Täysikuu

//Vapaasti saa saapua, jos uskaltaa.//

Päivä oli nuori, mutta nuorelle naiselle oli kiireinen päivä. Ystävänsä nukkui niin hänellä hyvä paikka lähteä. Hänen ystävänsä oli huolissaan joka kerta, vaikka olisi riidoista tästä illasta. Milläänlailla hän ei oikein kestänyt katsoa, kuin Tatu saattoi itsensä telkien taakse. Tänä iltana Tatu oli päättänyt, että ei ollut häkissäänsä tänä iltana. Milläänlailla hän ei halunnut häiritä vampyyreiden opiskelua. Pitkä reissu metsiin ja hyvissä ajoi täytyi lähteä. Pakattuaan tarpeensa mukaan sanomatta ja hiljaa hän pois tui talosta. Pienen lapun hän kirjoitti lapulle, että lukekaan ahkerasti.
Rauhallisena hän hengitti ja päätti juosta matkansa metsään. Kaupungin läheisyyteen hän ei viittynyt jäädä asumaan. Hän oli vaarallinen täydenkuun aikana. Tatu ei oikein osannut kontroloida mieltäänsä täydenkuun aikana, mutta milloin haluaa muuttua sudeksi silloin hän osasi kontroloida itseäänsä.

Nopeilla askeleilla hän eteni pää tielle mistä sieltä hän suuntasi suurelle metsä alueelle. Sielä oli varmasti muitakin ihmissuseja valmiina muuttumaan sudeksi niin, että ihmiset eivät saisi tietää heidän salaisuuden. Näihin kuukausiin hän ei miellään halunnut miespuolisten kanssa olla missään tekemisessä. Olihan se mukavaa, jos seurassa olisi ystävä ja samalla vartioisi hänen liikkeitäänsä.
Metsän rajoilla ollessaan aurinko alkoi laskeutua ja samoin Tatun kasvot synkenivät. Raskas kahden päivän keikka, joka kuukausi mitenkään tai kukaan estämässä. Onneksi koko aamu oltiin syöty, että yöllä pitäisi tulla sellaista nälkä. Samanlaista täydenkuun päiviä ei ollut ikinä. Tatu päätti astellea koko ajan syvemmälle ja syvemmälle metsään.

[[Nyt tulen, ja anteeksi kun kesti tämä tuleminen]]

Vaikka alunperin olikin ollut tarkoitus, että Godric opettaisi Neeraa tänäkin iltana. Oli Godric lopulta päätynyt siihen ratkaisuun, että Neera tarvitsi myös hieman omaa vapaata. Hän oli siis antanut Neeran mennä, ja ajatellut itsekkin käyttää vapaa-aikansa hyödyksi. Alkuperäisenä tarkoituksenaan hänellä oli ollut mennä kaupungille tarkkailemaan v-huume tapauksia, mutta oli päättänyt lopulta lähteä sittenkin metsikköön.
Nykyisin (viimeisen viidensadan vuoden aikan) hänellä ei ole ollut hirveästi aikaa itselleen. Ennen hän piti yksin juoksuista metsiköissä ja tutkaili erilaisten metsän eliöiden elämiä. Oppien samalla uusia puolia niin elämästä kuin itsestäänkin. Uudemmat vampyyrit eivät osanneet ajatella jokaisen elämän tärkeyttä suuremmissa ketjuissa, vaan ajattelivat usein vain omaa janoansa ja valtaansa. Tälläinen ajattelu suututti Godricia kaikista eniten, eikä hän enää nykyään suuttunut kovin helposti mistään.

Hän ei ollut kävellut kauakaa metsässä, kun hänen hajuaistinsa heräsi tuttuun tuoksuun. Tatu oli ilmeisesti metsässä, olisihan tänään täysikuukin. Hetken Godric ajatteli metsästä lähtöä, sillä saattaisi olla vaarallista olla ihmissuden, tai useamman lähettyvillä juuri täydenkuun iltana.
Hänen poikamainen kiinnostumisensa uusia asioita kohtaan voitti kuitenkin epäröinnin ja hän lähti juoksemaan kovaa vauhtia tuoksua kohti. Eikä aikaakaan kun hän näki tytön kävelevän metsässä. Godric itse oli kiivennyt puuhun, josta katseli hetken Tatun menoa. Hän hypähti kevyesti alas, "Hei Tatu" hän sanoi päästyään maankamaralle. "Taitaa olla rankka ilta tiedossa?" Godric sanoi ehkä hieman normaalia innokkaamalla äänellä. Hän ei ollut koskaan nähnyt ihmissutta täydenkuun aikaan, ehkä nyt hän saisi kokea sen.

//Ajattelin miettiä missä olet oikein//

Neera heräsi ja huomasi, että kukaan ei ollut enään talossa. Pienesti hän ihmetteli, että mitä tehdä. Ennen pitkään hänen piti pyytää Godricilta, että saisi vapaata niistä hirvittävistä koulutuksesta. Hän halusi se perus päivän mitä aina teki. Kiireesti hän juoksi alakertaa salaisesta luukusta. Tatu ei ollut menyt häkkiin mihin hän yleisesti meni. Äkkiä hänen täytyisi mennä ystävänsä avuksi. Vierailevasta vampyyristä oli ei mitään väliä.

Pää alhaana matka jatkui metsien sisäisissä metsissä. Välillä Tatu pysähtyi nuuskimaan puun juuria. Hän yritti vältää alueista missä oli muita suseja ja ennen kaikkea halusi olla rauhassa omalla reviirillä. Paremmin sanottu lempi auleeaalla, vaikka seuraavan kerran ihmisenä hän ties missä olisi. Tatun ilme muuttui hieman, kun haistoi muuta mukana. Hän ei kuitenkaan pysähtynyt tulijaa vastaan.
" Eikö sinun pitänyt opettaa Neeraa? " Tatu kysyi.
Jos Godric ei pitänyt tuntia se kertoi, että Neera tulisi tänne. Mikä tässä harmitti Tatua oli se, että olisi voinut laittaa itsensä lukkojen taakse. Silloin hän tiesi, että ei voisi satuttaa ketään. Nyt hän voisi satuttaa jotakuta.
" Varmaakin sinun piti nähdä mitä tapahtuu minulle tänään. Mitä tulekaan tapahtua anna Neeran tehdä ja tottele häntä, jos sinulle ei ole kekmusta näistä päivistä. " Tatu sanoi rehellisesti.
Tämä päivä oli hyvin vaarallinen ihmiseille ja samoin vampyyreille jopa omalle lajilleensakin. Samalle puun juurelle hän asetti reppunsa joka kerta. Reppunsa hän aina piillotti sinne. Siniset silmät kääntyivät katsomaan oikealle mistä näkyi ihana maisema. Kallion reunaan hän istahti mitä teki joka kuukausi melkein. Pari tuntia oli enään jäljellä siihen aikaan. Häkkiin hän ei enään ehtinyt ja riskejä hän ei halunnut ottaa tänä päivänä.
" Miksi halusit tulla? Sinähän olen nähnyt minut jo sutena. " Tatu sanoi.
Katseensä kääntyi katsomaan vampyyriä toisella ilmeellä mitä hänellä oli.
" Kysyttävää? "
Hän oli varma, että vampyyri halusi udella häneltä jotakin tästä täydenkuun ajasta.

Godric ymmärsi kyllä Tatun hämmästyneisyyden. Kenties oli ollut hieman vastuutonta jättää Neera yksin, mutta ei Godrickaan voinut olla Neeran loppuelämää tämän kanssa. Ja kenties muutama vapaailta silloin tällöin opettaisi enemmän kuin Godricin paasaaminen vampyyrien elämästä. "Ajattelin että vapaailta tekisi hänelle hyvää. Osaan olla ehkä vähän turhankin ankara välillä opettaessani, johtuen siitä että olen sheriffi" Godric sanoi anteeksipyytelevään sävyyn.
Godric hämmästyi kun Tatu totesi että Neera tulisi myös. Omituinen tapa viettää vapaailtaa... Toisaalta, olihan Godricin täällä. Eikä hänellä ollut tosiaan kokemusta tälläisesta, ehkä tosiaan olisi hänen vuoronsa kuunnella Neera. Mutta tokkopa maailmassa oli montaa olentoa, jotka oikeasti pystyivät Godricia enää vahingoittamaan. Eikä Godrica oikeastaan enää kiinnostanutkaan mitä hänelle tapahtuisi, hän on jo pitkään ollut sitä mieltä että on elänyt liian pitkään. Hitaasti hän nyökkäsi hyväksyvästi Tatulle.

Godric ihasteli hetken hämärää metsämaisemaa, ennen kuin Tatu kysyi hänen motiiveistaan tulla katsomaan. Godric hymyili vaisusti ja katsoi naiseen päin. "Toki olen nähnyt sinut sutena, olen nähnyt monta muutakin sutena, mutten ole koskaan nähnyt ihmissutta täydenkuun aikaan. Saattaa kuulostaa lapselliselta, mutta ehkä normaali poikamainen innostus uutta asiaa kohtaan ajoi minut tänne. Tosin ehkä lapsellisuuden voi hyväksyä, olenhan teiniikäinen" Godric sanoi tuttuun ystävälliseen sävyynsä.

Godric nyökkäsi kun Tatu kysyi olisiko Godricilla jotain kysyttävää. "Voi vaikka kuinka paljon, luulen kuitenkin saavani suurimpaan osaan kysymyksistäni vastauksen tämän illan aikana." Hän sanoi pitäen pienen tauon puheessaan, "Tämä saattaa olla liian tunkeilevaa mutta pelottaako sinua täydenkuun aika? Siis itsesi puolesta tarkoitan." Hän kysyi viattomasti.

Pieni viha oli yllään, koska tästä illasta ei tullut sellaista iltaa mitä hän oli ajatellut. Hän tulisi yrittämään tappaa läheisyydessä olevaa vampyyriä. Nyt hän ei halunnut tappaa häntä, mutta silloin hän yrittää. Ajatukseen sai tulla muuta.
" Ei vaan se johtuu, kun jäit teiniksi. " Tatu sanoi pienesti vitsikkeliäästi, vaikka oli surkea siinä hommassa.
" Kun mikään ei enään oikein estää sinua tulla metsään täydenkuun aikana. Ihme, että et ole mennyt täydenkuun aikana metsään? " Tatu sanoi.
Se oli todella ihmeelistä, että vampyyri ei ole nähnyt täydenkuun aikana hullua sutta. Ihmiset eivät yleensä huomaa, kun jos ei ole viimeisillä minuuteilla kuolemaan jahdettuna. Onneksi hän oli kauakana poissa ihmisten alueella. Toivottavasti yö retkeväisiä ihmisiä ei olisi paikalla. Niitä olisi varmasti paikalla, kun ihmisiä huumaa myös täysikuu. Se oli monta vuotta ihmetetty ja ihmettelee naisen ajatuksissa mitä ihmisiin oikein vaikuttaa.
" Vaikuttaako vampyyreihin mitenkään täysikuu? " Tatu kysyi pienesti ohi mennen.

Hän jännitti joka kerta, vaikka monta kertaa muuttunut. Samoin hän tunsi itsensä parisen vuotta nuoremmaksi milloin tämä tapahtui ensimmäistä kertaa. Silloin oli hänen ympärillää kaksi vanhempaa sutta, jotka opastaisi häntä tästä lävitse. Nyt hän oli yksin ihmissusi, joka ei kuulunut edes mihinkään laumaan.
" Kyllä minua pelottaa joka kerta, kun et tiedä mitä tapahtuu ja elänkö minä huomiseksi. " Tatu sanoi rehellisesti.

" Voi anteeksi, että keskeytän teidän ihmeelistä tiedustelu puhumistanne. " Neera sanoi.
Hänen oli pakko sanoa niin, koska hän ei älynnyt heidän juttustelua niin kiehtovaksi, että kummatkin osapuolet nautti siitä jollakin tavalla.
" Tatu sinun sulhasesi on täälä myös. " Neera ilmoitti.
Tatu maseentui ja kääntyi katsomaan Neeraa. Hän kiitteli tiedosta ja katseli kysyvänä.
" Joo ne kaksi muutakin näkyivät. " Neera lisäsi pää alhaana.
Tatu suuttui ja polkesi jalkaansa ja kallioon tuli pieni reikä jalan kohdalle. Tatu sanoi renommin elellä mitä halusi juuri nyt Neeralta. Tatu riisuitui paidansa yltäänsä minkä alta paljastui paljas ihon pinta. Neera asettui taakse ja alkoi poistaa tikit naisen selästä. Tikit olivat siitä pari päivän jälkeisen hommasta. Tatu nojautui eteen päin ja katseli tuskallisena. Tietenkin naisen yllään oli rintaliivit, mutta Tatu ei tehnyt pahaksi, jos Godric katseli. Varmasti Godric oli nähnyt monia naisia alastomia. Hänen vartalonsa oli ihan perus ilman mitään erikoisuutta. Vikkelästi ja huollellisesti Neera otti tikit pois hänen selästäänsä. Haaleita arpeja näkyi naisen selässä mitkä harvat jatkuivat kyljestä eteen päin. Siinä samassa kuua alkoi loista ja hitaasti suurentua pyöreäksi kuuksi. Samassa Tatun hampaat kasvoivat ja kynnet. Samoin aikoihin Neera alkoi vetäytyä ystävästäänsä.
" Juokse pois luotani, jos tahdot elää. " Tatu sanoi.

Godric hymyili Tatun vitsailulle Godricin iästä. Hän myös naurahti Tatun kysyttyä mikä miestä oli estänyt ennen menemästä täydenkuun aikaan metsikköön. Godric katsoi hetken uteliaana tyttöä, "Hmm, sinä olet ensimmäinen ihmissusi, jonka tunnen tai johon olen tutustunut. Sheriffinä minulla ei ole ollut mahdollisuutta mennä noin vain metsikköön, liika velvollisuuksia. " Hän vastasi lyhyen mietinnän jälkeen. Hän ei myöskään ollut tiennyt ihmisusien olemassa olosta kuin vaivaiset 900 vuotta. Godric hiljeni hetkeksi ja katseli pilvistä aukeavaa taivasta. Ei olisi enää kauaa, kun hän ei tuntisi enää vieressään olevaa henkilöä.
Tatun kysymys sai Godricin taas takaisin keskusteluun. Vastaus ei kuitenkaan ollut helppo, "Hmm, fyysisesti kuu ei vaikuta meihin mitenkään. Moni vannoo kuitenkin tulevansa täydenkuun aikaan romanttisemmaksi, vähänkuin ihmiset. Toiset myös tykkäävät ravita itseään täydenkuun aikaan, ehkä sen luoman tunnelman takia" Godric vastasi ystävällisesti. "Omasta mielestäni se on vain jäännös ihmiselämän tottumuksista, sillä minulla ei ole täydenkuun aikaan mitenkään erikoisempi olo. Ehkä en kerennyt 'romanttiseen' ikään aikoinani." Hän jatkoi pidettyään pienen tauon.

Godric myös kuunteli Tatun vastauksen, tuntien jälleen sääliä tyttöä kohtaan. Tuollaisen kirouksen kanssa eläminen vasta vaatikin sisua. Vanha vampyyri hyppäsi alas puustaan, "Olet todella rohkea. Moni ei selviytyisi moisen kirouksen kanssa ja huolehtisi vielä vampyyristakin. Ihailen sisuasi" Godric sanoi rauhallisesti. Hän haistoi Neeran tulevan ja hiljeni. Eikä mennyt kuin muutama sekunti kun Neera jo puhui. Sulhanen ja kaksi muuta Godric ajatteli ihmeissään mutta piti kysymykset sisällään.
Neera alkoi auttaa Tatua, joka oli riisunut paitansa. Godric vilkaisi nopeasti naisen lähes paljasta selkää, havaiten arvet joita nainen kantoi. Sen jälkeen hän käänsi katseensa pois, mennen polvilleen maahan. Hän ajatteli antaa tyttöjen touhuta rauhassa. Godric havahtui kasvavaan kuunvalon määrään ja kuulikin Tatun käskevän Neeraa kauemmas. Godric katsoi hetken tohkeissaan Tatun muodonmuutosta, sitä olisi voinut jollain sairaalla tavalla pitää kauniinakin, kauniina mutta hirveänä. Sen jälkeen hän hypähti kevyesti takaisin puuhunsa ja lähti Neeran perään.
"En uskonut että muutos tapahtuisi nopeasti. Ihmeellistä" Hän totesi tohkeissaan, silmissään hänellä oli innostunut kiilto.

Tatu ällistyi, kun sai kuulla, että hän oli esimmäinen ihmissusi johon Godric oli tutustunut. Hän olisi uskonut, että vamyyri olisi tutustunut aijemmin hänen kaltaisiin. Miten toinen ei ole voinut tavata hänen kaltaistaansa?
" Taidan olla myös ensimmäinen ihmissusi kenen kanssa joudut asustamaan. Nähtävästi työsi ei ole vienyt täydenkuun aikaa metsään. " Tatu sanoi.
Se oli toisinaan surullista, että vampyyrillä ei ollut täydenkuun vaikutteita. Jos sitä voitaisiin luokitella, että vampyyreillä olisi romantisuutta täyden kuunalla, kun vampyyri ei voinut olla tunteita, kuin ihmisellä.
" Ihmissusi ja vampyyreistä ei voisi tulla yhtään mitään. " Tatu sanoi nauraen omalle ajattelulleensa ja sen tuottavalle mielikuvitukseen.
Kuulessaan mitä Godric sanoi omastaan sai Tatu pienen hymyn poskilleensa.
" Joopa joo. Jokainen saa pienestä asti jollakin tavalla romantisen kohtauksen. " Tatu sanoi.
Hänen mielestä ikä ei sinäänsä ratkase vaan se miten se kehittyy kahden henkilön välille. Hetkeksi noissa puheistaan Tatu ajatteli menneisyyden muistelmia. Miten yksi poika oli pussannut hänen poskilleensa. Voi miten hän oli hämillään silloin ja punastunut. Miten nyt ajatelessaan naisen posket punottelivat.

Punastuminen lakkasi Godriciin puheisiin ja palautuminen realistiseen maailmaan. Katse kääntyi katsomaan vampyyriä, koska hän ei voinut uskoa mitä se sanoi. Hän olisi rohkea sai hänet hymähtämään. Ikinä hän ei ole ajatellut, että hän olisi rohkea enemmän pelkurisuutta. Mitä Godric näki, että hän on rohkeana ja sisuna? Pian hän sai kuulla siitä miten vampyyri näki. Neera jätettiin sanomatta hänen hoitoonsa ja silloin hänen oli pakko hyväksyä tai hylätä Neeran. Neerassa hän näki itsensä, kun jätti perheensä.
Neera ei hirveän kauaksi juossut, mutta riittävän kaukana varmuuden vuoksi. Kauempaa oli parempi selviytyä ja tarkailla ystäväänsä tilannetta.
" Se alkaa vaikuttaa kuu tulee esille. Kuu on täydellinen se tapahtuu todella nopeasti ja erilailla, kun hän haluaa muuttuu sudeksi. Joka kerta Tatu häviää tämän ottelun. " Neera sepitteli.

Tatu aina jollakin tavalla tunteessa estää muuttumisen. Se tuntui mahdottomalta, mutta kerran vuodessa tatu tuntee itsensä lähempänä määrän päätä, että ei muuttuisi sudeksi. Godric oli hänennyt viereltään, mutta tunsi hänen läsnyyden, kuin Neerankin. Raskaasti hän hengitteli ja hänen lihaksiinsa alkoi särkeä enemmän ja enemmän. Lopulta täysikuu oli taivaalla ja Tatu päästi surullisen ulvonnan kiduttavan huudon sijaan. Samassa musta susi oli neljällä tassullaansa maassa. Maisema edessä aina mikä sai muistamaan pienen oikeasta itsestäänsä. Nyt se oli vain typerä maisema. Susi oli suurempi, kuin tiikeri ja turkki sai lisä korkeutta. Jotain uutta oli hänen ympärilläänsä. Samassa kuulemattomat tassut alkoi juosta. Salan nopeasti hän hyppäsi. Neera tunsi virtauksen ja veti samassa Godricin sivuun. Tassun kynnet osuivat hieman vampyyriin.
" Tatu on erittäin nopea sutena, vaikka ei voisi uskoa. " Neera sanoi.
" yritä pysyä turvassa ja äläkä aja hänet lähellekkään ihmisiä. " Hän lisäsi ennen, kuin juoksi pois Tatusta pois.
Neera tiesi, että tänä iltana Tatu jahtaisi Godricin, koska se oli uusi ja mielenkiintoinen.

Tottahan se oli ettei Godric ollut myöskään asunut ennen ihmissuden luona. Sellaista pidettiin varsinkin muutama sata vuotta sitten erittäin vaarallisena ja mahdottomana ajatuksena.
Godric vilkaisi Tatua, tämän todettua ettei vampyyrin ja ihmissuden suhteesta tulisi mitään. Se oli myös yksi niistä asioista, joita pidettiin ennen mahdottomina. Godric ei itse ollut koskaan todella rakastunut, joten ei hän ei tiennyt kuinka vahva tunne se oli. Olisiko rakkaus voimakkaampi kuin kahden täysin erilaisen yliluonnollisen olennon luonteet ja lajeilleen ominaiset piirteet.... Vaikea sanoa, sillä sellaista suhdetta tuskin oli koskaan ollut.

Godric kuunteli Neeraa, kun Tatun muutos oli alkamassa. Tatulla mahtoi olla vaikeaa, kun ei pystynyt itse vaikuttamaan omaan muutokseensa. Godric kääntyi uteliasuudestaan vielä Tatun suuntaan katsomaan juuri kuinka neljä jalkaa asettuivat maahan. Godric oli niin haltioissaan ettei edes yrittänyt väistää suden hyökättyä kimppuunsa. Hän ei kuitenkaan saanut kuin pienen osuman käteensä, sillä Neera veti hänet sivuun. Godricille se tuli pienenä yllätyksenä että Neera oli auttanut häntä. Hän myös kuvitteli osittain huvittuneena Neeran ohjeita, 'Yritä pysyä perässä?' Voi voi sentään.. Godric ajatteli ja leveä hymy levisi hänen kasvoilleen.
"Kiitos Neera, jähmetyin hetkeksi" Hän sanoi kiittäen nuorta vampyyria sivuunvetämisestä. Hän jatkoi kuitenkin lähes samantien "Luulenpa että on aika seuraavalle oppitunnille; Vampyyrien voimat kasvavat sitä mukaa kun tämä vanhenee..... Minä olen 2000-vuotias, vanhin vampyyri koko pohjoisamerikassa. Joten voit siitä päätellä jotain voimistani" Godric sanoi ystävällisesti mutta kuitenkin pieni rehvastelun sävy sanoissaan. Sen jälkeen hän ampaisi kuin salama eteenpäin, vieden Tatua syvemälle metsään. "Neera, tiesitkö että tämä on aika vaarallista touhua? En ymmärrä kuinka haluat tulla tänne vapaaehtoisesti" Godric sanoi äänessään aitoa hämmästystä, kenties Neeran ja Tatun suhde oli todella ikäänkuin vampyyrin luoja-luotu suhde, ainakin yhtä vahva.

Osuma ei osunnut ja se sai suden uudelleen hyökkäämään vampyyriä kohti. Jostain syystä sudeilla oli kova vietti murhata vampyyrit, jos olivat tiellä tai kiinostavia. Muuten etsisi omaa seuraa tai ennen kaikkea ihmisen lihaa. Neera ja Godric saivat olla todella hereillä, kun Tatu oli vauhdissaansa.
" Taisit jäädä ihailemaan häntä ensikertalainen. " Neera sanoi kiusotellen, mutta hän ei oikein pitänyt hän joutuisi vahtimaan jotakuta mikä oli vielä vanhempi vampyyri.
Godric oli Neeran silmissä hyvin lapsi tässä hetkessä. Sai koko ajan melkein vahtia huumattua vampyyriä, jota oli Tatu hulluttanut muuttumisellaansa. Mitä Neera oli nähnyt Tatun ja Godricin välillä oli ihan odoin suhde mitä voisi olla. Edes sitä ajatellessa se sai Neeran pää pyörälle. Kun Godric sanoi olisi aika seuraavalle tunnille tuli saman tien huudahdus naisen mielessä: Eikä, ei juuri nyt! Kohteliaasti ja jollakin mielellä hän kuunteli tunnin sanoja.
" Nyt alkaa kehu haista. Kyllä minä tiedän, että olet melkein voittamaton melkein. Mikä oli nyt tossa ytynä? " Neera kysyi, koska hän ei oikein tajunnut.
Samassa hän seurasi hitaammin Godricin takana ja samoin suden. Vahvoille okseille mitkä kesti hänen painonsa niin niihin oksiin susi hyppäsi ja siitä sitten korkealle puuhun. Tullessaan maahan susi laskeentui neljälle jalalle, jos vampyyri ei hyökkää niin pahasti. Sudet tiesivät, että vampyyrit eivät pystyneet täydelliseen nopeuteen puussa eli hyppiä toisesta puusta toiselle.
Neeran oli pakko naurahtaa vampyyrin sanomaan, että tämä olisi vaarallista. Hän ei olisi saanut naurahtaa, koska silloin muutkin sudet huomaisi hänen olemasta olosta ja kiinostus kasvoi. Hän ei oikein ymmärtänyt miksi Godric kysyi tällaista häneltä. Eikö se näkynyt tarpeeksi vanhemmalle vampyyrille miksi hän oli täälä.
" Hän on minun ainoa ystäväni. Hän huolehtii minusta jokaisena yönä ja minä taas kerran kuussa, kun on täysikuu. " Neera sanoi.
Samassa hänen silmänsä näyttivät raivokkaalta ja harmistuneelta. Kädet kasvoilla valmiina repimään hiuksiaansa päästäänsä. Godric johdetteli juuri sinne mitä Neera ja Tatu oli pelännyt koko illan. Samassa Neera laskeentui maahan ja samassa susi vaihtoi suuntaa. Se oli myöhästä, kun kaksi sutta hyökkäsivät Godricia takaa ja repimään kappaleeksi. Yksi ihmissusi ei ollut vaarallinen, mutta jos oli monia. Neera nyt yritti siirtää mahdollisen nopeasti kauan pois Godricista ja kahdesta muusta sudeista, jotka olivat suurempia, kuin Tatu.

Godric nyökkäsi nopeasti Neeran todettua että tämä oli jäänyt turhaan ihastelemaan muutosta. Godric kuitenkin hämmästeli Tatun susimuotoa, hän ei koskaan synkimissä kuvitelmisaankaan pystynyt ajattelemaan että täydenkuun sudet olisivat tälläisiä. Täydellinen muutos rauhallisesta tytöstä, murhanhimoiseksi saalistajaksi. Se muistutti ikäänkuin vastaluotua vampyyria.
Godric nauroi heleästi, kun Neera kommentoi hänen itsekehuaan. "Totta se oli hieman moukkamaista kehuskelua. Yritin vain sanoa että sinun ei tarvitse katsoa perääni, pidä mielummin itsesi turvassa. Äläkä missään nimessä vaaranna omaa henkeäsi takiani, vaikka olisin kuolemaisillani." Hän sanoi huvittuneella äänellä vaikka puhuikin varsin vakavista asioista. "Jos minun kohtaloni on kuolla tänä-iltana, niin varmista että sinä olet silloin jo kaukana" Hän jatkoi, ikäänkuin olisi puhunut säästä.

Godric katseli suden juoksua takanaan ja ei hirveästi kiinnittänyt huomiota muuhun. Neeran vastaus Godricin aikaisempaa kysymykseen kuitenkin valpasti taas hänen aistinsa. "En ole koskaan tuntenut samalla tavalla, niin älä odota että ymmärtäisin. Olen kasvanut siten, että vain voimakkaimmat ja ovelimmat pärjäävät; käytänössä siis se tarkoittaa että 'ajattele vain itseäsi'. Vasta myöhemmin opin velvollisuuden tajua, mutta ystävyys ja läheisyyden tunteet ovat minulle täysin vieraita. Sen takia kysyin" Godric selitti kiinnittäen taas vähemmän huomiota siihen minne meni. Hän haistoi nopeasti lähestyvät toiset ihmissudet, mutta aivan liian myöhään. Hän kääntyi katsomaan kahta suurempaa sutta ja näki sivusilmälläään Neeran lähtevän johdattamaan Tatua muualle, "Juokse Neera!" hän huudahti vielä.

Godric sai samantien kaksi suurta sutta kimppuunsa, jotka aloittivat välittömästi miehen vartalon repimisen ja raatelemisen. Godric ei ollut pitkään aikaan kokenut mitään niin voimakasta hyökkäystä; ilmeisesti ihmissusien verenhimo vahvisti niitä ja teki niistä entistä voimakkaampia. Se toimi siis päinvastoin kuin vampyyreilla.

Pitkänajan Godric taisteli kahta sutta vastaan, saaden itsekkin käyttää melkolailla nopeutta ettei saanut kuolettavaa iskua. Hän ei itse halunnut hyökätä susien kimppuun, sillä sana Sulhanen pyöri hänen mielessään. Jos hän vahingoittaisi jompaakumpaa sutta, se saattaisi olla Tatun miellitty.

Susien verenhimo oli todella jotain, mitä Godric ei kuunaan olisi odottanut. Ne vaikuttivat myös väsymättömiltä hyökkäyksissään, eivätkä hyökänneet kertaakaan yksin. Näin vaikeassa tilanteessa Godric ei ollut ollut sitten uskonpuhdistusten, jolloin yliluonnollisien olentojen olemassaoloon todella uskottiin vahvasti ja heitä vainottiin. Godricin oma verenjano heräsi kun hän muisteli miten oli tappanut Ericin kanssa kylittäin ihmisiä, vain koska nämä epäilivät kahta ulkomaalaista noidiksi tai vastaaviksi. Tälläiset muistot ajoivat Godricin takaisin ns. normaalin vampyyrin tasolle.
Hänen paitansa oli niin riekaleina että hän repäisi loputkin pois, paljastaen roomanvaltakunnan aikaiset tatuointinsa ja pienet arvet, jotka olivat syntyneet lukuisista taisteluista missä hän oli ollut.
"Valitettavasti en voi sallia että tapatte minut, ilman että taistelen vastaan. Pahoitteluni.." Hän sanoi ja laskeutui pieneen kyyryyn odottaen susien hyökkäystä.

" Hyvä on. Ihan miten sinä tahdot, mutta en kuitenkaa salli pistää Tatua mihinkään vaaraan. " Neera sanoi.
Hän ei halunnut, että Godric sotkeutuu suunitelmaan mitä hän ja Tatu olivat kehittäneet aina tähän illaksi. Joka kerta he tekivät samalla tavalla ja siihen ei haluttu oikein muita sekoittamaan pakkaa. Tällä kertaa täytyi ja sitä piti kestää.
" Nähtävästi se yhdistää teidät, kun ajattelette samalla tyylilla. Ainoastaan selviytyjät elävät eikä heikot. " Neera toteili omiin aavistuksiinsa.
Sehän se oli mikä sai hänen ystävänsä kiinostumaan tuohon ja se häneen. Toisten lajin selviytyminen. Sitä Neera ei nähnyt mitä siinä oli niin kiehtovaa. Kuullessaan Godricin huutavan hänelle juosta. Ei Neera oikein välittänyt, koska vaistosi kahden suden olevan kiinnostunut sillä hetkellä Godricista, kuin hänestä. Mitähän vanhempi vampyyri oikein ajatteli? Oliko Godricilla erikoisia voimia, että kannatti suojautua?

Hänen silmänsä oli kiinni Tatussa, joka murisi hänelle. Kiinostus oli hyvin tärkeä juuri häneen, että saisi ystävän mahdollisemman kauaksi kolmesta miespuolisesta otuksesta.
Kaksi suurta sutta nauttivat vampyyrin kiduttamisesta ja nuorempi kutsui ulvollaansa muita ystäviäänsä luokseen. Samassa Neeran sisäinen kello alkoi soida. Godric oli mennyt kyyryyn sudet eivät hyökänneet vampyyrin päälle. Sudeiden suuntaus oli muuttunut toiseen suuntaan. Juokseminen ohi vampyyrin. Samassa Neera lisäsi vauhtia, koska ei tiennyt mitä tehdä. Siniset silmät kääntyivät katsomaan takkse päin. Neera loikkasi puuhun ja kauemmaksi voivottelemaan. Urokset olivat piirittäneet Tatun. Siniset silmät eivät näyttänyt alentuvan uroksien alle ja samoin häntä ei laskennut koipien väliin. Vihaisena musta susi rähisi kahdelle urokselle, jotka kiertelivät ja haisteli. Samassa hyökkäsivät Tatun päälle. Tatu oli ala kynnessä. Naaras ei lannistunnut ensimmäiseen hyökkäykseen. Pienesti urokset sähistelivät toisilleen Neera tupsahteli todelle lähelle, että uroksien kiinostus olisi häneen. Urokset rähisivät kuka saisi nartun. Pian nuorempi uros auttoi härnäämään narttua, kun alfauros yritti hypätä naaraan päälle. Joissakin tilaisuuksissa myös nuorempikin. Pian Neera oli turvassa puussa ja katseli mieten suseja kertyi. Nähtävästi he olivat ylittäneen rajan. Se toi omia ongelmia mukanaan. Pari muuta sutta ei antanut rauhaa Godricille eikä Neeralle. Koko ajan sai katsoa selän taakse missä sudet olivat hyvät yllättämään sieltä. Neera mietti enemmäkseen miten auttaa ystäväänsä juuri nyt tappamatta susia.

Godrcilla ei ollut aikomustakaan saattaa Tatua tai Neeraa mihinkään ylimääräiseen vaivaan. Mutta kenties se oli jo itsestään selvää, tai niin Godrci ainakin oletti ja pysyi vaiti. Godric purskahti nauramaan, Neeran todettua että Tatu ajatteli samoi kuin Godric. "En ole enää niinkään noin rankka ajatuksissani. Olen 2000-vuoteni aikana oppinut niin paljon elämästä ettei tuollainen ajattelutapa enää sovi minulle. Enkä enää usko siihen. Mutta sinun ikäisenä vampyyrina olin toista maata. Tai kaikki olivat" Godric vastasi ystävällisesti.

Godricin kummarruttua taisteluasentoon, hän huomasi susien haluttomuuden hyökätä enää hänen päälleen. Sen sijaan ne alkoivat hakea aisteillaan naaraspuolista ihmissutta. Godric ei kuitenkaan kerennyt auttaa Tatua, sillä hän sai uudet paikalle tulleet sudet omaan niskaansa. Hän oli kahden vaiheilla, hän ei halunnut satuttaa ketään muttei myöskään voinut katsoa vierestä kun Tatua vastaan taisteltiin. Godric otti yhden suden etujalasta kiinni ja mursi sen taitavasti kahdesta kohdasta, jättäen suden ulisemaan paikoilleen.
Godric yritti olla mahdollisimman hellä tapellessaan selvästi kokemattomampia ihmissusia vastaan, se ei ollut kuitenkaan helppoa, sillä susien itsesuojeluvaisto ei ollut ilmeisesti kovinkaan terävä. Sudet hyökkäilivät yksiteillen Godricin kimppuun ja Godric torjui jokaisen hyökkäyksen. Samalla hänen ajatuksensa pyörivät myös ihmissusien luonteen analysoinnissa: oli omituista että urokset tällä tavoin liittoutivat yhtä naarasta vastaan. Kyseessä ei näyttänyt olevan mikään taistelu morsiammesta, sillä naaras oli uhri. Kenties ihmisusien luonteeseen kuului vain hyökätä heikompien kimppuun. Mene ja tiedä. Vaistomaisesti hän lähti kauemmaksi Tatusta ja Neerasta yrittäen saada edes muutaman suden mukaansa.

Godric huomasi nuorempien susien hidastuneet ja väsyneet liikkeet. Selvästi ne olivat menettäneet taistelutahtoaan, kun uhri ei ollutkaan helppo ruokapala. Godric oli saanut muutamia naarmuja muttei yhtään isompaa osumaa vielä. Nuoret sudet sensijaan kärsivät kaikki nyt ainakin yhdestä murtuneesta jalasta. Godric katsoi ympärilleen, hän ei nähnyt toista vampyyria tai Tatua missään. Hän jätti nuoret sudet makaamaan paikoilleen ja lähti takaisin taistelun ääniä kohti.

Neera kuolitti kasvonsa, koska Godric kuollitti vastauksen niin, että oli vaikea vastata.
" Ainakin teillä on jotain yhteyttä, vaikka en tiedä mikä sana voisi kuvata. " Neera sanoi.
Vaikka hän oli nuori vampyyri vielä niin, kyllä hän oli oppinut tuntemaan Tatua. Vaistollaansa sovitteli Godricin olemukseen Tatua kohti vertaillen heitä toisiaansa. Nyt hän yritti siirtää ajatuksensa mualle, kun piti ajatella muuta.

Rähinä oli kolmen suden välissä. Missään välissä tatu ei näyttänyt alistuvaisuutta alfaurokselle, joka halusi niin alistaa nartun. Samalla hän yritti saada naaraan laumaansa, koska ei ollut saman ikäistä narttua. Tatu tiesi olevansa alakynnessä ja pian hänen täytyisi tehdä selvää ja kunnollisen lopun. Rehellisesti sanottu, että Tatu oli kiinostuneempi nuoremmasta, joka ei saanut tehdä mitä alfa sai. Mitä naaras ei taas päästänyt alfan tekemään.
Nopeasti Tatu jäi ala kynteen ja päästi ulisevan äänen. Samassa alfauros hyökkäsi naaraan päälle ja nuorempi uros katseli kauempaan alistuneena. Alfauroksen pääsi nartun päälle ja upotti hampaansa niskaan. Äänelläänsä hän kertoi nuoremmalle urokselle apuaansa. Neera oli juuri oli hyökkäämässä ystävänsä päällä olevaa sutta. Nuorempi uros hyökkäsi yllättäen alfauroksen päälle ennen, kuin liian myöhäistä. Niin lähellä naaraan suden raiskaaminen oli. Sivusta Tatu seurasi, kun urokset taistelivat toisensa kanssa. Neerakin katsoi jännittyneenä uroksien taistelua, mutta samalla vartioi selkäänsä.

Uroksien taistelu oli raakaa peliä ja verta alkoi lentää. Jollakin ihmeelisellä tavalla nuorempi susi sai ajettuaan vanhemman uroksen pakoon. Loukkaantuneena susi juoksi samaan suuntaan mistä oli tullut. Vastaan tulijoita vampyyreitä se alkoi saalistaan, että saisi naaraalle uhri lahjan. Väsyneenä uros romahti alas makamaan maata vasten. Musta susi nousi maasta ja varovasti asteli uroksen luokse. Helliä ääni tuli kummaltakin sudeilat. Se jäi siihen, kun Tatu haistoi kiehtovan vampyyrin. Samassa lähti juoksemaan ja hyökkäsi sivusta Godricin päälle. Neera ei edes ehtinyt tapahtuman kulkua ja varoittaa Godricia. Paksut kynnet puristuivat painamaan vampyyriä maata vasten. Juuri pistäessään hampaansa vampyyrin kurkuun susi jähmettyi paikoilleen eikä pistänyt hampaansa vampyyrin kurkuun. Suden puolustuksessa oli aukko ja vampyyri pystyisi iskeä nopeasti Tatuun. Hampaat peittyivät huulien alle piiloon. Siniset silmät katselivat vampyyriin silmiin, kun taustalla täysikuu loisti voimallaansa. Pää laskeentui hitaasti alemmas ja kuonollaansa haisteli vampyyrin kasvoja, kun samalla siniset silmät katsoivat tiukasti vampyyrin silmiin. Neera katsoi hämmentyneenä ja samalla sai mustasukkaisuuden pistoksen. Hieno ja erikoinen olemus sai kestää alle minuutin vampyyrin ja suden välillä, kun susi laahusteli pois vampyyrin päältä asteli seuralaisen luokseen. Hellästi naaras nuoli uroksen pahoja haavoja, kuin uros nuoli naaraan haavoja.

Godric katsoi varsin raakaa tappelua kahden urossuden välillä, viitsimättä itse puuttua siihen mitenkään. Se taistelu ei kuulunut hänelle. Jollain ihmeellisellä tavalla näytti että nuorempi ja hieman pienempi susi vei voiton ajaen vanhemman suden pois. Nuorempi susi sensijaan lyhyistyi maahan. Godric katseli ihmeissään, kun suden alkoivat ääntelemään tyylillä, joka muistutti paritumista. Ilmeisesti äskeissessä taistelussa oli kuitenkin kyse morsiammen saannista.

Se ajattelu katkesi nopeasti, sillä Tatu ryntäsi nyt Godricin päälle, joka ei vastustellut tätä yhtään. Eikä olisi pystynytkään, sillä hänenkin oli välillä levättävä ja hänellä haavoja ympäri kehoa. Godric sen sijaan sulki silmänsä ja odotti kohta tulevaa iskua.... jota ei koskaan tullutkaan. Godric avasi silmänsä ja tuijotti syvälle suden silmiin. Miksi saalistaja oli keskeyttänyt iskunsa? Godric mietti havaiten samantien aukon Tatun puolustuksessa. Godric ei kuitenkaan käyttänyt tätä hyväksi, hän oli edelleen hieman kummissaan tapahtuneesta. Tuijotus kesti hieman alta minuutin ja sen jälkeen Tatu nousi Godricin päältä pois, mennen nuoremman suden luokse nuolemaan haavoja.

Godric nousi ylös maasta ja katsoi kysyvästi Neeraa, "Luulenpa että tätä ei ole tapahtunut ennen?" Hän sanoi varsin vitsikkäästi ottaen huomioon millaisessa tilanteessa hän oli juuri ollut.

" Miten sinä tuon teit? " Neera kysyi ihmeissään Godricilla.
Mitä oli tapahtunut oli erittäin ihmeelinen ja kummalinen tapaus. Toisinaan se näytti hyvin romantiselta, kuin mikä nyt Tatun nuoleminen uroksen turkkia. Tilanne pyöri koko ajan hänen ajatuksessaan etsien pieniä elen viitteitä. Hänen täytyi varmaakin kysyä Tatulta, kun Tatu oli palautunut.
" Ei ole tapahtunut minun silmien allani. Hyvin epäreilua minä olen enemmän rehkinyt tässä. No sinä voit vahtia häntä seuraavana täydenkuun aikana. " Neera sanoi pienesti mustasukkaisena.

Sudet hoitelivat toisiaansa todella huolellisesti ja äänehtelivät samalla. Rauhoittuneena ja odottaen haavojen umpeutumista. Haavat nopeutuivat nyt nopeammin, minkä täysikuu vaikutti. Hoitelivat toisinaansa alkoi myös toisen tutustuminen. Varovasti ne koskelivat tassuillaan kuonon päätä. Välillä hypähtelivat toisesta kauemmaksi toisestaan. Täydenkuun katseleminen loppui leikkisään tappeluun. Puun juurella Neera katseli hymy suussa. Mitä näki oli harvinaista, koska Tatu ei ole aijemmin tehnyt tällaista täydenkuun aikana. Pää nojautui puuta vasten ja oli niin hiljaa, kuin pystyi. Näkemisestään hän nautti ja pisteli mieleensä. Se oli kaunista katseltavaa kahdesta sudesta, jotka ovat pieniä lapsia. Leikki jäi sivuun ja Neera alkoi tarkaavaisena seurata.

Kaksi sutta alkoivat liikkua pois kallioilta alemmaksi rinteeltä. Neera hypähteli puusta puuhun katsomaan minne sudet olivat menossa. Muista sai nähdä hyvin, jos osaisi lukea suden ajattelua niin tietäisi minne ne olivat menossa. Kaukaa sai nähdä yhden ihmissuden suurella nälällä ja vihalla kahta sutta vastaan. Se susi oli hieman erilainen, kuin nämä kaksi. Suuri oli yli kaksi metriä korkea ja hyvin ihmisen rakenneltaansa. Sen näköistä Neera ei ole nähnyt aijemmin. Varovaisena hän katseli, koska se näytti pystyvän puihin kiivetä paremmin, kuin minkälainen Tatu oli. Pian tulisi uusi taistelu. Ihmissusi ei ollut kiinnostunut kahdesta vampyyristä, vaikka varmasti haistoi heidät läsnyyden.

Godric oli aivan yhtä ihmeissään tapahtuneesta kuin Neerakin. Ilmeisesti se ei ollut kovin yleistä. Pieni kateus paistoi Neeran sanoissa, "Ei kiitos en aio viettää toista samanlaista täydenkuun iltaan, likaa väkivaltaa makuuni" Godric sanoi selittelevästi. Hän käveli yhden puun luokse ja istuutui sitä vasten. Ihmissusien pariutuminen oli todella ihmeellistä. Godric ei ollut koskaan nähnyt mitään sen tapaista.

Pitkään hän vain istui katsellen kahta ihmissutta, kunnes nämä lähtivät pois päin kalliolta. Godric lähti myös seuraamaan, tällä kertaa turvalliselta etäisyydeltä. Hän ei kaivannut enää yllätyshyökkäyksiä.
Hän näki kaukaa suuren ihmismäisen hahmon ja kaksi sutta, jotka ilmeisesti taistelivat tätä vastaan. Godric hidasti askeliaan hypäten samalla Neeran viereen puuhun. "Pelkäänpä että yö on taistelujen osalta vielä nuori. Muista olla varuillasi, tuo ihmismäisin otus näyttää vaaralliselta." Godric totesi miettiväisenä ja jäi hetkeksi aloilleen katsomaan miten tapahtumat etenisivät.

Onneksi sudet eivät olleet vielä menneet rakkaus puuheissaan pidemmälle. Se oli tuskallista Neeralle erottaa rakastavaiset, vaikka se oli puhtaalinen ulkokuori. Hän muisti mitä Tatu oli sanonnut hänelle. Hän ei saa päästää Tatua mitenkään peti hommiin, kun oli luvannut siihen. Nähtävästi ystävänsä ei halunnut tälla tavalla saada lapsukaisia ja toisinaan ikä hieman nuorta vielä kestämään lasta ympärilläänsä. Onneksi nyt sudet temmeltivät ja nautti toisten seurasta. Ennen kaikkea tutustuivat toisiinsa. Täysikuu ei enään vaikuttanut sai nähdä aamulla toisensa ihmismuodossa. Se olisi todella kiinnostavaa nähdä, mutta sitä valitettavasti hän ei tulisi ikänä näkemään.

" Sinulle kävi vain huono tuuri. Välillä on tällainen raju meininkinen ilta. No miksi sitten et lähde jo? " Neera sanoi.
Miten tämä saattoi olla niin raju. Raju oli enemmän sitä mitä silloin talossa tapahtui ainakin Neeran mielestä. Tämä oli sitä miten selviytyä ja harjoitusta vaistoille.
" Niin ilta on vasta nuori vielä. Muista sinäkin olla varovainen, kun olet saanut aika paljon ruhjeita vartalollesi. " Neera sanoi ja käänsi katsomaan kahta sutta.
Tatu ja hänen seuralaisensa menivät suoraan ihmisotusta vastaan, mutta se näytti siltä, että he eivät huomaa kuka tulee heitä vastaan. Miten ihmeessä Neera varottaisi ystäväänsä? Kuin ajatella sitä, kun ihmisotus hyökkäsi ja voimallaan paiskasi toisen suden ilmaan ja puuta avsten. Hyökkäys oli tullut täydestä. Suruissaan Neera huomasi miten Tatu oli lentänyt puutavasten. Surullinen uljahdus ääni oli tullut naaras sudesta. Rohkeasti ilman pelkoa uros susi alkoi haastamaan vihollistaansa. Saaden huomionsa häneen niin, että veisi kauas pois Tatusta. Verta valui sulokkaasti sudesta. Neera tunsi miten veren himo alkoi vallata ja samalla taistella itseänsä vasten.
" Varmasti en ole ainoa vampyyri, joka haistaa ystäväni sievän veen tuoksu. " Neera yritti sanoa varoittavalla äänellä Godricia. Muita vampyyreitä haluisi tulla imemään Tatusta veren pois, että olisi yksi ihmissusi vähemmän. Veri kuuluikin ihmissudelle niin se tuoksui niin paljon myös ihmisen verta. Veren houkuttelemana Neera yritti vartioida muilta vampyyreiltä.

Godric katsoi kummastuneena Neeraa tämän kysyttyä miksei Godric ollut jo lähtenyt. "Ja jättäisin teidät tänne muiden ihmissusien armoille... Ei onnistu" Hän sanoi puoliksi leikillään. Olisi turhan vastuutonta jättää kaksi naista ties kuinka monen verenhimoisen suden armoille. Vaikka heillä olikin, ainakin tällä hetkellä, yksi miespuolinen susi puolellansa.
"Ei huolta paranen nopeasti, vaikken olekkaan hetkeen juonut mitään" Hän vastasi Neeran kommenttiin.

Godric katsoi kuinka varomattomasti Tatu ja miespuolinen susi lähenivät ihmismäisempää sutta. Suurin susi paiskasi Tatun tieltään suoraan päin puuta. Tatu alkoi valua verta, ja Godric huomasi sivusilmällään kuinka Neeraa alkoi janottaa. Nainen kommentoikin asiasta heti. Godric katsoi hetken kuinka miespuolinen susi lähti johdattamaan ihmismäisintä sutta poispäin Tatusta. "Jos kolmen kilometrin säteellä on muita vampyyreja he haistavat Tatun kyllä. Muuten ei pitäisi olla hätää, jos saat itsesi kuriin" Godric sanoi tenhovoimaisella äänellä ja hypähti puusta lähemmäksi Tatua.

" Mutta seuraavan täydenkuun ajan sitten jätäisit, vaikka asut nyt meillä. " Neera sanoi.
Olihan aijemmista kerroista selvinnyt, jollakin keinoilla hän ei ole saanut ikinä tuollaisia jälkejä vartaloonsa mitä Godric.
" Oletko ihan varma. Toivottavasti sinulle kelpaa pahaa teko juomaa. Muuten uskoisin, että Tatu haluisi nähdä sinun ihmeeliset tatuoinnit. " Neera sanoi.
Hän ei oikein pitänyt teko verestä, mutta kyllä se kelpasi hänelle. Hän ei oikein tahdo milläänlailla jäädä kodittomaksi ja pettää ystäväänsä milläänlailla. Kerran kuussa hän sai mennä yhdeksi yöksi kurristelemaan, kuin vampyyrit. Tietenkin riippuen kotihoidoista ja ynnämuista.

Se oli pientä ihmeelistä Neeralle, kun Tatun veri kiehtoi joka kerta näin tasaaksuisena aina. Miten Godric pystyi vastustamaan tällaista verta, joka on enemmän elännyt aidolla verellä, kuin hän. Eikö neitsyylinen veri ole hyvää enään ja hän on tippunut vampyyrien veri keronnasta?
" Valitettavasti niitä vampyyrejä näkyy jo viisi. Kyllä minä pärjään niin, kuin ennenkin. " Neera sanoi.
Hän tähysteli ja kaikkia mitä näkikään ympärillä.
Tatu katsoi maassa, kuin uusi tuttavansa vei toisenlaisen suden poisluotaansa. Ne olivat nopeammin ärtyisempiä, kuin he. Rohkeasna ja taistelijana Tatu nousi maasta verestä huolimatta. Hänen täytyisi auttaa ystäväänsä toisen lyömisestä. Nyt vampyyrien jahtaaminen loppui, jos eivät hyökkää päälle. Tukevilla tassuillaansa lähti astelemaan vilkaisten yhden kerran sinisillä silmillään kysyvästi Godricia. Juoksu suuntautui sinne minne uros susi oli juossut. Pian hän näki, kuinka he taistelivat ja samassa Tatu liittyi puoli kuntoisena taisteluun. Se oli raakaa peliä, mutta näki selväti, kumpi oli vahvempi loppujen lopuksi. Taistelun aikana viisi vampyyriä hiipivät lähemmäksi sutta ja uskoivat kaksi muuta vampyyriä vainosivat myös haavoitunutta sutta.

"Tuskinpa vain jättäisin... Ymmärtäisin kuitenkin olla enemmän valppaana" Godric sanoi ystävällisesti Neeralle. Ihmissusien voima oli tullut hänelle pienenä yllätyksenä, tai lähinnä niiden kyky hyökätä ja toimia ryhmänä.
Ilmeisesti Neera ei ollut True Bloodin vannoutunut kannattaja. Godricin mielestä se oli parasta mitä kahteentuhanteen vuoteen oli keksitty. Toisaalta, ei Godricin alaisetkaan pitäneet sen juonnista, johtuen heidän 'nuoresta' iästään... Ehkä he joskus vielä ymmärtäisivät. "Se kelpaa mainiosti. Suosittelen sinunkin opetella sen juontiin. Tiedän että teidän nuorukaisten mielestä se on varmasti tylsää, mutta usko pois: esiin tulomme jälkeen emme voi enää elää niinkuin olemme ennen eläneet." Godric vastasi.
Godric alkoi hieman nauraa kun Neera sanoi Tatun olevan kenties kiinnostunut Godricin tatuoinneista. "Sen saamme nähdä varmaan jo ensi yönä" hän vastasi.

Godricin aistit havaitsivat viisi paikalle tulevaa vampyyria. Heillä oli tänä iltana todella huono tuuri. Godric nyökkäsi Neeran toteamukselle. Veren perässä oleva vampyyri oli vaarallinen vastustaja. Godricin mieltä ei kuitenkaan sillä hetkellä painanut vampyyrit, vaan Tatu joka oli selvästi lähdössä taistelemaan uroksen kanssa. Godric katsoi ihmeissään takaisin Tatun silmiin, tämän vilkaistua ehkä kysyvän näköisenä, ensin häntä. Sen jälkeen Tatu lähti taisteluun mukaan.
Viisi vampyyria lähestyivät susia, Godric lähti itsekkin hetken pohdinnan jälkeen Tatun perään. Ehkä jos he saisivat nopeasti isoimman suden pois pelistä, heillä olisi mahdollisuus ajaa neljästään vampyyrit pois... Tai tarvittaessa tappaa nekin. Tässä vaiheessa Godricia ei oikeastaan kiinnostanut elivätkö hänen vampyyrivastustajansa enää hänen käsittelynsä jälkeen. Jokin raja hänelläkin oli.

" Kai aito veren juominen nuorien juttua. " Neera sanoi hiljaa.
Olihan hän tähän menessä juonnut enemmänb pullotettua verta, kuin virtaavasta. Vaikka silloin tällöinen noin yksi kerran kuussa haki aitoa verta suoniinsa.
" Sitä minä en tiedä minkälaista olla vampyyri piilo aikaa. " Neera sanoi rehellisesti.
Hän oli nuori ihminen ja tiesi vampyyrien olemasta olosta. Yhtenä päivänä koko elä muuttui ja silloin hän tapasi Tatun esimmäisen ystävän niiden lisäksi myös luojansa, jonka hän ei kauan tuntenut.
" Ajattelitko lämmittää hänelle pedin vain miten? " Neera katsoi vampyyriä kulmat kohossa.

Uros yritti, että naaraan ei tarvitsisi tehdä miteen hulluja liikkeitä. Taistelu oli kovaan ja nopeasta tahtista, mutta sekunnissa kaikki kolme sutta jäivät paikoilleen. Kukaan ei liikkunut vaan olivat paikoillaan, kuin marmori patsaat. Taistelu oli saisi siirtyä nyt kokonaan myöhemmäksi. Ihmissusi ja enemmän ihmisnäköinen susi jätti pienenemmän suden paikoilleensa ja juoksi pakoon, kuin pelkuri. Vapaasti ne antoivat mennä pois luotaansa, mutta illan aikana kostoa tulisi Tatun tappoyrityksestä. Jos ei tänä iltana niin sitten seuraavan täyden kuun aikana. Se oli varma uroksen ja samoin Tatun silmissä. Näin helposti ei alempi arvoinen susi pääse pakoon. Susilla oli oma laki ja samoin vampreillä niin, kuin ihmiseillä. Sudet huomasivat, että haavoittuneen naaraan veri oli houkutteleva. Uros oli valmiina taistelemaan henkensä uhalla. Lintumaisesti vampyyrit tulivat yrittämään saada verta Tatulta. Itse Tatu puolusteli itseäänsä ja ympärillään juoksenteli uros. Neera ei oikein tiennyt miten voisi puuttua taistoon, että voisi taistella vampyyreitä vastaan. Kaikki olivat häntä vanhempia ja hän ei ole ikinä tappanut vampyyriä. Sudet tiesivät, että olivat alakynnessä, mutta eivät näyttäneet luovuttavan mitenkään.

Godric nyökkäsi osittain hyväksyvästi Neeran toteamukselle. "On se vanhempienkin vampyyrien mieleen. Se ei vain sovi niille vampyyreille, joille on vuosien saatossa kehittynyt omatunto" Godric sanoi hymyillen.
"Se oli samanlaista, kuin kuvittelisin Tatulla olevan nyt. Poikkeuksena se, ettei hänen ole periaatteessa pakko elääkseen tappaa ihmisiä. Se tulee vain hänen pedonluonteestaan. Kuten tiedät me vampyyrit emme pärjää kauaa ilman verta. Vaikka poikkeuksiakin löytyy, mutta se vaatii todella paljon kärsivällisyyttä ja harjoittelua" Hän vastasi Neeran toiseen toteamukseen vampyyrien historian piilotteluaikaan liittyen.
Godric nauroi Neeran seuraavalle kysymykselle. "En minä hänen petiiään pysty lämmittämään sen enempää, kuin kolme kuutiometriä jäätä. Satumme olemaan luonnostaan vähän kylmiä, paitsi tunteiltamme niin myös ulkokuoreltamme." Hän vastasi aluksi vitsaillen, mutta jatkoi lähes heti, "Tarkoitin että kenties jo ensi yönä saamme tietää josko häntä kiinnostavat tatuointini, jotka pitävät sisällään monta mielenkiintoista tarinaa. Ymmärtääkseni Tatu piti historiasta, ehkä sinuakin kiehtoo tietää enemmän lajimme historiasta." Hän sanoi ja katsoi ehkä hieman synkin kasvoin Neeraan. Toki tarinat olivat kiehtovia mutta myös äärettömän verisiä ja täynä väkivaltaa.

Susien taistelu tuli yllättävään päätökseen, sillä ihmismäisinsusi lähti karkuun. Se oli Godricistakin outoa, toisaalta kuin tyhjästä ilmestyneet vampyyrit vaikuttivat todella janoisilta. Ehkä susi teki mielestään viisasti, kun lähti menemään. Godric hypähti kevyesti Tatun ja toisen suden vierelle. "Arvon metsästäjät, ette tiedä vaaraa mihin olette itseänne pistämässä. En aio, ja pelkään etteivät nämä sudetkaan, olla armeliaita jos päätätte hyökätä. Menkää vielä kun teillä on henkenne, kenenkään ei tarvitse kuolla" Godric sanoi varsin uhmakkaalla äänellä. Mutta kuuroille korville, vampyyrit aloittivat hyökkäämisen, välttäen Godricia ja tähdäten susiin.

Godric katsoi hetken aikaa susien alivoimaista taistelua, kunnes nappasi yhden vampyyreistä kesken tämän hypyn kohti susia. Hän viskasi vampyyrin maahan ja hyppäsi tämän päälle. "Neera, ajattelin jättää tämän oppitunnin näytämättä, mutta ajattelin nyt kun tässä tilanteessa ollaan niin sinun tulee tietää miten vampyyri tapetaan. Ja voit sitten välttää tätä kohtaloa viimeiseen asti." Godric sanoi vetäen samalla pienen teräväkärkisen puunoksan maaasta. Pyristelyistä huolimatta maassa oleva vampyyri ei päässyt Godricin otteesta. Godric piti toisella kädellään miehen kaulasta toisella hän nosti puutikun ilmaan ja löi sen suurella voimalla miehen rintakehään. Mies ikäänkuin räjähti paikoilleen, lennättäen suolen pätkiä yms. ruumiin sisäelimiä pitkin metsikköä. Godric oli yltäpäätä veressä kun hän nousi maasta.

Neera kuunteli mitä vanhempi ja kokenut vampyyri puhui. Se saattaisi olla totta nuorena ollaan ja annetaan pedon luonteen tulla ilmi. Nähtävästi se oli totta, että nuorena ajattelee veri on pakko tulla ihmisestä. Itse hän ei välillä pysty ajatella niin, koska hän itse oli monia kuukausia sitten ihminen elävä olento.
Peti puuhasta Neera ei halunnut toisinaan jatkaa, mutta Godricin sanat saivat hänet utelemaan lisää. Tietenkin vampyyri ei pysty lämmittää petiä, koska olivat kylmät, mutta kuitenkin. Olihan se ihan selvä, että Tatu piti kovasti historiasta. Pieni sisäinen vaisto kolotti naisen mieltä, että aikoiko Godric paljastaa kaikki salaisuudet mitä itsekkään ei tiedä. Varmasti Godric haluaa vastapalvelun Tatulta ja mikä se oli?
" Tietenkin Tatu pitää historiasta. Mitä sinä hyödyt Tatusta ja haluisit oppia häneltä? Ihan varmasti haluat jotain vastapalveluksi. Muuten miten ajattelit näyttää tatuointisi, koska Tatu ei noin vai riisu miehen vaatteita. " Neera sanoi ja naurahti perään pirullinen hymy suussa.
" Tatuoinnit voivat johtaa mihin minä en suostu. Toivottavasti sinä suostut siihen niin kenenkään muun vampyyrin tarvitse suostua. " Neera sanoi pienesti iloisella äänellä, kun Godricilla ei ollut hajua mistä hän oli puhunut.

Uros susi katsoi hieman ihmettyneenä, että miksi toi vampyyri oli tullut heidän viereen. Se vampyyri olisi erittäin hyvä makupala suuhunsa. Se ajatus sai nyt muuta ajateltavaa, kun susi joutui taistelemaan tuon vampyyrin kanssa. Siniset silmäinen susi myös huomasi, että tämä oli harvinainen näky, kuin vampyyri ei pitäisi itseä vampyyrinä. Todella harvoin vampyyri ja ihmissusi olisivat samalla puolella. Se oli niin harvinaista nähdä ja sitä Neera ihali puusta.
Godric kertoi miten vampyyri tapettiin naisen naama kauhistui. Ajatukset lentelivät sinne sun tänne. Pian Godric oli ihan veressä toisesta vampyyristä ja Neera otti happea, kuin hätääntynyt ihminen, vaikka vampyyrin ei tarvinnut ottaa happea.
" Eikö ole helpompaa tapaa murhata vampyyriä? " Neera ehti sanoa, kun shokki iski kunnolla naiseen.
Shokki oli suuri ja samalla hän alkoi pelätä missä hän istui ja kaikkea muuta kotona olevia puu tarvikkeita. Miten ne tulivat hyökkäämään hänen päälleensä. Samassa Neeran silmät sulkeutuivat ja kaatui puusta alas maahan selkä edellä.

Neeran hätkäytyminen ei haittanut susia laisinkaan, koska oli muita vampyyreitä vielä tapettavana. Yhteis työnä ne yllättivät porukan vanhimman vampyyrin. Ennen, kuin vampyyri tajusi niin kädet olivat irtonut ruumista ja seuraavaksi Tatu hyökkäsi takaa niskan ja uros toisesta jalsta sivusta. Se oli perus tyyli tappaa vampyyrin sudeilla. Kiusaaminen oli se, että kädet vedettiin pois vampyyrin käytössä. Muutamassa sekunnissa kahta kättä ei kasva. Helpoiten vampyyrin tappaa niskat poikki. Samassa sudet hyökäsivät toiseksi vanhimpaan. Nyt saattoi nähdä nuorin saisi lähteä viimeisenä. Jos nuorin alkaisi juoksemaan karkuun niin sudet lähtisi toisen perässä. Metsästys oli heidän nyt vietissään ja sen lopettamiseksi heidän täytyy lopettaa metsästys tyylillä.

Godric nauroi Neeran kysyttyä miten tämä aikoi näyttää tatuointinsa. "Tuskinpa vain Tatun tarvitsee vaatteitani riisua, voin aivan hyvin tarinoideni lomassa näyttää tatuointini jos hän sitä haluaa. Luulen että sinulta minun ei tarvitse kysyä, kun olet ne kerta jo nähnyt. " Hän vastasi ystävälliseen sävyynsä. Hän kuitenkin hätkähti hieman Neeran seuraava kommenttia siitä, mihin tatuoinnit saattaisisvat johtaa. "Älä huoli, ainakaan sen kaltaista palvelusta en häneltä pyytäisi. Tuskin pyydän häneltä vastapalvelusta ollenkaan." Hän sanoi hieman vaitonaisemmin.

Godricin hypähdettyä ihmissusien 'puolelle', pieni tilanteen uudelleen analysointi tuntui tapahtuvan myös susissa. Kenties Godric oli toiminut turhan hätäisesti mentyään niin lähelle näitä petoja, muttei voinut auttavaiselle luonteelleen mitään. Yleensä hän ei jättänyt itseään näin avoimelle hyökkäykselle alttiiksi. Hänen onnekseen sudet eivät kuitenkaan hyökänneet Godricin selkään, vaan taistelivat sen sijaan muita vampyyreja vastaan.

Godricin näytettyä Neeralle miten vampyyri tapettiin, oli Neeran reagtio ymmärrettävä. Godric katsoi kun Neera alkoi pudota puusta ja ampaisi nopeasti tämän alle ottamaan tytön kiinni. Juuri tämän takia hän ei olisi halunnut näyttää tälläistä Neeralle. Useimmat kymmeniäkään vuosia eläneet eivät olleet nähneet miten vampyyri tapetaan. Hän pyyhkäisi nopeasti suurimman osan verestä päältään pois.
Hän nappasi Neeran syliinsä ja piti hänet hetken paikoillaan.
"Olen todella pahoillani, alkuperäisenä tarkoituksenani ei ollut näytää tätä sinulle vielä moneen vuoteen, eikä välttämättä ollenkaan." Godric sanoi tyynnytellen nuorempaa vampyyria. Samaan aikaan sudet näyttivät juhlivan vampyyriuhreillaan. Godric päästi Neeran hitaasti takaisin omille jaloilleen, pitäen kätensä kuitenkin naisen lähellä, jos tämä lähtisi taas kaatumaan. "Parempi että istut hetkeksi puun juurelle, etkä katso mitä taistelussa tapahtuu juuri nyt." Godric sanoi hiljaisesti.

Eihän Neera ollut laisinkaan kiinostunut Godricin tatuoinnista, kuin Tatu voisi olla. Se kuulosti todella ihmeelisestältä, että vampyyri ei pyydä vastapalvelua Tatulta.
" Miksi et aijo pyytää vastapalvelusta? Riittääkö se, että saat asua meillä ja tehdä hänelle ruokaa? " Neera sanoi.
Ruoan tekeminen olisi sinäänsä se vastapalvelu. Toisinaan Neera uskoi, että Godric halusi tietää ihmissudeista lisää, kun kertoi toisinaan Tatulle.

Niin siinähän se tapahtui nuorin vampyyri alkoi juosta karkuun. Sudet lähtivät perään, mutta taistelu oli viennyt Tatulta voimia ja susi juossut niin. Perään juoksu suunitelma sai muutosta. Tatu jäi odottamaan piiloon ja uros ajaisi vampyyrin tänne. Odotellessaan Tatu nuoli turkiaansa mikä musta väri oli muuttunut punertavan punaiseksi. Huolellisesti putsattuaan hän etsi mutaa mikä sekoittaisi pois veren hajun laimeammaksi.
Parissa minuutissa vampyyri juoksi henkihieväriin takaisin päin missä Tatu odotteli. Pensaikon takaa terävät valkoiset hampaat uppoituivat vampyyrin niskaan ja samalla hän repi vampyyrin niskan palasiksi. Vampyyreiden ruumeita sudet eivät syönneet, koska ne olivat pilantuneita. Miksi tappavat, koska ovat vihollisia ja ne syövät samaa ruokaa mitä he eli ihminen. Tehtyään uros tuli huolehtivaisena katsomaa loukkaantunutta sutta mikä oli pistänyt pötkölleen maata vasten.

Neera oli pistänyt silmänsä hän oli todellakin pyörtynyt nähdessään mitä oli tapahtunut. Kesto siitä miten puu pala voisi tappaakin vampyyrin. Ympärilläänsä oli puita ja joka päivä käytti puita tekemisissäänsä. Ajatus oli tälle nuorelle vampyyrille liikaa. Löysänä ja veltona hän oleili Godricin läheisyydessä. Mielessään Neera toivoi, että toi oli vai yksi menetelmä tappaa omaan kaltaistaansa.