oli.
" Et sinä voi olla noin vanha. Eleilit silloin vanha uskonnot kuolivat ja uusi uskonto tuli nykymailmalle. " Tatu sanoi melkein ihaillen.
Ilme oli hämmästänyt ja yllättävä. Ennen kaikkea innoissaan. Sisälläänsä hän alkoi pursua innostusta, että ei melkein pysyisi paikoillaansa. Hän saisi kohta ihan varmasti sydän kohtauksen.
" Vau sää oot selviytyjä. " Tatu sanoi ihailevalla äänellä.
Godric oli nähnyt maailmaa ja joutunut elämää kaikenlaisissa piireissä.
" Oletko nähnyt Jeesuksen elävänä, jos satuit olemaan sielä suunnassa silloin? " Tatu kysyi.
Pienesti hän hävetti itseäänsä miten hän oli innostunut, kuin pieni lapsi. Totaallisesti hän ei mahtanut yhtään mitään itselleensä.

" Kiitti. Yritän korjailla sitä, että pysyisi hyvin pitkää vanhaikaisena ja sen arvoisena. " Tatu sanoi.
Pienesti häntä jäi miettimään mikähän mahtoi olla niin mielenkiintoisaa vampyyrin silmissä.
"Hyvä, koska minulla on hyvin nälkä. " Tatu sanoi.
Jääkaapissa ei ollut minkäälaista erikoista. Yksi ritilällä true booldia ja alemmassa lihaa. Maitoa ja mehua oli sivussa. Erittäin vähän kasveja kaikkissa alimmaisessa laatikossa. Liha esille, kun siitä tulee mehemäkkäämmäksi saa olla huoneen lämmössä. Tuore liha missä oli tietenkin naudan verta esillä.
Tänään hänellä on erikoinen päivä, mutta hyvin mielenkiintoinen. Godric yllätti uudelleen naisen. Kysyvästi hänen ilme oli miestä kohti.
" Sinä ruokaa tekemässä? " Tatu sanoi hieman kysyväisesti.
Hän ei osannut mitenkään ajattella, että Godric tekisi ruoka. Ennen kaikkea vampyyri tekisi ruokaa. Se hänen täytyi nähdä.
" Tietenkin saat auttaa. Mitä osaat tehdä? Eihän teidän pitäisi osata kokata, kun ette pysty syömään, kuin verta. " Hän sanoi ja näytti elelläänsä, että herra saa astua tänne puolelle keittiötä ja näyttää mitä Godric osaa tehdä.

Lihan otettuaan hän alkoi ruokaa varten ottaa tavaroita esille.
" Ei kai purjosipuli tee sinulle haittaa? " Hänen oli pakko kysyä, koska hän piti todella kovasti sipulista.
Hänen toimintansa pysähtyi tyystin Godrickin kohti. Rehellisesti hän kääntyi katsomaan miehen silmiin.
" Minulle se sopii, jos haluat jäädä yöksi. " Tatu ehti sanoa ennen, kuin oma mielikuvitus sai hänet naurahtamaan.
Mitä hän oli ajattellut tuntui ihan järjettömältä. Onneksi tähän mennessä toinen ei ole antanut sellaista viestiä osaisi lukea hänen ajatuksensa. Alkuperiltään hän unohti mainita talon lyhyessä esittelyssä. Sinnekkin sai vapaasti kurkistaa, jos Godric halusi. Se huone oli vanhan aikainen kultuuri aiheinen. Sekin oli poikkeus, koska sieläkään ei ollut laisinkaan ikkunaa. Ainoastaan olohuoneessa oli ja talon toisessa päässä yksi ja pieni.