Kirjojen keskus

Tällä kertaa hän oli nukkunut todella hyvin ja kaksi vampyyriä olivat olleet omilla tekemisessään mikä antoi naisen nukkua yön yli minkä täytyi. Hän ei saisi sekoittaa yön ja aamuja toisiin, koska hänen työnsä kärsisi siitä todella kovatsi. Iloisena ja reippaana Tatu heräsi uuteen aamuun ja valmiina töihinsä. Nämä parisen päivää olivat hyvin sekavia ja niihin meni vapaa päivä. Enemmäkseen hänen vapaa päivänsä meni täydenkuun touhussa yhden päivän toipumisessa. Nahkatrotsi pääle ja samoin laukku ja menoksi. Pienesti hän kiirehti, että ehti bussiin. Bussiillaan hän meni melkein työpaikan nenän etteen. Kolmisen kortelia täytyi kävellä.

Käveltyään Tatu huomasi valojen tulleen päälle ja Natalia oli tullut paikalle häntä ennen. Huutia saisi kuulla. Niinhän sitä tulikin venäläisellä aksentillaansa. Tatu sulki ajatuksensa mualle, koska ei jaksanut kuunnella venäläistä aksenttia mistä ei saanut edes mitään ymmerrystä. Toisinaan onneksi hänellä oli pitkä päivä töissä, että kotiin päästyään hän menisi suoraan nukkumaan. Vampyyrien utelut saisivat siirtyä myöhemmäksi. Se oli harvinaista nähdä, kun Tatun kaltainen tyttö oli töissä kirjastosta. Hevimäinen olemus ja meikatut silmän alustat mitkä korotti jään siniset silmät. Osa ihmiset olivat jääneet ihastelemaan hänen silmiään ja sanonnut sinulla on jääkuningattaren silmät. Moni juuri myös kaikkosi häntä kaukaan, että hän ei vain jäädyttäisi heidät paikoilleen. Puoli tuntia oli mennyt ja Tatu meni avamaan kirjaston ovet auki. Odotellessaan häneltä apua hän alkoi kirjata kirjoja mitkä menivät poisto hyllylle mistä voi ostaa parilla centillä tai dollarilla kirjoja omaan kotiinsa.

//Vapaasti saa tulla mukaan//

Drakian heräsi kotonaan jossain illan viiden aikoihin. Hän nukkui kaksi päivää putkeen ja olokin muuttui hiukan paremmaksi. Nälkä ei ollut vampyyriä hallitsemassa ja se oli hyvä niin. Drakian istui arkkunsa reunalla ja luki muistilappua. Hänen täytyi käydä kirjastossa noutamaan latinalaista materiaalia. Luettuaan lapun läpi vampyyri tunki sen taskuunsa ja sen jälkeen pisti päälleen valkoisen paitansa. Puettuaan päälleen vampyyri asteli ulos kotoaan. Kävelessään keskustassa hän näpisti huomaamatta 500 dollaria ja poliisin pistoolin. Kukaan ei huomannut mitään. Hyvällä mielellä vampyyri löysi vihdoin kirjaston rakennuksen.

Astuessaan sisälle kirjastoon, häntä odotti outo ihme. Kirjoja oli kaikkialla. Oho! Kylläpä tääne luettevaa on hankittu! vampyyri naurahti itsekseen ja aloitti aineiston etsimisen. Hän meni L-kirjaimen osastolle ja etsi latinankielen sanakirjaa. Samaan aikaan hyllyn toisella puolella kuului jotain pientä dialogia.
-Oletko tosissasi?
-Ensimmäinen yö, jossa kukaan ei kuollut.
-Outoa. Hän voi olla vielä Bon Tempsissä.
Drakian löysi sanakirjan ja yhtäkkiä ryhtyi kuuntelemaan keskustelua. Hän kiersi kirjahyllyn ja katsoi sen takaa ja näki kaksi vaaleaa miestä pitkät mustat nahkatakit yllään. Heistä tulivat mieleen Matrix-agentit, mutta Drakian taisi muistaa jotain... Hetkonen! Nuohan ovat metsästäjiä! Mitä he kirjastossa tekevät? vampyyri ajatteli itsekseen ällistyneenä. Miehet jatkoivat pientä höpinäänsä.
-Mutta varoitan. Hän saattaa olla liikkeellä tänä iltana, jossain täällä.
-Olemme sitten valmiina.
Yksi heistä otti pistoolin esille ja latasi sen sen jälkeen kaksikko hiljeni ja lopetti kuiskimisen keskenään ja alkoivat vahtia ulko-ovea. Drakian meni hyllyn taakse. Hän kirosi: Hemmetti vie! En pääse ulos! Mutta he eivät tietä kun jonkin ajan päästä, että olen täällä. Niitä saattaa olla ulkonakin. Nyt pitää keksiä jotain... Kuitenkin Drakian rohkaisi itsensä käymään "kirjastohoitajan" luona.
-Iltaa. Lainaan tämän.

Koko päivä oli erittäin tylsä. Ei mitään erikoista. Kirjat mitkä olivat poistettua pistettiin jo kaikki kirja hyllyyn mistä ostettiin kirja. Sen perää tukeva lounas syötiin. Tietenkin työn aikana hän oli auttanut siis palvellut ihmisiä löytämään haluamansa kirjan ja samoin muissa ongelmissa. Miten ihmeessä hän jaksaisi tehdä tämän homman kotiin ennen, kuin hän nukahtaisi kokonaan työpöydälle.

Niimpä hän päätti mennä hakemaan itselleensä jonkin sortin kirjan. Kirja ei ollut viihdettä vaan enemmän tehty tutkimukseen tai esseihin. Kirjailia oli tuntematon ja samoin kirja oli koskemattoman näköinen. Pienesti hän katseli ympärilleensa katse ei huomannut ylimääräisiä naisia. Niimpä hän otti kirjan ja asettui tiskin äärelle lukemaan. Harmi oli hänelle, että oli ilta ja aamu vuoro samaan. Onneksi enään pari tuntintia oli jäljellä työtä. Sitten pääsisi omiin tutkimuksiin.

Pian hänen lukemista häirittiin. Tatu ei voinut uskoa mitä kuuli korvillaan. Milläänlailla uusia kirjaston asiakkaita hän ei haluisi hoitaa tänään milläänlailla. Niille piti aina selittää.
" Saanko kirjasto kortin? " Tatu sanoi ystävällisesti.
Nopeasti hän pisti kirjan siihen kohtaan mistä löytäisi itsensä uudestaan. Nyt hän voi rauhassa nostaa silmänsä ylemmäksi. Nostettuaan silmänsä ylemmäksi niin naisen kasvot jämähtyi.
" Drakian? " Hän kysyi kysyvästi.

Tatu taisi yllättyä. Drakianin mieli säteili ja hän kaivasi kortin taskustaan.
-Terve Tatu, vampyyri virnisti: -Tässä olisi kortti.
Hän laittoi kirjastokortin pöydälle. Vaaleahiuksiset ja mustatakkiset tyypit oleskelivat vieläkin sisäänkäynnillä. Drakian sanoi:
-Katsos, ajattelin edes kerrankin käydä täällä, kirjastossa käyn muutenkin kerran kuukaudessa. Ja ai hitsi! Nukuin täysikuun mukavasti ohi. Ainahan on se näin! Khehehe.
Vampyyrin pirteys on aika ominaista. Varmaan siksi, että vampyyrimetsästäjät roikkuivat lähistöllä ja oli toimittava tällä kertaa rauhallisesti. Heidän läsnäolo olo innosti vampyyrin mieltä. Vampyyri oli tyytyväinen, että näki tuttavan sattumalta täällä.

Yllättynyt ja äimänä Tatu oli. Hetken hänen täytyi olla hiljaa ja miettiä. Mietitettyään Tatu oli pakko naurahtaa hiljaa, koska nainen ajatteli; Vampyyrillä oli kirjastokorttikin. Rehellisesti sanottu Drakian oli ensimmäinen mies puolinen asiakas mitä Tatu palveli.
" Ihmeelistä, että en ole aijemmin nähnyt sinua täälä, vaikka käysit kerran kuussa. " Tatu sanoi.
Hän otti vastaan kirjastokortin ja vingutti sitä. Perään hän vingatti kirjan sitten kuitti tuli. Kortin ja kuitin kanssa hän antoi takaisin miehelle. Annettuaan taskustaan hän kaivoi avaimet ja asetti sen pöydälle.
" Avaimien palautus, mutta olet minulle kaksi dollaria auki. " Tatu sanoi ja loppu osa tiukasti.
Hän halusi rahansa takaisin, vaikka se oli kaksi dollaria. Hänelle kaksi dollaria oli iso raha.
" Muuten huomasitko noita. " Tatu sanoi hiljaa ja lähestyi lähemmäksi sanomaan Drakianille.
Sormellaansa hän osoitteli kirjahyllyn takana olevaa kahta miestä.

Drakian, kun sai kuultua velasta, hän puraisi kieltään. Saakeli! Ainakin avaimet palautuivat takaisin. Vampyyri alkoi kaivaamaan taskustaan kaksi dollaria.
-Tässä, hän sanoi ojentaen ne Tatulle.
Drakian sen jälkeen katsoi Tatun osoittamaan suuntaan. Metsästäjät. He vahtivat uloskäyntiä. Mitä minä sanon Tatulle? vampyyri ajatteli ja sen jälkeen kysyi:
-Anteeksi, onko täällä toista uloskäyntiä? Nuo herrat ovat sitten...
Drakianien lause jäi kesken. Kaksi miestä yhtäkkiä huomasivat ja osoittivat aseillaan Drakiania.
-Sylvester, otaksumme?
Drakian naurahti piillotti kirjan paidan alle. Kiikissä hän oli. Vampyyri vastasi virne naamalla.
-Minä se olen.
-Olemme etsineet sinua. Fiksu kun karkaat aina. Nyt et pääse täältä elävänä, vampyyri.
-Seis! Drakian huusi ja osoitti varastetulla pistoolilla Tatua: -Tai ammun tämän!
Hän vinkkaisi Tatulle. Oikeasti, hänen oli pakko näytellä eikä hän halunnut Tatua tähän soppaan.

" Kiitos. " Tatu sanoi setelistään.
Hän ei voinut uskoa, että saisi kahden dolallarin takaisin. Pienesti hän saattoi ottaa korkoa päälle. Ei Vampyyri sitä huomaisi. Enemmän vampyyriä haittasi metsästäjät mikä oli hyvä.
" Minähän sanoin sinulle, että olisin voinut hankia sinulle sen kirjan. Tiedän toisen uloskäynnin tietenkin. Eikö se ollut kivaa, kun metsästäjät ovat perässä? Jännitystä elämään. " Tatu sanoi.
Hän ei kuitenkaan luvannut auttaa Drakian miehen pulastaansa. Pian metsästäjät olivat huomanneet Drakian ja nyt Tatu seurasi tilannetta. Hän ei halunnut jäädä hopeiseen tulitukseen mihin hänkin kuolisi. Ihmiset alkaisivat ihmetellä, että pystyvätkö vampyyrit osa kävellä aamuisinkin. Niistä huolimatta Tatu sai uutta ajateltavaa, kun Drakian tähtäsi hänen päätäänsä aseella. Siitä ihmissusi ei pitänyt laisinkaan. Tätä naista ei ikinä ei edes leikillä uhittu aseella. Edes miehen vinkaisut mitä normaali ihminen ei nähnyt, ei helpottanut naista oloa. Mitään miehen leikkiin hän ei ryhtyisi vasta, kun toinen pitäisi hänestä kiinni. Hyvässä kohdassa Tatu kyykistyi pöydän alle piiloon ja odotti laukaista.

Tatun piilouduttua pöydän alle alkoi tulitus metsästäjien suunnalta, Drakian meni äkkiä kyykkyyn. Temppu ei toiminut, hitsit...Ainakin Tatu ehti piiloutua, toisin tuo pöytä ei kestä kauaa ammuskelussa... Drakian ajatteli ja alkoi itse ampumaan takaisin metsästäjiä päin. Toisin oli aina huti, ei metsästäjätkään olleet ammattilaisia ammunnassa. Kuitenkin Drakian sai ammuttua yhtä heistä olkapäähän ja itse hopealuodilla kurkkuun. Vampyyri yrjösi verta. Eivätkö he koskaan tajua, ettei tämä auta? Drakian kurkustaan kiinni ja jatkoi ammuskelua kohti metsästäjiä. Sen jälkeen hän juoksi kirjahyllyjen taakse, jonne sitten vielä metästäjät juoksivat hänen peräänsä. Drakian hyppäsi valtavan koikoisen kirjahyllyn päälle ja siitä seuraavan päälle. Ehkä ketteryys auttoi vampyyria puolustuksessa hiukan. Metsästäjät näyttivät närkästyneen, että vampyyri oli taas temppujensa kimpussa. Drakian ehti hypätä seuraavalle hyllylle seuraavien hopealuotien lentäessä. Luodit kuiten osuivat hiuspäihin. Drakian sen jälkeen hyppäsi äkkiä hyllyn taakse. Raivosta räjähtäneet metsästäjät yrittivat etsivät häntä. Drakian oli piilossa jonkun aikaa ja repi kurkustaan hopealuodin, joka melkein syövytti hänen sormensa. Sen jälkeen vampyyri haavansa renegoitua ja juoksi piilostaan.
-Tässä minä olen! Drakian huudahti ja osoitti aseella metsästäjiä. Hän yritti ampua...mutta luodit loppuivat. Paukut loppuivat...Hitto.
Toinen metsästäjä naurahti ja juoksi häntä päin puuseiväs kädessään.
-Nyt sinä kuolet!!!
Drakianin ajatukset melkein pysähtyivät. Seiväs eli puupiikki...hitto... Ei hetkikään mennyt kun veri alkoi roiskua. Ennen hyökkäystä vampyyri nappasi hampaillaan metsästäjää kurkusta. Seiväs osui vatsaan. Se oli huti. Huti. Et osunut sydämeeni... Drakian virnisti ja repi metsästäjältä kurkun auki.
-Tomoyo! toinen metsästäjistä huusi. Hän oli juuri se, ketä Drakian ampui olkapäähän.
Kuollut metsästäjä kaatui maahan. Drakian seisoi toista metsästäjää vastapäätä seiväs törröttäen vatsassa.
-Jos olisi osunut sydämeen, niin olisin kuollut, vampyyri repi seipään irti ja viskaisi sen jonnekin: -Tatu? Oletko kunnossa? Olen huolissani kuitenkin siitä, miten joudut tällaista sietämään.
Toinen metsästäjä juoksi kauhu naamallaan karkuun.

Pöydän alle piiloutuminen ei ollut mikään hyvä tapa suojautua hopeisilta luodeilta. Hän ei ollut ainoa, joka oli pelokas. Muutkin asiakkaat huutelivat kauhuissaan apua vampyyrin ja metsästäjien taistelun keskellä. Rätinää paikkui ja ihmisten pelokkaat askelteiden äänet kuuluivat Tatulle, vaikka hän piti kädensä korvien kohdalla. Samaan aikaisesti hän yritti päättää minne voisi lähteä pois. Pöydän alla saisi väistellä hopeisia luoteja henkensä edestä. Ihana ihmismiesten veri haistoi kauniina Tatun nenän alle.

Muutaman minuutti kauhujen hetki kesti, mutta se tuntui todella pikä aikaiselta. Tatu ei uskaltanut nostaa päätäänsä vasta, kun Drakian alkoi puhuman hänelle. Juuri sitä Tatu pelkäsi. Nyt kaikki muut jäivät ihmettelemään kirjojen taakse, että Tatu tunsi vampyyrin. Tästä hän joutui puhutteluun täysin ihan varmana. Varovaisesti ja vihaisena hän nousi katsomaan Drakiannia. Miten toinen voisi olla huolissaan hänestä?
" Miten voit uskaltaa kysyä, että olenko minä kunnossa. Minä en ole mikään maali taulu tai sinun kilpesi. " Tatu sanoi kiukuisesti.
Nyt oli aivan sama mitä muut sanoivat siitä mitä oli sanonnut siitä. Ärsyttävintä oli se, että hänen täytyi siivota vampyyrin sotkuja.

Drakian rapsutti takaraivoaan ja renegoi haavansa.
-Hitto vie! Nuo sen alottivat...!
Hän katseli ympärilleen ja naurahti hermostuneesti. Olisi pitänyt arvata! Taas takiani on sotku, kohta varmaan joku ääliö kutsuu kytät paikalle! Hänelle tuli arka olo. Olihan kirjastossa muutakin porukkaa, joka näki tuon mukavan toimintakohtauksen. Vampyyri huusi juosten ympyrää.
-Anteeksi! Hemmetti vie! En halunnut mitään hajoittaa!
Osa ihmisistä pelkäsivät niin ettei sanaakaan keneltäkään tullut suusta. Drakian katsoi vapisevasti Tatua.
-En halunnut sitä tehdä. Voin siivota...
Toisin hänellä oli arka olo kun Tatu oli vihainen. Vampyyri ei tiennyt, miksi se oli niin. Varmaan sen takia, että hän pelkäsi jäävänsä kiinni teoistaan, joka on myös hornan kattilaa pahempi tapaus.

//On harmillinen tapaus //

Tatu ei oikein tiennyt mitä vamyyri oikein ajatteli, mutta ei ihan pitänyt siitä ajatuksesta. Hän ei voinut ymmärtää Drakia, että miksi halusi auttaa häntä siivoamisesta. Eihän vampyyri edes siivonnonnut omassa kodissaansa.
" Sinä siivoamassa. " Tatu sanoi ällistyneenä.
Pienesti käsiliikkeellä hän näytti pomolleensa, ettei tarvitisi poliisien sotkea tähän. Se lisäisi enemmän pahemmaksi suutaan.
" Pelkkä siivoaminen ei auta. Miten ajattelit korjata pöydät ampuma reijistä? " Tatu sanoi.
Hänen työkaverinsa katsoivat ihmeissään Tatua, koska näytti siltä, että nainen tunsi vampyyrin. Sitä Tatu ei tiedä oliko se hyvä asia vai paha asia. Ihmiset katsoivat peloissaan vampyyriä, mutta mielenkiintoisena heidän välistä tunne purkausta. Tatu oli vihainen erittäin vihainen. Jään siniset silmät läikkyivät vihaa ja pettymystä vampyyriä kohtaan. Tätä myötä hän menettää varmasti työpaikkansa ja se olisi tämän vampyyrin syytä.
" Miten niin et halunnut tehdä sitä minulle? Älä vain sano, että ei tullut muuta mieleen. " Vihaisen tuntuisena Drakianille.
Samassa hän siirtyi pois pöydän luokse miehen eteen.
" Saat luvakin siivota. Jos sinä häivyt, kun haen sinulle välineet etsin sinut ja hoidan sinut. Ja toivon, että sheriffi vie sinut tuomiolle. " Tatu sanoi, mutta hiljaa viimeisen lauseen ainoastaan Drakian kuulisi.
Lähti siivouskaapille mikä ei ollut lähellä kassoja vaan hän sai kävellä kauemmaksi syrjäiseen käytävälle. Matkan aikana Tatu sai taistella itseänsä vastaan. Ihmiset katsoivat ihmeissään, että miten nainen olisi saanut vampyyrin ojennukseen.

//Ihmeelinen tapaus.//

Drakian murahti katsellen aiheuttamansa sotkua. Hyvänen aika! OLENPAS MINÄ PÄSSI! Pitää lähteä maanpaolle ennen Sheriffien tuloa...Öööh...Mistä minä aloitan? Heti ensimmäisenä hän alkoi rakentamaan kirjapinoja, jotka tappelun aikana ovat lentäneet ympäriinsä huiskin haiskin. Kirjapinot menivät aakkosjärjestyksen mukaan. Seuraavaski täytyi nostaa valtavan kokoinen hylly paikoilleen ja toinen sekä sitä seuraava. Seuraavaksi oli reitetyn pöydän vuoro. Vampyyri raahasi sen ulos viskaisi roskakasaan kirjaston rakennuksen toiselle puolelle. Sen jälkeen hän kiisi äkkiä ostamassa uuden lähimmäisestä huonekaluliikkeestä, hiukan suuuremman. Hän lähti raahaamaan kaikilla voimilla sen kirjastoon. Paperit, jotka olivat vanhan pöydän sisällä hän laittoi uuden päälle. Tatu söhläsi sillä aikaa jossain siivouskomerossa. Ihmiset eivät kyllä koskaan nähneet vampyyreitä raahaavan pöytiä omin voimin. Drakianille toisin se oli kuin lasten leikkiä, hän kykeni jopa nostamaan auton ilmaan, joten hänen mielestään siinä ei ollut minkäänlaista ihmettä. Vampyyrit olivat toisiaan vahvoja olentoja, mutta Drakianilla oli joskus vaikeuksia itsensäkin kanssa, koska hän oli myös aika paljon kaksimielinen. Lääh...Nyt pitää pestä lattiat vereltä. Missä se moppi ja muu krääsä viipyy? hänen tekisi mieli vielä sanoa, että hän vihaa vettä. Hänen tekisi mieli vielä Tatulle suorat sanat, ettei suorastaan halunnut aiheuttaa tälle harmia työpaikalla, mutta tämän kerran vampyyri oli hiljaa ja keskittyi siivoamiseen.

Onneksi syrjässä paikassa Tatu sai rauhoittaa itseäänsä todellakin. Hampaat purivat tiukasti toisiaansa ja kynnet anoivat tulla esille. Mikä paha onni naisella oli mukana, kun siivous välineet eivät totellut häntälaisinkaan. Tultaessa takaisin Tatu sai ihmetellä, että mitä tässä ajassa oli tapahtunut.
" Mistä noin ilmestyi. " Hämmentyneenä Tatu sai suustaansa.
Toisinaan se oli hyvä, että rahat olivat mennyt miehen pussista. Kaikki rikkinäiset asiat olivat muutunut uusiksi tavaraksi. Ennen kaikkea naista ihmetytti, että miksi Drakian teki tällaista. Eihän sillä vampyyrilla ollut tällaista tapaa. Yrittikö vampyyri jotenkin miellyttää häntä?
" Tässä sinulle siivous välineet millä saat veret pois matosta. " Tatu sanoi ja istuuntui uudelle pöydälle vartioimaan vampyyriä.

Vampyyri nappasi mopin ja hiljaa sanomatta mitään moppaamaan lattiaa. Vampyyri ei sietänyt vettä. Siinähän oli fluoria pesuaineena. Vampyyrillä olivat onneksi päällä omat valkoiset nahkahanskat. Vesi ei päässyt punottamaan hänen käsiään. Vastassa oleva haava umpeutui hitaammin kuin Drakian olisi voinut kuvitellakaan. Veren peseminen oli vaikeaa, mutta kun vampyyri otti siivouksen tosissaan, kaikki alkoi näyttää puhtaammalta. Lattian jälkeen oli vuorossa matto.

Maton pesemiseen meni tunti. Vihdoinkin pitkän siivousurakan jälkeen kaikki oli puhdasta. Väsynyt tylsyyteen vampyyri lösähti lattialle vatsalteen. Nöyryytystä...nyt on nälkäkin...Onneksi en ole mikään kreivi Dracula tai jotain... Kaikki kuitenkin vihdoin puhdasta. Hän ei ole koskaan siivonnut, nyt ainakin hän tajusi millaiselta tuntuu siivota toisten sotkut.
-Saanko jotain juotavaa? vampyyri ulisi puoliääneen. Nälkä taas iski, mutta vampyyri pidätteli himoaan purra ketään niin kuin "oman tavan" mukaisesti.

Tatu katsoi miten toinen kuurasi lattiaa minkä oli aiheuttanut. Mielellään hän olisi kattonut ja nauttinut näkymästä, mutta hänen täytyi pistää vanhasta pöydästä uuteen pöytää tavaroita. Samalla tuli lajiteltua tavaroita kunnolla, että ylimääräiset menivät kokonaan pois. Paljon siistimmäksi pöytä ja paperit tulivat, mutta harmi sen takia kaksi ihmmistä kuoli. Tehtyään siniset silmät kääntyivät katsomaan, kuin vampyyri oli losähtynyt alas. Pieni naurahdus tuli. Olihänen pakko ottaa kuvan niinkuin muutkin tekivät. Se oli niin harvinainen otos tuon näköisestä vampyyristä siivoamassa lattiaa verestä vielä kirjastossa ja miespuolinen vampyyri. Otettuaan tarpeeksi valokuvia ihmiset alkoivat tehdä asiansa nopeasti kirjastossa. Kuulessaan mitä Drakian pyysi sai naisen naurahtamaan.
" Tämä ei ole mikään ravintoloa. " Tatu sanoi.
Häneltä ei tipu vertalaisinkaan.
" Katso nyt hääsit kaikki asiakkaatkin pois, mutta hupia saivat sinun pesu hommasta. " Tatu lisäsi.
Varmaan tänä iltana Drakian siivoaminen näkyi internetissä ja toiset vampyyrit vihoiksi. Voi Drakian vampyyriä.

Vatsa kurisi vampyyrillä kuin vihainen leijona. Drakiania ei todellakaan haitannut, mitä ihmiset puuhastelivat kameroillaan, koska oli kuitenkin mahdotonta arvata, että juuri hän oli monissa surmissa kiinni. Hän surmasi pormestarin vaimon, erään paikallisen kapellimestarin ja jopa koulun rehtorin. Hänen rikoskuvaansa kuitenkaan ei saisi selville, koska hän tappaa hiljaa ja huomaamattomasti, sen jälkeen katoaa yön pimeyteen. Vampyyri joutui hiukan epäilemään, miksi juuri nälkä iski nyt, kun kerran hän joi kuolleen vampyyrimetsästäjän verta, mutta vampyyri päättyikin ajatukseen, joka oli ainoa syy hänen "vastavaivoilleen". Vampyyri nousi pikkuhiljaa ja oli sellainen kuin olisi lyyhistymässä kuin tajukankaalle isketty. Vampyyri murahti ja liikkui kuin zombi kohti ulko-ovea:
-Senkit...saastat ne syöttivät minulle...elohopeaa verestään...vielä niille näytän...
Hänen silmänsä alkoivat hehkua punaisina kuin vihasta. Vampyyri ei ollut vain vihainen, vaan myös erittäin kiukkuinen. Hän halusi liistiä jokaisen metsästäjän, mutta oli pakko mennä katakombeille. Hän käänsi äkäisen katseensa Tatuun ja sanoi puoliteräksisellä äänellä:
-Menen nyt...vetämään hiukan niitä turpiin...
Hän kuullosti ihan demonille ja näyttikin jopa sellaiselta.

Hän oli hyvin iloinen asikkaita ei ollut, koska siitä olisi tullut lisä ongelmia. Lisä ongelmia tulisi hänen työkavereiden takia. He olivat todella varmasti huomenneet, että tunsivat toisensa jollakin asteikolla. Tatu katsoi, kuinka mies selvästi kärsi jostakin. Niin pahasti toinen ei ollut, että kuolisi heti. Drakian ilmoitti mitä tehdä niin samassa Tatu sävähti. Samassa hän hyppäsi ja juoksahti Drakian eteen. Ilme oli, että nainen suvainnut, että mies astelisi pois.
" Turha luulo mennä minnekkäään. Asiat eivät ole käsitelty. " Tatu sanoi.
Naisen silmät katsoivat tiukasti vampyyrin silmin. Hän oli valmiina estämään, jos vampyyri lähtisi juoksemaan. Hän lähtisi varmasti toisen perään. Sivusti Tatu kuuli, kuinka hänen työn tekijä sanoi, että olisi hyvä sulkea ovet poikkeuksellisen takia. Tatu sai vahtia vampyyriä siihen asti, kun poliisit tulisivat esille. Tatu käänsi vampyyrin astelemaan takaisin kirjaston sisään. Oikeastaan ennen kaikkea hän halusi lähteä tästä tästä paiaksta rauhoittamaan mieltäänsä. Ennen kaikkea joutumasta johtajan puhutteluun mikä tulisi aivan varma. Valitettavasti hänen täytyisi pitää vampyriä siihen asti, kun poliisit tulevat ja vasta sitten pääsisi varmaakin kotiinsa. Milloin hän pääsisi kotiin olisi todella myöhä.

Drakian vastusti Tatun touhuja ärjyen vihaisena, koska halusi mennä pois täältä. Hän joutui kuitenkin jäämään kirjastoon, kunnes poliisit saapuisivat. Sittenkin ehkä joku ääliö soitti niille. Vampyyri oli siitä ihan varma. Hän ei kuitenkaan mahtanut mitään teoilleen, koska oli hirviö ja sellaisena pysyi. Ihmisten kanssa oli todella hankalaa tehdä jotain, koska he joko pelkäsivät kuollaakseen tai jopa itse asettuivat tielleen turhien asioiden välille. Tatu sai vampyyrin pysymään paikallaan. Vampyyri istahti penkille ja otti esiin sanakirjan ja sen jälkeen kynän ja vihon. Hän alkoi muistella, mitä katakombeissa luki. Hänen oli mietittävä tarkkaan. Pam! Vampyyri puri hampaansa yhteen ja alkoi aktiivisesti kirjoittaa jotain. Vihdoinkin hän muisti, mitä katakombien seinämiin oli kirjoitettu. Kaikki sanat. Sen jälkeen hän nousi ja vei palautuskoneeseen ja sinne jätti. Hän palasi takaisin penkille ja piillotti vihkosen taskuunsa. Hän odotti jonkin aikaa, vaikka olikin jopa aktiivisen kirjoittamisen ja kääntämisen kanssa kiukkuinen. Vihdoin poliisit saapuivat viiden minuutin kuluttua.

Tatu piti maltinsa vampyyriä kohtaan ja samoihin muitakin. Mikä oli yllättävää, että mies vampyyri oli kiltisti. Kiltisti Darkain oli paikalla. Mies palautti kirjansa Tatu pisti sen kirjojen luokse mikä menee huomenna viemää kirjat paikolleensa.
Pian tulikin poliisit mitkä sai Tatun hermostumaan. Hän ei tiennyt miten vampyyri reagoi niihin. Ainakin jokainen joutui haastetatteluun ainakin ihmisten osalta. Niinhän sinä kävi, että poliisivat pidättivät, mutta tämän alueen sheriffi saisi hoitaa. Tatu antoi lausununnan mikä kertoi, että Drakian uhkaili häntä. Tietenkään hän ei voinut huijata, koska muut työn tekijät huomaisivat.

//Kysytäänkö Godricia mukaan?//

//Joo sopii mulle . Jee, vankila odottaa ///

Poliisien saavuttua Drakian nousi ylös ja katseli ympärilleen. Kaikkialla tuntui niin omituiselta. Hän ei välittänyt enää kauheasti vatsan vääntelystä. Hän naurahti itskeseen. Jäin kiinni ensimmäistä kertaa...Hmph...kaunista...Se saa myös mieleni tutisemaan.... Drakian ajatteli itsekseen hyvällä mielellä. Hänet laitettiin käsirautoihin, mutta hän ei edes vastustanut. Oliko Sheriffikin tulossa? Kuka ties? Drakianin mielessä pyöri vain asia jonka sai vihdoinkin käännettyä ajoissa ymmärtävään muotoon latinasta, mutta kauanko, hän joutui viipymään vankilassa, hän ei sitä tiennyt. Tapettaisiinko hänet siihen paikkaan? Hän ei tiennyt sitäkään. Poliisit pitivät haastattelua kaikille, jotka olivat paikalla kun tapahtui tuo kaaos. Drakian hiljaa kuunteli muiden pölinät katsomatta ketään silmiin. Häne katseensa oli piilossa otsatukan takana.

[[Jos nyt tulen sitten vaikka tähän väliin: pelijärjestys olisi sitten Drakian minä Tatu?]]

Sireenien ääni oli saanut Godricin kiinnostumaan siitä, mitä oli meneillään ja hän oli lähtenyt ääntä kohti. Ei aikaakaan kun hän saapui Bon Tempsin kirjastolle, nähden pihalla muutaman poliisiauton. Hän asteli rauhallisesti autojen lomasta sisälle kirjastoon. Sisällä poliisit olivat kuulustelemassa läsnäolevia, yksi henkilöistä oli käsiraudoissa. Godric tunnisti miehen vampyyriksi. Hän huomasi myös Tatun tiskin takana. "Hei ei tänne saa tulla, täällä on tutkinta kesken" eräs poliisi sanoi, huomattuaan äänettömästi sisään tulleen Godricin. Godric vilkaisi huudon suuntaan. Hän otti katsekontaktin mieheen ja samantien poliisi käänsi katseensa pois Godricista ja keskittyi taas haastattelemaan naispuolista ihmistä.
Godric katsoi kysyvästi Tatun suuntaan, "Mitäs täällä tapahtuu?" hän sanoi hiljaisesti ja vilkaisi käsiraudoissa olevaa vampyyria. Hän ei ollut aikaisemmin tavannut kyseistä henkilöä. Olikohan Tatu taas vaikeuksissa?.. Godric ajatteli astellen hitaasti lähemmäksi tiskiä.

Kaksi kertaa nainen sai sanoa mitä täälä oikein tapahtui. Se häntä hermostutti, että eikö poliisille riitä yhden kerran kertomus. Samalla hän vahti vampyyrin tekoja. Ihme Drakian oli noin kiltti poliiseille. Varmasti vampyyrillä oli jonkilainen suunitelma. Ede sitä pitkään ei pystynyt ajatella, että oliko drakialla suunitelmaa, kun kirjastoon tupsahti toinen vampyyri. Tatun työkaverit menivät enemmän hermommaksi ja samoin Tatukin.
" Tämä vampyyri tappoi kaksi ihmistä kaikkien ihmisten nähden, jopa lapsien nähden. Eikä voinut ajattella mitä traumoja siitä voi tulla nuorille lapsille. " Tatu sanoi vihoissan alussa.
Siniset silmät kääntyivät katsomaan vangittua vampyyriä Godricista.
" Sitä ennen, kuin murhasi ne kaksi ihmistä hän uhkaili minulle tehdä pahaa. " Tatu sanoi.
Hänen oli niin mieli sanoa kaikkea pahaa Drakianista, että joutuisi vankilaan.

//jep niinhän se menee//

Drakian ei hievahtanutkaan, vaikka Tatu osoitteli hänen suuntaansa. Sheriffi näytti kuuntelevan Tatua. Drakian sanoi sitten asiansa mahdollisemman pimeästi katsomatta ketään:
-Ellen olisi tappanut noita kahta, he olisivat tappaneet minut. Silti tunnustan. Tein sen. Tapoin.
Siitä seurasi joka toisen paikalla olevan ihmisen ihmeen huokaisu. Hän yritti itsepuolustautua jotenkin ja pelata lisää aikaa silloin kun häntä osoitettiin aseilla ja ennen kuin annettiin hopeatulitusta päälle. Toisin Tatu tät ei voinutkaan tätä ymmärtää ja otti asian tosissaan. Drakian vain halusi osoittamalla naista pistoolilla pitä metsästäjät edes hetken paikoillaan, mutta epäonnistui, sillä kaksikko silti hyökkäsi.
-On eräs toinenkin seikka, joka ei ehkä teille tule perille ettekä varmaan koskaan opi ymmärtämään, Drakian lisäsi tunnustuksensa jälkeen ja pudisti päätään pieni virne naamallaan: -Olisin tappanut loputkin, mutten sitä tehnyt ja hyvälläkin syyllä. Olkaatte tiemättömiä siitä.

//Aihe varmaan sitten jatkuukin vankilassa?//

Godric kuunteli Tatua ja vierasta vampyyria. Taas yksi tapaus, jjollaisia vampyyrien esiintulo oli aiheuttanut. Vampyyri vaikutti olevan varsin väkivaltaan taipuvainen, hyökätä nyt ihmisten kimppuun kirjastossa. Tosin nyt mies oli varsin rauhallinen. Poliisit ja kirjaston työntekijät Tatua lukuunottamatta vaikuttivat hermostuneilta ja poliisit osoittelivat aseillaan vangittua. Harvoin käsiraudat pelkästään olivat vampyyria paikalla pitäneet. "Kiitos Tatu. Taas olet vaikeassa tilanteessa lajini takia" Godric sanoi leikkisästi.

Hän piti tauon ja katsoi pitkään ikäänkuin tyhjään tauluun. Vampyyrin sanat loppujenkin tappamisesta pysäytti hetkeksi hänen ajattelunsa. Syytä tuskin kannatti tiedustella, sillä mies ilmaisi haluttomuutensa kertoa sitä.
"En ole tämän alueen vampyyrisheriffi, joten minulla ei ole valtuuksia toimia täällä. Tahtoisin kuitenkin viedä tämän vangitun pois ihmisten luota." Hän sanoi hitaasti ja rauhalliseen sävyyn. Poliisi katsoi Godricia, kuin lasta joka olisi tunkeutunut tämän rikospaikalle ja näytti siltä kuin olisi alkanut nauraa poikasen ehdotukselle. Godric vilkaisi Tatuun ja vangittuun vampyyriin, "Olivat rikoksesi mitä hyvänsä, minulla ei ole oikeutta rangaista sinua. Parempi että ilmoitan Tuomarille rikoksestasi" Godric sanoi, Tuomari sanan kohdalla häntä puistatti hieman, hän tiesi että mies oli yksi armottomimpia vampyyreja maailmassa. Ilmeisesti vangitun vampyyrin kohtalo oli virua sen aikaa ihmisten vankilassa, kunnes Eric, tämän alueen sheriffi tulisi hakemaan tämän ja viemään Tuomarille.

Se taisi olla totta, että joutui jollakin tavalla vampyyrien kanssa pahoihin pulaan. Kai se oli naisen paha tapa joutua vampyyrien kanssa pulaan. Toisinaan Tatu oli tottunut ongelmiin vampyyrien kanssa, koska hän varmaakin veti jollakin tavalla vampyyri itsensäänsä tai toisten päin.
" Nähtävästi niin ja varmaakaan ei lopu vielä. " Tatu sanoi.
Nyt Drakian sai tietää, jos vampyyrillä oli älliä niin, että Tatu tunsi naapurin sheriffiä. Siitä sai jonkunlaista pelkoa, kun tapaa jossain vaiheessa Drakian uudestaan tulisi tulin rapinoita. Niitä asioita kauan Tatu ei voinut ajatella, kun Godric puhui muusta mikä naisen mielenkiinto heräsi. Hän halusi tietää enemmän niin Tatu asteli lähemmäksi Godricia.
" Tuomari. Onko vampyreillä omanlainen tuomari? " Tatu oli pakko kysyä.
Kysymys saattoi olla hieman väärässä kohdassa. Tilanne oli hävinnyt naisesta ja samoin pieni ujouskin, kun uteliaisuus alkoi lisääntyä enemmän mikä hohti naisen silmissä. Tatun työ kaverit eivät olleet millään hinnalla uskaltaisi kysyä sellaista mitä Tatu oli kysynnyt.