Rockki soi

//Cardea odotetaan//

Vaikka nuori neiti oli töissä kirjastossa niin vapaa ajallakin, kun aikaa oli niin jäi sinne. Tänään sekasotkuisella tytöllä oli aamu vuoro mikä oli vartti sitten loppunut. Tietenkin työ vaatteet hän oli vaihatanut ja ennen kaikken sekoitti hiuksiaansa enemmän. Työn aikana täytyi olla hyvin siisti ulkoisesti niin ihan hänen oma tyyliä hän ei saanut olla. Eihänellä ollut vapaa-ajalla kummoiset vaatteet, kuin nyt. Paitsi nyt hän oli enemmän omaa lajinsa edustava, jos huomasi yksityis kohdat.

Musta, harmaa ja valko hiuksinen neito katseli kirjastossa hänen tietoa mitä yritti löytää. Erityistä kirjaa hän ei etsinyt, koska ei tiennyt. Ihaninta oli lukea kirja siihen liittyvää ja yllättyä. Iso pino kirjoja pöydällä sai jopa työkaverit ihmettelemään miten tyttö vielä nautti vapaa-ajalla olla kirjastossa. Hänen läheinen vampyyri oli hyvässä hoidossa ja siksi hän käytti tätä aikaa ja toiseksi ystävänsä nukkui tämän ajan huoneessaansa.

" Ei nämä riitä. " Nuori neitokainen sanoi ja lähti etsimään tietokoneesta tietoa.
Tietokone ei ole ihan haka paikka hänellä, kuin kirjaston kirjojen paikka. Ehä tai osin kirjojen sisällys oli aika lailla haussa.

Palautettuaan edelliset kirjansa ja säikytettyään pari kunnon kansalaista henki hieveriin Raven marssi hyllyjen väliin. Hiukset olivat sillä hetkellä alhaalla, peittäen oikean silmän, jonka ympärillä saattoi havaita mustelman. Meikki oli vahvaa ja huulet oli maalattu mustiksi. Kukaan järkevä ja hengestään välittävä kansalainen ei myöskään jäänyt kylmän katseen tielle.

Syy miksi Raven oli tullut kirjastoon, oli eräs tietokoneita käsittelevä teos. Se oli suoranaista hepreaa pulliaisille, mutta nerolle se saattoi olla tylsistyttävä. Raven halusi ottaa selvää mitä mieltä hän asiasta olisi. Tietokone piireissä siitä oli jopa hieman kuhistu... Melkein tyytyväisenä ihminen ojensi kätensä ja otti raskaan kirjan käteensä. Hän huomioi tulleen naisen, mutta ei välittänyt tästä tuon taivaallista. Vetääntyi vain istumaan ja alkoi muiden silmissä selata kirjaa.

Istuessaan Raven aiheutti kilahtavan äänen ketjujen osuessa tuolin kehikkoon. Nahkatakki olisi varmasti kärventänyt muut hengiltä, mutta Raven kärsi aina kylmyydestä. Raskaat maihartikin olisi olettanut näkevän vasta paljon myöhemmin... Jollekulle tämä taisi olla ongelma.
”Sä istut mun paikalla”, miehen ääni sanoi ja Raven kohotti katseensa lukemastaan kirjasta.
”Istu toiselle tuolille”, Raven sanoi kylmän viileästi ja jatkoi lukemistaan.
”Etkö sä kuule, se on mun paikka!” Mies korotti hieman ääntään ja Raven kohotti katseensa uudelleen. Toisella oli massaa ja näytti siltä kuin olisi tottunut pelottelemaan pieniä natiaisia yöllä. Mies, joka ei halunnut erilaisten ihmisten pomppivan silmilleen, varsinkaan naisten.
”Etsi uusi”, nainen kehoitti ja päätti ihan itsepäisyyttään jäädä. Seuraavaksi hän huomasi käden takertuneen kaulukseensa ja ruman naaman tulleen ikävän lähelle.
”Mun paikka”, mies toisti painottaen jokaista tavuaan. Pelkoa neidin silmistä ei näkynyt ja tämä tuijotti yhdellä silmällään miestä hyytävästi. Jos tue ei kohta lähtisi, Raven iskisi kiinni.

Silmät olivat naulintuneena tietokoneessa, että ei voisi oikein sanoa muuta sanoa. Ulkoisesti se voi muille asiakkaille olla hulluimaista, mutta hänelle ei. Kiinostus oli valtava ja sille ei voinut oikein yhtään mitään. Mitä sille oikein mahtaa, mutta tehdä nautinnolla eteen päin. Sisäisesti Tatu uskoi, että hän ei ole eteentynyt löydössäänsä yhtään mitään. Kone eivät olleet hänelle tehty, mutta kirjassa kestäisi aikaa, kuin koneella. Toisinaan yhtä kauan menee, kun kirjan löydössä. Kun löytää netistä sen asian niin kaikki löytyy.

Pian Tatun keskittymistä häirittiin, kun istuma paikkasta alkoi kuulua melua. Raskaasti Tatu huokaisi, kun hän oli päässyt johonkin jälkeen. Nähtävästi hänen työ kaverinsa eivät uskaltaneet mennä sanomaan hiljaa sanomalla. Nyt hänen pitäisi tuhota missä on seikkaillut, että kukaan muu ei tietäisi missä hän oikein ollut. No kyllä hän löytää sinne kirjan avulla paljon nopeammin. Ripeästi hän asteli naisen eteen.
" Jos sinulla minkään laisia tapoja niin voisitko antaa vanhemmalle henkilölle paikkasi? " Tatu sanoi.
Ääni tiukka, vaikka ulkoisesti hassu ja rento.

Joku päätti työntää nenänsä sinne minne se ei kuulunut. Tummat silmät siirsivät katseensa tyttöön, joka kehoitti antamaan penkin vanhemmalle. Hyvä kun Raven ei suuttunut. Vanhempien oikeus? In my ass... Raven käänsi katseensa selvästi jo tyytyväiseen ukkoon, joka suoraan sanoen kuvotti toista. Hiljaisuutta ei kestänyt kuin pari sekunttia ja Raven rämäytti ärsyyntymisensä sanalliseen muotoon.
"Vanhempien henkilöiden tulisi siinä tapauksessa käyttäytyä sen mukaan, mitä tämä paskiainen ei selvästi osaa. Lisäksi eikö mamma ole opettanut, että pidät nenäsi kaukana muiden asioista?" Raven nousi koko pienellä pituudellaan seisomaan ja tuijotti järkälettä silmiin.
"Hyvä tyttö", tuo totesi ja oli taputtaa alistavasti Ravenia päähän yököttävä hymy huulillaan, mutta tyttö huomasi liikkeen ja iski käden sivuun kaikkea muuta kuin hellästi. Samalla hän väänsi toisen kättä saaden äijän haukkomaan henkeä kivusta.
"Pidä näppis erosta musta tai niitä ei ole enää", Raven sihahti ja päästi irti. Uhkaus oli todellakin toteuttamis valmis.

Mulkaisten vielä tuota pikku tekopyhyyttä Raven totesi todellakin tarvitsevansa tupakkaa. Hän painoi kummatkin kasvot mieleensä ja lähti kohti lainaus automaattia. Hän selasi mielessään noita kuvia ja tajusi naisen olevan täällä kirjaston hoitajana. Hienoa... Joka samperin kirjasto tantta pakotti mut kumartamaan tollasia nilvijäisiä, Raven ajatteli viskatessaan kirjasto korttinsa koneeseen ja hoitaessaan homman nopeasti kotiin. Kirjan hän lukisi omassa asunnossaan. Siellä kukaan nilkki ei alkaisi hyppimään hermoille.

Kirjan Raven sysäsi laukkuunsa ja asteli ulos. Seinässä kiljui merkki siitä, että paikalla ei saisi tupakoida. Kettuuntuneisuuttaan Raven pisi tupakaksi kyltin alla ja irvisti jollekkin kyyläävälle mummolle. Tämän takia hän vihasi ihmisiä, kaikkia olentoja. Hän olisi voinut hakata sen äijän maahan koska vain ja jos tilaisuus koittaisi niin varmaan kävisikin. Käden vääntö oli ollut pikku juttu.

Mikä hermo romahduksen hän oli saamassa tuosta vanhat halunsa. Kun kaikki meni mönkään niin vampyyri vesi oli maukas pala mikä vei voi pois tästä maailmasta kokonaan. Tämän maailman murheet eivät enään olisi vähä aikaa hänen mielessäänsä. Nyt, kun hän oli päässyt siitä eroon eikä edes uskaltaisi ottaa sitä, kun hänen talossa asustaa erittäin vanha vampyyri ja se ei pitänyt V-huume jutusta.
Mitä riivaaja alkoikaa tehdä niin mielellään Tatu näytti toiselle keskisormea. Nyt hän ei ollut työssään ja siksi olikin hieman sykkä hahmoinen, kuin toinenkin. Ulkoisesti heidät erotti toisistaan ulko asulla ja se oli hyvä juttu Tatun mielestä. Mulkaisevan tyypin perään Tatu juoksahti perään.
" Mitä sinä mulkaiset minua? " Tatu kysyi.
Samassa hän oli muuttunut ihan toisen laiseksi.

//Lyhyt, koska pisti aika pahan viestin//