Täysikuu

Neeran kysyttyä, miksei Godric aikonut pyytää mitään vastapalvelusta, Godric nyökkäsi Neeran jatkokysymykselle. "Se riittää minulle aivan hyvin." Hän sanoi hetken kuluttua. Oikestaan jo se, että hän sai asua naisten luona oli todellinen palvelus. Hänellä oli paljon tekemistä Bon Tempsissä ja olisi varsin rasittavaa jatkuvasti vaihtaa nukkumapaikkaa.

Godric ei oikeastaan enää kiinnittänyt huomiota taistelun kulkuun. Hän kuuli äänistä että sudet olivat voitolla. Ilmeisesti vampyyrit olivat vielä nuorehkoja ja juoksivat ensimmäisen verentuoksun perässä, jonka sieraimiinsa saivat. Se selittäisi osittain miksi ne olivat alunperinkään hyökänneet ihmissusien kimppuun. Silti se oli Godricin mielestä täysin järjetön ratkaisu. Kenties nykypäivän vampyyrit olivat epätoivoisempia virtaavan veren perään, kuin hän tiesikään.

Tatu oli jäänyt maahan makaamaan, mutta Godric ei lähestynyt sitä, sillä urossusi näytti huolehtivan lajitoveristaan, ja Godricilla oli huolehdittavanaan pyörtynyt Neera.
Neera oli ensimmäinen vampyyri, jonka Godric näki pyörtyvän. Ilmeisesti vampyyrin tappaminen oli ollut helpompaa kuin Neera oli tiennytkään. Tai sitten tämä raakuus sai naisen voimaan pahoin.

Godric laskeutui itsekkin istumaan ja vilkaisi saamiaan osumia ihmissusilta. Ilmeisesti niiden kynnet olivat kykenevämmät kuin hän oli ajatellutkaan, niistä tulisi jäämään jälki, kun ne eivät kerta olleet vielä parantuneet. Hetken hän makasi hiljaa maassa, kuunnellen metsän ääniä, jotka tosin peittyivät osittain susien ääniin.
"Kuinka voit?" Hän kysyi lopulta hiljaa Neeralta, toivoen saavansa vastauksen merkiksi että nainen oli taas palannut ajatuksissaan kehoonsa.

Godric oli ihmeelinen vampyyri minkä Neera oli tavannut nuoressa vampyyrin elämässä. Ainioastaan mitä vastapalvelusta Godric teki Neeran silmissä teki ruokaa, kertoo vampyyreistä ja vahtii hänelle, että saisi asua ystävänsä talossa. Mutta Neera luotti ystävänsä vaistoihin. Silmällä hän pitäisi Godricia asumisen ajan.
Hitaasti Neera alkoi herää ja sekaisin hän yritti nousta. Nouseminen oli heiperöistä. Silmät etsiskeli ja samalla tiedottaa missä hän oli.
" Jos olisin ihminen vielä niin oksentaisin nyt todella mielelläni. " Neera sanoi.
Pienesti känninäisenä hän katseli Godricia. Samassa hän tajusi mitä oli tapahtunut. Huomasi itsensäkin olleen veressä pienesti. Huoli ystävästäänsä tuli ja pian hän huomasi ystävänsä oli hyvissä käsissä.
" Eikö ole muuta keinoa tappaa vampyyriä, kuin tuolla tavalla? Pystyykö me tappaa toisemme niin, kuin ihmissudet? " Neera kysyi varovasti Godricilla.
Pienesti nainen oli, että pahoitteli olemasta olosta.

Tatu oli aivan väsynyt, mutta samalla nälkäinen mitä tarkoitti ei kannattaisi sutta häiritä juuri nyt. Puolen tunnin päästä Tatu seisoi ja asteli iloisemman mielellä. Tänä iltana naaras oli menettänyt rutkasti verta mikä kertoi sen, että jos pahempia taisteluita tulisi naaras olisi historiaa. Täksi illaksi naaras ja ros tarvitsisivat ruokaa. He eivät menneet saalistamaan ihmistä itselleensä, koska lähimäilla ei ollut ihmisiä rakastelemassa teltan suojissa. Edellinen yritrys oli epäonnistunut toisen ihmissuden takia. Nyt he tekisivät huolellisesti. Tatu sai tehdä loppu silaisuksen. Ennen kaikkea saalistuksen aikana oltaisiin valpaina, että uusia hyökkäyksiä ei tulisi heille.

Godric ei estellyt kun Neera koetti nousta, vaikka se olikin epävarmannäköistä. Godric antoi naisen rauhassa kerätä itseään. Godrci naurahti Neeran puhuttua oksentamisesta. Kaitpa se oli aivan ymmärrettävää tuollaisen jälkeen. Godric hiljensi kuitenkin nauruaan sen verran että kuuli Neeran seuraavan kysymyksen, sillä tytön ääni oli varovainen.

"On keinoja muitakin, esimerksi polttaminen joko auringossa tai sitten ihan tulella. Tai liian pitkä altistuminen hopealle voi tappaa meidät myös ja tuollainen hieman barbaarimainen tappaminen luonnistuu, mutta se on yleensä turhan aikaavievää. Taisteluissa yleensä kannattaa luottaa nopeuteen, sen sijaan että yrittää mutiloida vastustajansa aivan tunnistuskelvottomaksi." Hän sanoi ikäänkuin olisi puhunut säästä tai jostain arkisesta. Ehkä hän opettaisi Neeran vielä joskus taistelemaan, jos tämä sitä haluaisi. Se oli ennen välttämätön taito, jotta selvityi.

"Eli lyhyt vastaus kysymykseesi: On ja voimme. En malta odottaa että ihmiset keksivät vielä muita tapoja miten meidät voi tappaa." Hän sanoi vielä naurahtaen perään, ihmiset tuppasivat olemaan hyvin kekselijäitä, kun sille päälle sattuivat.
Godric katsoi hetken susien suuntaan. Ilmeisesti ne olivat lähdössä, epäilemättä ravintoa etsimään.
"Vaikuttaa siltä että jäämme hetkeksi kahden. Itse makaisin vielä mieluusti hetken tässä. Ihmisusien raapimiset aiheuttivat suurempaa tuhoa kuin olin osannut odottaa." Hän sanoi hiljaa vilkaisten nopeasti alastonta ylävartaloaan. "Jos haluat, voin vastata kysymyksiisi jos sinulla on sellaisia. Ymmärrän tietenkin jos haluat vahtia ystvääsi.." Godric sanoi ystävällisesti ja veti itsensä puuta vasten makaamaan. Siitä olikin aikaa kun hän oli viimeksi ollut näin vaativassa taistelussa. Se oli tavallaan viihdyttävää.

" Jos hopea on tappava, mutta onko elohopea jotenkin vaarallinen vampyyrille? " Neera kysyi.
Tarkaavaisen ahän oli kuunnellut mitä Godric oli puhunnut hänelle miten voi tappaa toisen. Peloissaan Neera katsoi miten Godric saattoi nojata puuhun.
" Voiko tikku tappaa meitä? Pitääkö isolla tikulla pistää juuri siihen kohtaa, että vampyyri kuolee? " Neera kysyi hiljaa.
Hyvillää Neera katsoi Tatua pienesti hän hymähti.
" He ovat menossa saalistamaan, mutta ei ihmistä. Jos hänellä on hullusti niin minä tunnen huolen. " Lopuksi näytti kädellään, että hä tunsisi huolen sydämessään, jos ystävälläänsä oli pahoja ongelmia.
Oudointa oli se Neeralle, että näytti sydäntä, vaikka hänellä ei ollut sydämen tykytystä enään. Vamppyri mies oli nähtävästi luullut liikoja itsenäsä.
" No miltä tuntuu itsensä uudestaan puolikuolleelta? Uskallatko vielä asua meillä? " Neera kysyi.

Pian naaras jäi paikoilleen hyvään suojaan. Häntä oli melkein näkymätön kasvien suojissa. Pian jytisi peurojen vilinää. Hyvässä kohdassa musta susi hyppäsi uhrinsa kaulalle ja puraisi henkitorven poikki. Uros tuli auttamaan eläimen tappamiseen, että naaralle helpompi tukehduttaa uhrinsa. Uhrin tukehduttuaan syöminen alkoi. Uros ystävällisesti repäisi naaraalle pieniä paloja ja itse söi välillä isoja paloja. Pian naaras söikin kunnolla alku paloilla.

"Ei elohopea ole meille vaarallista, tai ainakaan tappavaa. Luulen ettei kuitenkaan ole hyväksi saada suuria määriä elohopeaa omaan elimistöönsä. En tietenkään ole varma että aiheutuuko siitä mitään, mutten ole myöskään niin hullu että kokeilisin. Minun nuoruudessani elohopeaa käytettiin ihmisten lääkeaineena, ja sitä käytettiin pitkälle 1900-luvulle asti sellaisena. Sen myrkylliset vaikutukset tulivat selviksi myöhemmin" Godric sanoi mietteliäänä palaten mielessään nuoruuden vuosiinsa, jopa niihin aikoihin kun oli itse vielä ihminen.
Vasta Tatun seuraava kysymys palautti hänet nykyhetkeen. Kysymyksestä hän ymmärsi osittain enemmän miksi Neera oli niin järkyttynyt kuinka helposti vampyyrin tappaminen oli käynyt. "Ah, arvaanko oikein jos sanon että aloit pelkäämään puuta kun näit miten tapoin vampyyrin?" Hän sanoi arvuutellen, "Ei tikku meitä tapa. Ihomme on kuin graniittia ja vaatii suurta voimaa, että sen voi lävistää puutikulla. Lisäksi sen osuman on kohdistuttava suoraan siihen kohtaan missä meillä olisi sydän." Hän jatkoi, innostuneena kun hänellä oli innokas kuuntelija.

Godric ei halunnut myöntää, mutta hän ei ymmärtänyt mitä Neera tarkoitti että ymmärtäisi jos Tatu olisi hädässä. Totta kai hän tiesi että näillä kahdella oli jonkinlainen tunneside, jollaista Godric ei pystynyt saavuttamaan enää vampyyrina ollessaan. Se mitä hän ei ymmärtänyt oli se miten tuo side toimi. Oliko se ikäänkuin rakkautta? Jos niin, ei olisi ihme ettei Godric ymmärtänyt sitä. "Noh, luotan sinuun tässä asiassa. En pysty saavuttamaan, enkä ymmärtämään, tälläista sidettä kuin teillä kahdella näyttää olevan." Hän sanoi hymyillen vaisusti.

Godric naurahti seuraavalle kysymykselle. "Hmm, se on toisaalta erittäin antoisaa. En ole pitkään aikaan saanut veroistani vastusta ja nyt sain jopa enemmän. Se lämmittää jollain asteella vanhaa mieltäni." Hän sanoi naureskellen. "Enköhän uskalla. Seurana te olette mukavaa ja varsin ystävällistä, kovinkaan moni ei majottaisi lähes tuntematonta vampyyria kotiinsa. Olen teille siitä kiitollisuuden velassa" Hän sanoi hetken päästä.

Godric hiljentyi taas hetkeksi. Ympäristöstä ei kuulunut poikkeavia ääniä, kenties hiljaisia juoksuaskelia jostain vähän matkan päästä muttei oikeastaan muuta.
"Onko tämä ensimmäinen täydenkuun yö, kun törmäätte tuohon urossuteen?" Godric kysyi hetken kuluttua. Hänestä näytti että uros oli tuntenut Tatun ennestään, tai kenties tälle lajille oli ominaista nopea kiintyminen.

Se olisi ollut hieman siitimpi tapa murhata omaa lajia ainakin Neeran mielestä. Ei ollut ihan hyvä tapa tehdä jossakin missä ei saisi tulla ilmi, että sinä olisit murhaja. Onneksi hän päässään ei liikkunut, että yrittäisi murhata ketään. Pienesti hän nyökkäsi Godricille, että näytöstä Neera oli saanut pientä pelkoa puusta.
" Onhan meillä sydän mikä ei liiku, kuin ihmisillä. " Neera sanoi.
Vampyyri jähmettää ihmisen siihen missä olomuotoo he kuolivat. Tai jollakin niin, mutta hai alkaoi mennä yli ymmärryksen Neeran kohdalla ja varmaakin myös Tatullakin mikä taas lisäisi sen naisen kiinnostusta enemmän.
" Nähtävästi sinulla puuttuu luottamus. Sitä et varmaakaan saa edes enään. Olet ollut niin kauan yksin ja olet luottanut ainoastaan itseesi. Toiseksi et edes halua kiintyä kehenkään mikä tarkoittaa, että pakenet. " Neera sanoi.
Hänen oli pakko luottaa Tatuun ja Tatu häneen. Se toimisi tai ei, mutta heille se toimi.

Neera hymähti hieman. Se oli totta, että Tatu oli hyväksynyt Godricin asumaan heille. Monesti ja harvoin edes näki Tatun pyytävän jonkun edes talon sisään.
" Siitä enemmäkseen sinun täytyy kiittää Tatua. Nähtävästi hänellä on jonkinlainen syy siihen, että hyväksyi sinut. " Neera sanoi.
Neera nyökkäsi positiivisesti, mutta pian hän perui sen.
" Yhden kerran olen nähnyt hänet sen toisen uroksen seurassa. Kuka yritti raiskata Tatu niin se oli sulhonen mitä tarkoitin silloin. Sulhonen tuli siitä, että mitä ollaan asuttu täälä niin yrittänyt Tatua saada itselleensä. Nyt sai potkua omalta nuorelta laumalaiseltaansa. Ensimmäinen kiltein suden mitä olevan tavannut täydenkuun aikana. " Neera sanoi.
Ruoka oli maittava. Todella huolellisesti sudet söivät peuraan koko osan. Vaikeimpia osia jäivät pinnalle sanomaa, että tällainen peura eli aikoja sitten tässä maailmassa. Syötyään sudet menivät sivuun ja nuolivat toisiaan samassa he juttelivat toisilleen.

Godric oli vaiti kun Neera totesi että vampyyreilla on kyllä sydän. Godric oli periaatteessa eri mieltä; olihan heillä sydän mutta se oli ns. kuollutta painoa, liikkumaton ja harva vampyyri kuunteli 'sydämmen' ääntä. Eli käytännössä omaatuntoa.
Hän kuunteli suurella mielenkiinnolla Neeran seuraavan kommentin. Ja niissäkin sanoissa piili totuuksia. Godricilla ei tosiaankaan ollut montaa henkilöä, joihin olisi todella luottanut, Eric kenties ainoa. "Taidat olla oikeassa. Kenties tässä on sinulle hyvä varoittava esimerkki, milliaseksi ei kannata kasvaa." Hän vastasi vaisusti hymyillen. Entisaikoina ei ollut mahdollista luottaa kehenkään lajitoveriiin. Silloin jokainen vampyyri halusi olla vahvin ja oli valmis vaikka minkälaisiin tekoihin saavuttaakseen tuon aseman, joten tuolloin ei ollut mahdollista hankkia luottamusta tai vastavuoroisesti luottaa toiseen.

Godricille Tatun syyt päästää hänet taloon olivat myös hämärän peitossa. Ellei se sitten johtunut siitä, että Godric oli hieman auttanut Tatua Bon Tempsin poliisiasemalla. Oli miten oli, se vasta olikin osoitus luottamuksesta. "Nähtävästi juuri noin. Esimerkillinen ele luottamuksesta sanoisin." Hän vastasi.

Godric katseli hetken tyhjillä silmillä eteensä, Neeran kerrottua urossusista. Ilmeisesti kaikissa lajeissa oli poikkeustapauksia, Godrickaan ei ollut enää normaalivampyyri. Häneltä tosin meni 2000 vuotta tajuta kuinka väärin viattomialla on leikkiä. Ihmissudet pystävät ilmeisesti jossain määrin hallitsemaan kuitenkin tekojaan. Se selittäisi sen miksi Tatu oli säästänyt Godricin hengen aikaisemmin. Kiehtovaa...
"Kenties olen ollut väärässä ihmissusien luonteesta. Sitä ei näköjään voi lokeroida tiettyyn categoriaan. Ilmeisesti uros-naaras suhteet saavat parhaat puolet näkyviin tässä lajissa. Kenties vampyyreilla se toimii samalla tavalla." Hän vastasi analyyttisesti.

" Ehkä olisi aika jotenkin saada kunnollista elämään. Itse sen sijaan yrittää pysyä kaukana pesistä, mutta tämä pesän minkä jaan Tatun kanssa riittää. " Neera sanoi.
Hän haluisi elää niin kauan, kuin mahdollista elää Tatun kanssa samassa talossa. Jos aikanaa ei niin sitten niin lähettyvillä ja suojella tulevaisuuden sukupolvia. Rehellisesti hän ei halunnut mitenkään tulla Godriclaiseksi niin yksinäiseksi. Siinä ei ollut elämää ja syytä elää niin pitkään ennen, joku tule tappamaan sinut.
" Mihin ihmeen kateagorioon pistäisi edes tai siisyrittäisit? Miten me olemme samanlaisia, kuin he kuun valossa? " Neera mutisteli kysymykset.
Hän ei oikein ymmärtänyt Godric yritti sanoa. Hieman ihaillen ja surullisena Neera katsoi ystävän lemmen puuhia. Kukaan miespuolinen ei ole noin huolissaansa hänestä.

Sudet nauttivat täysin toisistaansa. Täyden kuun valossa he nauttivat niin hyvin, kuin pystyikin toisiinsa. Täysikuu alkoi haalistua, vaikka se loisti pyöreänä taivaana. Haalistumisen merkki sai yhden verisen kyneleen tulemaan.
" On aika lähteä. " Neera sanoi ja nousi maasta.
Aurinko nousisi pari tunnin päästä ja nyt hänen täytyi luottaa ainoastaan urokseen, että huolehtisi ystävänsä eläväisenä kotiin. Näitä hetkiä Neera pelkäsi eniten, kun ei voinut suojella ystäväänsä, vaikka tänä ilta ei oikein uskaltanut tehdä niin ystävänsä kohtaan. Musta susi kääntyi katsomaan vampyyriä ja oli valmis puolustamaan itseänsä ja urosta. Neera ei ajatellut hyökätä vaan kääntyi astelemaan pää alhaana pois päin metsästä.

Godric ei nähnyt mitään syytä miksei Neera voisi elää vaikka loppuelämäänsä Tatun kanssa. Tai oikeastaan Tatun loppuelämän ajan. Godric tunsi pientä kateutta noita kahta kohtaan. Vaikka hänellä olikin varsin lähesisiä suhteita muutamiin vampyyreihin, oli Tatun ja Neeran suhde jotain mitä hän ei olisi voinut uskoa, näkemättä sitä itse.
Kenties hänen pitkän elämänsä loppupuolella hän vasta alkaisi todella ymmärtämään mitä oikea läheisyys tarkoitti.
"Kenties omalta kohdaltani on liian myöhäistä. Voin kuitenkin kannustaa muita tälläiseen käytökseen. Sen takia toivonkin että sinä ja Tatu pidätte aina tiivisti yhtä." Hän sanoi taas innostuneemmin ja vilkaisi taivaalle, jossa kuu alkoi jo selvästi olemaan laskemaan päin.
Neeran kysyttyä miten ihmissudet ja vampyyrit olivat samanlaisia, Godric laski katseensa takaisin kahteen suteen. "Tarkoitin että näkemäni perusteella voin sanoa että kun ihmissusi todella pitää, kenties jopa rakastaa toista, se pystyy syrjäyttämään tai hallitsemaan peto-tunteitansa. Kenties vampyyrit pystyvät myös hallitsemaan muita tunteita paremmin ollessaan rakastuneita. Valitettavaa että lajillemme on ominaista itsekkyys." Godric sanoi jälleen tutun ystävällisesti. Hän oli oppinut taas paljon uutta lyhyessä ajassaan kahden uuden tuttunsa parissa. Juuri tälläisiä kokemuksia hän kaipasi vielä elämältään, ennen kuin hänen aikansa olisi täysi.

Neeran todettua että olisi aika poistua, Godric nyökkäsi. Hän huomasi pienen kyyneleen naisen poskella muttei viitsinyt kysyä asiasta sen enempää. Jos Neera haluaisi puhua Godric olisi kyllä kuuntelemassa. "Olet oikeassa. Parempi jättää auringon tapaaminen tuonnemmaksi." Hän sanoi ja nousi ylös. Hänen haavansa olivat jo jättäneet arvet ja hän pystyi liikkumaan taas normaalisti.

Neera uskoikin, että hänen suhde Tatu ihmissuteen oli jotain erikoista. Siitä syntyisi muille vampyyreille pahaa tai hyviä ajatuksia.
" Ehkä nykyiset vampyyrit pitäisi ajattella ketä purra, että itsekäisyys häipyisi pois. Muuten miksi minut muutettiin vampyyriksi? Olin tyytyväinen entiseen elämääni. " Neera kysyi hiljaa.
Hän ei oikein ymmärtänyt miksi hänet muutettiin ja Tatu siihen ei osannut sanoa. Todellisesti Neera kaipasi syvällisesti takaisin olemaan ihmisen elämää, vaikka kuolisi pois jossain vaiheessa. Elämä oli tarkoitettu elämään yhden kerran. Tulevaisuudessa Neera oli katsonut pienestä asti, että hänellä olisi mies itselläänsä ja jopa lapsia, mutta nyt hänen on mahdoton toteuttaa.
" Toivottavasti Tatu ei tee mitään tyhmää päivällä. " Neera toivoi.
Hän ei voinut mitenkään auttaa ystäväänsä aamulla mikä oli erittäin tukalaa ja se sai Neeran enemmän agresiivimaksi. Täysikuu kestää vuorokauden suunilleen mihin kuuluu yö ja päivä. Toivottavsti he seuraavana iltana hän näkisi ystävänsä.

Tatun haavat parantuivat todella hyvin, kun oli syönnyt. Onneksi se ei ollut niin paha, että arpeja ei tulisi. Suden silmät kääntyivät katsomaan miten kaksi vampyyriä jättivät heidät omaan rauhaansa. Iloisena sudet katsoivat miten aurinko nousi heille. Alkoi olla aamu hämärää mikä tarkoitti parasta saalistusta aikaa. Suuri kokoinen kieli lipoisi huupielet puhtaaksi edelliesta ruoasta. Nyt naaras oli kunnossa saalistamaan sitä aitoa saalista mitä heidän oli tapana saalistamassa. He alkoivat astella toiseen suuntaan minne vampyyrit häipyivät.

Godric kuunteli Neeran käsityksiä vampyriudesta ja tämän kysymyksen. Godric naurahti, "Valitettavasti todella harva vampyyri pystyy janoisena hallitsemaan sitä ketä puree. Se kuuluu osittain luontoomme, mutta olin toivonut että tuo piirre katoiaisi meistä true bloodin myötä." Hän sanoi hieman haikeana. "Ja mitä tulee kysymykseesi, niin meille on luontoista olla tunteettomia ja ajatella vain omaa selvityimistä. Kenties muuttumisesi oli vain todella huterasti suunniteltua. Juuri tälläisten tapahtumien estoon Sheriffit alunperin nimettiin." Hän jatkoi. Harmillista että Neeralle oli käynyt noin, mutta eipä sitä toisaalta pystynyt enää perumaankaan.
Omasta luojastaan Godricilla ei ollut mitään tietoa. Eikä hän myöskään osannut sanoa kaipasiko ihmiselämäänsä. Kenties joskus..
Godric havahtui taas keskusteluun, "Uskon että hän on täysin turvassa tuon uroksen kanssa. Ainakin toivon hartaasti niin" Hän sanoi yrittäen hieman helpottaa Neeran tuntemaa taakkaa Tatua kohtaan.

Murteen murtamana Neera katseli miestä. Hänestä tulisi varmaakin samanlainen mitä pelkäsi mitä välillä olikin. Välillä hän ei pystynyt pitämään itseäänsä vampyyrinä ja ihmisenä. Välillä hn oli ihmisen aatoksina melkein ja välillä eläimellinen vampyyri. Hän pelkäsi toden teolla mitä hänellä tapahtuu tulevaisuudessa. Eniten hän pelkäsi satuttaisi Tatua jollakin tavalla.
" Oletko varma, että lopuksi uros ei pyydä suostumaan hänen tahtoonsa mitä toinen uros yritti Tatulle tehdä? " Neera kysyi.
Pian hän oli kodissaansa missä tuoksui ihanasti Tatun tuoksu. Toivottaen yöt toiselle vampyyrille nainen luikersi omaan huoneeseen.

Sudet menivät lähemmäksi ihmisten asumukseen. Ihmiset uskalsivat tulla ulos vasta, kun vampyyrit menivät untenmaille. Aurinkon ensimmäisessä puolessa tunnissa he saisivat ensimmäisen ruokansa minkä huolellisesti etsivät. Ihan mikä tahansa ei kelvannut heille. Hitaasti, mutta varmasti he alkoivat vaania valitsemaa uhria kohti.

Godric ymmärsi kyllä Neeran huolestuneisuuden, mutta ei heillä oikeasti ollut muita mahdollisuuksia kuin luottaa uros ihmissuteen.
"Toivon todella että tuo ei yritä mitään sellaista. Emme voi kuin luottaa kyseisen yksilön hyväntahtoisuuteen" Godric sanoi rohkaisevasti ja vilkaisi vielä kahta ihmissutta ennen kuin lähti aluksi hitaasti juoksemaan kohti Tatun ja Neeran kotia.

Godric vastasi Neeran hyvän yön toivotukseen ja meni vierashuoneeseen, sulkien oven takanaan. Sen jälkeen hän polvistui ja rukoili hetken jälleen tänään hänen takiansa henkensä menettäneiden puolesta, ja myös Tatun turvallisuuden puolesta. Sen jälkeen hän vaipui uneen.

//Tämä peli taisi olla tässä, palataan asiaan taas//

Väsyneenä ja nopealla tahdilla Neera nukahti omaan sänkyynsä. Jopa vaatteitä hän ei jaksanut vaihtaa. Kengät hän otti pois niin, kuin aina. Neera toivoi, että Tatu tulisi elävänä takaisin kotiin.
Musta naaras ja susi metästivät itselleensä jonkinlaisen ihmisen. Tähteitä ei jäänyt. Syötyään he nauttivat toisistaan ja oleilivat kallioilla metsän suojissa, kuin olisivat varjot. Täysikuu alkoi kaikkoa puolilteen ja aurinko taivaalla parisen tuntia. Sudet istuivat vastakkain ja alkoivat muuttua ihmiseksi. Toiset katsoivat hämmentyneenä toisiaansa. Louksi naurahtivat toisilleen, mutta mies oli huolissaan Tatun kunnosta. Tatu oli haavoittunut pahasti ja vaatetus oli hieman seksikkäät ja paljastavat. Siksi hän otta laukkunsa missä oli vaatteita. Vaatteiden vähyys sai kummankin ihmissusien katseet punaiseksi.
" Hei olen Tatu. " Tatu sai esitetyksi itsensä.
" Ja minä Thomas. " Mies esitteli itsensä perään.
Pariksi tunniksi he jäivät juttelee yöstä ja varsinkin Tatun 'sulhasesta.' Hämärää alkoi tulla niin Tatu alkoi puhtailla vaatteilla astella kotia kohti. Kotia kohti oli niin mukava mennä ja nyt hän totaallisesti aivan puhki. Saapuessaan kotiin vampyyrit eivät olleet nähtävästi herännyt. Hänellä oli nälkä, mutta ruoka ei oikein maistunut ihan vielä. Suoraan kylpyhuoneeseen hän asteli suoraan ja katsoi ihoansa peilin kautta. Se yksi susi oli osunnut todella hyvin. Pienet haavat tuoksivat tuoretta verta mikä oli neitsyylinen.

//Niin taitaa Kiitos//