Verta lainaamassa

Tatu päätti ajaa kauemmaksi Tompista. Isompi sairaala isompi mahdollisuus saada valikoitavaa verta. Se on taas toinen asia jaksaisiko Drakian pitää veren himoaansa halinnassaansa. Ettei vain yllättäen hampaat iskeisi hänen kaulalleensa. Silloin hän menettäisi ajonsa, kun ajatukset olisi kivun aiheuttamassa.
Tatu parkeerasi mopon hieman kauemmaksi sairaalasta. Onneksi poliisit eivät olleet pysäyttäneet, kun kypärä ei ollut päässä. Toivottavasti takana oleva matkustaja oli kestänyt pitkien ihmissuden hajuiset hiukset.
" No olinko minä hirveä ajaja? Toivottavasti kelpaa paikka, vai olisitko halunnut lähemmäksi sairaalaan? " Tatu kyseili.
Jännitys alkoi ja perhoset kasvoivat naisen vatsassa. Nyt sai seurata miten vampyyri saisi aitoa verta ilman tappamatta ihmistä. Jännitys kasvoi mikä näkyi naisen kasvossa.

//Drakian//

-Ihan hyvä, sulla näyttää olevan ajokokemuksia, Drakian naurahti ja raahautui mopn kyydistä pois katsoen sairaalan suuntaan. Erinomaista, enää piti keksiä, miten päästä sisälle ja hakea verta. Sitten piti kehittää taktiikka...Hetkonen! Vampyyri taisi keksiä ajatuksen.
-Työntekijät lähtevät auringon laskun jälkeen, koska kukaan jaksaisi olla töissä myöhään illalla. Joten menemme sisään vampyyrin tavalla. Kompuamme huomaamatta sisätiloihin ja sitten verenluovutusosastolle. Mitä pidät ideasta?
Vampyyri hieroi kämmeniään yhteen ja hihitti hassulla tavalla. Se oli yksi jännityksen merkki.

" Olenhan minä ajannut silloin, kun pystyy. Ihan samanlainen, kuin pyörmä mikä vai menee nopeampaa eteen päin. " Tatu sanoi.
Tatu kuunteli tarkaavaisesti. Mitä hän olisi ehdottanut ei oikein ollut suunvuora, kun vasta Drakian oli saanut asiansa puhuttuaan. Se oli totta, että ihmisiä oli vähämmän yön aikaan. Sairaalassakin oli varmaakin vartia mitä oli kirjastossakin, mutta ehkä oli enemmän, kuin yksi. Mielellään Tatu menisi vampyyrin perässä sairaalaan.
" Minulle käy, mutta sielä on varmasti yö päivystäjä porukka ja ennen kaikkea yövartia. Kyllä sielä on ihmisiä, jos yöllä tapahtuu tapa turma jossakin niiden varalla. " Tatu sanoi.
Perään nosti kulmia, että miten he menisivät sisään. Taka ovesta vai etu ovesta vai niiden sijasta hypätään johonkin kerokseen ja rikotaan ikkuna. Onneksi sellaista ehdotusta ei tullut, että hän menisi sisä kautta avaamaan ikukkunaa vampyyrille. Silloin ainakin ei tarvinnut rikkoa ikkunaan.

Vampyyri katseli rakennusta samalla tarkkailen ympäristöä ja toisen kerroksen ikkunoita. Hän ajatteli: Onneksi on niin ettei vampyyreitä tai muita örejä näy kameroissa, muuten juttu olisi liian monimutkainen. Hän katsoi Tatua hetken ja sitten sanoi:
-Ikkuna on kiinni takaa alakerroissa, joten on kiivettävä seiniä pitkin ylös.
Vampyyri hyppäsi seinälle ja pysyi siinä. Hänestä kun katsomme nyt alkoi tulla mieleen Hämähäkkimies. Toisin sehän oli vain temppu, joka vampyyri osasi taitavasti.
-Tuletko perässä jotenkin tai heitänkö sinut ikkunalaudalle ja sitten koitat avata ikkunan ylhäältä?
Vampyyri seisoi rauhassa, kädet puuskassa seinällä ja odotteli mahdollista vastausta.

Mietteliäästi vampyyrin vieressä hän asteli lähemmäksi sairaalan alueelle. Aulea oli hiljainen paikka sivusta, mutta pää ovessa oli vipinää. Pienesti hän säpsähti mitä Drakianin sanoista.
" Ai, että minä saan tehdä likaiset työt. Eikö minun pitänyt vain seurata sinun perässäsi. " Vekkulina Tatu sanoi ja katseli.
Enemmän Tatu ihaili miten vampyyri oli seinässä kiini. Nainen peruutti, että jäisi siihen paikkaa eikä lähtisi vampyyrin perään. Pian hän juoksi ja hyppäsi ikkunan laudalle. Siihen hän veti itsensä istumaan. Yhden kynnen hän kasvatti suuremmaksi ja alkoi avamaan lukkoa ulkoapäin. Ketterästi kaksi lukkoa avasi. Notkeasti Tatu pujahti ikkunata sisään. Ikkuna oli mitä ihmiset pitivät tuulettamaan huoneita tarvittaessa. Sisäpuolella Tatu jäi katsomaan pääsisikö vampyyri kapeasta ikkunasta sisään ja oliko imukupit hyvä ikkuna kohdista.

Drakian mietti hetken jotain ja sitten jollakin tavalla pujahti itse ikkunasta sisään, onneksi hän ei ollut lihava, jos olisi sellainen niin hän mahdtuisi juuri ja juuri. "Seinän kautta sisälle"- tyyliin.
-Kiitos! Drakian ryhdisti itsensä ja katseli huonetta. Ketään ei näkynyt. Drakian hiipi huoneen ulko-ovelle ja kuunteli sen takaa jotain ääniä, jos niitä edes oli. Bingo! Kuului askelia. Vampyyri laittoi oven äänettömästi puolirakoselle ja kun vihdoin joku oli lähellä ovea, Drakian veti oven auki ja nappasi "ohikulkijan" iskien hampaat tämän. Hän nappasi hetkessä jonkun ihmisen, joka oli siis lääkäri. Uhri ei heti reagoinut vaan oli pikemminkin shoukkautunut yllätyshyökkäyksestä. Drakian maistoi jo kielessään, että lääkin veriryhmä oli AB-positiivinen. Kun vampyyri sai imettyä tarpeeksi verta, hän repi uhrinsa kaulavaltimon auki ja tämä tukehtui kuoliaaksi.

//Tämä nappasi kiinni lääkärin //

Tatu pyöräytti silmiäänsä vampyyrin sisään tulosta. Matka ei ihan jatkunut niin miten hän oli ajatellut, kun vampyyri oli ahmimassa lääkärin suuhun. Lääkäreitä ei kannattanut syödä ainakin oman mielen mukaan, koska niitä valmistui vähemmän oppilaitoksista. Oppilaitoksesta enemmän tulu hoitajia. Ennen kaikkea nähtävästi Drakiannalla ei ollut kontrollia enään. Tatun ajatuksissa kävi, kuintekin jonkilainen pettymys ja sen osalta lähteä jo pois ikkunan kautta. Sivussa Tatu odotteli toisen ruoka halun loppumista. Ihmisen veri kihnosi Tatun mieltä, että voisi antaa anteeksi ajatuksensa Drakianalle. Nainen astui lähemmäksi Drakiania. Lämpimät kädet koskettelivat vampyyrin kylmiä poskeja ennen, kuin ne lujittuivat siihen kiinni. Samalla kädet ohjasivat lähemmäksi hänen kasvojaansa. Siniset silmät katsoivat vampyyriä, kunnes hän alkoi nuolla vampyyrin suu aluetta. Puhdistettuuaan hän siirtyi kauemmaksi ja tarkisti oman huulien puhdauden.
" Oletko jo täynnä? " Tatu kysyi.

Poskien hipaisu ja...Drakian vastasi virnistäen:
-Ihan hyvää oli, ainakin olen täynnä.
Tuntui jotenkin omituiselta. Veren jano oli hiipunut ja vampyyrin silmät muuttuivat taas vihertävimmiksi. Hän ei kyllä kehtanut kysyä Tatun käytöstä ja antoi olla. Kyllä ihmissudet sietivät verta. Vampyyri tiesi sen melko hyvin. Hän sanoi:
-Lähdetäänkö, ennen kun kukaan tulee?

Veri oli maistunut todella erikoiselta, mutta maittoi. Tatu ei oikein tiennyt miten vampyyri oikein otti vastaan mitä oli tehnyt nuollut vampyyrin huulia enemmäkseen. Pieni yllätys tuli Drakian käyttäytymisestä, kun hän oli uskonut tapahtuvan muuta. Onneksi sitä ei tullut mitä Tatua pelotti eniten ja se oli suudelma. Se kertoi sitä, että hän ei ollut vampyyrin tyyppistä naista peti hommiin. Hän ei ole saanut toisen kuumuuden partaalle.
" Täynnä jo? Luulin, että olisit imennyt melkein kokonaan tyhjäksi veri säiliön, jos yksi ihminen ei olisi tullut. Riittääkö yksi ihminen tyydyttämään janosi, vaikka sait eilen hopeaa vartalolle? " Yllättyneenä Tatu sanoi.
Pienesti hän kylläkin nyökkäsi, että mielellään lähti pois kuolleen ruumin vierestä. Hän ei pystynyt kestämään sitä joutuisi väärin ymmärryksestä poliisilaitokselle. Se oli niin hirveä päivä, vaikka saikin uuden asukkaan taloon Neeran takia. Tatu hipsi takaisin ikkunan luokse.
" Eikai sinua haittaa, jos minä menen syömään jotain purtavaa ja sitten vasta ajan sinut kotiisi? " Tatu kysyi.
Hänellä oli nälkä, vaikka pientä söi aamulla. Päivän ja illan hän oli puurastanut. Hänellä oli avaimet mopoon, mutta varmaakin vampyyrillä oli vara-avain taskussaansa. Kyselevästi hän katseli lempeillä sinisillä silmillä.

Drakian laittoi kädet taskuunsa ja hiippaili myös ikkunalle.
-Sopii minulle, voithan käydä syömässä. Tulenko minä tavallaan mukaasi jonnekin?
Vampyyri kyllä mietti sitä, että ajatteliko Tatu viedä hänet kotiin herkutuksen jälkeen tai...Hälliä väliä! Tapan huomenna jonkun vielä lisää ja...
-Ajattelin käydä kirjastossa, jos löytyy jotain yhteen löytämäni juttuun.
Vampyyri otti oikean kädet taskustaan ja avasi ikkunan niin, että se raksahti rikki. Vampyyri sen jälkeen hyppäsi ulos ja jäi alas odottelemaan Tatua. Miksi en ole hänen mielestään niin pelottava? Tai olenko mennyt aivan sekaisin eilen?
-Hei tuletko sieltä jo? hän kysyi.

" Jos sinä haluat tulla seurakseni? " Tatu sanoi.
Kun Drakian mainitsi kirjastosta. Naisen silmät välähti. Voisiko olla kirjastossa sellaista kirjaa mitä hän ei ole huomannut ja jättänyt vain kirja hyllyyn ajattelematta, että se voisi olla hyvinkin tärkeä sisältäänsä.
" Kai sinä tiedät, että kirjasto on kiinni, kun on ilta? " Tatu kysyi.
Milläänlailla hän ei antaisi vampyyrin hyökätä kirjastoon. Millään muualla tavalla hän ei päästäisi vampyyriä sisään taloon. Sen sijaan hän voisi hankia kirjan, jos vampyyri sanoo kirjan nimenä.
" Minä voin hakea sinulle sen kirjan mitä etsikään, jos sinulle sopiin. " Tatu sanoi.
Silmät katsoivat tyyneesti vampyyrin perään ja huokasiten katsoi alas ikkunasta. Varovasti ikkunan toiselle puolelle ja kauniisti miten nainen hyppäsi alas. Sulavasti Tatu tuli vampyyrin eteen vain pari sentiä koskettamatta vampyyriä.
" Älä valittele. " Tatu sanoi.
Samantien hän asteli lähemmäksi autoliikennettä musta nahkatakki tyllään mikä sopi hänen tyyliinsä.

-Voin minä kyllä tulla mukaasi luoksesi, eihän minulla ole sitäkään vastaan. Olen jo muutenkin pulassa siitä eilisestä ja tarvitsen väliaikaisen piilopaikan.
Vampyyri tiesi, että kirjasto ja hänen etsimänsä kirja olikin yksi ratkaisu erääseen pulmaan, johon hän törmäsi viime viikolla, unohtaaksen homman, hän ryypiskeli toissapäivänä ja joutui taas velkojen alle prätkäjengin kanssa. Mutta vampyyri huomasi vasta nyt, että salainen viesti saattoi olla pakollinen tutkimuksen kohde, joten selvennykseksi hän tarvitse latinankielen sanakirjan. Ensin piti käydä Tatulla ja Tatu voisi vaikkapa hakea sen kirjan.

//Mopolla Tatulle?//

Tatu huoamsi, että hänen sanoistaa mies oli saanut täysin ihan toisenlaisen käsityksen. Mielessäänsä hän kauhisteli, koska hänen talossaansa oli kaksi vampyyriä. Vieras huoneita ei ollut enempää, kuin yksi. Tietenkin hän voisi antaa toisen nukkua sohvalla mihin paistaisi puoli aurinkoa, jos siitä hirveästi kärvennyt varmaakan. Sen lisäksi olisi selli missä voi nukkua, mutta se ei ole ihan mukava paikka. Tietenkin hän voisi pistää nukkumaan toisen vampyyrin viereen. Kaksi miestä jakaisi saman huoneen ja se ei voisi olla lian tuskallista.
" Miten sinä et voi nukkua omassa talossasi? Oletko tehnyt ennen minun tuloani jotain hirveätä? " Tatu kysyi ja samalla nosti kulmiaansa.
Toinen tulisi mielellään seuraan syömään, vaikka mies ei söisi samaa. Tatu epäili, että miehellä oli jonkinlainen nälkä.
" Syön nopeasti niin voin auttaa sinua mitä sinun täytyy saada lainaksi sieltä. " Tatu sanoi.
Hän ei astellut mopon luokse, koska oli nähnyt ravintoloan tien vieressä. Sinne hän menisi syömää ja samalla kysyisi hieman tarkemmin yöpaikasta. Se häiritsi hieman Tatua, että siinä olisi pieni ihmeelinen ja kumma asia mikä kummetteli naista. Kummitus asia näkyi naisen kasvoissa.

//ei nyt ihan vielä//

Drakian sulki silmänsä ja löi kämmenellään otsaansa. Saakeli vie! Olen pulassa...pahassa pulassa. Eihän tuo edes tiedä kuka minä oikeasti olen? Olen tappaja ja tapan ihmisiä, hemmetti! Ja se pulmakin vielä... Hänen täytyi tällä kertaa kertoa saman tien sen jutun Tatulle.
-Viime viikolla on tapahtunut sellainen paranormaali ilmiö. En itse osaa sanoa, mikä se on, mutta kun näin sen omin silmin. Se oli kyllä osittain vampyyreille pahempi tapaus. Ihmiset ovat luoneet salaisen järjestön, joka tapattaa vampyyreitä. Olen heidän metsästyskohteensa. Kerran kun olen törmännyt kyseiseen ryhmään vanhoissa raunioissa, olen saanut melkein surmani, mutta sitten kävi aika köpelösti. Astuin erään laatan päälle ja tipuin katakombeille maan alle. Siellä löysin erään latinankielisen tekstin. Ainoan sanan sain ymmättetyä "vampyrys", kaikki muut olivat ihan jotain muuta. Katakombeissa törmäsin erääseen tyyppiin mustassa kaavussa, joka vaati seuraavasti: "Sinun on ratskaistava tuon tekstin arvoitus! Sinulla on kuukausi aikaa, tai nuo ylhäällä tulevat saavat löydettyä sinut..." Sitten se hemmo katosi jonnekin ja ajattelin unohtaa koko jutun, mutten voinut. Minun on saatava ensin latinakielisen sanakirjan, jotta voisin kääntää arvoituksen selvempään muotoon. Kimpuroin jotenkin pois maan alta ja lähdin pois paikan päältä. No semmoinen tyhmä tarina!
Drakian kohautti hartejaan ja naurahti. Sellaista hän pääsi kertomaan.

Drakian alkoi puhumaan hänelle niin hänen oli pakko pysähtyä paikoilleen kuuntelemaan. Tarkaavaisena hän kuunteli ja mietti. Samalla hänen mieleen tuli, että Vampyyrin perässä oli vampyyri metsästäjä, mutta se sinäänsä pitäisi olla legendaa.
" Onko sinun perässäsi vampyyrimetsästäjä? " Tatu kysyi pienesti ja hieman keskeyttävästi asiansa.
Jos sellaiset olivat miehen perässä niin hän ei ehdottomasti halunnut kotiinsa. Hän ei halunnut menettää Neeraa ja hän ei ole saanut kaikkia tietoja Godricilta. Drakian nauroi sai Tatu miettimään, että pitäiskö hänenkin tässä näin nauraa vai ei. Ennen kaikkea oliko totta mitä Drakian oli sanonnut?
" Oliko tossa koko totuus? " Tatu kysyi hiemän ällistyneenä, koska hän ei tiennyt mitä ajattella.
Jos vampyyri haluisi todella kovasti hänen luoksensa asumaan saisi tehdä Drakian siihen enemmän töitä. Ravintolossa hänet ja seuralaisensa vietiin istumaan ja saivat menuu listan. Lista oli aika halpa mikä oli hyvä asia hänelle. Katseensa suuntautui suoraan liha osastolle. Miehen antaman takin hän pisti vierelle ja sen päälle reppunsa.
" Vaikea valikoima. " Tatu sanoi hiljaa ja enemmän itsekseen.

Drakian istui paikalleen ja sanoi siitä tarinastaan:
-Se on totta. En huijaa. Luulin ennen, että kaikki maailman Van Helsingit ja Harkerit ovat satua, mutta nykyään kaikki on ihan sekavaa.
Hän myös alkoi huvikseen alkoi selailla ruokalistaansa. Täh? Onko tässäkin sipulia? Hyi hitto...Missä ei ole. Hetkonen... hän ajatteli kun selaili listaa ja sanoi Tatulle:
- Mutta hei! Mä otan pullollisen kokista, kun ei tässä ole mitään mitään muuta sellaista, mitä voisin syödä ja juoda...

Drakian sanoi, että vampyyreitä ei olisi olemassa sai Tatun hämilleen. Sinäänsä pitäisi olla vampyyri metsästäjä, kun oli vampyyrikin olemassa. Ehkä, kuitenkaan juuri noin nimet oli keksitty.
" Muuten ihan rehellisesti sinun tarinastasi. Kertomasi tarina on ihan ihmeelinen ja sitä ei voi mitenkään uskoa, että vampyyriä uhattaisiin? " Tatu sanoi.
Lopulta Tatu oli päättänyt mitä ottaa ja sopivasti tarjoiliakin tupsahti.
" Minä ottaisi härän pihviv valkosipuli kerma kastikkeessa. " Tatu sanoi.
Vapaasti itse Drakian ehdottaa mitä halusi. Tatu ei sinäänsä ihmetellyt, kun vampyyri ei tykkää pullotusta verta. Siinäkin oli myös ongelma, kun hänen taloonsa ei tuotu ihmisiä miltä juotiin veret ja jätettiin likoamaan.

Tarjoilija tuli hetkeksi, Drakian oli hiljaa. Kun tilaukset on kirjattu ylös, niin tarjoilija suuntasi kohti keittiötä. Että mikä? vampyyri ajatteli, kun Tatu tilasi pihvin, joka sisältää sipulia. Drakian sanoi:
-No halojaa! Aluksi on ihan sekavaa ajatella, mutta sitten saa mukavasti kieriä permannolla, kun saa sen korviinsa kuuluksi. Toisin mietin, kyllä miksi juuri minä. Onhan muitakin kaltaisiani vaikka kuinka paljon. Jos tietäisin enemmän jostain sellaista, niin olisin jo kuolleiden listalla, mutta kuitenkin se katakombin teksti kiinnostaa paljon. Se kertoo jotain vampyyreistä, tuli myös toinen sana mieleen...Olisiko se "lycantropus" tai jotain sinnepäin.

" Minulta on ihan turha kysyä mitään latinaa, vaikka kuuluukin sukulaiskieleeni. Latina on utopiaa, vaikka tosininana minun osata jonkun verran latinaa. Varmaakin täälä päin voisi lukea latinaa. Kai sinä olet harvinainen tapaus ja halusivat sinut uhrikseen, jos et ratkaise arvoitusta. Etkö ole pyytänyt tämän paikan sheriffiä apua? Eikö heidän pitäisi auttaa vampyyrien elämässä. " Tatu sanoi.
Samalla hän paljasti, että vampyyri ei ole niin utopiaa mitä oli kysynnyt Samin baarin ulkopuolella. Drakian oli hyvin poikkeuksellinen vampyyri mitä hän oli kohdannut. Tarjoilialta hän oli myös pyytänyt vettä, koska se oli terveelistä.

-Sheriffiltäkö? Drakian nosti ksymykseensä selvän intonaation: -Mksi ihmeessä? En oikein tiedä kysyisinkö häneltä...
Vampyyri ei todellisuudessa tykännyt poliiseista. Sheriffi oli jotain siihen liittyvää. Mutta tuskin rikollinen olisi sellaisen kanssa tekemisissä. Tatua ihmetytti Drakian itsessään. Vampyyri ei koskaan ollut varma itsestään, mutta totta! Hän sieti hopeaa ja pystyi juomaan jotain drinkkejä, mikä vielä...rakaa lihaa hän pystyi syömään, vaikka ei ollut mikään ruumiinsyöjä. Hän lähinnä söi eläimiä mm. lintuja ja jyrsiöitä. Onneksi vampyyri ei kertonut siitä Tatulle, koska tältä olisi mennyt suoraan ruokahalu. Drakian päätti ksyä Tatulta:
-Tiedätkö mitään vampyyreistä? Mikä on niissä on omituista?

" Niin. Eikö niiltä voisi kysyä apua, että ei pistä itsensä pahempaan vampyyri lokoihin. Eikö niiltä voi kysyä apua? Seriffien pitäisi auttaa vampyyreitä, että ei rikkoisi vampyyrin lakia ja sinua ei huijata? " Tatu sanoi.
Tarjoilia oli sanonnut, että voisi aloittaa raastepöydästä, mutta hänellä ei ollut mieli syödä mitään vihannesta aluksi. Vihannekset eivät olleet hänen juttujaansa. Välillä ja ehkäpä kerran kuussa syödä vihanneksia. Tatu nostia kulmiaansa, kun Drakian kysyi häneltä.
" En kaikkea tiedä. Mitä omituiseen menee niin siinä on sekaikkein kiehtovin asia. Minun mielestä omituista on se, että miksi vampyyri tarvitsee verta, kun sanovat itseitäänsä kuolettomiksi? Ennen kaikkea mikään ei voi olla kuolematon. Kuolematon ei pystyisi kuolla, jos joku murhaisi hänet. Miten teidän vartalo oikein toimii, kun ei ole inpulseja vartalossa? " Tatu päätti siihen lopettaa, koska hän kysymyksistä ei tulisi loppua.
Pienesti oli ääntä korottanut enemmän ja mikä saisi vielä muita syöjiä katsomaan heitä enemmän. Miksi hän istuisi vampyyrin kanssa.

Drakian nyökkäsi ja ajatteli mielissään. Niin varmaan, kuolemattomuus on tavallaan kuin pitkä elinikä tai jotain...Onhan se jännää mennä noin filosofisiin asioihin. Sheriffiltä apua? Se täytyi vielä miettiä, joten vampyyri antoi asian hetken olla lukossa. Tarjoilija toi hänelle Coca-Cola-pullon.
-Tässä kokis.
-Kiitti, Drakian avasi Coca-Cola pullon ja otti huikan.
Tatun kanssa keskustelu toi jollakin tavalla levottomuutta vampyyrin mielelle. Pitihän keksiä jotain ja kaikkea ei saanut paljastaa. Niin salaperäisen rikollisen. Usein Drakian oli lakia vastaan ja teki mitä huvitti.

Se kiehtoi todella kovasti, vaikka saisi siihen vastauksen. Nähtävästi hän ei saanutkaan vastausta mikä surutti naisen mieltä. Siihin kiduttavaan ja kiehtovin asiaan hän ei saanut vastausta edes vämpyyriltä.
" Nähtävästi sinä et itse oikein tiedä miksi sinun täytyy juoda verta elääksesi. " Tatu sanoi mitä epäilikin.
Sitä asiaan hän oli kysynnyt Neeralta ja Neera ei tiennyt sitä vastausta laisinkaan. Se toisinaan haitannut, koska Neera oli hyvin nuori vampyyri. Tämä, joka istui hänen edessäänsä oli vanhempi vampyyri ja varmaakin jo ymmärtänyt vampyyrien salaisuudet.
" Nähtävästi sinua ei kiinnosta tällaiset asiat. Edes omalta kannaltasi, että tiedät paremmin turvata itseäänsä. " Tatu sanoi.
Vaikka hän ei sanonnut yhtään mitään sitä mitä hän kyseli elelleensä. Hänen mielestä kannatti kykysyä elelläänsä näitä asioita, kuin mikä painaa ja vapaasti voit häipyä, jos ei viihdy hänen seurassaansa.

-Itseasiassa tämä verijuttu on ihan monimutkainen asia selitettäväksi, Drakian laski tyhjän Coca-Cola-pullon pöydälle. -Itse tulin rodun jäseneksi sattumalta. Mutta jos haluat tietää ihan oikeasti tästä, niin pyydä minut paikalle ja minä tulen. Minä lähden nyt.
Vampyyri nousi pöydän äärestä ja vilkutti Tatulle:
-Tapamisiin!
Sen jälkeen vampyyri lähti ulos ravintolasta. Hän osti lähimmäiseltä kioskilta sytkärin ja taas ryhtyi polttamaan sikaria. Vampyyri kaivoi taskustaan mopon vara-aveimet ja käynnisti moottorin. Mopo lähti kiitämään kohti Bon Tempsiä. Drakian ajatteli, että kuukaudessa ennen täyttäkuuta pitää saada homman hoidettua nopeasti, niin ettei jäisi kiinni. Hän halunnut sekoittaa Tatua asiaan, koska se saattaa olla todella vaarallista, eikä vampyyri tarkalleen tiennyt, miksi ihmeessä oli pakko selvittää erästä mysteeriä katakombeissa. Ainoastaan oli pakko saada sanakirja ja sitten päntätä koko loppukuukauden.

//Nämä sitten näkee joskus//

Tatu oli häkeltynyt Drakianin olemuksesta. Tietenkin hän halusi tietää enemmän, mutta hän ei halunnut muuttua vampyyriksi. Ajatteliko todellakin Drakian, että hän haluisi muuttua vampyyriksi? Jos hän oli sanonnut siihen liittyvää asiaa niin sitten hänen täytyisi muutta sitä. Tyhjän lasin jälkeen Drakian lähti ja sanoi sillä sävyyn, että ei haluisi tavata häntä missään tekemisestä. Vampyyrin perään vapaasti ja aika näyttävästi Tatu näytti keski sormea miehelle.
Onneksi hän sai ruokaa pian eteensä. Hänen taloonsa Drakian vampyyri ei astu jallallakaan. Nähtävästi hänen ei tarvitse hakea kirjaa kirjastosta. Ihana valkosipulinen härän pihvi tuli hänen luokseensa. Pieni kostomainen tapaus alkoi vaellella naisen ajatuksissa ja hyvä ruoka ruokki ajatusta.