I want to dance with you //Sov

Mies oli hämillään mitä Cahty sanoi hänelle.
" Olisin minäkin voinut myös pedata sängyn. " Ewan sanoi.
Aamupalasta Ewan hymyili iloisesti vastauseksi. Cahty asteli lähemmäski ovea niin Ewan astui syrjempää, että voisi pukeutua rauhassa. Pieni "Juu" sana tuli miehen huulien välistä naisen sanoille. Ewan punastui yhtälailla, kuinka Cahty astui ohitse ja sanoille. Samassa Ewan sai tuntea sydämen tykytyksen jättäneen yhden lyönnin väliin.
" Samoin minä ja minusta se tuntuu, että se tapahtunut minun kohdalla suureksi, koska minä jo rakastan sinua. " Ewan sanoi lempeällä ja hiljaisella äänellä.
Nyt se tapahtui Ewan oli tunnustanut rakkautensa sokeiselle naiselle. Sanoillaansa hän yritti sanoa, että hän rakasti ja on tosissaansa heidän suhteessa.
" Tulen kohta perässäsi. " Ewan sanoi ja sulki oven naisen mentyään.
Hän halusi pukeutua rauhassa.

Hymyillen Cathy ravisti päätään, ei sänky oli hänen ja Ewan oli vieras. Tämän ei tarvinnut tehdä mitään ja lisäksi tälläiset rutiinit olivat naisen mielenterveyden kannalta pakollisia. Vasta kun Ewan sanoi ne kolme kohtalokasta sanaa, Cathy tunsi polvissa pehmenevän.
”Hyvä on”, hän onnistui sanomaan ennen kuin lähti menevään portaita alas, sydän pomien riemusta.

Varovasti Cathy kokosi loput aamiaisesta pöydälle. Lopulta tarjolla oli leipiä, apelsiini mehua, kahvia ja teetä. Myös leivät ja hedelmät olivat vapaasti syötävinä. Cathy kaatoi itselleen kahvia ja joi sitä hitaasti täysin mustana. Hänen päässään takoi Ewanin ääni kolme sanaa, kunnes ne tuntuivat pakahduttavan koko sokean naisen ruumiin. Hän halusi kiljua riemusta, mutta ei tehnyt sitä sentään. Scotti rakasti häntä, häntä joka ei ollut eläessään nähnyt edes taivasta!

Kuullessaan Ewanin tulevan alas, Cathy nousi ja käveli suoraan toisen luokse ja kietoi käsivartensa tämän ympärille. Hän oli onnellisempi kuin koskaan ennen muisti olleensa.
"Kiitos Ewan", Emily kuiskasi hiljaa ja hymyili vielä kirkkaamin kuin äsken.

//Autohittausta Ewanin liikutamisesta:!: //

Ihan noissa sanoissa Ewan ei oikein olisi uskonut Cahty vastaavan hänelle. Mitä itse oli sanonnut se oli aitoa tunne purkaus, mutta sanoiko mies lian aikaisin sen suustaan Cahtylle? Sanottomana ja eksyssissä mietteiden kanssa Ewan katsoi, kun Cahty asteli alas ja hän sai rauhassa vaihtaa vaatteita. Vaihdettuaan hän mietti asiat selkoikiksi vaikka se tuntui mahdottomalta.

Rauhallisena hän asteli rappusia alas ja astui keittiöön. Tulessaan keittiöön sai Ewan ihmetellä Cahtyn elettä, kun oli halamaan häntä. Varovasti hän asetti omat kädensä naisen ympärille. Pienesti hän oli ihmeissään mistä nainen oli kiittänyt hänet. Oliko hänen tunnustuksensa ollut kiittämisen arvoista? Tästä paikasta Ewan ei oikein osannut tehdä yhtään mitään, kuin haistaa ihanaa tuoksua naisesta ja pitää hellästi naista sylissäänsä. Hellän suudelman hän antoi naisen hiuksien sekaan.

Vahvat käsivarret ympärillään Cathy ei kyennyt uskomaan mihinkään pahaan tässä maailmassa. Hän huokaisi hiljaa ja pysyi hetken miehen lähellä ennen kuin etääntyi hieman, vastenhakoisesti. Hänen pitäisi rajoittaa tai piaan Cathy ei muuta tekisikään kuin vaanisi Ewanin lähelle vasten miehen vartaloa ja käsivarsien suojaan.
”Aamiasta! Minä koetin laittaa sinulle enemmän lihaa”, Cathy kertoi ja haparoi istumaan. Onneksi hän oli tuonut kaiken pöytään, sillä polvia heikotti... Vaikkei Cathy ollut ehkä rakastunut, hän oli korviaan myöten ihastunut.

Varoen Cathy kaatoi itselleen appelsiini mehua ja kuori mandariinin. Hänen teki jostain kumman syystä kamalasti mieli juuri nyt kumpaakin...
”Mitä suunnitelmia sinulla on tälle viikolle?” Cathy kysyi, sillä hän haluaisi nähdä miestä vielä. Cathyn piti käydä tietenkin töissä. Hänen vapaansa loppuisi huomenna ja äiti toisi Robinin tänään kotiin. Se oli varmaan taas kylvyn tarpeessa, jos isä oli retuuttanu sitä mukanaan ongelle.

Vaikka mies ei saanut samoja sanoja mitä hän oli sanonnut neidille. Olihan Ewan varma siitä, että jonainen päivänä saisi kuulla ne sanat naisen huulista. Siitä tuleisuuteen eteen päin ei Ewan osannut ajattella, kun sitä ei voi tietää. Ne ajat saivat poistua ajatuksissa, kun halusi nyt nautia aamupalasta. Aamupala näytti erittäin herkulliselta. Ehkä pienesti liha pitoisuutta ollut, mutta kelpuutti ruoka määrä Ewania roimasti. Itse hän aloitti tekemään leipiä itselleensä.
Kuulessaan Cahtyn kysymyksen sai miehen ruoan pysähtymään ja aloittamaan miettelyä. Tämän viikonloppu ei sopisi laisinkaan miehelle, koska nytkin tuntui täydenkuun läheisyys voimistuvan lihan pitoisuudesta (mikä myös huomasi aapupöydästä missä ei ole missään lihaa palaa jäljellä). Sen lisäksi hänellä on paljon tytötä, mutta riittikö naiselle se, että hän sanoisi hänellä olisi liikaa töitä? Toisinaan Cahty ei saisi löytää vielä hänen työ paikkaansa. Jos hän menisi työpaikalleensa ja kysyisi missä hän olisi ja pomonsa sanoisi hänen olevan lomailemassa. Silloin Ewan olisi pulassa.
" Töitä koko viikolle suuniteltua, että ensi viikolla on mahdollista tulla toiselle treffeille. " Ewan vastasi.
Vastattettuaan hän pisti leipää suuhun ja paljon liha paloja mitä oli.

Siinä missä Ewan mättäsi lihaa nassuunsa, Cathy pysyi suosiolla vähän hedelmäisemmällä puolella. Hänen leivilleen ei edes eksynyt lihaa, joten herra sai popsia poskeensa kaiken mitä lystäsi. Ainakin äänestä päätellen miehellä ei ollut ainakaan vielä mitään valittamista... Tosin kuullessaan ettei Cathy näkisi viikkoon ainakaan Ewania, hän olisi halunnut valittaa. Ilme kuitenkin pysyi tyynenä ja pään sisällä kimittävä ääni sai kääntää äänesä hiljaiselle. Cathy voisi nyt tehdä jotain projektejaan! Se voisi pitää ajatukset muualla.
"Lupaathan soittaa minulle kun tiedät paremmin?" Cathy vannotti ja haukkasi palan omasta tomaatti pitoisesta leivästään. Hän ei halunnut ruikuttaa Ewanille tai anella tätä tulemaan. Miehellä oli elämä! Vaikka Cathy pitikin miehestä, olisi mukavaa saada myös vähän ajattelun vapautta. Olihan tämä koko homma tullut vähän nurkan takaa. Tosin, sitä sokea nainen ei katunut laisinkaan.

Yllättävä ovikellon pimputus sai Cathyn kurtistamaan hieman kulmiaan.
"Anteeksi..." hän sanoi ja nousi seisomaan. Matkallaan ovelle hän sipaisi Ewanin olkaa ja päästyään aukaisemaan lukot hän jo hymyili.
"Hei kultaseni. Anteeksi, mutta me toimme Robinin jo nyt. Isäsi pitää päästä taas johonkin onkikilpailuihin! Hän sai minutkin lähtemään ja... oh... kas.. huomenta", Rouva Fleming oli pulputtanut huimaa vauhtia ja halannut tytärtään ennen kuin hän oli huomannut Ewanin. Robin kuitenkin anasti huomion syöksymällä Emilyn luokse ja tervehtimällä riemukkaasti.
"Hei... oliko sinulla mukavaa?" Cathy ehti kysyä kun koira oli jo Ewania nuuskimassa ja tervehtimässä.

Rouva Fleming oli hieman hämillään, mutta laski yhteen yksi ynnä yksi. Hän tajusi miehen olevan sama, josta Cathy oli puhunut! Tämä oli se mies, joka oli lähtenyt häihinkin Cathyn seuraksi! Komea mies olikin... Rouvan kasvoilla oli suloinen ja ystävällinen hymy kuten aina. Cathy usein piti äitiään lempeyden perikuvana ja hän ei ollut kuullut tämän koskaan huutavan.

Ewan oli yllättynyt, kun Cahty sanoi hänen pitäisi soittaa. Olisikohan hänellä uskallusta soittaa neidolle. Ennen kaikkea hänellä ei ollut Cahtyn puhelin numeroa.
" Miten voin soittaa, jos minulla ei ole sinun numeroasi? " Ewan kysyi.
Kaun he eivät saaneet olla kahden kesken, kun ovikello soi. Cahtyn sipaisu oli erittäin ihana tunne ja se sai hänet melkein kehräämään ja samalla suden voimuus kasvoi. Sitä Ewan sai nähtävästi jo nyt erittäin tarkasti tarkailemaan, että Ewan ei anataisi ihmeitä aatteita Cahtyn mieleen. Paha olisi se, että naisen koira huomaisi. Sieltähän tulikin Robin ja nähtävästi läheinen sukulainen Cahtylle. Itse söi kuitenkin aamupalaa ja antoi heidän jutella juttusiaansa.

Robinin käydessä katsomassa häntä niin Ewan ilahtuneesti ulista, kuin susi. Ääni oli niin hiljainen, että normaali ihmisen kuulo ei kuulisi sitä.
" Älä kerro Cahtylle. " Ewan sanoi ja antoi Robinille pari makkaran siivua.
Nyt koira ei ollut tehtävässään niin pystyi hyvin antamaan. Jos Robinilla oli tehtävä niin Cahty sai vapaasti huutaa hänelle, jos niin halusi. Makkaran siivuiden jälkeen hän alkoi leikkiä Robinin kanssa, jos koira halusi. Aika oli olemantonta tässä vaiheessa.

Hymyillen lempeästi Cathy sanoi: "Koska sinä saat sen, voit soittaa". Hänen piti kuitenkin avata ovi ja sitten äiti veikin tyttärensä huomion hetkeksi, ennen kuin suikkasi suukon Cathyn poskelle.
"Mutta isäsi hermostuu piaan ellen tule. Hän on sellainen maan vaiva ja silti minä rakastan häntä! On se hupsua!" Niin rouva meni menojaan ja Cathy kiinnitti huomionsa telmivään kaksikkoon.
"Isäni halusi kalaan. Tyypillistä. Missä kunnossa Robin on? Kuinka kurainen sinä rakas ystäväiseni olet?" Cathy kysyi kun Robin jätti leikin kesken kuullessaan nimensä ja juostessaan Cathyn käsivarsille. Onneksi isä oli viisastunut ja pessyt kalakaverinsa ennen palautusta. Naamakin tuli pestyä siinä sivussa.

Cathy haparoi tiensä Ewanin luokse ja puhkesi nauramaan.
"Uskomatonta. Minä kuvittelin että sinä näkisit äitini vasta kun hän on vaatinut meidät lounaalle tai päivälliselle tai ylipäätänsä syömään. Hän rakastaa ruuan laittoa", sokea nainen nauroi ja kohotti kätensä Ewanin poskelle hymyillen lempeästi.
"Aamiainen!"Cathy henkäisi. Hän oli unohtanut koko typerän ruuan Robinin tuntemisen myötä ja vasta kun hän koski miestä, jota hänen sydämensä alkoi hiljalleen paljoa, hän muisti toisen nälkäisyyden. Samalla valitettavasti tajuntaan puski ymmärrys viikosta ilman Ewania.

Se olisi hyvä, jos saisi, mutta miten? Ei Ewan oikeiastaan nähnyt Cahtyn äitiä, koska hän ei katsonnut sinne suuntaan laisinkaan vaan hän oli kuullut rouvan äänen. Ehkä joskus hän saa kunnolla tapaa rouvan paremmin ja paremmassa olo suhteessakin vielä.
" Aamijainen on jumalainen ja minä kiitän. " Ewan sanoi.
Samassa syötyään itsensä täydeksi hän nousi pöydästä ovea kohti.
" Robin näyttää erikoisen hyvin kauniilta. Onkohan koiralla juhla menno jonnekkin? " Ewan sanoi ohi mennen.
Ewanin täytyi lähtemään muuten hän olisi suuressa ongelmissa.

Onneksi Ewan oli syönyt Cathyn ollessa poissa. Nainen saattoi huokaista helpoituksesta. Kehut saivat väriä poskille ja mahdottoman leveän hymyn.
”Sinua varten minä sen tein”, Cathy sanoi ja haparoi tiensä puhelimensa viereen. Hän löysi vaivattomasti kortin, jossa hänen numeronsa oli ylhäällä. Vasemmassa alareunassa oli pisteillä Carhyn nimikirjaimet, jotta hän tietäisi oman korttinsa oikeaksi.
”Nyt sinä voit soittaa minulle”, sokea nainen totesi ja ojensi korttia Ewania kohti.

Robin kuuli nimensä ja häntä paukutti lattiaa. Se oli iloinen ollessaan kotona.
”Ei, se oli kalassa isän kanssa. Siitä se varmaan johtuu. Viimeksi isä jätti Robinin pesemättä ja... no minä en ole kamalan kiintynyt savipaloihin sohvallani tai sängyssäni”, Cathy kertoi ja kohautti olkiaan. Koira oli keksinyt tavan ärsyttää ja sehän oli nauttinut siitä. Suihku oli lisäksi tuntunut koirasta palkinnolta. Se rakasti vettä.
”Kiitos Ewan. Minulla oli hauskaa. Sinä olit paras deittini”, nainen kertoi ja hymyili lempeästi. Hän oli todella nauttinut eilisestä ja tänäisestä. Jokaisesta hetkestä, jonka hän oli saanut olla scotin vierellä.

" Ihanko totta? " Ewan sanoi leikisti Cahtyn hupaisalle sanoille.
Olihan se selvä, että nainen oli tehtynyt hänelle ruan ja samoin iteselleensä. Kerrassaansa hän sai syötyään itsensä täydeksi aikoihin. Hän ei ollut oikein hyvä tekemään itselle aamupalaa. Oikeastaan hänelle aika ei riitä ainakin niin Ewan toitottaa, että se aika täytyi käyttää nukkumiseen. Aamuisin hän nukkui hyvin pitkään, jos se oli mahdollista. Töihinkin puoli tuntia hän herää ainoastaan. Lounaan aikana hän menee syömään ja samalla syöttää hevostaansa, että siinäkään ajassa ei oikein ehdi ajattella tarkaan mitä syö.
" Kiitos. " Ewan sanoi, kun sai Cahtyn puhelin numeronsa.
Numeron hän pisti muistiin, että oikeastaan hän ei tarvitsisi enään paperilappua. Varmuuden vuoksi hän laittoi Cahtyn puhelin numero lappusen kiltiinsä. Nopeasti hän soitti omalla kännykälläänsä saamaan numeroon, että Cahty saisi hänensä.

Syötyään hän laittoi astiat lavuaariin ja asteli ovelle. Hänen oli pakko mennä, koska hän oli jo yli kolmisen tuntia myöhässä. Yöhön aikaa hänellä on hoittaa työt kuntoon, että pystyy rauhassa olla täydessä kuussa metsässä.
" Kiitos kaikesta söpöliinni. Minun aika lähteä töihin, että saan uusia vapaa päivä. Robin pidä hyvää huolta hänestä. " Ewan sanoi.
Ennen, kuin hän lähtisi hän antoi mehevän 30 sekunnin suudelman Cahtyn huulille.
" Pidä huoli itsestäsi, että saan nähdä sinut parin päivän päästä. " Ewan kuiskasi.
Ovi aukeni ja kampeineneen Ewan asteli juoksuun työ paikkaan kohtiin.

//Kai se oli nyt siinä eli kiitos pelistä//

"Ihan totta"; Cathy vastasi haudan vakavana. Hän oli tehnyt aamiaisen Ewania ajatellen. Cathy veteli yleensä vain nopeasti kahvia ja jonkun hedelmän. Sitten hänen pitikin lähteä töihin. Kännykän soidessa Cathy arvasi Ewanin tekoseksi ja pisti muistiinsa, että ensimäinen numero olisi ewanin. Hän lisäisi sen... Varmasti. Hänen henkensä voisi melkein riippua siitä.

Astioiden kolahtaessa lavuaariin Cathy tiesi Ewanin häipyvän piaan. Miehen sanatkin kertoivat siitä. Söpöliini sai tosin Cathyn kyllä punastumaan kaikkea muuta kuin kevyesti. Se ei ollut kuitenkaan mitään siihen suudelmaan, joka sai veren kohisemaan korvissa ja sydämen hakkaamaan kuin viimeistä päivää. Sen lyhyen ajan, mitä Cathylle suotiin hän painui vasten Scotin kehoa ja koetti painaa sen mieleensä.
"Pidä itsestäsi huolta", Cathy onnistui kähisemään ja hänen teki mieli ripustautua herraan, mutta päästi kuitenkin toisen juoksemaan. Hetkeksi Cathy jäi seisomaan vain eteiseen ennen kuin hän meni halaamaan Robinia. Hymy ylsi korvasta korvaan kun neiti ilmoitti koiralleen: "Hän on upea".