Obey

[[Vapaa liittyminen, kello 20-21 paikkeilla, pimeää ja hieman sateista/sumuista.]]

Godric juoksi nopeaa vauhtia kohti Bon Tempsin puistoa. Hän oli saanut edellisenä iltana Drakianilta ja Tatulta varsin paljon ajateltavaa ja hänen tuli käydä nerokkaassa päässään tämä kaikki läpi uudelleen. Pelkästään se tosiasia, että ihmiset uskaltautuivat metsästämään vampyyreja, oli huolestuttava. Hän meni makaamaan kostealle ruohomättäälle, sulkien silmänsä ja palasi ajatuksissaan vuosisatojen taakse.
Kaikki tuntui olevan yhteydessä hänen oman menneisyytensä kanssa. Kenties Godric oli elänyt jo tarpeeksi kauan ja oli aika päästää irti niistä elämän rippeistä mitä hänellä vielä oli jäljellä. Tuhansien, kymmenien tuhansien ja satojen tuhansien surmattujen ihmisten kasvot lipuivat hänen mielessään. Pieni, verinen kyynel valui hänen silmästään, kun hän muisteli kuinka monta elämää oli tuhonnut. Edelleen peto...

Hän jäi makaamaan sumun sekaan ruohomättäälle ajatuksineen.

Drakian saapui edellisenä iltana kotiinsa ja painui heti pehkuihin. Tänään hän heräsi illlalla kuuden aikoihin. Hän istuutui katsomaan televisiota ja katsomaan uutisia. Ihme! Ensimmäistä kertaa ei oltu mainittu Bon Tempsin Tappaja Vampyyristä. Kivaa! Drakian virnisti itsekseen. Hän asteli kahdeksan aikoihin ulos, sillä sumuista ja pimeää, ja hänelle oli todella hyvää saada hiukan raitista ilmaa. Tuskin häntä ketään näkisi. Vampyyri hetken kierteli ympäri kaupunkia ja päätti kiertää puiston läpi. Ensimmäistä kertaa päivässä ketään ei tullut vastaan. Vampyyri katsoi tarkoin ympärilleen, ettei kukaan vakoilisi. Vampyyyrimetsästäjät saattoivatkin lymyillä, missä vain mukavasti hopeiset vaarnat ja sipulit kädessään. Drakiania jonkun verran hermostutti tämä sumuinen ilta. Se sumu joskus toi mieleen hänen luojansa, "kreivin". "Kreivin"? Hetkinen! Drakianille välähti eräs lause, jonka hänen luojansa oli hänelle sanonut:
-Poikani. Olen kreivi, mutta kutsu minua isännäksi.
Drakian pysähtyi paikoilleen ja löi kämmenensä otsaansa. Ai niin! Niinhän se olikin! Miten sitten olisin voinut unohtaa? Annoinhan Sheriffille vinkin, mutta...Entä jos...? Pian hänen sisäinen kolmas silmä aisti jotain. Jokin oli lähellä. Vampyyrimetsästäjä? Drakian perääntyi askeleen taaksepäin ja astui tyhjän Fanta-tölkin päälle.

Vaikka ajatuksissaan Godric oli toisissa maailmoissa, hän aisti kyllä lähestyvän henkilön ja kuuli vaimean läimähdyksen, ilmeisesti otsan ja käden välisestä ilmavirrasta. Hän avasi silmänsä ja katsoi ympäriileen, juuri samalla hetkellä hän kuuli tölkin rusahduksen ja näki hahmon sumun keskellä. Godric nousi varovasti seisomaan, pitäen katseensa hahmossa. Hänen aivonsa raksuttivat, kukahan mysteerihahmo mahtaisi olla. Ihminen ei olisi noin tarkkaavainen, ainakaan jos oli normaali ilta lenkkeilijä.
Hän otti muutaman askeleen hahmoa kohti ja päätti rikkoa piinaavalta tuntuvan hiljaisuuden.

"Anteeksi, oletteko eksynyt?" Hän kysyi rauhallisesti.

Drakian murahti ja potkaisi tölkin jonnekin muualle. Kerrassaan inhottavaa ja kömpelöä 600 vuotta vanhalle vampyyrille. Hän kuuli tutun äänen ja vastasi naurahtaen:
-No sehän olen minä, herra Sheriffi! Hiton tölkit! Aina pakko roskata luontoa tuolla tavalla. Olenkin luullut, että täällä jossain saattaa olla niitä hulluja tyyppejä, mutta ei vaan näy on sumuista...
Hän huokaisi helpotuksesta. Hyvä. Ei metsästäjiä. Niiden takia hän olikin noin levoton. Mutta onneksi vain Godrig. Olihan tämä sentään myös vampyyri. Tosin ehkä vanhempi yksilö. Drakian naksautti sormiaan ja päätti kysyä Godrigilta:
-Onko löytynyt mitään tänään? Mutta olisi kuitenkin myös toinen kysymys, johon olisin myös ehkä halunnut vastauksen...

Godric hymyili itsekseen kun tuttu ääni vastasi sumun seasta. Hän naurahti hieman Drakianin kirottua roskaamista. Hitaasti hän asteli lähemmäksi miestä ettei tarvitsisi huutaa, "No täällä ei ole ainakaan näkynyt ketään.. Tai mitään" Hän vastasi hiljaisesti päästyään lähemmäksi.
"En ole tänää vielä edes aloittanut mitään etsintöjä, minun täytyy selvittää ajatuksiani ensin. Ja kenties sitten päätän mitä teen." Hän vastasi Drakianille, "Ja mitä tulee toiseen kysymykseesi, olen pelkkänä korvana" Hän sanoi rauhallisena ja istuutui puiston puupenkille.

Drakian hymähti Godrigin puupenkille. Hän laittoi kädet selän taakse ja aloitti hiljaa.
-No tämä on aika tyhmä kysymys iältäni, joten silti kysyn, olettehan minuakin vanhempi vampyyri. Draculasta on kyse. Kutsuttiinko häntä kreiviksi ja oliko hänellä jonkinlaisia kykyjä? Siis mitä tuo äijä kykeni oikein tehdä aikoinaan. Tämä on tyhmä kysymys kuitenkin.
Vampyyri otti kätensä selän takaa ja alkoi purra sormeaan hermostuneesti.
-Nimittäin minulla on epäillys...todella paha epäillys.

Ilmeisesti Godric ei ollut ainoa vampyyri, joka oli tuntenut Draculan aikoinaan. Tai edes osoittanut mielenkiintoa kyseistä henkilöä kohtaan. Oli miten oli, kysymys ei ollut tyhmä, ainakaan Godricista. "Jos tarkoitatko omasiko Dracula jotain erikoiskykyjä, niin siinä suhteessa tietoni ovat rajalliset. Tiedän vain että hän oli erittäin älykäs ja kunnianhimoinen. Kenties hänellä oli myös yliluonnollisia kykyjä enemmän kuin normaaleilla vampyyreilla on." Godric sanoi ja muisteli tapaamisiaan Draculan kanssa satoja vuosia sitten. Siinä miehessä oli jo luonnostaan niin paljon erikoista että kenties vampirismin myötä hänen erikoisuutensa synnytti uudenlaisia kykyjä.
"Ja mitä hänen nimittämiseensä tulee, kyllä häntä Kreiviksi kutsuttiin. Vaikka oikea nimitys olisikin ollut Lordi tai Jaarli. Kenties hän halusi itse tuon arvonimen ja siitä tuli laajasti käytetty." Godric sanoi, hän ei oikein ymmärtänyt mitä Drakian ajoi juuri tällä kysymyksellä takaa, mutta ilmeisesti se oli miehelle itselleen tärkeää.

Godric käänsi katseensa Drakianiin kun tämä totesi omaavansa pahoja epäilyksiä. "Kerro ihmeessä, kenties voin todeta epäilyksesi vääriksi tai oikeiksi" Hän tarjoutui auttamaan.

Drakian kuunteli tarkasti, mitä Godrig kertoi Draculasta. Vampyyrikuninkaalla olikin jo jotain, mitä sanottiin "voimaksi" ja vampyrismin "älyksi", mutta vain yksi tuhosi tämän, ihminen, van Helsing, vampyyrimetsästäjä. Viimeisimpiä sanoja Drakian joutui kuuntelemaan osittain ajatuksissaan ja osittain muistojen sisällä. Hänen isäntää tai pikemminkin "entistä" isäntää kutsuttiin juuri kreiviksi ja kyvytkin olivat tällä...mitä nyt sanoisi? Yliluonnolliset, mutta täydelliset. Nyt Godrig pyysi kertomaan epäillyksestä. Drakian puri hampaat yhteen laskien sormen pois suun edestä. Hänen oli pakko kertoa, hiukan synkemmästä osasta elämäänsä.
-Muistatteko, että kerroin luojastani jotain? Voin ehkä kertoakin hiukan. Epäilen pahasti, että juuri hänen kyvyt ja ominaisuudet, sekä luonne ovat todella lähellä Draculaa. Epäillys heräsi juuri siitä kuin ajattelin vampyyrinmetsästäjistä ja hiukan Draculasta itsestään. En tuntenut isäntääni, "luojaani", koska hän oli aina jossain, mutta van Helsing saapui Transylvaniaan monen muun ihmisen kanssa...isäntäni katosi kuin taivaan tuuliin...Myös Dracula, jonka surmasta sain tietää vasta myöhemmin. Ajattelin vain, olisiko "luojallani", Draculalla sekä omalla nimelläni jotain tekemistä keskenään. Sheriffi. Ainoa asia, minkä haluaisin tietää on: "luojani". Kuka hän oli ja miksi hän katosi? Haluan vain tietää tämän asian sekasotkujen sisällä ja miksi juuri minun kimppuuni hyökätään.

Godric nyökkäsi nopeasti Drakianin kysyttyä muistiko tämä, kun Drakian oli eilen puhunut luojastaan. Godric kuunteli tarkoin jokaisen sanan, joita Drakianin suusta tuli. Tarinan yhteneväisyydet eivät voineet olla sattumaakaan, joten kenties Drakian oli oikeasti Draculan luotu. Osittain se tuntui kuitenkin mahdottomalta, olisiko Vlad Seivästäjä, Dracula, todella luonut vampyyrin saavutettuaan vampirismin itsekkin epätavallisin keinoin. Godric laski katseensa maahan hetkeksi, Drakianin viimeisiin kysymyksiin hänellä ei ollut suoraa vastausta.

"Jos Dracula on todella Luojasi, se tarkoittaisi että sama veri mikä virtaa minussa on sinussakin. Kuten muistat varmaan viime yön kertomuksistani, annoin Draculalle vertani, jotta hän saavuttaisi ikuisen elämän, jota hän niin kovasti kaipasi." Godric sanoi tyynenä, Draculalla ei ollut tapana hankkia hirveästi seuralaisia mutta olisikohan tämä tehnyt Drakianin kohdalla poikkeuksen. "Ja mitä tulee kysymyksiisi; uskaltaisin väittää että luojasi oli joko Dracula itse, tai joku hänen seuralaisistaan, joita ei ollut montaa... Mitä sitten tulee Draculan katoamiseen; parempi että kerron kaiken alusta alkaen" Hän sanoi ja piti pienen tauon, vetäen henkeä hieman.

"Ennen Draculan tuhoa, tämä oli ajautunut riitaan monen tahon kanssa; Katolinen kirkko oli näistä mahtavin. Kaiken lisäksi ihmiset kummastelivat, kun Linnan omistaja ei vaihtunut, vuosisadat kuluivat ja Draculasta alkoi levitä juoruja maailmalle, osasta näistä juoruista poikivat ne kummitustarinat, joita lapsille kerrotaan vampyyreista. Silloinen vampyyrien neuvosto päätti että asialle tulisi tehdä jotain, sillä salassa pysyminen alkoi olla vaarassa. Minut, Draculan luojan, käskettiin hoitaa asia pois päiväjärjestyksestä. En kuitenkaan halunnut tehdä sitä yksin, ja ajattelin että olisi parempi antaa ihmisten tehdä se. Niinpä ripottelin vihjeita ja apuvälineitä Van Hellsing nimisen professorin ulottuville ja lopulta hän oivalsi kuinka Dracula tuhotaan."

Godric lopetti, kenties jos hän olisi aikoinaan itse tuhonnut Draculan olisi vampyyrin metsästäjien synnyltä vältytty. "Sinua jahdataan veresi takia, niin kuin meitä kaikkia. Sitä en osaa sanoa miksi juuri sinun kimppuusi on hyökätty suoraan, kenties olet ainoa vampyyri, jonka he tuntevat varmasti." Hän lopetti, kenties tämä aukaisi edes vähän Drakianin silmiä.

Godrig näytti muistavan keskustelun Drakianin "luojasta". Mitä jos hän olisi todellakin Draculan luoma seuralainen? Miksi? Jotta veri säästyisi? Ehkäpä varmaan Dracula oli älykäs kaveri ja ei keksinyt parempaa vaihtoehtoa kuin valita yksi seuralainen, jolla on kyvyt selvitä asioista ja säilyttää vampyyrin sisäisen kunnian. Tosin ei Drakian laskennut itseään olevan ihan sellaisena. Godrig kertoi myös siitä, että antoi Kreiville ikuisen elämän oman verensä kautta. Kuitenkin Draculalla mahtoi olla seuralaisia, mutta varmaan kaikki kaatuivat van Helsingin ja muiden vampyyrimetsästäjien käsissä. Selvisi myös se, miksi kyseiset juorut levisivät Draculasta. Godrig työskenteli myös ihmisten kanssa ja niiden kautta sitten saatiin vampyyrimetsästäjä legenda paikan päälle. Historia kuullosti Drakianin mielestä kiinnostavalta, mutta myös pelottavalta. Pelko ei ollut kuitenkin vampyyrissä huomattavaa. Drakianin silmät loistivat pimeässä. Hän näytti olevan aika rauhallinen. Entä jos Dracula on hänen luojansa tai joku, joka olisi tämän seuralainen? Ei. Sen oli pakko olla Dracula. Drakian kutsuikin tätä Kreiviksi. Godrigiin viimeisimpiin sanoihin Drakian kommentoi hiukan naurahtaen:
-Ihmiset ovat jänniä olentoja. Heillä on liikaa stereotypioita. Nykyään on kyllä hankalaa pysyä hiljaa, sillä mediakin on keksitty. Totta se on, he tuntevat minua jo nimestä. Sekin on omituista. Mutta kiitos. Sain ehkä jotain vinkkejä, nyt on jäljellä enää miettiä, minne menen ja miten suojaudun mahdollisia hyökkäyksiä vastaan. Hö?...
Drakian reagoi yhtäkkiä johonkin. Hän nyrpistyi hiukan ja muristen hyppäsi puunoksalle. Joku oli tulossa...

Ilmeisesti Godricin kertomus avasi valoitti ainakin jossain määrin Drakianille oman menneisyytensä saloja. Ainakaan mies ei keskeyttänyt tai vaikuttanut ei-niin-kiinnostuneelta.

Godric naurahti Drakianin todettua ihmisten olevan omituisia. Varmastikkin tunne oli molemminpuoleinen, "Ole hyvä vain, onhan meitä vampyyreja mediassakin mutta heidän kimppuunsa hyökkääminen aiheuttaisi vain niitä kauhuskenaarioita, joita eilen maalailin" Godric sanoi ja kuunteli tarkasti lähestyvän askelparin lähestymistä. Drakian hypähti puunoksalle, mutta Godric jäi paikoilleen. Tulija paljastui mieheksi, sydämmen äänestä päätellen ihmiseksi.

Godric tuijotti tulijaa hetken, "Hyvää iltaa. Oletteko kenties eksynyt?" Hän kysyi rauhallisena ja ystävälliseen sävyyn. Mies ei reagoinut tähän mitenkään, vaikka varmasti kuuli mitä Godric oli sanonut. Sen sijaan mies veti takkinsa povitaskusta pistoolin ja alkoi osoittamaan sillä Godricia. "Ei, en ole eksynyt." Mies vastasi ja alkoi hitaasti kävellä lähemmäksi Godricia. Godric naurahti, "Jos ajattelit ryöstää minut, voin valitettavasti todeta että minulla ei ole sen enempää rahaa, kuin jalokiviäkään. Kenties päättelit sen jo vaatimattomasta ulkokuorestani" Godric jatkoi ystävällisenä ja jutusteli aivan kuin olisi puhunut jostain arkisesta.
"Itse asiassa ajattelin päättää yhden verenimijän päivän tänää, mutta en sen kenen olin ajatellut" Mies vastasi lähes huutaen. Godric hymyili "Näytät olevan hyvin perillä asioista, aseesi on 7,3milliä korkeammalla kuin normaalisti kun tähtäisit sydämmeeni, se tarkoittaa että luodeissasi on jotain raskaampaa metallia, hopeaa tässä tapauksessa olen varma. Sen lisäksi takissi povitaskussa on myös kaksi puukeppiä. Et kuitenkaan huomio ympäristöäsi tarpeaksi tarkkaan, et esimerkiksi nähnyt tuttavaani tuolla puussa" Godric sanoi osoittaen oksalle johon Drakian oli hypännyt.

Drakian oli närkästynyt, kun Godrig huomautti hänen olevan puunoksalla. Pian kuului laukaisu jostain kaukaa. Drakian ehti hypätä maahan ja oksa oli pamahtanut maahan. Joku oli siis ampunut siihen paikkaan, missä vampyyri oli hetki sitten. Puussa näkyi myös iso reikä. Yhtäkkiä ilmestyi joku toinen myös mies metsästyshaulikko kädessään ja sanoi:
-No voi perkele! Tuli huti. On tää Draculin monsteri liian nopea.
Drakian nousi ja oli hyökkäysvalmiina.
-Taas te, hän murahti: -Aina vaan sätkynukkeja!
-Varo sanojasi, toinen tuntematon mies osoitti vampyyriä haulikollaan. - Ja minä vielä lisään tähän. Metsästyshalukko joka ampuu yli sadan metrin päähän ääneti. Siunatulla hopealla varustettu räjähtävät ammukset tuottavat tarpeeksi suuren määrän tuhoa.
-Oh, fuck..., kirosi Drakian ja katsahti Godrigia. -Tuo on aika paha. Mitäs nyt?
Taistelenko heitä vastaan? Tai...?

Kuten Godric oli arvellutkin, ei mieskään ollut yksin. Kenties metsästjiä oli useampiakin mutta kahdessakin oli aivan tarpeeksi. Moderneine aseineen ja selvästi miehet olivat kouluttautuneita tappajia, olivat he uhaksi jopa Godricin ikäiselle ja voimaiselle vampyyrille. Godric kuuli Drakianin kysymyksen heti kun haulikollaan elvistellyt mies oli esitellyt aseensa. Godric katsoi miehiä, kummassakaan ei näyttänyt olevan pienintäkään pelon hiventä, vaikka vastassa oli vampyyreja. Tosin tuskinpa nämä olisivat metsästämäänkään lähtenet jos pelkäisivät. Kenties puhuminen ei auta mutta sitä oli kokeiltava, olihan Godric kuitenkin sheriffi.

"Kenties ette ymmärrä tilanteen vakavuutta arvon herrat. Jos tapatte meidät ja muutaman muun vampyyrin, saattaa olla mahdollista että tulevaisuudessa avoin sota on käynnissä vampyyrien ja ihmisten välillä. Te saatatte olla varautuneita siihen, mutta entäpä ne ihmiset jotka eivät ole? Antaisittekko miljardien ihmisten kuolla vain tappaaksenne meidät, jotka yritämme sopeutua teidän yhteiskuntaanne teidän säännöillänne?" Godric kysyi rauhallisena mutta hänen äänessä oli pientä uhkaavuutta. Mies joka oli aiemmin keskustellut Godricin kanssa ampui vastaukseksi kaksi hopea nuolta Godricia päin.

"Kyllä Drakian, luulen että taistelemme." Godric vastasi, pitäen vasemman peukalon ja etusormen välissä kohta hopealuotia ja tipputtaen ne maahan. Asetta käytellyt mies jatkoi tulitustaan Godria kohti. Godric näytti ikäänkuin tanssivan väistellessään luodeja, ja hypähti lopulta miehen selän taakse ottaen tätä kurkusta kiinni. Mitenköhän Drakianilla meni halikkoa vastaan?

-Kuka edes haluaa noudattaa sääntöjä. Te hirviöt vain yritätte sulautumalla joukkoomme esittää ja viattomia. Tosin, kaikki tietävät, myös van Helsing, että te ette voi millään muuttua hirviöinä ihmisten yhteiskunnassa. Tosin meillä ei olekkaan tavoitetta.

Drakian närkästyi, kun halukikkomies alkoi heittelemään valokranaatteja Drakiania päin. Drakian hyppäsi salamana sinne puuhun ja iskeytyi alas haulikkomiehen kimppuun. Haulikkomies torjui vampyyrin hyökkäyksen lyömällä vampyyriä haulikolla maahan. Drakian iskeytyi selkä edellä maahan. Haulikkomies osoitti häntä.
-No. Siinäkö kaikki, Dracula kaksi?
-Ei ihan vielä! Drakian karjaisi ja kierähti breakdance-tyyliin sivuun. Haulikkomies aloitti tulituksen. Hopeiset luodit hajoittivat kaiken, mihin osuivat. Drakian ajatteli: Voi Saatana! Jos väistelen, niin kuolen huomenna nälkään!
-Perkele! kirosi haulikkomies: -Sinuun liiankin vaikea osua! Mutta ei se mitään! Minulla onkin ässää hihassa.
Voi Jeesus... Drakian teki voltin takaperin ja levitti kätensä. Hän katsoi vastustajaansa ärjyen. Haulikko mies nappasi taskustaan krusifiksin ja huusi:
-Jumalan nimeen! Kaikki vastaasi saapunut epäpuhtauden on saatava ikuinen lepo. Amen!
Drakian kirkaisi:
-Apua! Sillä on risti!!!
Vampyyri perääntyi. Vampyyrinmetsästäjä viskaisi krusifiksin hänen eteensä. Se räjähti kuin valopommi Drakianin nenän edessä. Drakian sai siitä palovammoja eikä voinut suoraan renegoitua. Nyt haulikkomies suuntasi haulikkonsa kohti vampyyriä.

[[Pakko huomauttaa että True Bloodin vampyyrit eivät pelkää ristiä etc. enemmän infoa, mikä et ole vielä lukenut: http://www.blackmorerpg.net/truebloodrpg/vampyyrit.html ]]

Godric katseli mielenkiinnolla Drakianin ja toisen metsästäjän taistelua. Samalla hän piti toista miestä tiukasti niskasta, ilmeisesti miesten välillä ei ollut kovinkaan suurta tunnesidetta, sillä haulikollinen metsästäjä ei tehnyt elettäkään pelastaakseen toverinsa.
Godric alkoi tiedostomattomasti hymyilemään, kun metsästäjä veti ristin eteensä. Ilmeisesti mies ei tiennyt vampyyreista paljoakaan. Oli kuitenkin odottamatonta että se paljastui valopomiksi. Pommi osui kuitenkin Drakianiin ja tämä jäi heikkoon asemaan, miehen tähdätessä haulikkonsa vampyyriin. Godric heitti kiinni pitämänsä miehen olkansa yli menemään ja juoksi nopeampaa kuin ikinä kukaan oli juossut haulikon eteen, saaden Drakianiin kohdistetut hopea luodit itseensä.
Hän sulki silmänsä ja kaatui rauhallisesti maahan, edelleen vieno hymy kasvoillaan.

//Tää kammoaa. Ei mitään ihmeellistä, se oli pommi vielä //

Drakian lösähti maahan selälteen. Hän näki kaiken vaaleana, sillä valokranaatti vaikutti hänen näköönkin. Kuului melua. Laukaisu. Suoraan Drakianin nenän edessä. Pian vampyyrin näkökenttä palasi ja hän nousi pystyyn ja huomasi Godrigin suojaavan häntä. Drakian päästi pienen murahduksen. Voi häpeä! Pelkään jotain krusifiksia. Olisi pitänyt heti tajuta, että se oli pommi... hän ajatteli ja katsoi kuinka haulikkomies yritti tehdä Godrigista sosettra. Drakian suuttui, hyppäsi puuhun ja sen kautta sinkosi haulikkomiehen kimppuun ja potkaisi tämän. Haulikko putosi maahan. Metsästäjä teki voltin taaksepäin ja otti esiin puukepin.

// ah no siinä tapauksessa ei mittää //

Godric, otettuaan vartalonsa täyteen hopea makasi hiljaa maassa ja toivoi osittain kuolevansa, toisin pieni osa hänessä toivoi myös toipumista, jotta pääsisi kostamaan. Tälläiset tunteet kävivät kamppailua samaan aikaan kun Drakian taisteli miestä vastaan.

Hitaasti hänen silmänsä avautuivat jälleen ja hän tunsi kuinka hopealuodien palaset alkoivat irrota hänen vatsasta ja rinnastaan. Liikkumaan hän ei kuitenkaan pystynyt, hän tarvitsi ihmisenverta parantuakseen nopeammin. Sivusilmällään hän näki miehen vetäneen puukepin esiin.

"Drakian.. tarvitsen verta... tuo minulle tuo ruumis" Godric pyysi heikosti ja osoitti vapisevalla kädellä aiemmin vastassa ollut miestä. Moneen vuoteen hän ei ollut juonut suoraan ihmisestä verta, nyt sekin rikkoutuisi.

Drakian kuuli Godrigin pyynnön. Koska Godrig hänen lajiaan ja oli pakko vähän jeesata tätä. Metsästäjä huusi ja juoksi puukeppi kädessään Drakianin kimppuun. Drakian otti täydellä voimalla kepistä kiinni ja viskaisi haulikkomiehen maahan. Tämä oli nyt aseeton. Samaan aikaan Drakian kiihtyi toisen miehen ruumiin luokse ja viskaisi Godringin viereen ja uusi haulikkomiehelle:
-Joko loppui paukut, ihminen?!
-Sinä senkin...., haulikkomiehen huudahdus jäi kesken.
-Lopettakaa! joku tuli keskeyttämään tappelun. Haulikkomies ja Drakian kääntyivät katsomaan sinne suuntaan. Haulikkomies närkästyi ja sanoi:
-Anteeksi, sir. Riehaannuin liikaa näitten kanssa.
Drakian vain kuka ihmehyyppä seisoi sumun keskellä. Hahmoa ei ollut niin helppo erottaa, mutta se näytti olevan myös joku vampyyrimetsästäjä. Mies sumuissa sanoi haulikkomiehelle:
-Olet suorittanut tehtäväsi, Gigert.
-Voi, paska. Oliko pakko uhrata Conan.
-Oli.
Drakian lyllersi katsomaan Godrigia.
-Sheriffi? Oletteko kunnossa?

Godric ei enää välittänyt mitä Drakian ja toinen metsästäjistä tekivät, hän katsoi viereensä lentänyttä miestä ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen hänen todella teki mieli juoda verta suoraan elävästä ihmisestä. Hän raahatui hitaasti miehen viereen ja painoi hampaansa miehen kaulavaltimon kohdalle.
Pienen tovin kuluttua hän tunsi kuinka hopea alkoi irtoamaan hänen kehostaan ja haavat paranemaan. Hän joi yhä suuremalla halulla ja pystyi myös vihdoin keskittymään edes pikkaisen mitä muille tapahtui. Ilmeisesti paikalle oli tullut kolmaskin vampyyrinmetsästäjä; ilmeisesti kahden aikaisemman johtaja.
Godric joi miehen lähes tyhjäksi verestä ja nousi omin voimin seisomaan, hieman horjahdellen tosin.

"Olen, ja kiitos siitä kuuluu kokonaan sinulle Drakian, ilmeisesti tein oikein eilen illalla luotin sinuun" Godric vastasi ja kumarsi syvään Drakianille. Samalla Godric kuitenkin oli erittäin vihainen itselleen että oli juonut ihmisestä, vaikka hätä olikin ollut suuri, ilmeisesti hän oli vieläkin pohjimmiltaan peto, vaikka kuinka yritti peitellä ja opetella elämään toisin.
"Ilmeisesti sinullekkaan ei käynyt pahemmin?" Godric kysyi vastavuoroisesti, Drakian oli kuitenkin ollut kranaatin ulottuvilla sen räjähtäessä.

Drakian odotti rauhassa vastausta Godrigilta ja pian tämä nousikin pystyyn. Hän vastasi:
-No mitä pienistä...
Samalla hän käänsi katseensa keskenään keskusteleviin vampyyrimetsästäjiin ja takaisin Godgiriin tämän sanottua seuraavan lauseen. Kysyttiin kunto valokranaatin jälkeen:
-Pahalta vaikuttaa, mutten ole valmis vikisemään kivusta. En ole nynny.
Vampyyrimetsästäjät näyttivät riitelevän. Haulikkomies huusi kuin kiehuva hornan kattila:
-Saakeli! Mistä minä olisin voinut tietää! Kapteeni! Johtaja suuttuu meille sitten!
-Teille? Se suuttuu sinulle, koska olit lähellä tappaa sheriffin!
-Mitä siitä? Olen tappanut jo kaksi!
-Me olemme sopineet, että tapat tuon tuolla! "kapteeniksi" kutsuttu vampyyrimetsästäjä osoitti Drakiania. Drakian murahti ja huusi kaksikolle:
-On teillä juttuset!
-Hiljaa! Ensi kerralla jäät kiinni Dracula kaksi, kapteeni sanoi ja lähti kävelemään poispäin. Haulikkomies närkästyi ja pian itsekin kipitti tämän perässä. Drakian katsahti Godrigia ja lämäytti kämmenensä otsaan.
-Voi v***u!
Vampyyri ei tajunnut näitä tyyppejä. Oli näillä jotain häntä vastaan, mutta metsästäjillä ei ollut tapana kertoa paljoakaan mitään juuri itsestään. He tulivat ja lähtivät. Aina yrittivät tappaa. Drakian vain selvisi tuurilla tälläkin kertaa. Olihan täällä sattumalta vanhempi vampyyri täällä.

Ilmeisesti nämä metsästäjät olivat alunperin pelkästään Drakianin perässä. Se oli kieltämättä aika omituista, varsinkin kun heitä vaikutti olevan enemmän kuin kourallinen. Godric kuunteli miesten keskustelua, kyseessä taisi todella olla jokin suurempi organisaatio.
Pian miehet lähtivät, "Ilmeisesti nuo miehet eivät ole mitään suurimpia fanejasi... Dracula kaksi?" Godric sanoi siteeraten toista miehistä. Godric vilkaisi vielä siihen suuntaan mihin miehet olivat menneet, "Kenties he olettavat sinun olevan alkuperäisen Draculan jälkeläinen, tai vastaava." Godric sanoi.

Drakian nyrpisti naamansa Godrigin viimeiselle lauseelle. Sitten hän laittoi kädet puuskaan ja sanoin murahtaen:
-En noita oikein ymmärrä. Olen näiden asioiden takia ihan sekaisin. Aina kun nähdään, niin huudellaan "Dracula kaksi" ja "Dracula kaksi". Tuo alkaa mennä siihen suuntaan, että tekee mieli oikeasti mätkiä nuo Helvettiin.
Vampyyrimetsästäjillä näytti oelvan organisaatio. Nimitys "kapteeni" oli varmaan jo selvä kuva. He uhrasivat usein toverinsa ja jopa itsensä. Tietysti heitä oli monta. Mutta kuka johtaa järjestöä ja tätä hanketta? Kuka on tämän kaiken takana?
-Tai voivat he tietääkin, että Dracula oli isäntäni ja minä olenkin joku erikoinen tämän luotu vampyyri. En ole tuosta kuitenkaan varma, Drakian sanoi miettien samalla, mitä tehdä.

Godric nyökkäsi vaitonaisena, kun Drakian totesi että voisi piestä metsästäjät vaikka hengiltä. Edes Godrcilla ei riittänyt myötätuntoa kyseisiä herroja kohtaan.
"Olivat heidän syynsä mitkä tahansa, niin selvää on ainakin että ne ovat varsin perusteelliset. Tuskin kukaan olisi muuten niin hullu että hyökkäisi avoimesti vampyyria vastaan, vaikka olihan heillä varsin edistykselliset aseet" Godric totesi. Kenties tästä tapauksesta hänen olisi hyvä informoida Kuningatarta ja muita sheriffejä.
"No, arvuuttelu ei paljoa auta. Minun täytyy informoida korkeampia tahoja. Pidähän varasi, selvästikkään nuo eivät ole valmiita lopettamaan ennen kuin olet kuollut." Godric sanoi ja lähti kävelemään poispäin puistosta. Hänellä oli muutama tunti ennen kuin aurinko nousisi.

//Kiitos pelistä otetaan taas uusiksi //

Drakian nyökkäsi. Godrigin olisi syytä ilmoitta vampyyrien johtokunnalle, mutta kuitenkin hän ajatteli: Mutta onko tuo edes kannattavaa? Mitä jos tästä vain lähtee vain pommit lentelemään ja alkaisi taas joku sota? Miten minun käy tässä tilaanteessa?
-Herra Sheriffi. Yritän parhaani mukaan selviytyä ja varmaan joudun tekemään tämän homman päälle muutakin!
Godrig sen kuuli ja lähti puistosta. Drakian lähti itse juoksemaan toiseen suuntaan.

//Joo. Very good!//