Kaikki vain veren takia | Kuja slummin tapaisella alueella| Godric

Lilianne asteli hämäriä katuja pitkin kohti "kotiinsa", mikä oli oikeastaan vain siivoton ja huonokuntoinen motelli, mistä hän oli vuokrannut asunnon itselleen täksi yöksi. Ei ollut varaa nyt parempaan ja muutenkin Lily ei halunnut tuhlata pientä rahatiliään turhaan koreiluun tai mukavuuteen. Pääasia että hänellä oli katto pään päällä sekä sänky, enempää ei tarvinnut. Tosin, hän olisi voinut hakea itselleen nukkumapaikkaa paremmalta alueelta, kuin kaupungin rauhattomilta sekä pimeiltä sulmmialueilta mutta täällähän olivat halvimmat yösijät mitä tyttö rahallaan sai. Yö oli jo pitkällä kun oli ollut koko päivän tekemässä hanttihommia kaupungilla, ihan hyvät rahat oli saatu kokoon ja Lily halusi mahdollisimman nopeasti huoneeseensa, tuntui jotenkin puistattavalta kun hänen askeleensä kaikuivat tyhjällä kadulla ja melkein kaikki kivillä heitetyt katuvalot olivat menneet kelvottomiksi.

Ääniä. Sellaisia mitkä toivat mieleen seuraavat varjot jotka odottivat hyvää hetkeä iskeä, odottaen henkeään pidätellen.
Ihmissusi kääntyi kannoillaan nopeasti ja haravoi nopeasti katseellaan lähi kujat, rokikset joiden taakse voisi piiloutua, kaikkiin rakennusten kulmiin mistä voisi joku hypätä. Ei mitään. Kai hän oli vain väsynyt ja Lily päätti jatkaa matkaansa, mutta tunne että häntä seurattiin ei loppunut ja ihmissusityttö liikkui varuillaan hartiat jäykkänä. Eikä se ollut turhaa varovaisuutta sillä pian hän kuuli ne nopeat askeleet jonkun ei- Joidekin juostessa häntä kohti.
Ihmissusi pyörähti paikallaan ja oli valmiina iskemään hiippareita täydellä voimalla -häntä niin raivostutti moinen kuin vakoilu- mutta nämä kaverit olivatkin taitavia; Kaksi tuntematonta nuorta miestä sivalsivat lähes samaan aikaan veitsiään kohti tyttöä, tähdäten tämän molemmin puolin kylkiluihin ja osuivatkin kylmän terän leikatessa ihoa sekä lihaa. Lilianne ärähti vihaisena horjahtaen pienesti taaksepäin kooten nopeasti itsensä, iskien nyrkkinsä ohitseen juoksevan miehen takaraivoon saaden tämän kaatumaan maahan.

Toinen miehistä taas pysähtyi turvallisen matkan päähän, nuollen veristä veitseään kuin olisi janonut sitä kuin henki olisi siitä riippunut. Lily tuijotti näkyä oudoksuen mutta sai jotenkin selvää asiasta kuullessaan miehen mutisevan pettyneenä; "Ei vampyyri."
Okei, häntä luultiin vampyyriksi. Häntä luultiin vampyyrksi!? Nyt mentiin liian pitkälle, ihmissudellakin oli sentään ylpeytensä. Lilianne lähti hyökkäämään kohti äskeistä äijää, mutta oli unohtanut sen toisen joka iski veitsensä nyt Lilyn olkapäähän, vetäen terää pienen matkan tämän selkää pitkin tytön huudahtaessa kivusta ja malttinsa menettäneenä potkaisi miestä polveen kipeästi.
Kun sitten oli saanut itsensä vapaaksi toisesta, Lilianne hoiperteli kehoa särkien kauemmas kaksikosta.
Verta. Hän vuoti verta, hänen verta oli tuon miehen veitsessä, pisaroina maassa sekä hänen vaatteillaan. Lilianne alkoi vapista pää painuksissa.
"Mitä tehdään?" äsken tyttöä iskenyt mies kysyi toveriltaan, joka mietti hetken tuijottaessaan vapisevaa tyttöä ilmeettömästi sanoen; "Tuo voi kertoa, jollekulle että nappaamme vampyyrejä niiden veren takia. Parempi vaientaa se hyvällä."

Nopeat askeleet kuljettivat Godricia Bon Tempsin keskustassa. Hämärät kujat olivat juuri sellaisia alueita, joissa hän oletti nuorten vampyyrien viettelevän ihmisiä pauloihinsa. Vaikka hän yleensä opettikin Neeraa, nuorta vampyyria jonka oli tavannut, niin tänä iltana hän aikoi tehdä muita asioita.
Godric oli nyt ollut noin viikon verran Bon Tempsissä. Niinkin lyhyessä ajassa hän huomasi, etteivät asiat olleet kovin hyvin. V-huumeetta oli liikkeellä todella paljon, samoin kuin lakia rikkovia vampyyreja.

Godric vaaleat kangasvaatteet liehuivat nopeasti pienessä iltatuulessa, kun hän otti yhden sivukujista. Siellä näytti olevan kolme henkilöä. Godric jäi kujanpäähän hetkeksi katsomaan mitä tuleman piti, he olivat ensimmäiset ihmiset jotka hän näki tänäiltana. Hän hyppäsi nopeasti sivumalle, tarkemmin sanottuna katolle ja seurasi katseellaan kahta miestä, jotka näyttivät seuraavan hieman heidän edellä kulkevaa naista.
Yht'äkkiä miehet lähtivät juoksemaan naista kohti. Godric huomasi pienen välähdyksen, kun nämä ohittivat naisen, Puukottivatko he naista Hän ajatteli nopeasti. Vaikka arvuuttelu olikin turhaa, veren haju valtasi heti hänen sieraimensa ja nainen ulvahti kivusta. Godric oli jo menossa auttamaan, mutta nainen täräyttikin toisen miehen kumoon, joten Godric päätti, vastoin järkeään jäädä vielä hetkeksi katsomaan mitä tuleman piti. Ilmeisesti nainen osasi itsepuolustusta, ainakin eleistä päätellen.

Godric katsoi ilmeettömänä kun toinen miehistä nuolaisi puukkonsa terää, ja totesi ettei veri ollut vampyyrin verta. Tämä riitti Godricille, ja nainen saikin samaan aikaan puukosta selkäänsä, hyökkänneen kaksikon ja naisen välille syntyi pieni väli. Godric hyppäsi katolta alas ja laskeutui salaman nopeasti mutta höyhenen kevyesti juuri tuohon tilaan.
"Taisitte juuri itse kertoa että nappaatte vampyyreja", joten voinette jättää naisen rauhaan." Godric sanoi ystävälliseen ja rauhalliseen sävyyn, vaikkei se kenties muista sopinutkaan tilanteeseen. Miehet näyttivät ällistyneiltä ja ehkä hieman säikähtäneiltäkin, kun lyhyt poika yht'äkkiä tupsahti heidän väliinsä. Godric rikkoi hiljaisuuden, "Ja mitä tulee vampyyrien vereen, ihmisille se on laitonta huumetta, joten pahoitteluni, en voi antaa teidän jatkaa toimianne. Valitettavaa että olette nuorella iällänne sortuneet rikoksen tielle" Hän sanoi hymyillen tyynesti. Miehistä tuntui varmaan oudolta kun teini-ikäiseltä näyttävä poika tuli tuolla tavoin heillä saarnaamaan. Toinen miehistä alkoikin nauraa ja hyökkäsi puukkonsa kanssa Godricia kohti.

Godric katosi siinä samassa miesten näkökentästä, ja ilmestyi vain muutamaa tuhannesosaa myöhemmin passiivisena pysyneen miehen taakse, ottaen tätä kovalla otteella kurkusta kiinni. "Jos teille ei ole kerrottu, niin minäpä valaisen teitä hieman: Puukot ovat vaarallisia, aina kun niillä sohii jollekkin käy huonosti ja yleensä uhri ei ole se, jonka oli tarkoitus olla." Hän sanoi ja siinä samassa hyökännyt mies huomasi ettei hänellä ollut enää asettaan. Vaan se oli Godricin kädessa ja nyt toisen miehen kurkulla. Myös toiselta mieheltä puuttui puukko, Godricin kovasta otteesta johtuen hänen kätensä oli puutunut ja päästi näin automaattisesti irti aseesta.
Godric katsoi surullisilla silmillä hetken miehiä, kunnes irroitti otteensa "Haluan teidät pois näiltä kujilta ja ennen kaikkia haluan, ettette tuhoa elämäänne jahtaamalla meidän vertamme. " Hän sanoi ja paljasti kulmahampaansa nopeasti viimeisen sanansa kohdalla.

Miesten mentyä, Godric kääntyi naista kohti, jota oli alunperin tullut antamaan. "Oletko kunnossa? Vuodat aika pahasti verta." Hän kysyi katsoen rauhallisena naista.

Lilianne ei huomannut hänen ja miesten väliin tullutta mies vampyyriä, hän vain seisoi pienesti kyyryssä, kädet kiedottuina ympärilleen olkapäiden kohdalle missä kipu tuntui polttavan, vapisten heikosti ja silmien värin samentuessa. Raudan voimakas haju kantautui hänen herkkään nenäänsä, muistuttaen jostakin kaukaisesta, jostakin mikä oli tapahtunut kauan sitten. Ja siihen liittyvät muistot, äänet, hajut ja tunteet, imaisivat tytön mukaansa pois siitä hetkestä ja ajasta kun hänen avukseen tullut vampyyri ajoi miehet pois.
Verta, verta ja verta. Huutoja, itkua ja kyyneliä. Metallisen putken iskeytyessä rikkoen luita, aseen lauetessa sylkien tyhjän hylsyn ulos. Miksi, miksi sen kaiken piti mennä niin, siskot eivät olleet tehneet mitään tai äiti tai isä. Isähän oli vain hoitanut työtään, ei mitään muuta.

Rauhallinen ääni kuitenkin vetäisi hänet takaisin tähän aikaan ja paikkaan, Liliannen nostaessa silmiensä tyhjän katseen hitaasti nuoren näköisen mieheen. Tyttö otti huteran askeleen taaksepäin, toisen, kolmannen, kunnes kylmä ja kova tiiliseinä tuli vastaan mistä nuori nainen otti hieman tukea vereen peittyneellä kädellään. "O- Olen." hän vastasi toisen kysymykseen värittömällä äänellä ja vaikuttaen poissaolevalta.

Godric huomasi naisen olevan pienessä shokissa tai poissaoleva ainakin. Eikä ihme tuollaisen kokemuksen jälkeen. Godric hengitti hetken rauhallisesti antaen naisellekkin aikaa palata tolkkuihinsa.
Naisen veri haisi erilaiselta kuin normaalin ihmisen, se tuoksu oli viimeisen viikon aikana tullut tutuksi Godricille. Hänen edessään oli jälleen ihmissusi. Nainen käveli huterasti tiiliseinään, ilmeisesti säikähtäen hieman Godricin vampyriutta, tai sitten hän halusi vain saada tukea jostain.
Nainen vakuutti, (tosin huterasti ja poissa olevasti) olevansa kunnossa. Godric käveli muutaman askeleen eteenpäin naista kohti, jättäen kuitenkin pienen raon heidän välilleen. "En aio tehdä sinulle pahaa." Godric aloitti rauhallisesti ja otti askeleen lähemmäksi naista, "Olet menettänyt aika paljon verta, pelkäänpä että haavat pitää sitoa" Hän totesi tyynenä ja riisui paitansa, repien siitä paloja irti. Godricin vartalon tatuoinnit kiilsivät pienessä valossa samalla kun hän ojensi muutamaa kangaspalaa naista kohti. Hän ei tiennyt kauan ihmissusilla meni parantua haavoistaan, kun nämä olivat ihmismuodossaan. Mutta mitä hän luuli niin ei kovin kauaa.

Lilianne alkoi palautua tähän aikaan, hetkeen ja taas ymmärtää mitä ympärillä tapahtui. Muttei sitten yhtään hyvällä tuulella vaan vilkaistessaan vampyyriä nuoren naisen kasvoille nousi tuima ilme. Ei helvetin helvetti, hän oli mennyt shokkiin muutamasta haavasta ja vieläpä vampyyrin edessä?! Hän niin vihasi fobiaansa! Se oli aina hänen heikkoutensa ja melkein aina sai hänet hengenvaaraan, mikä äskenkin oli tapahtunut. Fantastista suorastaan!
Ihmissusi hymähti kuulostaen hieman happamalta vampyyrin kertoessa että aikeet eivät olisi pahat. Ei hän sellaista hemmetti pelännyt saatikka välittänyt mitä toinen aikoi. Jos toinen yrittäisi koskea häneen, niin saisi katua sitä hauta-arkkuunsa asti. Ja kun mies tuli hieman lähemmäksi, nainen aikoi ärähtää että pysyi verenimijä ihan omalla alueellaan, mutta Lilianne joutuikin uuteen shokkiin. Ei veren takia, vaan koska mies riisutui yllättäen hänen edessään täysin varoittamatta.

Lilyllä löi hetken aikaa päässä tyhjää, kun tämä tuijotti miestä haaleapuna nousten vähitellen kasvoille automaattisesti käsi nousi niskalle rapsuttamaan niskakarvoja. Tämä kaupunki oli outo; Kaduilla hiiviskeli ihmisiä metsästämässä vampyyrejä näiden veren takia, erehtyivät ihmissuden ja vampyyrin välillä sekä vielä tämä että miehet riisuivat paitojaan muiden edessä kuin ei mitään. Alkoi vähitellen tuntua, että koko kaupunkiin saapuminen oli kerrassaan huono ajatus.
Herättyään sitten takaisin siihen hetkeen ja saadessaan viimein katseensa muuallekin kuin vain vampyyrin paljaaseen kehoon, ihmissusi nappasi nopeasti miehen kädestä riekaleet ja katsoi toista epäluuloisesti.
"Ovatko kaikki kaupungin miehet yhtä outoja?" hän tokaisi kysymyksensä ja meinasi jo alkaa repiä omaa paitaansa hieman lyhyemmäksi haavojen kohdalta, muistaen että toinen oli siinä hänen edessään. Niinpä ihmissusi alkoi sitoa haavojaan verinen paita päällään.

Selvästi tämä, Godricin edessä oleva ihmisusi, oli varovainen vampyyreihin luottamisessa. Ja hyvä niin, ei ollut normaalia vampyyrin käyttäytymistä olla kohtelias, mutta Godric olikin monessa suhteessa poikkeus normaalista vampyyrista.
Hän katsoi hyvillään kun nainen nappasi hänen ojentamansa paidan rievut. Ainakin jonkilainen luotto siis löytyi, tai sitten tämä ei halunnut olla epäkohtelias. Oli miten oli nainen näytti ainakin yllättyneeltä, kun Godric oli alkanut yht'äkkiä riisutumaan. Ehkä se Godricillekkin yllätys...

Godric nauroi huvittuneena naisen kysymkselle kaupungin miehistä. "Hmm mielenkiintoinen kysymys. Tarkoitatko oudolla sitä että autoin sinua? Vai sitä että riisuuduin edessäsi?... Tai ei sillä oikeastaan ole väliä, en osaa kuitenkaan vastata kaupungin miesten puolesta, koska en ole täältä kotoisin. Joten rehellisin vastaus olisi 'en tiedä'" Godric vastasi ystävällisesti. Hän huomasi naisen haluttomuuden riisua verinen paita ensin pois ja sitten vasta sitoa haavat. Godric antoi naiselle hetken rauhaa, vihellellen rauhallisesti hän katseli ympärilleen.

"Oletko usein tälläisten hyökkäysten kohteena?" Hän kysyi sitten hetken kuluttua kun oletti naisen rauhoittuneen.

Lilianne hymähti huvittuneena miesvampyyrin vastaukselle, sitoen yhden riekaleista kylkeensä tulleen haavan päälle jämäkästi. Ei kannattanut sitoa liian tiukalle tai löysälle, niin tyttö oli oppinut.
"No hyvä. Minä jo aloin pelätä että kohta joka ikinen mies alkaa strippaamaan jokaisen kulman kohdalla minne käännyn. Se olisikin vasta olisi jotakin, mikä laittaisi epäilemään tämän kaupungin mielenterveyttä oikein olan takaa ", nuori nainen vastasi naurahtaen lopuksi ja mietti hetken miltä tuntuisi olla tuhansien komeiden puolialastomien urosten piirittämänä, se olisi aika mielenkiintoinen kokemus. Varsinkin se vaikeuden valinta siinä.
Viimeinkin Lilianne sai haavansa sidottua ja ihmissuden parantumisprosessin alkaessa hän voisi liikkua vaivatta. Halleluja ja aamen sille joka antoi muuntautujille sellaisen kyvyn. Nainen nosti katseensa vampyyriherraan tämän kysyessä, minkä jälkeen Lily näytti miettivän hetken kohauttaen pienesti olkiaan sanoen samalla; "Tässä kapupungissa? Vasta toinen kerta, mutta minun tuurillani tämä ei tule olemaan viimeinen." Niinpä, hän oli niin sanottu pahanilman lintu joka suorastaan veti puoleensa tällaisia tapauksissa, jossa heiluttii aseilla sekä vuodatettiin verta.

"Tiedätkö sinä sitten, onko tässä kaupungissa yhtä paljon tuollaisia hulluja vampyyrinveren jahtaavia, vai etkö tiedä sitäkään? En mielelläni tapaisi tuollaisia sovinisti kannibaaleja enää, ihmiset ovat hullumpia kuin me itse ", meillä ihmissusi tarkoitti tietenkin muodonmuuttajia sekä vampyyrejä. Ei hänellä ollut mitään vastaan erityisemmin ketään lajin takia, mutta sen jälkeen kun vampyyrit tulivat julkisuuteen sekä näiden verestä huumetta, ihmisistä oli tullut entistä arvaamattomimpia.

Godric nauroi naisen vastaukselle, "Kenties tämän kaupungin mielenterveydellistä tilannetta tulisi silti epäillä, vaikkeivat kaikki alkaisikaan riisutumaan jokaisessa kulmassa. Sellaisia asioita olen tässä viikon aikana nähnyt, että minullakin on ollut vaikeuksia uskoa. Hyvänä esimerkkinä toimi juuri työ järjetön hyökkäys, jonka kohteeksi valitettavasti jouduit." Hän vastasi. Tälläisiä hyökkäyksiä oli nykypäivänä liikaa. Kaikki pelkän veren takia...
Godric antoi naisen rauhassa sitoa haavojaan ja käänsi katseensa muualle, hyräillen hiljaisesti samalla erästä keskiaikaista väkermää. Kenties naisesta se näytti siltä että nuoripoika vampyyri yritti olla ajattelematta verta.
Vasta kun nainen vastasi Godricin aikaisempaan kysymykseen, Godric käänsi katseensa takaisin naiseen. Hän hämmästyi kuinka rennosti nainen pystyi suhtautumaan vakaviin asioihin. Ehkä ihmissutena olo toi jonkilaista turvallisuuden tunnetta. Godric ei kuitenkaan vastannut naisen sanailuun.
Hän kuunteli naisen vastakysymyksen, ja naurahti kohdalle 'sovinisti kannibaaleja'.
Godric ei kuitenkaan välttämättä allekirjoittaisi naisen lausahdusta että ihmiset olivat hullumpia kuin yliluonnolliset olennot. Ehkä olisi parempi ihmisten kannalta, jos eivät vampyyrit olisi koskaan tulleet kaapeistaan ulos. Silloin tälläisiä hyökkäyksiä ei olisi koskaan päässyt tapahtumaan.
"Valitettavast joudun varoittamaan sinua; kyllä, tässä kaupugissa on paljon v-huumetta jahtaavia ihmisiä. Joten jatkossa suosittelen kulkemaan varovaisesti." Hän sanoi varoittelevasti, "En tosin ymmärrä kuinka sinua erehdyttiin luulemaan vampyyriksi. Mielestäni et ole niin kalpea kuin lajini edustajat yleensä ovat. Ehkä hämärä hämäsi hyökkääjien silmiä." Hän sanoi.