Roska päivä

Drakian kähähti ja virnisti:
-Ki...kivaa...en...ole pi...pitänyt...näin...haus...kaa...aikoihin...
Hän vastaisi sen jälkeen tytön kysymykseen.
-Voi...sit kyllä... vampyyri sanoi yrjösi verta.
Hän yritti nousta, muttei pystynyt. Voimat olivat melkein menneet koko tappelussa. Tatukin osasi olla varovainen. Outoa oli kerrassaan luottaa tytön apuun, koska aamun koittessa ei kuitenkaan olisi kivaa palaa auringonvalossa poroksi. Vampyyri ei halunnut kuolla vielä. Mielessään hän halusi ottaa selvää, kuka muutti hänet.

Kuullessaan, että hän voisi ottaa luodit pois vampyyrin keholta. Tatu ei oikein pystyisi noin vain mennä jonkun miehen vartaloa siveltelemään. Varovasti hän alkoi avamaa miehen vaatetusta, että koko rinta kehä tuli näkyville. Katsellessaan mikä oli pahimmassa kohdassa eli kuollettaa nopeammin ottaisi sen pois ekana. Laukustaansa hän kavoi käsineet, koska hopea ei tehnyt hänellekkään hyvää. Saatuaan käsineet missä oli pieni kerrosta lankaa suojaamassa naisen käsiä. Sanomatta yhtään mitään hän työnsi kaksi sormea luodin aiheuttamaan reikkään. Kynnet kasvoivat rikkomatta käsineiden pintaa. Varovasti kahdella kynnellä, kuin pihdit poimi sormiin ja heitti sen sivulle. Sormet olivat sisällä kynnet kasvoi pituutta ja ulkona luoti oli sormen päissä.
Katse siirtyi seuraan ja sen saatuaan meni seuraavaan luodin reikään. Huolellisesti hän katsoi miehen lävitse, että ei ollut mitään ja samalla haistoi oli jossakin hopeaa. Tehtyään hän peruutteli kauemmaksi ja hyvin tarkasti katsoi vampyyriä. Hän ei halunnut joutuvan paljon veren menettäneen vampyyrin ruoaksi.
" Käynkö hakemassa baarista bullotettua verta? " Varovasti hän kysyi.
Hän ei kynnyt vointia, koska varmaakin saisi toisen enemmän äreämmäksi. Käsineet takaisin laukkuun väärin päinä, että ei likastaisi laukkua.

Drakian makasi rauhallisena luotien poistuessa yksi kerrallaan. Kun kaikista luodeista päästiin eroon vampyyri hiukan ihmetteli Tatun ehdotusta. Pullollinen verta. Vampyyri vihasi keinotekoista verta.
-Yök. En juo semmoisia, ei synteesit maistu yhtään paremmalle ja hidastaa haavojen parantamista...köh...
Vampyyri nousi istumaan.
-Ensikerralla pitää...hankkia pyssy... Voisitko viedä minut kotiin? En asu kaukana ja mun pitää jo ennen aamua olla siellä...
Ehdotus. Vampyyri ehdotti ensimmäistä kertaa jollekin jotain. Hän oli haavoittunut ja oli vain pakko saada apua...hän vielä halusi elää, kuin paahtoutua helteessä aamulla.

True booldin hakeminen oli nähtävästi kokonaan turha ajatella. Samalla se pelotti todella paljon, että milloin tahansa toinen voisi hyökätä hänen päälleensä.
" Ajattelin vain. " Hän sanoi hiljaa.
Hän uskoi, että olisi kannattanut olla kokonaan hiljaa. Samassa hän huomasi, että hänen suu alue oli veressä. Äkkiä pienellä tressaavasti hän alkoi pyyhkiä veret pois kasvoiltaansa. Kasvot veressä ei ollut mikään hieno näky naisessa. Pienesti ihmeissään hän oli, että vampyyri pyysi häneltä apua. Pitääkö hän kantaa mies kotiin. Se oli helppoa, mutta hän ei halunnut tulla ilmi. Kai hän kysyi häneltä apua, kun ainut lähellä oleva olento.
" Voin auttaa, jos et juo vertani. " Hän sanoi.
Samalla hän uskalsi ottaa pari askelta lähemmäksi loukkaantunut vampyyrin luokse. Sen verran hän astui lähemmäksi, että vampyyrivoisi ottaa tukea hänestä, kuin olisi kävely keppi.
" Vai haluatko, että raahaan sinut? " Hän halusi kysyä, jos toinen halusi toisen vaihtoehdon.
Kaikki riippui vampyyrin liikkeistä, koska pienikin virhe hänen seurassa niin hän ei laisinkaan auta vaan enemmän haavoittaa toista.

Nyt helpompaa nousta jalkeille ja ehkä kävelläkin. Drakian toisin ollut vain heikkon verenhukkaan, tyttö epäili hänen juovan verta. Vampyyri tieti, että tämä oli ihmisusi, ja vampyyri usein tunnisti suosikkiveriryhmänsä hajusta. Tatu auttoi hänet jaloilleen. Vampyyri sanoi ottaen tukea tytöstä:
-Koitetaan päästä tällein liikkeelle...
Ja matka kohti vampyyrin kotia saa alkaa.

//voimme siirtyä vaikkapa toiselle perialueelle//

Ei sitä koskaan voinut tietää milloin vampyyri haluaa puraa, vaikka ei olisi lempi veriryhmä. Verihän oli heidän nautinto. Itse ihmissutena Tatu uskoi olevan erittäin kiltti vampyyreitä kohtaan. Ennemmäkseen hän toisteli itselleen, että sattui aina hyvällä päällä tapaa aina vampyyriin. Mikään mangneetti hänellä ei ollut, että vampyyrit tuli.
Vapaasti hän antoi vampyyrin ottamaan tukea hänestä ja itse piti vampyyriä kiinni myös. Hitaasti, mutta varmasti etenivät.
" Muista ohjata minut oikeaan suuntaan, ettei mennä kirto teitä. " Tatu sanoi.

//Käy. Tekisitkö töppösen//

//Sopii, teen kun ehdin...//

Drakian virnisti ja kaksikko lähti liikkeelle. He kävelivät kohti Drakianin taloa. Vampyyri näytti minne piti mennä, osoittamalla vapaalla kädellä menosuuntaan. Eteneneminen jatkui hitaasti, mutta se jotenkin oli käynnissä. Siihen kului aikaa. Reilusti yli tunti. Se oli ensimmäinen epäonnistumisen päivä vampyyrillä, koska joskus hän kun kuuli joltakin, että ihmissusien uteliaisuus saattaa viedä hengen. Onneksi niin ei käynyt. Mukava päivä ei kuitenkaan vienyt vampyyrin rauhallista luonnetta. Vihdoinkin he saapuivat Drakianin kodille päin lähemmäs suurta kerrostaloa, jossa oli Drakianin oma yksiö.

//eli nämä kaksi ovat poissa alueelta. Pistän aiheen sinne Asunnnot ja kodit-alueeseen//

Baari ja sen viidakko jäivät askel askeleelta taaemmaksi. Hiljattain asuin alue muuttu kokonaan. Sudella ei ollut minnekkään kiirre, mutta tiesi, että vampyyrillä oli.


//Hyvä ja sinne tuon Tatun.//