Metalli ja Juorut

Ilta oli kadoksistaan ja seuraavan päivä oli tulossa. Suloinen matka sai tehdä jalan ja yksi miten Tatu oli halunnutkin. Matka oli hyvin sekainen askellus, kun välillä mentiin suoraan ja siitä pari pyörähdystä. Iloissaan siitä lauleltiikin kaunista islannin kieltä. Se oli ihmeelistä, kun Tatu ei ollut humalassa niin hän ei osaa laulaa. Olessaan humalassa hänen äänensä on hyvin kaunis, kun lauloi omaa koti kieltäänsä. Mitä hän lauloi oli vanhan pahuuden laulu millä ajettiin demonit pois. Ohi kulkiat saattoivat vai ihmetellä mitä toinen puhui. Olut pullonsa kanssa Tatu tanssahteli ympäriinsä ja hieman innostui liikaa. Innostus ei lopettanut naisen lauleskemisen. Olessaan humalassa Tatu ei kuitenkaan antanut kenenkään tulla läheisyydelleensä. Ennen kaikkea ei halunnut tulla raiskatuksi ja ei täydellisesti osannut kontroloida voimaansa. Se oli juuri se ihaninta. Ottaessa roska korin heitti autotielle. Se ei heitto ei tunutunut yhtään missään, mutta oikeasti tuntui, vaikka oli hento heitto. Järkeyttä oli, että ei kannattanut heittää ikkunaan ja siitä olisi tullut todella paljon ongelmia.
Valitettavasti Tatu matka päättyi lyhyeen, kun poliisit veivät nuoren tytön putkaan rauhoittumaa kovaa laulun satoa. Vapaasti Tatu antoi poliisien viedä hänet minne veivätkin. Jos he olivat lopuksi tuhmia niin he saisivat pahan kirouksen ylleensä. Pienesti hän vastusteli siitä, että pullo vietiin häneltä, mutta iloinen, että sai laulaa.
" Vau ensimmäinen humalassa oleva tyttö, joka laulakin vielä. " Yksi vartia sanoi.
" Hänellä on hyvin kaunis ääni, että mielellään tässä kuunteleekin häntä. " Yksi poliisi sanoi.
Siinä koko illan Tatu lauloi nukahduksiin omaan kehtolaulaansa.

Ilta oli lopussa minkä Neera tunsi luissaansa. Nyt Neeralle riitti vampyyrin tunnista mikä oli toisanaan mennyt kokonaan ohitse. Hänen päässään oli pyörinnyt jo aamusta asti Tatu hänen paras ystävästäänsä. Eilen illasta hänestä ei ole kuulunut yhtään mitään. Se oli niin turhauttavaa Neeralle. Hän todellakin pelotti Tatulle on tapahtunut jotakin.
" Minua on turha opettaa huomennakin, koska lähden etsimään Tatua. " Neera sanoi ja toivotti yöt Godricille.
Sanottuaan hän sulkeentui huoneensa. Hän oli hyvin levoton muutenkin Godricin kanssa, mutta ei tiedä miksi. Tatun poissa olo eniten huolittaa tyttöä. Oliko parhaalle ystävälleensä tapahtunut jotain pahaa ja todella ikävää? Nukkuminen oli hyvin vaikeata tänä yönä Neeralle, koska oli levoton.

//Tällainen ja sori nopea ajatus putka reissu. //

//ei mitää, ihan hyvä vaan //

Neeran elekieli ja käyttäytyminen olivat lähes koko päivän kielineet huolestuneisuutta. Eikä Godric tätä enää ihmetellyt, olihan hän todistanut moneen otteeseen Tatun ja Neeran väilsen siteen lujuuden. Eikä hän siis yllättynyt Neeran todettua että huominen opettaminen olisi vastaavasti turhaa. Gordic nyökkäsi hyväksyvästi ja jäi istumaan keittiöön hetkeksi. Ei ollut aivan normaalia Tatua olla montaa päivää poissa ja ilman mitään viestiä. Vieläkun lisäsi yhtälöön sen tosiasian että Tatu veti aika hyvin ongelmia puoleensa oli Godricin vuoro huolestua, tosin ei läheskään niin paljoa kuin Neera. Olihan Tatu jo täysiikäinen ja harvinaisen vastuuntuntoisenoloinen persoona.
Godric huokaisi ja tiesi että jos lähtisi etsimään Tatua, olisi suuri todennäköisyys että hän ei palaisi elävänä takaisin, auringon nousuun kun ei ollut kauaakaan aikaa. Godric nousi pöydästä ja käveli eteiseen, "Neera lähden ulos" Hän ilmoitti ja katosi salamana jo kirkastuvaan aamuyöhön.

Hänen vauhdillaan hän kerkeäisi kyllä kiertää nopeasti keskustan. Hän juoksi niin kirjaston, kuin kahviloiden ja yökerhojen ohi, mutta ei saanut kuin hentoja Tatun ominaisen tuoksun vivahteita sieraimiinsa, puhumattakaan että olisi saanut mitään muutakaan merkkiä tytön olinpaikasta. Bon Tempsin poliisiasema oli viimeisenä. Ja kuinka ollakkaan paikka jossa hän oli ensimmäistä kertaa tavannut Tatun, suorastaan tulvi tytön tuoksua. Hän ampaisi sisälle kuin luoti ja säikäytti pahanpäiväisesti poliisivirkailijan tiskinsä takana. "Huomenta, haluaisin tietää onko tänne tuotu tässä hiljattain erästä tyttöä? Hieman minua pidempi, ruskeat hiukset ja hentorakenteinen" Hän ilmoitti asiansa kohteliaasti. Vastaanottovirkailija näytti aluksi säikähtäneeltä, mutta sai vihdoin ajatuksensa kasaan.
"Äsken tuotiin humalainen laulava tyttö, joka vastaa aika hyvin kuvailujasi." Nainen vastasi. Humalainen? Godric kävi pääsään läpi mitähän kaikkea Tatu saisi aikaan humalassa, nyt hänellä ei ollut aikaa leikkiin. "Veisittekö minut hänen luokseen?" Hän kysyi kohteliaana. Vastaanottovirkailija huokaisi, "Hyvä on, mutta luulenpa että hän nukkuu" Ja nousi penkiltä ylös pitäen montaa avainta kädessään. Hän näytti Godricille tietä, vaikka tämä olisi hajun perusteellakin pystynyt kyllä suunnistamaan.
"Tämä selli" Nainen ilmoitti ja avasi oven Godricille. Godric kumarsi nopeasti ja kiitti ja astui putkaan. "Huomenta Tatu..." Hän aloitti ja odotti toisen vastausta sikäli mikäli tämä oli hereillä.

Neera pyöri huoneessaansa edes takaisin. Tatu oli tapahtunut jotakin sen hän vaistosi. Hän ei uskaltanut mennä ulos, kun aurinko nousi pian. Hän ei ehtisi juosta koko kaupunkia lävitse. Kuulessaan mitä Godric sanoi niin Neera kauhistui. Oliko vanhempi vampyyri hakemassa Tatua jostakin mistä hän ei tiennyt vai minne toinen oli mennossa? Nyt hän jäi tänne ihan yksin ja avuttomaksi. Jos hän lähtisi karkuun hän ei oikein tiennyt minne kannattaisi mennä piiloon auringolta. Mitä tapahtuisi, jos nyt hänen päälleensä hyökättäisiin ja ne olisivat Tatun vihollis juttua. Epävarmana ja peloissaan Neera istahti arkun päälleensä miettien.

Sellissä oli todella meluisaa välillä muiden juoppojen takia. Toiseksi siksi Tatu ei nukahtanut heti. Hän ei pystynyt nukahtamaan, kuin aidot ihmiset nukahtaisivat suuresta alkoholin määrästä. Välillä Tatu heräili ja jatkoi iloissaan laulamistaansa. Laulun mukanaan hän tanssi ja katsahteli seiniä. Viimeksi selli reissu paikka oli hieman erilainen se oli isompi ja muita ihmisiä sielä oli, mutta nyt hän oli yksin.
Hetken ajan hän nukkui jälleen, mutta mumisi railahkaasti. Selli avattiin Tatun kylmät siniset silmät kääntyivät katsomaan tulijaan ja pompahti pystyy haparoiden.
" Hyvää iltaa. " Tatu sanoi.
" Vau olenko minä saanut vieraita. Onpa todella ystävällistä teiltä. " Tatu sanoi hymy suin ja talutti Godricin vankilan kylmälle penkille. Tatu oli hyvin iloinen, kun sai vierasta ja vangin vartija oli tuonnut hänelle seuraa. Pieni laulun Tatu aloitti ja kertoen miten hänen luokseen oli tullut demonien seuraan myös enkeli.
" Hei olen Tatu. Kuka sinä olet? " Tatu kysyi ja ojensi kädensä.

// //

Godric huokaisi, ilmeisesti Tatu ei ollut päätynyt vain juomaan muutamaa drinkkiä, vaan ottamaan ne kuuluisat tusinat ylimääräiset. Muuten tytön muistinmenetystä ei oikein voinut selittää. Godric viittoi vanginvartijaa odottamaan ulkopuolella, samaan aikaan kun Tatu teki esittäytymistään. "Olen Gordic, mutta kyllähän sinä varmaan minut muistat?" Hän aloitti epävarmasti, humaltuneiden ihmissusien käsittely oli jotain mistä hänellä ei ollut ollenkaan kokemusta. Parempi aloittaa varovaisesti, "Kertoisitko Tatu missä olet ollut viimeiset kaksi päivää? Neera alkoi olla jo huolissaan" Hän jatkoi, kenties Tatu sentään muistaisi Neeran.
Godric tiesi myös alitajunnassaan ettei voinut olla enää kauaa sellissä, aamu alkoi valjeta ja hänelle tulisi todella kiire.

" Olen pahoillani, mutta minulla ei ole tarjottavaa sinulle mitään juotavaa. " Tatu sanoi pahoittelevasti alkoholisella äänelläänsä.
Sanottuaan hän siristi hieman silmiäänsä ja katseli lähemmäksi pikku poikaa.
" Hauska tutustua sinuun Godric, mutta miksi ihmeessä olette noin kalpea ja peloissaan. " Tatu sanoi kysyvästi.
Sitten törkkäisi lähemäksi silmiäänsä pojan kasvoja kohti. Samassa tyttö alkoi hyppiä sellissä tasaista ja rituliaali maista tanssia.
" En voisi uskoa, että olen vampyyrin kanssa samassa metallien kalterien takana. " Tatu sanoi, kuin hän olisi iloissaan asiasta.
Tatu oli aivan toinen henkilö. Henkilö, joka ei muistanut mitään oli tapahtunut vähä aikaa sitten hänelle. Jos hän olisi seuraavan keskipäivällä vielä niin hän varmasti joutuisi hullujen huoneeseen mistä ei olisi enään paluuta takaisin tähän maailmaan.

Hullumainen tanssi loppujen lopuksi loppui seisoi nainen peittäen kasvonsa hiuksiin. Nainen seisoi paikaallaansa jäykistyneenä ja osittain eksyksissä. Tatu oli pysähtynyt, kun oli kuullut Neeran olleet huolissaansa hänestä. Miten Neera on ollut jälleen hänestä huolissaansa. Olihan hän kauemmaksi ajaksi lähtenyt ja se kesti viikkon. Silloin, kun hän halusi paeta Neerasta. Hän oli vai nukkunut kahtena ilta mualla, vaikka toissapäivänä tuonnut itselleensä ruokaa jääkaappiin. Samassa Tatu lysähti kylmälle lattialle ja katsoi tyhjyyteen kattoa kohti.
" Annan anteeksi Neera. " Hän sanoi, kunnes nukahti kylmään lattiaan.
Lause kertoi sen, että hän jossain määrin tunsi Godricin. Sanoillaansa hän myöntyi sanomaan sen, että hän tunsi Neera vampyyrin nimisen. Nyt alkoholi viennyt hänet uudelleen unimaan mitä sisäissään ihmissuden veri pudisti naisen elimistöstä ja ajan päästä heräisi uudestaan päänsärky mukanaan.

Godric ällistyi Tatun kysymystä, oliko tyttö menettänyt kaikki muistikuvansa myös vampyyreista? Mitähän tämä oli mennyt juomaan?
Godric katseli Tatun tanssia varsin ihmeissään. Todellakaan liika alkoholi ei ollut kenellekkään hyväksi. No ainakin nyt hän muisti tai tiesi että Godric oli vampyyri, sen kailottaminen ei kuitenkaan ollut Godricin kannalta kovinkaan mieluisa asia. Hän antoi Tatun tanssia ja odotti koska tämä väsyisi, vaikkei hänellä aikaa odottamiseen ollutkaan.
Neeran nimi näytti palauttaneen Tatun muistin ainakin osittain. Se oli hyvä. Tatu näytti nukahtaneen, pyytäen anteeksi vielä. Godric nousi ylös ja pyysi vartijaa luokseen. "Minusta tuntuu että on parempi että vien tämän tytön kotia nukkumaan." Hän sanoi rauhallisena. Vartija katseli Godricin lyhyttä vartta ihmeissään, ilmeisesti miettien miten poika aikoi kantaa ketään. "Senkus viet, ei häntä muut syytteet painakkaan kuin pieni humaltuminen julkisella paikalla" Vartija totesi ja avasi sellin oven Godricille, joka nosti nopeasti Tatun harteilleen. Hän kiitti vartijaa ja ampaisi salamana juoksuun, hänellä ei ollut sekunnin sadasosaakaan hukattavaksi jos aikoi selvitä hengissä takaisin Tatulle.

Hän avasi Tatun ja Neeran talon oven ja vei Tatun omaan makuuhuoneeseen ja asetti tämän sängylle. Godric itse meni vierashuoneeseen odottamaan että Tatu heräisi.

Neeran meno oli ärsyttävä lattia kohtaan mikä alkoi nopeammin kulua, kun vampyyri käveli niin nopeasti edes takaisin. Vaistoessaan ystävänsä tulleen takaisin taloon sai pikkuisesti rentoutumaan. Hän vaistosi, että hänellä ei ollut kaikki hyvin, vaikka oli nukahtanut.
Tatu oli löysä ja veltto Godricin taluttaessa hänet pikaisesti kotiinsa. Hän ei huomannut laisinkaan siirtoa, mutta pienesti hän ihmetteli mitä pehmeää hänen altaansa on syntynyt. Omaan peittoon hän kiertäytyi ja nukkui hyvin sikeästi. Uni syventyi mitä korkeammalle aurinko nousi. Vasta, kun aurinko oli niin korkealla niin uskaltaui Neerakin nukahtamaan. Tyttö halusi auringin laskeutuvan, koska halusi kysyä Godricilta yhden asian ennen, kuin unohatisi ja joutuisi eroon Godricista.

Aurinko oli vielä kaksi tuntia ainakin ylhäällä niin Tatu alkoi heräillä. Päätä koski ja vatsaa kurnaili. Hänellä oli nältä, mutta toisinaan häntä ei nälättänyt. Avatessaan silmäsnä Tatu huomasi olleensa omassa huoneessaansa. Miten ihmeessä hän oli tänne päästyä. Viimeksi hän oli Godrickin kanssa vankilassa. Nopeasti hän välähti, että Godric oli varmasti tuonnut hänet tänne. Siitä huolimatta Tatu nousi ylös ja juoksi suoraan vessaan. Hetken olessaan sielä hän päästyään hän nousi asteli keittiiöön.
" Mitä pistäisi itselleni ruokaa. " Tatu mutisi itselleensä.
Helppoo pysyvää ruokaa vatsassa. Saatuaan loppuun ruokansa niin oli auringon säteet laskunsa. Neera ei oikein herännyt vielä, kun valvominen ja huoli oli niin iso, että tarvitsi lisä unta hieman.

Godric ei pahemmin nukkunut päivällä. Turhankin monta asiaa vaivasi häntä ja hän käytti aikansa mielummin miettimiseen kuin nukkumiseen. Hitaat tunnit kuluivat eikä hän liikkunut ollenkaan istumaasennostaan saatikka pitänyt minkäänlaista ääntä. Silmät ummessa hän vaelteli mielensä sopukoissa etsien jotain vinkkejä menneisyydestä, jotka saattaisivat antaa vihiä nykypäivänä tapahtuviin ikäviin kohtauksiin.
Jossain vaiheessa hän kuuli Tatun heränneen ja touhuavan jotain ympäri taloa, ilta alkoi lähestyä. Godric ei yleensä hukannut ajantajuaan, harvoin edes vilkaisi kelloa nykyään. Illan ja päivän erot olivat hänelle nykyisin varsin selviä.

Sitten se hetki tapahtui mitä hän oli odottanut, aurinko meni mailleen ja hän nousi ylös. Nopeasti hän puki valkoiset vaatteensa ylleen ja käveli vierashuoneen ovelle ja avasi sen. "Hyvää huomenta" Hän toivotti käveltyään keittiöön, missä Tatu näytti olevan kokkauspuuhissa, Neera nukkui ilmeisesti vielä. "Taisit juoda oikein kunnolla? Hajusta päätellen seurassasi oli ainakin yksi vampyyri kokoajan. Taisi olla melkoinen ilta tai kaksi iltaahan sinä olit oikeastaan poissa" Hän totesi, ei kuitenkaan ankarasti koska ei hänellä ollut Tatuun minkäänlaista määräysvaltaa, tyttö sai tehdä mitä halusi. Toki Godric toivoi myös Tatulta fiksua käytöstä, mutta varmaan jokaiselle tuli joskus päiviä että halusi vain pitää hauskaa... Olihan Godric itsekkin juonut pitkästä aikaa elävästä ihmisestä verta, eikä osa hänestä edes katunut sitä.

" Huomenta. " Tatu sanoi autommaattisesti.
Hänen äänen sävy oli autoommaattinen, mutta pientä kertomusta, että oli pahalla päällä. Pian hänen liha keittonsa oli valmista ja asetti pöydälle. Itsekkin lopuksi istahti siihen hörpäämään lientä ja lihan paloja. Työn ohessa ja syödessä hän kuunteli mitä Godric puhui hänelle. Tiukka ja kylmä katse kääntyi katsomaan Godricia.
" Olen pahoillani, mutta en aijo kertoa isoveljelle. " Tatu kiukkuisesti.
Godricin puhe kuulosti, kuinka olisi hänelle ja Neeralle isoveli ja välillä jopa isä. Isä roolia Tatu ei kuitenkaan osaisi Godricia pitää. Siinä kohdassa Godricilla oli petrattavaa, jos vampyyri halusi olla heille sellainen. Tatu ei oikein mielellään puhua niistä yhtään mitään, kun tuntuu eilinen huole palautui naisen mieleen.
" No mitä itse puuhastelit eilen ja toissapäivänä? " Tatu sanoi ja katsoi kysyvästi.

Kysyttyään hän nousi ylös ja lakoi siivota jälkensä. Siinä oli viikon tiski ja kun ei ollut sinäänsä tekemistä niin hän alkoi pestä. Vaistot alkoivat virkistäytyä ruoasta ja alkoholin määrästä sai Tatu yhden vaistoi minkä hän oli baariin menoa haistanut. Se tunne ei ollut hyvä. Ajatellessaan juuri kysyä niin Neera juoksahti suoraan Tatun syleilyyn. Vahingossa Tatu vetäisi veitsellä haavan ranteeseen.
" Anteeksi. " Neera sanoi.
" Ei se mitään, mutta anna minulle anteeksi tekoset. " Tatu sanoi ja halasi Neeraa kunnolla, vaikka verta valui.
Hän ei halunnut muuttua ennen kaikkea Filipiksi mikä saattoi näyttää Neeran silmissä. Naiset halasivat toisensa iloisena itkien siitä vielä. Sitten Tatu erkasi ja sanoi puhdistamaan haavaansa, että nopeammin umpeutuisi. Neera katsoi huolissaan, mutta pian kääntyi Godriciin.
" Hän ei pitänyt mitä sinä teit hänelle. " Neera sanoi aluksi.
" Miten vampyyri voi tehdä itse murhan? " Perään Neera kysyi päättäväisenä.

Tatun ääni uhkui ärtymystä, kenties jopa vihaisuutta. Selvästikkään tyttö ei ollut kovin hyvällä tuulella. Tatu ei halunnut kertoa Godricille mitään. Se sai Godricin levottomaksi, mistä moinen mielenmuutos? Tatu sensijaan kysyi Godricilta tämän omista tekosista, olikohan tyttö haistanut ihmisveren? "Olin puistossa ja törmäsin Drakianiin ja meidän kimppuumme hyökättiin. Eilisen päivän olin täällä ja illalla etsin sinua" Hän sanoi. Tatu ei kerennyt kuitenkaan vastata mitään, kun Neera jo ryntäsi halaamaan tätä. Aiheuttamalla samalla sen että Tatu leikkasi veitsellä haavan käteensä. Veren tuoksu suorastaan tulvahti ilmaan ja Godric huomasi yhtäkkiä haluavansa erittäin paljon juoda. Koko hänen vuosien aikana kasvattama itsekuri vaadittiin että hän ei rynnännyt Tatun kimppuun ja juonut tätä kuivaksi.
Hän asteli jääkaapille ja otti viimeisen Tru Bloodin AB+:san. Sen jälkeen Neera puhuikin jo Godricille, "Tein mitä? Tarkoitatko että minun olisi pitänyt jättää Tatu sinne putkaan yöksi? Humalainen ihmissusi voi olla vaarallinen." Hän vastasi, sillä hän ei ollut varma mistä Tatu ei ollut Godricin teoista pitänyt. Kenties Neera viittasi ihmisveren juontiin, mutta sille Godric ei enää voinut mitään.

"Vampyyri voi todellakin tehdä ns. itsemurhan. Tai murhan siinä mielessä kuin se on mahdollista, me kun olemme jo kuolleet. Auringon valoon meneminen on varmasti helpoin tapa, myös isolle määrälle hopeaa altistuminen voi olla kohtalokasta. Miksi sinä tälläistä kysyt?" Hän vastasi. Tokihan vampyyri pystyi tappamaan itsensä monella muullakin tavalla.

Tatu ei voinut uskoa, että Godric alkaisi kertoa omista puuhistaansa hänelle. Ainoastaan hirveän tarkasti Godric sanonnut, mutta riittävän tarpeeksi, että sai aavistuksia omiin tietoihinsa. Nytkin veren vuotaminen ei haitannut Tatua laisinkaan, koska haluisi veren vuodon loppuvan. Naisen ajatukset olivat ristiriidassa ja siitä hän oli iloissaan, että sai olla rauhassa. Oma rauha tuntui todella herkulliselta ja harvalta asialta Tatulle.
Neera huomasi, että hän pahaan väliin tullut ja Godric joi viimeistä veri pulloa. Hänen tai Tatun pitäisi käydä kaupassa. Yleensä Tatu hoitaa, koska silloin Tatu osasi ostaa itselleensä liha ruokansakin.
" Etkö sinä ole huomannut. " Neera sanoi hiljaa ja pää laskeutui syvemmäksi kuulessaan Tatun olevan putkassa.
Se oli surullinen asia, mutta pienesti nauratti mikä siinä on vaarallista, jos ihmissusi oli putkassa.
" Miksi ihmeessä et pelasta kaikkia ihmissuseja vankilasta miksi juuri ystäväni. Et ole edes hänelle mitään velkaakaan. " Neera sanoi.

Neeran kuulessaan vaihto ehdot mitkä eivät kuulostaneet yhtään hyviltä. Eikö ollut helpompaa itsemurha tekoa.
" Eikö ole paljon helpompaa tietä? Eikö sinun pitäisi jo tietää. Sinunhan piti olla minun opettajani. " Neera sanoi.
Neera oli ajatellut sitä monta päivää, kun tutustui Tutaan pakottamalla tavalla.
Paperi kädessään Tatu asteli heidän luokseen toivoen, että ei ollut pahasti keskeyttänyt vampyyri puheitaansa. Tatu jatkoi työtäänsä mihin hän oli jäänyt. Pikaisesti hän katsoi jääkaapista, koska makean nälkä iski. Nähdessään, että sielä ei ollut herkkua ja eikä pullo verta. Kiukkuinen Tatu naurahti pienesti.
" Nähtävästi teillä alkaa olla kuka saa ekana verta vai onko vampyyreillä nokkimis järjestys. " Tatu sanoi.
" Jep. Vanhemmat ensin. " Neera lisäsi perään.
" Godric minähän sanoin silloin, että olisi pitänyt ostaa teille pullotettuu verta. " Tatu sanoi, mutta hyvin toisella katseella katsoi miestä.
Tatu oli huomannut, että Godric joi nyt ja nähtävästi juonnut enemmänkin, kun yleensä enemmäkseen Neera oli juonnut. Mietteliäänä Tatu paiskasi jääkaapin ja asteli kenkien luokse. Kädensä hän nosti ylös ja nuolaisi veren pois mikä valui. Veri ei saanut pilata hänen asuaansa.

Godric naurahti Neeran kysyttyä miksei Godric pelastanut kaikkia mahdollisia ihmmissusia putkasta. "Tatu on ainoa ihmissusi, jonka tunnen ihmismuodossa. Hain hänet pois en pelastaakseni häntä, sillä hän tuskin oli vaarassa, vaan pelastaakseni muut vankilassa olijat." Hän vastasi yksinkeraisesti. Eikä ihmisten tai taruolentojen pelastaminen oikeasti kuulunut hänen repertuaariinsa, lähinnä hän halusi välttää turhien ihmishenkien menetystä, vaikka hän ei siinä usein onnistunutkaan.

"Auringon valolle altistuminen on aika helppoa. Eilen asetin itseni tietoisesti äärettömän suureen vaaraan lähtiessäni etsimään Tatua juuri ennen auringon nousua... Toinen helppo tapa on tietenkin tökätä puukeppi oman sydämmen läpi" Hän vastasi vielä. Hiukan häntä huolestutti miksi Neera oli niin kiinnostunut itsemurha-aiheesta mutta vastaili kysymyksiin.
Tatu vaikutti edelleen olevan ärtyneellä tuulella, tai hänen jutuistaan oli aistittavissa pientä sarkastisuutta ainakin. "Olen pahoillani, yleensä minun ei tarvitse juoda kuin kerran viikossa. Mutta jouduin pakottavista syistä turvautumaan ihmisvereen toissa yönä, ja se vaikuttaa itsehillintääni ja janooni. Joudun hetken aikaa juomaan päivittäin keinoverta, jotta elimistöni tottuu taas puutostilaan." Hän vastasi selittäen miksi oli otttanut viimeisen Tru bloodin.

" Ei se voi olla ainoa syy olla siihen, että hait hänet vankilasta. " Neera sanoi hymyillen.
Neeran mielestä loppu vaihto ehto oli paras ja se oli nopea sellainen teko. Naisen mieli rauhoittui siitä, mutta sai nähdä miten onnistuisi siihen. Pian Neera tila järkkyi pahasti minkä Tatu huomasi, kun Godric sanoi hänelle. Ei hän pyytänyt sitä, että voisi kertoa Neeran kuullen. Tilanne oli hyvin epäreilua, koska hän ei saanut juoda verta muut saivat, (vaikka opettaja suosittelee juoda pullotettua verta). Tatu katsoi tiukkuisena oven suussa Godricia ja asteli halamaan Neeraa. Hiljaa, mutta rauhoittelevasti Tatu puhui islantia Neeralle. Yhdessä oleskelun aikana Tatu oli opettanut Neeraa islannin kieltä.
" Siksi sinä haisit sellaiselta puhtaalta, kuin Neerakin välillä. " Tatu sanoi tasaisella äänen sävyllä.
Tatu jäi miettiä, että oliko miehen pullo kädessä juuri siksi, kun hänellä vuosi haavastaansa verta. Mitä hän välillä huolellisesti nuoli veripisarista. Hänen kauppa reissu sai taukoa, kun jäi lohduttamaan Neeraan. Mielellään hän oli lohduttamassa Neeraa, kuin ostamassa ruokaa.

//Tök, pistit aika pahan//

// Anteeksi //

Godric hiljeni Neeran todettua että Godricilla oli varmasti muitakin syitä hakea Tatu vankilasta, kuin ne joita hän suostui mainitsemaan. Kenties hänellä olikin... kenties ei kuitenkaan nyt ollut aika selvitellä kaikkia syitä. Tatu ei ilmeisesti pitänyt siitä että Godric kertoi Neeralle itsemurhaan liittyviä asioita. Joka tapauksessa ne selviäisivät Neeralle, enemmin tai myöhemmin. "Anteeksi, kenties ei ole oikein kertoa sinulle näitä asioita... ainakaan vielä, mutta ainakin tiedät nyt. Ja toivon ettet käytä tietojasi oman elämäsi päätämiseen." Hän sanoi pahoittelevana.
Godric ymmärsi kyllä Islantia muttei kommentoinut naisten keskustelua mitenkään. Hän joi Tru Bloodin ja laittoi pullon pöydälle, pois käsistään. Se auttoi nopeasti hänen janonsa kanssa. Tosin hän tulisi tarvitsemaan lisää pian.
"Minusta tuntuu että minun on parasta hakea nopeasti lisää keinotekoista verta." Hän totesi, sillä vaikutti että Tatu ja Neera voisivat tarvita kahdenkeskistä aikaa, ja toisaalta hänellä oli vaikeuksia olla verta vuotavan henkilön läheisyydessä, vaikkei ihmissusien veri ollutkaan niin houkuttelevaa kuin ihmisten.

Tatun rauhoittelu antoi Neeran rentoutumaan kunnolla. Islantilaiset sanat sai helpommin rauhoittamaan ja erka nälän näköisenä Tatusta. Tatun veri oli myös houkutteita purra ystäväänsä mitä hän ei halua tehdä. Ystävällisesti ja anteeksi vaisen, että olemassa luukilla Neera vetäytyi huoneisiin tekemään mitä Godric oli antanut tehdä. Neeran mielestä Godric tiesi todella hyvin, että miksi oli kysynnyt niitä. Neera pelkäsi, että ei voisi jatkaa elämään enään niin pitkälle, kun Tatua ei ole. Silloin, kun Tatu olisi kokonaan poissa niin hänestä muuttuisi totaallisesti aivan muu vampyyri mikä oli nyt. Hän ei halunnut muttua villiksi vampyyriksi.
Tatu katsoi huolestuneena, mutta hyvin väsyneenä Neeran perään. Kuulessaan mitä Godric puhui niin katse kääntyi ystävällisesti Godricia.
" Annan minun mennä, koska se kuuluu minun hommiin. Sori, että olen äkä pussi, koska en ole syönnyt oikein kunnolla. " Tatu sanoi lempeämmin.
Toiseksi hän menisi, koska Godric ei osaisi ostaa ruokaa hänelle. Sinäänsä ei kannattaisi mennä tekemään mitään ylimääräistä hukka reissua. Kaupassa hän voisi ostaa hyvin pientä purtavaa, koska naisen nälkä oli edelleen suuri, vaikka oli syönnyt aamupalansa. Toisinaan, jos Godric halusi mukaan niin hän voisi näyttää minkälaista ruokaa tarvitsisi niin, joskus Godric saisi mennä hänenkin puolestaa kauppaan. Toisinaan, jos herra suvaitsi tulla mukaan niin tämä kireän illan asia voisi puhua puhtaaksi, että Neera ei kärsisi asiasta paljoakaan. Pian hänen täytyisi käydä kaupassa, koska Neera tarvitsi verta mahdollisemman pian. Kengät jalkaan ja nuolaisu haavan jälleen kerran niin Tatu oli valmiina menemään kauppaan. Rahat ja kauppakassi oli mukana.

Neera vetäytyi omaan huoneeseensa, ilmeisesti Tatun lohduttelu oli tehonnut ja tyttö halusi hetken omaa rauhaa. Godric joi viimeisen Tru Bloodin loppuun. Hän oli itsekkin hämillään siitä, kuinka paljon hänen teki taas mieli oikeaa verta. Hän ei kuitenkaan aikoinut antaa pedon sisällään voittaa näin helposti.
"Ymmärrän hyvin. Voin tulla mukaasi, jos haluat. Kenties on parempi antaa Neeran olla tämä ilta rauhassa" Hän sanoi pohtivana. Nuorten vampyyrien aivoitukset olivat aina omituisia, eikä niistä meinannut ottaa selkoa. Siihen pakkaan kun sekoitti vielä sen että Neeralla ei ollut luojaansa neuvomassa tätä. Olihan Godric koittanut auttaa tyttöä siinä määrin missä pystyi, mutta luoja-luotu sidettä hän ei koskaan pystyisi korvaamaan.

" Se on ihan sinun päätettävissä tuletko vai etkö tule. " Tatu sanoi.
Tatu hermostui, että vampyyri ei osannut päättä halusi tulla toinen omasta mielestäänsä. Se oli niin rasittavaa, kun tunne oli sellainen, että hänen täytyisi päättä toisen liikkeistä. Se oli turhauttavaa ja ärsyttävää mikä vihloi Tatun mieltä. Ennen kaikkea hän ei voisi nähtävästi ymmärtää, että miten vampyyri pystyisi elää niin, mutta varmaakin sellaisella luonteella oli selvinnyt tähän asti. Varmasti vampyyri eli, koska oli tähän asti elännyt niillä keinnoilla.
" Etkö osaa päättää mitä sinä haluat? " Tuntuisi siltä, että vampyyreillä ei ole omia aivoja. Tatu jatkoi mielessäänsä, mutta ääneen hän oli sanonnut Islanniksi.
Pieni vaisto ja katse yhteen Tatu huomasi, että Godric ymmärsi islanninkieltä. Kun jokin osasi puhua Islantia niin tietenkin hän halusi pusua sitä kieltä mikä oli niin rakas. Päästyään ovelta hän asteli pari kortelia pohjoiseen ja istahti bussipenkille. Paikka oli synkä ja vaarallisen näköiseltä. Kuka tahansa voisi hyökätä rääsyisestä taloista ja ojista. Tatun ilme oli selvä, että ei välittänyt tulisiko joku hänen päälleensä?

[[ Sori on pääsykoe kiireitä, mutta yritän nyt taas aktiivisemmin. ]]

Godric haistoi ja vaistosi kuinka Tatun verenkierto alkoi lisääntyä, ilmeisesti adrenaliinin purkauksen seurauksena. "Minäpä tulen" Hän totesi hilpeänä. Todellakin oli hyvä idea antaa Neeran olla rauhassa, ja toisaalta Godricilla oli jano. Mitä nopeammin hän saisi tru bloodia sen parempi. Seuraavan kysymyksen Tatu esitti Islanniksi, Godric katsoi naista hetken yllättyneenä mutta muisti sitten naisen sukujuuret. "Hyvin ymmärrän Islantia, kuten lähes kaikkia muitakin maailman kieliä. Ja tällä hetkellä todella haluan tai tarvitsen tekoverta" Hän sanoi Islanniksi, lähes tuskastuneena. Todella, ihmisestä juominen oli ollut virhe ja nyt janon hallitseminen oli taas vaikeaa.
Godric käveli Tatun perässä aina bussipysäkille asti. Godric haisteli hetken ilmaa, kun se oli vielä ihmisvapaata. Bussissa tilanne olisi toinen, täynnä ihmisiä. "Tatu voimmeko mennä jalan, voin kantaa sinut" Hän ehdotti.

Vampyyrin sanat olivat edelleen kummallisia Tatulle, koska oli ymmärtänyt vampyyrien olevan simpeleitä. Tai tässä vampyyrissä oli ajatus sekoamassa. Nähtävästi mitä hän oli saanut irti Godricista sai sellaisen vaikutelman, että Godric oli ristiriidassa itsensä kanssa ja oli kovat paineet vielä yllä. Samalla sai tuntea, että hän itse oma maailma muuttuivat aika kovasti ja piti vielä varuillaansa.
Bussi pysäkillä Tatu nautti todella kovasti, kunnes Godric puhui, että bussi juttu ei olisi ja sen lisäksi tai mieluisaksi saisi vampyyri kyydin. Tatu nosti kulmiaansa ja pyöräytti päätäänsä. Hän oli unohtanut Godrickin ongelman vähäksi aikaa, kun oli istunut penkillä odottaen bussia.
" Niimpä tietenkin, mutta eikö energia kulu, jos juoksentelet minut selässäsi. Kun pääset kauppan pihalle niin janosi on suurempi. " Tatu puhui mielenkiintoisella.
Enemmän Tatu oli kiinostanut, kun Godric on jurahtanut uudestaan vereen. Sama ongelma oli se, että niin, kuin huumeetkin. Kun olet hurahtanut niin et pääse siitä ikinä pois. Tatu nousi ja hyppäsi vampyyrin selkään. Hän ei ollut vielä kokenut vampyyreillä ratsastaminen niin sen Tatu halusi kokeilla. Varovasti, mutta lujasti Tatu laittoi kädensä ympäri huolimatta siitä, että toisessa oli tuore haava. Haava oli lopettanut vuotamisen, mutta oli edelleen tuore. Oman päänsä hän asetti vampyyrin olkaa vasten.
" Miksi et kestä kuka olet? " Tatu kysyi hiljaa.
Hän halusi tietää miksi Godric ei ole hyväksynyt itseänsä miten ainakin Tatu on niin ymmärtänyt. Mikä siinä, että ei ole kestänyt, mutta ei ole tehnyt itsemurhaa. Monet, jotka eivät kestä itseänsä tekevät itsemurhan ainakin ihmisen osalta.

Godric naurahti hermostuneenesti, "Vampyyrien energia ei noin vain lopu, meistä tulee vain arvaamattomampia ja vaarallisempia jos olemme pitkään ravitsematta." Hän totesi vakavana. Bussi olisi todella helppo paikka lopettaa reilusti yli kahdenkymmenen ihmisen elämä ja Godricin kaltaiselta vampyyrilta siihen ei kuluisi montakaan sekuntia. Hetken hän päästi ajatuksensa valloilleen millä eri tavoin ravitsisi itseään tuoreista ihmisistä. Hänen ja kyseisten ihmisten onneksi, Tatu hyppäsi kuitenkin hänen selkäänsä ja Godric sai taas itsensä kuriin, vaikka vaikeaa se oli. Eikä Tatun tuore haava hirveästi auttanut asiaa, ja jos Tatu olisi ollut normaali ihminen, ei Godric olisi pystynyt hillitsemään itseään. Tatun ote oli tiukka ja Godric ampaisi vauhtiin.
Tatu seuraava kysymys sai Godricin vaivautuneeksi. "2000-vuotta murhia ja taisteluja, vain sen takia että vahvistuisin itse ja voittaisin kaikki kilpailijani ja saisin itselleni valtaa. Monta tuhatta henkeä on menettänyt henkensä vuokseni ja kaltaisteni vuoksi. Kuinka sellaisten tekojen kanssa voi elää?" Hän vastasi häpeissään., juoksemisensa lomasta. Todella, hän ei tohtinut edes ajatella kuinka monta ihmistä oli tappanut elämänsä aikana.

Tatu ei oikein tyytynyt kuulla Godricin vastausta tai enemmän yllättynyt. Enemmän hän odotti tälläistä; " Kuluuhunsa, mutta todella vähäisesti. "
Juoksu oli hyvin hurmaavan nopea, että nuorukainen halusi kysyä, että oliko tämä nopein vauhti. Jollakin lailla oma vauhti sudessa oli paljon ihanempi ja nautollisempi, mutta kelpasihan tämäkin. Noloa olisi se, että jokin ihmissusi näkisi tämän tapahtuman. Siitä tulisi iso sotkuinen asia ja veisi jopa selvittelyyn. Siinä vaiheessa Tatu ei alistuisi missään hinnasta. Vaikka hän oli iältään ja aika kokematon niin tässä melkeessä todella paha susi.
Matkan aikana hän sai kuulla mitä hän kysyi. Pieni hymähdys tuli ihmissuden suusta. Perus sanomista oli tahansa kuka samaa sanomassa. Se vain löi Tatun ällikällä, että Godric sanoi. Miehet. Huokaisten ajatusten perään. Hiljaa hän huomasi myös, että miksi Godric itki verisen kyyneleen poskelleensa.
" Se on luonnollista tehdä niin. Jos saannen sanoa yhden positiivisen asian niin vastasit ihan samanlaisella tavalla mitä miesihmiset sanovat. " Tatu sanoi.
Pienesti hän piristää, jos saisi Godric takaisin ihmisyydestä mistä oli herralle todella pitkä aika. Niin Tatu halusi veikata, että auttaisi sen tiedolla mitä on saanut hilajisesta vanhuksesta.

Kentie Tatu yritti lohduttaa Godricia sanomalla että niin ihmisetkin toimivat. Se ei kuitenkaan hirveästi Godricia auttanut, tiesihän hän itsekkin että suurin osa ihmisistä eli niin että itse menestyisivät. Hän kuitenkin kiitti Tatua tämän ystävällisyydestä, johon hän alkoi pikkuhiljaa jo tottuakkin. "Kiitos Tatu. Taidat olla yksi harvoista ei-vampyyreista, joka on edes jollain asteella ystävälisissä väleissä lajini kanssa" Godric sanoi ja hiljensi juoksuaan, sillä he saapuivat kaupan pihalle. Hän laski varovaisesti Tatun pois selästään, ja kieltämättä se oli helpotus ettei toisen haava enää ollut hänen välittömässä läheisyydessään. "Noniin, emmeköhän ole valmiita menemään sisään. Mitä nopeammin, sitä nopeammin" Hän totesi siinä määrin hilpeänä kuin se oli mahdollista. Hänen ajatuksensa karkailivat kuitenkin kokoajan vereen ja ei aina edes keinovereen, joten nyt piti toimia nopeasti. Samalla hän pystyisi seuraamaan mitä kaikkea Tatu osti ja tietäisi seuraavalla kerralla mitä kaikkea ihmissusi tykkäsi syödä.

Jollakin lailla Tatu pettyi itseenäsä ja hankimaansa tietoutuutensa. Se tarkoitti piti astua lähemmäksi uteliaisuuttaan, että pääsee läheisyyteen toiseen. Välillä se tuntui mahdottomalta ja turhauttavalta. Hänen lohdutus oli mennyt kokonaan pieleen eikä hymyä syntynyt, vaikka Godric antoi hyvää palautetta.
Äimistyneenä Tatu kääntyi katsomaan Godricia, kun vampyyri sanoi ja mikä soi huullutta Tatun korville. Godricin sanat oli täysin huupaa. Moni ei-vampyyri ihminen halusi olla vampyyrien samasta uteliasuude, kuin hänkin. Paremmin oli sanottu muu taruolento tuli hyvin toimeen vampyyrien kanssa.
" Just, joo. Ole hyvä vain. Onko se auttanut jokin verran sinua? " Tatu kysyi uteliaana, koska hänen ajatuksen lomissa odotteli toinen kysymys mihin tarvitsi tähän vastauksen Godricilla.
Enemmän Tatu sen puolella, että Godric sai kiittää tästä luonteesta oli menneisyydensä ja vanhempien käyttäytymisestä ja siitä kauemmaksi.

Päästyään perille ihan jalat pistämään maahan pienellä Godricin avulla. Vampyyrin sanoille ihmissusi pyöräytti silmiäänsä vastineeksi. Pikaisen siisteyden jälkeen Tatu astui kauppaan. Astuessaan kauppaan Godricin perässäänsä sai osa kaupan työn tekiöiden katseet heihin. Tatu ei oikein välittänyt vaan asteli suoraan kylmiö puolelle. Sieltä hän otti verisen pullon. Hän avasi sen ja antoi Godricille.
" Juo. " Oli Tatun sanova ääni ja hyvin voimakas.
Sitten hän asteli korin luoksen mihin hän laittoi ruokansa. Kasvis osasto hän katsoi melkein läpi kotaisin. Pari hyvää löytyi, kuin esimerkiksi kiivi ja rypäleet. Kunnes vampyyri oli juonnut Tatu osoitti sormellaansa, että pistää siihen sen tyhjän pulon. Godricin seurassa Tatu ei yhtään välittänyt muiden kasteesta, kun he olivat kaupan keski piste.

"No muotoillaan vaikka niin että olen saanut seurata puolestani ihmissusien käyttäytymistä, joten on se jollain tavalla auttanut" Godric vastasi Tatun kysymykseen. Hän oli myös saanut asua tämän luona ja elää heidän kanssaan, joten hänellä oli paljon mistä kiittää. Godric meni Tatun perässä sisään kauppaan, ja samalla ihmisveren aromit hiipivät hänen sieraimiinsa. Hän sulki silmänsä ja toimi lähinnä kuuloaistinsa perusteella, seuraten Tatua. Pieni viileä tuulahdus otti hänen vasempaan käteensä ja hän avasi silmänsä, huomaten olevansa kylmiöiden hyllyjen vieressä ja Tatu ojensi hänelle jo keinoverta ja komensi juomaan. Godric nyökkäsi ja tarttui pulloon, juoden sen lähes tyhjäksi samantien. Hän huomasi kuinka ihmiset tuijottivat tätä tapahtumaan varsin uteliaina ja toisaalta paheksuvina. Godric laski tyhjän pullon Tatun osoittamaan paikkaan. "Kiitos Tatu, se todella auttoi" Hän sanoi hetkisen päästä ja vilkaisi mitä Tatu oli jo laittanut ostoskoriinsa.

Sillei sitten Godric muunteli sanoman. Tyttö pelkäsi, kuitenkin pian vampyyri muuttaisi siitä mitä vamyyriä suretti.
" Kohta, kuitenkin alat sanomaan, että olet minuakin käyttänyt, kuin niitä muita. Olet kylläkin omituinen vampyyri, jolla on oman tuskan ongelmia. " Tatu sanoi naurahti.
Nähtyään, että pullo tyhjeni todella nopeasti. Onneksi Tatu oli pistänyt koriin lisää pulloja ihan kauppa reissun takia. Niimpä hän pisti toisen pullon vampyyrin käteen. Katse oli, että nainen pakotti juoda pulloa, jos tarve vaatii.

Hiljaa Tatu hihitteli itsekseen, kun Godricin katse ostoskoriin oli niin perus, mutta fantasia oli saanut näkymän näkemään toisin. Mitään muuta Tatu ei ottanut kasvis puolelta, kuin kiivi ja rypäle nippu. Kasvis huoneesta hän asteli seuraavaan. Se oli liha tiski. Sielä hän katseli hinnastojan ennen kaikkea lihan laadusta. Välillä tuli hirveitä raivon puuskia, mutta sen Tatu hiljensin itsensä. Ilmeestä se jäi näkyvään, kuitenkin. Mitä Tatu näki hinnoista oli hänen mielestä lian hujausta. Kauan mietittyjen päätteeksi hän jätti koko liha osaston.
" Pitää sitten kattaa itse. " Tatu sanoi enemmäkseen itselleensä.
Nyt varmaakin Godric sai ihmetystä tai sitten arvasi mitä Tatu meinasi. Lihatiskistä vihoissaan hän meni keksi hyllylle mistä hän otti suklaakekskejä mikä oli halpaa aika lailla. Kuitenkaan siihen ostos matka ei loppunut.
" Kysy pois, jos on kysyttävää tai niin kiinostavaan. " Tatu sanoi niin, koska Godric oli hänen vierellään, kuin pieni lapsi.