Viskiä vai valkoviiniä?

[ Vapaa liittyminen eli tervetuloa seuraan. (: ]

Rankan työpäivän jälkeen oli hyvä suunnata kaupungin parhaaseen baariin. Noah ei tietenkään käynyt missään muualla kuin Merlotte'sissa, niin kuin varmasti kaikki muutkin kaupunkilaiset. Toisaalta ei Bon Tempsissa ollut kovinkaan monta paikkaa nauttia pari drinkkiä kun siltä tuntui. Merlotte'sin suosiossa oli se huono puoli, että yleensä paikka oli tupaten täynnä ja istumapaikkaa sai etsiä tovin ennen kuin sellainen löytyisi.

Tällä kertaa vapaa paikka tiskiltä löytyi kuitenkin heti kun Noah oli astunut sisälle baariin. Hän heilautti kättään muutamalle tutulle, jotka istuivat kauempana pöydässä, jossa oli jo useampi tyhjä tuoppi ja muu lasi. Noah olisi voinut liittyä heidän seuraansa, mutta hänelle oli kotona valitettu niin monta kertaa juomisesta kavereiden seurassa. Oli siis turvallisempaa valita oma, ylhäinen yksinäisyytensä.

Noah tervehti baaritiskin takana seisoskelevaa tarjoilitarta, joka ei kuitenkaan heti ehtinyt tulla kysymään Noahin tilausta, vaan lähti kantamaan laseja täynnä olevaa tarjotinta salin puolelle. Miehellä ei ollut mitenkään kiire, joten hän voisi odottaakin vähän aikaa ennen kuin saisi kostuketta kurkulleen.

Mies naputti jalkaansa baarijakkaran jalkaan ja vilkaisi olkansa yli etsien lisää tuttuja kasvoja asiakkaiden joukosta. Tietysti tässä kaupungissa kaikki olivat kaikkien tuttuja, mutta Noah etsiskeli lähinnä niitä, joiden seurassa viihtyi. Sitä ei todellakaan voisi sanoa kaikista Bon Tempsin asukkaista. Jopa Noah ei tullut kaikkien kanssa toimeen. Hän saattoi vain toivoa, ettei kukaan sellainen ilmestynyt miehen tielle tällä kertaa.

Päivän ahkereet olivat tehty oli ruoan aika. Jääkaapissa ei ollut ruokaa ja naisella ei ollut oikein mieli tehdäkkään itselleensä ruokaa. Kaikki oli niin rankaa naisen ympärillä yhden viikon aikana. Aurinko oli hienoisena taivaalla, että hänen ei tarvitsisi huolehtia kämpäkaveristaansa. Varmuuden vuoksi ennen, kun lähti hän nokutti oveen tietyn koputus rytmin, että toinen sai tietää, että hän oli lähtemässää jonnekkin.
Lähdettyään kotoaan reppu mukanaan. Tutut tiet ja kujista hän saapui tuttuun baariin. Ei ollut pitkään aikaan, kun viimeksi kävi. Täälä oli hyvää ruokaa, vaikka hieman roskaruoka alainen. Oven avattuaan ihmisiä oli paljon ja erittäin vähän paikkoja. Paikoista sai kinastella. Pian naisen eteen tupasahtui tarjoilian, joka kertoi hänelle paikan saamisessa ja ruoan tilaamisessa meni vähän aikaa.
" Kyllä minä jaksan odottaa. Jos sopii voisin syödä tiskissä, kun mualle ei ole paikkaa. " Nuori nainen kysyi ystävällisesti.
Tarjoilia nyökkäsi ja antoi hänelle menuun. Tatu asteli piittaamatta siitä, että hänen vaatetuksensa oli aika tumma. Hiuksen oli sekasotku missä väri oli hyvin sekoittuva. Hiukset eivät olleet tasan yhden väriset tai kahden. Päästyään tiskin ääreen hän katseli mitä mahtaisi ottaa. Oikeastaan se oli nopea valinta ja se oli pihvi. Viimeksi hän oli ottant hampurilaisen, mutta nyt oli hyvä aika ottaa murean pihivi. Baarimikko otti tilauksen vastaan ja otti listan naisen edestä. Tehtyään Tatu letitti pitkät hiuksensa, koska hiukset alkoivat tulla pienesti tielleensä. Kassista hän otti kirjan sen ajaksi milloin ruoka saapuisi. Lukiessaan kirjaa hän haluisi juoda niin hän tilasi. Yhden lasillisen valkoviintä. Yhden kerran sinisillä silmillä mitkä olivat jäätä katsoi ympärilleen ennen, kuin siirtyivät lukemaan kirjaa.

Noah toivoi, että muiden baarin asiakkaiden joukosta olisi löytynyt edes yksi sellainen tuttavallinen naama, joka olisi kutsunut miehen pöytäänsä. Siis muitakin kuin hyvässä maistissa olevat tutut, jotka olivat jo kerran yrittäneet huudollaan saada Noahia liittymään hauskanpitoon. Mies oli kuitenkin tällä kertaa onnistunut varsin kohteliaasti kieltäytymään, mutta tiesi, että he yrittäisivät uudestaan ellei mies löytänyt jotain muuta seuraa.

Sillä aikaa kun mies oli bongaillut tuttuja, hänen viereensä toiselle baarijakkaralle oli istunut nuori nainen, joka aiheutti oudon tunteen Noahissa. Sitä tunnetta ei voinut kuvailla. Noahista tuntui, että toisessa oli jotain tuttua, mutta hän ei voinut myöntää törmänneensä toiseen koskaan ennen. Mies joutui pudistamaan päätään karistaakseen tuon tunteen.

Tarjoilijattaren ilmestyessä ottamaan miehenkin tilaus, Noah päätyi tilaamaan viskiä, jonka toivoi olevan hyvää. Miehellä ei ollut minkäänlaista muistikuvaa millaista viski Merlotte'sissa oli, mutta eiköhän Sam hankkinut varastoon jotain oikein hyvää skottiviskiä. Noah naputti muutaman kerran sormillaan baaritiskin pintaan.

Hänen katseensa hakeutui silkasta tylsistymisestä vieressä kirjaa lukevaan neitokaiseen.
"Eikö tämä ole vähän liian rauhaton paikka kirjan lukemiselle?" mies kommentoi matalalla äänellään. Hänen kommenttinsa ei oltu tarkoitettu mitenkään vihamieliseksi tai moittivaksi, vaan yksinkertaisesti ystävällisesti keskustelun aloitukseksi.

Rohkeasti nainen oli uskaltanut istumaan vanhemman miehen viereiseen penkkiin. Pientä erikoisuutta hän haistoi, mutta ei halunut haistella niin tarkaa toisen tiedot. Olisihan hän voinut mennä ulos, mutta tässä ajassa se oli hyvin kylmä syödä. Omalla läsnyydellä hän halusi todella vähän antaa huomioida olemasta olosta, että olisi tässä ja juuri nyt. Siksi osittain hän lukikin kirjaa.
Kirja oli jännittävä ja mikä näkyi naisen kasvossa. Jossakin välillä hän nautti valkoviininsä. Hetken sai nähdä miten se vaikutti naiseen. Nauttiessa hän ei lukenut minkä huomasi silmien liikkuvuudesta. Ajatukset rentoutuivat tressistä mikä helpotti todella paljon. Ennen pitkään hän kääntyi takaisin lukemaan kirjaa.

Tuntematon mies kysäisi häneltä. Tatu automaattisesti pisti kirjan merkin kirjan väliin. Asetti kirjan sivuun. Siniset silmät kääntyivät katsomaan vanhempaa herraan hymähtäen.
" Ei ole. Nähtävästi te pysty keskittymään yhteen kohtaan. " Tatu sanoi.
" No maistuuko juomanne mikä näyttää hyvin väkeväiseltä? Nähtävästi on ollut huono päivä. " Tatu kysyi uteliaana.
Pian tajusi miten oli alkanut kysellä ja saman tie hän käänsi eteensä mistä peilin kautta pystyi tiirailla tiski alueelle. Ele oli hieman pahoitteleva siitä miten alkanut kysellä.

Noah kiitti nyökkäyksellä viskilasin hänen eteensä asettanutta tarjoilijatarta, joka soi miehelle ystävällisen hymyn ja otti vastaan herran ojentaman setelin maksuksi juomasta. Vaihtorahat mies antoi aina tarjoilijoiden pitää. Se oli vain kohteliasta, eikä Noah juurikaan tehnyt mitään pikkukolikoilla.

Mies kääntyi jälleen katsomaan vieressään istuvaa neitokaista, joka oli laskenut kirjansa alas. Noah nosti lasin huulilleen ja maisteli viskiään. Se ei ollut kaikkein parasta, mutta juotavaa.
"Ihan hyvää tämä on, vaikka olen maistanut parempiakin viskejä," Noah kommentoi, mutta ei kuulostanut kovinkaan pahastuneelta siitä, että hänelle tarjoiltu juoma ei ollut niin kovin laadukasta. Ei Merlotte'sin kaltaisessa paikassa voinutkaan odottaa mitään huippulaatua kaikissa juomissa.

Noah pudisti kevyesti päätään kieltäen eleellään, että hänellä olisi ollut huono päivä.
"Ei minulla ole huono päivä ollut. Pikemminkin aivan liian pitkä. Tällaisina päivinä drinkki tai pari maistuvat parhaimmalta," mies puheli hymähtäen huvittuneena omille sanoilleen.

"Olet harvinainen tapaus kun juot valkoviiniä. Yleensä tässä baarissa juodaan vain olutta," Noah huomautti nyökäten pienesti kohti nuoren naisen viinilasia. Pikkukaupunkilaiset pysyttelivät hyväksi todetuissa juomissa ja olut todellakin oli sellainen.

Viski ei ollut ihan hänen tyyliäänsä. Se oli lian väkevää hänelle. Pari vuotta sitten varmaakin viski menisi alas todella helposti. Nyt ei menisi lähellekkää, mutta vasta sitten, kun oli erittäin huono päivä. Silloinkin enemmän löi kirjalla päähän, jos pahuutteli olemus. Viski oli enemmän suuniteltu miehille eikä näin nuorille naisille.
Välillä hän vilkuili peilin avulla mitä mies teki ja samalla maisteli viintä. Mies oli kuitenkin sellaisen vaikutuksen hänelle, että ei pystynyt lukemaan. Hänen keskittyminen oli mennyt ja samoin lukemis halunsa. Sinäänsä hän ei pahoitellut. Olikin varmaakin hyvä, että ei lukenut baarissa.

" Lian pitkä päivä? Nähtävästi teillä oli tylsää tänään. " Tatu sanoi.
Yleisesti ainakin hänellä pitkä päivä oli tylsä päivä. Silloin aika ei rientänyt minnekkään ja se oli turhauttavaa, kun tahtoi sen ajan liikkuvan. Ottaen yhden kulauksen uudestaan ja kuullessaan mitä mies sanoi. Hän meinasi puhataa viininsä suusta. Käsillään hän esti sen loppujen lopuksi. Onneksi hänen suunsa oli hyvin kiinni, että edes yksi pisara ei ehtinyt tulla ulos. Loppujen lopuksi hän meinasi tukehtua viiniinsä, kun yskäili kaksi kertaa. Hän kääntyi katsomaan ihmeissään mitä herra oikein puhui.
" Nähtävästi minut on kasvatettu sivistyneessä perheessä. Eikä minulla ollut isää, kuka näyttäisi mallia miten juodaan ollutta tai viskiä. " Tatu sanoi.

Islannissa juotiin kyllä olutta niin, kuin kaikissa maissa juodaan ollutta. Naisten keskuudessa kylläkin juodaan enemmän puna- tai valkoviintä. Tatulle maistui paremmin valkoviini, mutta punaviinikin kelpuutti, jos ei ollut valkoviintä. Pian hänellä tarjoilia sanoi naiselle, että voisi mennä istumaan ruokailu puolelle syömään eikä tarvitsisi baarintiskillä syödä. Tatu kiitteli. Hän pisti kirjan laukkuunsa ja otti toiseen käteensä viinilasin. Varovasti hän laskeutui jakkarasta lattialle. Miehen vierellä hän pysähtyi ja puhui hiljaisella äänellä:
" Voit tulla seuraksi viskisin kanssa, jos tahdot. "
Sanottuaan hän meni paikalle minne tarjoilia oli näyttänyt. Miksi hän oli sanonnut niin, koska halusi kuulla miehen mielyttävän äänen. Parempi penkki ja mukavampi. Nyt hän odotti ruokaansa. Pian se tulikin naisen eteen suuri kokoinen pihvi.
" Hyvää ruoaka halua. " Tatu sanoi itselleen islanniksi.
Veitsi alkoi rapeaa pihviä leikata.