Drakianin kotona

Tatu ja Drakian astelivat kerrostalon rapulle ja menivät hissillä kolmanteen kerrokseen. Baarireissu ja kahakka asemiesten kanssa oli ohi. Tatun avulla vampyyri sai raahauduttua kotiovelleen. Hän nappasi avaimet ja ketterästi avasi. Yksiön ulko-ovi aukesi. Drakianin koti. Se ei perus ihmisten asunnon tyylinen, mutta se oli hiukan sotkuinen, koska vampyyri jaksaa siivota aina sotkunsa.
-Siinähän se on. Röttelöni...Täytyy siivotakin vielä. Olen etsinyt takkiani koko aamupäivän, joten on sotkuista.

Kerrostalo oli aika pelottavan näköinen, mutta kohta hän oli auttanut vampyyrin sisään. Vau talossa oli jopa hissi mikä auttoi portaiden osuus. No sitten pienen jännityksen aika oli, kun sai nähdä vampyyrin asunnon. Näkymä ei ollut yllättänyt laisinkaan naista vaan se sai perusteelisen hymyn kasvoilleen. Perus mies. Nähtävästi vampyyri voimat eivät ole muuttanut mitenkään. Tatu sanoi mielessäänsä.
" Perus miehen huoneisto. " Tatu sanoi ystävällisesti.
Tatu vei sohvaan mihin uskalsi laskeutua. Ei ollut ihme, että takki oli hävinnyt. Se oli toisinaan ihme, kun kämppä oli pieni kokoinen.
" Eikö kannattaisi siivota, että löytää tavaransa? " Hän sanoi kysyvästi.
Mielenkiintoisena hän katseli ympärilleensä mitä tavaroita oli esillä. Siinä sivussa hän avasi ikkunan.
" Ihan vinkinä, että kannattaa pitää ikkuna ainakin kolme kertaa päiväsä, että tavarat ala haisemaan. Tavarat ja varsinkin puu alkaa haisee, koska se elää. Samoin jos sinulla on myös nahkatakki tai turkkitakki. Mielellään naiset eivät hengaile tunkaiselta haisevan miehen kanssa. Taidanpa sinun puolesta etsiä takkiasi. " Tatu sanoi.
Oikeastaan nainen ajatteli siivota koko huushollin. Kaikki ylimääräiset tavarat saisivat mennä roskiin. Keittiöstä putsaus aloitettiin. Tatu oli kyllä ihmeelinen 19 vuotias nuori nainen. Ikäänsä voisi luulla enemmän suurempaa luokaa olemuksestaansa. Myös outous tuli, kun oli valmis siivoamaan tuntemattoman vamyyrin huoneistoa. Ihmeelistä oli se, että Tatu löysi miehen talosta pesu ainetta.

Drakian naurahti lojuen sohvalla. Siivoaminen oli joskus hankalaa, mutta nuorella naisella oli asiaa. Totta piti siivota. Vampyyri oli silloin humalassa, että saiu kämppänsä tuhon kuntoon, hän sanoi:
-Joo, ajattelin kyllä siivota tänään, mutta olen tälläisessä kunnossa...Pahoitteluni.
Hän heitti lauseensa mahdollisen nolona. Vampyyri oli osannut olla nolostunut, ehkä hiukan...

Jopa keittiön ikkunan hän avasi aletessaan siivoamaan keittiötä. Hän katsoi keittiö lävitse ennen, kuin alkoi harventaa ja samoin pestä astiast.
" Nähtävästi sinä pidät elää toukkien kanssa. " Tatu sanoi raurahtaen.
Roskat roskiin tavarat pöydälle ja tarkaavaisesti Tatu meni puhdistaen hylly puhtaaksi. Tavarat paikoilleen ja jääkaapin huolto. Roska kasa oli suuri ja jopa kaksi säkkiä meni keitiöstä pois.
" Älä ala valittelemaan, jos jokin menee roskiin. " Tatu hieman valitteli siitä, että miten vampyyri oli antanut noin vain naisen siivoamaan taloaansa.
Roska pussit saivat mennä odottamaan oven ulkopuolelle käytävää. Ketkä olivat aamusta heti virkkuja varmaakin ihmettelivät mitä talossa oikein tapahtui. Roskapusseja lisääntyi vain oven ulkopuolelle.
" Oletko varma, että et tarvitse verta? Näyt niin surkealta. " Tatu sanoi, kuitenkin tarkottaen pullo verta mitä myytiin kaupassa.
Nyt oli vuorossa vampyyrin makkari, koska hän ei halunnut tulla häiritsemään vampyyrin nukkuessa. Aurinko nousesi niin, että hän ehtisi siivota makuun huoneen siistiksi. Vampyyri nukkuisi niin hän siivoisi olohuoneen roinasta.

Drakian seuraili sohvalta Tatun siivoamispuuhia. Naiset... hän naurahti itsekseen, hänellä todellakaan ei ollut mitään vastaan suursiivouksesta. Vampyyri oli varma, että jaksaisi ilman verta jonkin aikaa. Naisen kommentti "toukkien asumisen kanssa" oli hiukan pistänyt vampyyrin mielen hekottamaan. Hän toivoi, ettei tyttö kävisi hänen ruumisarkun käsiksi, koska se oli ainoa vehje, jota ei saanut heittää pois. Kun tyttö pyysi, ettei valituksia tule, jos jokin lentää roskapussiin, vampyyri sanoi kun tyttö alkoi kommentoida verestä.
-Luulen, että ehkä kannattaisi, varmaan voin vahingossa pistää naapurit poskeeni...
Hän nousi pikkuhiljaa sohvasta ja suuntasi kohti makuuhuonetta avaten samalla huoneen oven. Sööttiä... hän ajatteli nähdessään "siistityn" makuuhuoneensa. Sängyn sijaan lattialla lojui ruumisarkku.
-Mutta hei! Emmehän tunne toisiamme. Minun nimeni on Drakian Sylvester. Entä sinä?
Hän päätti kysyä tuon varalta ennen nukkumaanmenoa.

Roinien seasta löytyi arkku mikä sai naisen naurahtamaan. Nauraen hän kääntyi katsomaan miestä. Hymy ja iloisuus näkyi naisen kasvossa. Arkkua hän toisinaan voisi ja mielellään heittää, mutta se oli miehen nukkumis ala.
" Nähtävästi myös perus vampyyri sinä olet. Jos saanen udella, että jätättekö naisen sohvalle rojujen kanssa nukkumaan. " Tatu sanoi.
Yhden miehen makuu huoneesta tuli nelisen pussillista roskapussia. Käytävä alkoi pienesti ahtaantua tästä yhdestä kohdasta, mutta huollisesti hän laittoi, että siitä mahtuisi rattaat. Toisaalta todella paha päästää siivoamaan, koska hän saattoi keksi ihan mitä vain. Valmis makuuhuone ei ollut valmis, mutta pääsisi vampyyri nukkumaan. Nyt se haisi ihanan sitruunalta. Vampyyri alkoi yllättäen esitellä ja Tatu kääntyi katsomaan.
" Hauska tutustua. Olen Tatu Náttfarison. " Nainen esitteli itsensä.
" Uskon, että olen vielä täälä, kun heräät. Sinnulla on niin paljon siivottavaa. " Tatu sanoi.
Pieni huolehtavaisuus oli sinisissä silmissä missä musta meikki korosti kirkaammaksi.
" Jos olet arkun sisässä ei kai sinua häiritse siivoilisin enemmän valosan aikaa? " Rohkeasti Tatu kysyi.

Drakian naurahti:
-Ei minulla ole sitä vastaan. Voit kyllä nukkua olohuoneen sohvalla, ei minulla ole sitäkään vastaan mitään, mutta ehkä olohuonekin kannattaisi siivota, siellä saattaa löytyä pusseja lääkintäkäyttöisistä veristä tyhjinä. Pahoitteluni, kun kämppä on kerran tällaisessa kunnossa.
Harvinaista tyyttyä toisten tarjouksiin. Vampyyristä tuntui ikään kuin hän hankki kotiin siivoojan. Ajatus oli hiukan naurettava, mutta minkäs voi vilkkaalle mielikuvitukselle. Pääsisi nukkumaan hyvässä mielessä ja lähteä sitten varmaan ensi iltana jonnekin.
-Menen nukkumaan Tatu. Nähdään sitten, vampyyri sanoi avasi arkkunsa ja sulki sen kannen. Minkä hän korvaisi noin aktiiviselle auttajalle? Vampyyri sulki slmänsä ja nukahti suoraan.

//Tämä sitten nukkuu. //

Ei hän voinut ihan sellaista tarkoittanut, että jäisi nukkumaan hänen sohvalle. Ei sitä koskaan voinut tietää, että nukahtaisiko hän siihen vai ei.
" Ei se mitään sinähän olen mies. " Tatu sanoi vai etkö? Hän jatkoi mielessäänsä.
Touhutessaan saattoi jo huomata, että toisen oli aika mennä nukkumaan.
" Hyviä öitä sinulle. Varo vain, että aamulla arkku ei ole naulauttu kiinni ja lähetetty Afrikan hiekalle. " Tatu sano ja loppu sanaiston hänen oli pakko sanoa.
Toisen mentyään nukkumaan niin hän alkoi askarella tiuhaan tahtiin. Hän ei oikein välittänyt siitä mitä vampyyri sanoi, jos oli puoli hereillä. Oli mahtavaa, kun ikkuna oli auki ja aurinko päässi melkein lävitse huoneistoon. Ikkunat saisi tehdä viimeisenä.
Parissa tunnissa hän siivosi olohuoneen mistä hän löysi miehen nahka takin. Hänen oli pakko pistää ylleensä. Yhdestä peilistä hän ihaili, itseään takki yllään. Tämähän sopii minulle. Sanoi mielessään ihaille.
Nyt hänellä ei ollut aikaa siihen niin hän päätti viedä roskat pois jaloista. Oven hän jätti auki, että pääsisi sisälle. Nopeassa tahdissä hän meni nopeammin mitä ihmiset yleisesti käveli. Pienessä kioskista hän meni hakemaan itselleensä purtavaa. Tehtyään perus siivouksen hän alkoi pestä joka ikisen nurkan. Hän ei todellakaan ymmärtänyt miksi hän teki niin, mutta hän vai teki. Ennen pitkään huone kiilsi puhdausta ja tuoksui. Nyt jopa ikkunoista pääsi kauniimmin auringon säteet sisään. Väsyneenä ja poikki hän nukahti miehen sohvalle vampyyrin nahkatakin yllään. Hän oli poikki ja se näkyi naisen kasvoista. Nähtävästi hän ei voinut tehdä pientä kiusaa mitä hän oli alun perin tehdä vampyyrille. Afrikan matka olisi ollut talon kellariin.

Drakian nukkui sikeästi arkussaan. Se oli ainoa tapa suojautua auringosta. Vampyyrillä oli joskus tapana herätä päivisin, mutta tällä kertaa se ei mennyt niin. Vampyyri oli vain pahasti väsynyt ja hänen voimansa olivat uupuneet tappelusta asemiehien kanssa. Arkussa kuitenkin oli hyvä nukkua. Sanotaan, että vampyyrin ruumisarkku sisältäisi synnyinmaan multaa, joka ylläpitää otusta elossa ilman vertakin. Arkussa vampyyrit voivat nukkua satoja vuosia, mutta vähintään 12 tuntia ellei toisin mainita. Kuitenkin tämä asia oli auki slaavilaisilla vampyyreillä, niin kuin Drakian Sylvester itse taikka kreivi Dracula.

Drakian näki unta, jos se edes oli unta. Hän oli metsässä juoksemassa. Takana kuului tykkien pamahduksia ja konekiväärien rätinää. Vampyyri juoksi metsästä ulos ja näki edessään jonon panssarivaunuja. Niiden lähistöllä liikkui jalkaväkeä. SS-sotilaita. He tuhosivat tieltään kokonaisen kylän ja tappoivat kaikki siellä olevat ihmiset. Tämä uni on vaipunut vampyyrin muistoihin toisesta maailmansodasta.

Ilta alkoi olla tulossa ja aurinko oli piiloutumassa horisontin taakse. Drakian avasi silmänsä ja heräsi. Hän avasi arkun kannen ja katseli ympärilleen. Oli hiljaista. Vampyyri raahautui pois arkusta ja lähti olohuoneeseen. Hän näki Tatun nukkuvan sohvalla, hänen nahkatakki päällään. Takki sittenkin löytyi...Nukkuupa hän sikeästi... vampyyri ajatteli katsoen nukkuvaa leidiä. Minulla on muuten nälkä... vampyyri sulki ikkunat, koska raitista ilmaa tuli sisälle tarpeeksi. Sen jälkeen hän meni vaihtamaan ehjemmät vaatteet. Niiden etsimiseen kesti hiukan, mutta sentään nainen tiesi minne laittoi ne. Vaatekaappiin. Vampyyri kun oli vaihtanut vaatteensa puhtampiin lähti sen jälkeen tutkimaan keittiötä. Hän alkoi tutkia pakastinta, jossa usein piti veret lääkintäkäyttöön pusseissa. Odotti selvä yllätys! Niitä ei ollut. Apua! Minä mä syön?! Hän pamautti pakastimen kiinni ja alkoi söhlätä jääkaappia. Sielläkään ei ollut mitään. Voi ei... vampyyri alkoi jo pikkuhiljaa kiukutella nälissään. MULLA ON NÄLKÄ!!! Hän huudahti sitten:
-Tatu! Pistän sinut poskeeni, jos en löydä verta!!!

Väsymys oli kova, kun hän nukkui sohvassa. Yleisesti Tatu ei mennyt toisten sohvalle nukkumaan vaan enemmän lattialle. Lattialla hän nukkui yhtä hyvin, kuin vieraiden sängyssä. Maassa oli turvallista nukkua ainakin niin Tatu tunsi olonsa. Peittoa tai tyynyä hän ei tarvinut, kun oma lämpö piti lämpöä hyvin yllään mitä ihmisillä. Koko päivän hän oli samassa kohdassa liikkumattomana. Ajan kulu oli jossain, kun hän ei herännyt vampyyrin hereillä olemiseen ja jääkaapin oven paikuntaan. Hän nukkui tasaisesti, kuin ei olisi yhtään mitään hätää. Jollakin tavalla hän reagoi huudaksukseen. Reagointiminen oli niin, että hän säpsähti niin, että hän tipahti sohvasta. Se on yksi syy siihen miksi ei nuku sohvalla yleensä. Silmät olivat uniset ja katseli hämmentyneenä, että missä hän oli. Ai niin joo. Hän sanoi mielessään. Unisesti hän nousi ylös ja samalla hän venytteli vielä itsensä hyvin pitkäksi.
" Kaupasta löytyy verta. Älä minulta kysy mistä verta löytyy. En minä ole vampyyri. " Tatu sanoi.
Pienesti hän alkoi olla varovainen. Hän tiesi, että vampyyri olisi nälkäinen. Hänen piti mennä kaupaa ostamaan verta jääkaappiin. Siitä hän ei voinut olla naurahtamatta, kun Drakian sanoma kuulosti pieneltä lapselta.
" Älä nyt minua imeä kuivaksi. " Tatu sanoi.

Drakian murahti ja lösähti lattialle.
-Näl...kä...mutta ei ole rahaa kun olen rutiköyhä.
Hänen oli pakko saada ruokaa jostain. Ostamallako? Tuskin. Ei ollut rahaa edes Trubloodiin, jota hän vihasi kaikista eniten maailmassa. Vampyyri ryömi ulos keittiöstä ja koitti taas nousta ylös. Se meni liian kömpelöksi. Kun vampyyri pääsi jalkeilleen hän komapstui johonkin ja kaatui.
-Auts..., hän nousi taas ylös ja lyllersi olohuoneeseen: -Minullapa menee hyvin.
Sen jälkeen hän meni käytävälle ja huomasi ulko-ovella kasan mainoksia. Hän alkoi selailla niitä. Ihmisillä on aina kaikki maailman alennukset...Saisi verta edes sentillä! Enhän sikaria voi syödä....

Nainen ei voinut uskoa korviaansa, että mies oli köyhä.
" Etsi sinä voi olla köyhä. Onhan sinulla tämä kämppä. Miten ihmeen kaupalla sinä olet tai voit olla köyhä? Köyhäte eivät asu tällaisessa paikassa. " Tatu sanoi hämmennyksessäänsä.
Voisi olla, että mies hankki naisten avulla veren ja rosvota samalla. Herra näytti sen tyyppiseltä, että tekisi sellaista vai eikö?
" Varastamalla ainakin saa sitä verta kaupasta. " Tatu ehdotti.
Avuliaana hän meni auttamaan miestä ylös, mutta jollakin tavalla hänkin kompuroi maahan vahingossa. Tänä aamu oli hyvin ihmeelinen. Vampyyrin kasvoissa Tatu huomasi, että miten kovasti tarvitsisi verta. Yhden sekunnin aikana hänen mielessä oli, että antaisi verta vampyyrelle. Se oli hulluutta mitä hän ajatteli. Eihän tee sitä missään nimessä. Vampyyristä tulisi erittäin hullu saadessaan hänen kaltaista verta. Tatu oli ihan varma, että hulluutta tapahtuisi. Ihmisen ja ihmissuden veri oli ihan erimaata.
" Olisit ottanut tarjouksen eilen. No miten yleisesti saat ihmisen verta niin eikö se nyt onnistu? " Tatu kysyi lattialla.

Drakian heitti lukemansa mainoksen menemään ja vastasi suoraan naisen kysymykseen:
-Ainakin voisi yrittää yhdellä keinolla. Se ei ainakaan minulla vielä mennyt pieleen, piti kyllä eilenkin tehdä se...mutta sitten nämä velkojen maksu ja ne tyhmät sipulille haisevat apinat.
Tatua ihmetytti myös miten hän sai kämpän ja vampyyri kertoi samalla siitäkin jotain:
-No tämän kämpän sain kun voisin lotosta rahaa, silloin kun elin näpistämällä toisilta ihmisiltä lompakoita. Ostin lottaravan voitin ja sitten törsäsin kaikki rahat.

" Ihan vapaasti saat tehdä mitä ajattelit tehdä, mutta minua et pistä mihinkään niihin. " Hän sanoi tosissaan, koska hän ei halunnut tämän vampyyrin ongelma puuhiin.
Pieni ihmetys tuli naisen ajatukseen ja pää kellahti vinoon. Miksi vampyyri ei hyökännyt hänen päälleensä? Hän oli niin helpo saalis. Verta vampyyri himoitsi niin käyttäisi kaikkea, että saisi verta. Miten Drakian oli kertonut saatua tämän talon ja mitä oli tapahtunut rahoille. Naurua Tatu ei voinut pidättää. Hän nauroi niin, että sai pari kyyneltäkin tulemaan hänen silmistäänsä. Hän ei ole pitkään aikaan naurannut itsensä näin kuoliaaksi. Nauru kehittyi niin kovaksi, että happi ei oikein kuljennyt ja samoin naurun ääni oli lakannut.
" Sää...olet n...niin...pe..perus...mies. " Tatu sanoi nauraen mikä saattaisi tappaa hänet kohta kuoliaaksi.

-Mitä nyt siitä, Drakian kohautti hartejaan: -Olin silloin aika onnekas.
Tatu vaan nauroi. Vampyyri tahtoi verta, mutta hän ei ole koskaan purrut ketään noin vaan, ensin täytyi vaania ja sitten hyökätä, niin ettei kukaan huomaa. Se oli syy, miksi hän ei hyökännyt veren takia kimppuun. Mitä jos uhri alkaisi huutaa kurkku suorana? Tai kenties alkaa lyömään? Kyllä, Drakian oli satunnainen riitapukari, mutta naisien kanssa hän ei ole koskaan tapellut. Kyllä hän purrut ja tappanut monia, mutta vain silloin kun ketään ei nähnyt eikä katsonut häntä silmiin. Vampyyrin silmät muuttuivat hiukan punertaviksi. Verta oli pakko saada, joten...
-Tatu. Voisitko jäädä tänne joksikin aikaa? Minä voisin käydä metsästämässä itselleni jotain...Kun kärsivällisyyteni alkaa hiipua.
Hän avasi ulko-oven ja odotti Tatun reaktiona rauhallisena, vaikka mielikin oli jo janoinen.

" Nyt sinulla on ala mäki voi sinua. " Tatu sanoi pienesti säälivästi.
Olihan se totta, että, jos oli hyvää onnea niin alkaisi jossain vaiheessa pahaa onnea. Nähtävästi tälle otukselle oli alkanut paha onni. Se oli elämää, kun itse Tatu on joutunut myös olla ihanassa lapsuudesta minkä jälkeen oli v*** kausi. Siniset silmät huomasivat miehen silmien alkavan muuttua punaiseksi. Kiehtoutuneena hän katseli noita silmiä. Niiden katselu jäi, kun Drakian alkoi puhumaan. Pyyntö oli yllättävä ja vastasi siihen:
" Voin minä jäädä, kun olet noin ystävällisesti pyytänyt. " Tatu sanoi.
Hän ei ajatellut pahaa, jostakin syystä Drakian. Hän luotti jollakin tavalla, mutta samaan aikaa hänen muistissaan takoi mitä Filip oli tehnyt hänelle.
" Oletko menossa metsästämään? Tarvitko apua? " Tatu kysyi.
Samassa nousi lattialta ja asteli oven juurelle. Hän oli valmiina lähtöön, jos vampyyri hyväksyisi hänet mukaan.
" Olen pahoillani, että on takkisi ylläni. Oli pakko kokeilla. " Tatu sanoi, mutta ei tehnyt elettä, että ottaisi mustan nahkatakin yltäänsä.

Drakian huokaisi sanoen Tatulle:
-Ok. Hyvä on, otan sinut ja takin voit pitää. Hankin uuden jostain.
Tatu halusi mukaan. Hienoa. Kukaan ei ollut koskaan vampyyrin kanssa mukana jossain. Joten mielessä vampyyri joutui kehittelemään taktiikkaa omalle suosikille tavalle saamaan verta. Hänelle kyllä tuli mieleen sairaala, jossa olisi mahdollisesti verenluovutusosasto. Sieltä juuri piti hankkia verta, niin kuin joka kerta jonkun verran. Ei kukaan koskaan huomannut mitään sielläkään. Drakian oli todellakin ammattilaisrikollinen, koska uhri tai kohde ei koskaan karannut käsistä. Ei koskaan. Vampyyri ei kuitenkin viitsinyt kertoa, mistä aloittaa, muuten Tatu olisi jäänyt kiinni tai jotain.
-Mennään sitten.
Nyt oli pakko lähteä. Vampyyri suuntasi ulos Tatu perässään.

Jee! Hän sanoi iloissaan mielessäänsä. Pienesti pettyneenä takin suhteen, koska se ei ollut niin tärkeä miehelle ollenkaan mitä oli sanonnut mies hänelle. Miten ihmeessä Drakian olisi hankimassa uutta takkia, kun oli juuri sanonnut itsensä köyhäksi? Halusiko toinen, että hän säälisi? Säälimistä sai aika helposti Tatulta, vaikka hän tehnyt yhtään mitään toisen säälimättömyyden eteen.
" Sinunhan piti olla köyhä? Miten ihmeessä hankit uuden takin? " Tatu kyseli.
Takki oli hieman iso, mutta se oli ihana. Tuoksui hyvin ihanalta, joka oli edellinen omistajan haju. Laukku mukaan niin sitten oltiin kunnolla mukana. Rehellisesti sanottuna Tatua jännitti todella paljon ja mikä saattoi haistaakin hänestä. Ikinä hän ei ole päässyt seuraamaan vampyyreiden saalistusta. Kiltisti hän tulisi Drakian vierellä. Iloisuus ja jännitystä oli naisen elimistö mikä sai naisen laisinkaan pysymään paikoillaansa.

-No olen köyhä sanoinkin. Minun pitää myös keksii tavan saada uuden. Katsotaan kuitenkin, miten tässä edetään, Drakian sanoi.
Oli todella outoa ottaa ihmissusi mukaan retkelle. Tatu ei pelännyt häntä ja onneksi oli niin. Vampyyri osittain aisti naisen jännityksen, joten retken oli pakko tehdä todella sellaisen, ettei jäisi kiinni. Drakian oli todellisuudessa jo etsintäkuulutettu. Media oli mainitsee siitä jonkun verran, niin kuin tänään aamulla nimellä "Tappaja Vampyyri". Kuitenkaan kukaan ei koskaan nähnyt häntä tekevän niin huomaavasti murhia, ryöstöjä ja jopa näpistyksiä. Näpistykset olivat kuitenkin ehkä yleisempiä kuin murha, paitsi siinä tapauksessa kun ruokaa oli pakko saada. Vampyyri tunsi mielessään, että jos hän ei kestäisi ilman verta jonkin aikaa, hän olisi valmiina hyökkäämään ensimmäisenä vatsaan tullutta ihmistä. Olkoon se vaikka AB-posiitiven veriryhmältään taikka ei. Kaksikko saapui vihdoinkin ulos rapusta. Rapun jälkeen he lähtivät pihalle ja löysivät mopon.
-Tolla lähdetään sitten, vampyyri sanoi nyökkäten mopoa päin. Vampyyri laittoi hiuksensa kiinni ja istahti mopon kyytiin ja käynnisti sen.
-Hyppää kyytiin!

//sitten lähdetään kaupungin laitamille. Sinne sitten uusi topic//

Vekkulisti Tatu hymyili miehelle sanomasta. Se oli niin outoa naiselle tämän vampyyrin elämän tyyli. Tai hänen oli niin ohjelmoitu ja simpeli. Tatu pisti oven perässäänsä kiinni ja seurasi vampyyriä. Nähdessään mopon mihin ajaisivat kaupungille.
" Onko toi nypistetty vai ihan oma? " Tatu kysyi.
Tatu nosti kulmiaansa. Nähtävästi vampyyri halusi ajaa mopolla ja naisilla ei ollut asiaa rattiin.
" Jos minä ajaisin, kun sinä et ole kunnossa. " Tatu ehdotti.
Vaikka se oli ehdotus niin pakottavasti Tatu meni pakotti itsensä vampyyrin ja ratin väliin. Drakian oli käynistynyt moottorin pyörimään enään kaasua ja menoksi. Tässä tilanteessa Tatu eniten katsoi, että vampyyr ei puraissut häntä. Ihmissuden veri oli ihan erilaista mitä ihmisten.

//Minä nyt voi aloittaa, jos Tatu saa ajaa//

Mopo oli Drakianin oma. Vampyyri on virittänyt sen itse. Hän aluksi ei suorastaan suostunut tyttöä ajamaan, mutta sitten sanoi:
-No ihan sama sitten. Voit ajaa sitten. Sairaalaan sitten ajetaan.
Mopo lähti käyntiin ja kiisi kovaa pitkin katuja. Vampyyri joutui matkan aikana pidättää hermojaan ja olla kärsivällinen. Hänhän sentään oli kyydissä.
Naisen kyydissä ensimmäistä kertaa... hän ajatteli puolisarkastisena.


//Ok. Sopii. "Muualla Bon Tempsissä"-alueelle sitten.

" Voit luottaa minuun. " Tatu sanoi.
Jos Drakian olisi vastustellut niin hän olisi ängennyt ihan sanomatta mitän. Pienesti tähän paineeseen helpotti se, että mies ei kietaissut hänen ympärilleensä. Se kuului enemmän naisten tapoihin. Hana pohjaan sitten mentiin.

//Sairaalaan//