Kirjojen keskus

Godrig oli ehdottanut poliiseille viemään Drakianin tuomarille. Sen kuultuaan Drakian naurahti ja ajatteli: Miettikää maailmantoimia! Perkele! Tuomarilleko? Ei kiitos...hän alkaa lörpöttää kaikkea sotkua, kuten: "Ei ihmisiä syödä! Ei sitä ei tätä!" Saakeli...Taidanpa tietää, miten tässä käy, jos kerron metsästäjistä, muut vampyyrit alkavat lahtaamaan uudestaan ihmisrotua eikä heikoimmille jää muonaa...vaikka mitä minä ajattelen... Hän katseli hiljaa terävällä katseella pelosta vapisevia poliiseja ja muita ihmisiä. Drakian teki äkkikäännöksen paikallaan. Kuului jonkun hikaisu. Drakian huudahti ja mulkoili poliiseja:
-Mitä te kiljutte? En ole edes koskenut keneenkään! Hajunne jo kertoo jo, että ette maisutu hyvälle!
Näytti siltä, että hänen liikkeetkin pidettiin vaarallisena. Samaan aikaan Tatukin oli kysymässä Tuomarista...

Vangittuna oleva vampyyri ei näyttänyt katuvan tekojaan, se sai Godricin hieman surulliseksi. Mies oli edelleen saalistaja, ja selvästi poliisit pelkäsivät mennä tämän lähelle. Tatun kommentti miehen käyttäytymisestä sai miehenkin suunniltaan. Godric oli edelleen vaiti ja vastasi vasta kun Tatu kysyi tuomarista. "On meillä Tuomari, hän on ylinlainvalvoja pohjoisamerikassa ja hän nimittää sheriffit. Hän ei ole tunnettu myötätunnostaan tai ystävällisyydestään. 20 vuotta hopeahuoneessa on hänen käsityksensä oikeudesta ja rangaistuksesta" Godric sanoi, Tuomarista puhuminen ei todellakaan ollut hänen lempiaiheitaan.

Godric asteli lähemmäksi vangittua vampyyria, vaikka poliisit näyttivätkin vastustelevan tätä liikettä. "Kenties on parempi että vien tämän vangin pois teidän ihmisten luota." Hän sanoi tyynesti ja vilkaisi Tatuun, "Kenties sinäkin haluat tulla mukaan, olet kuitenkin avaintodistaja tässä tapauksessa." Hän jatkoi.

Saadessaan tietää enemmän tästä 'tuomarista' sai naisen kasvoille enemmän innokkuuta kysyä enemmän. Tilanne oli hieman paha, jos Godric ei halunnut kertoa hänelle muiden ihmisten keskuudessa. Vampyyrien tuomari kuulosti siltä, että oli erittäin häijy kuka teki enemmäkseen kaikki tuomionsa hänen nautinso tähden. Nähtävästi se tuomari näki jotain, kun oli pistänyt Godric yhden alueen sheriffiksi. Tatu halusi enemmän kysyä ihan toiseen tyyppisyyteen, että miksi Godric ei halunnut olla Amerikan tuomari vampyyreille. Vai oliko Tuomari paljon vanhempi, kuin Godric? Siihen verruttuna Godric saattoi olla nuori ja nämä muut vasta vauva vampyyreitä.
" Onko se sinusta vanhempi? " Tatu kysyi varovasti ja uteliaasti.
Hänen työ kaverinsa näyttivät hyvin pelokkaana mitä nuoren naisen suusta oikein tuli. Kysyttyään Tatu huomasi ystävien katseensa ja aristeli tilannetta enemmän, koska hänen täytyisi oppia milloin pitää suunsa kiinni. Tätä menoa hän menettää työ paikkansa. Siitä Tatu tulisi syyttämään Drakiania ja metsästäisi toisen kuolemaan. Kuullessaan mitä Godric sanoi ja Tatun mielen ilahtumaan. Nainen ei pelännyt laisinkaan, jos joutuisi kahden vampyyrin kanssa olemaan. Nopeasti hän sanoi hakemaan takkinsa. Niin hän teki ja juoksi ihmisten juoksu hakemaan ne. Nopsasti Tatu teki muutakin ennen, kuin palasi kahden vampyyrin luokse. Rohkaisevana hän katseli työkavereita, että hän tulisi ehjin nahoin takaisin ja Drakian tulisi katumaan mitä oli tehnyt. Ihmissusi Tatu päätti seurata minne Godric aikoikaan taluttaa Drakianin.

Drakian ei katsonut Tatua ja mulkoili ympärilleen. Kun häneltä kysyttiin vihdoin lähdetäänkö Tuomarin luokse, hän sanoi:
-Ilon mielin...Onhan sitten aika kivaa katsella kaikkea uutta...
Hän piti mieluisena kun hänet vietäisiin jonnekin muualle, koska pelokkaat ihmiset ottivat päähän. Kuitenkin aihe 20 vuotta hopeahuoneessa kuulosti järjettömältä. Kai sitten tämä Tatu avaa suunsa, yhden Drakianin kyvyistä? Taikka ei...Kuka ties. Ainakin Tuomari oli nähtävä. Ehkäpä hänelle olisi mukavaa kertoa, että vampyyreitä metsästetään tai sitten ei...Sehän saadaan nähdä. Drakian kuitenkin päätti kysyä Godrigilta:
-Onko mahdollista, että kerron miten "oikeasti" täällä tapahtui, kun pääsen Tuomarin luokse?

Godric yllättyi hieman miehen kepeämielisyydestä Tuomarin kohtaamisen kanssa. Kenties mies ei ollut kuullut tästä aiemmin, tai sitten tämä ei vain yksinkertaisesti ollut kiinnostunut. Godric johdatti kaksi muuta pois kirjastosta, helpottuneiden poliisien ohi. Tatun kysymys sai Godrcin taas paremmalle tuulelle, "Olen uuden maailman vanhin vampyyri, joten Tuomari ei ole minua vanhempi. Joskin sadistisempi ja ankarampi tämä kyllä on." Godric sanoi. Kuinka monesti hän olikaan katsonut kuinka Tuomari oli käytännössä tuhonnut monen vampyyrin elämän, usein vielä ilman pätevää syytä.

"Hän nimesi minut sheriffiksi ilmeisesti toivoen että olisin hänelle jonkilainen voimakas henkivartija." Hän jatkoi hetkisen kuluttua kun he olivat kuulomatkan päässä kirjastosta.
Samaan aikaan vangittu vampyyri halusi sanoa jotain.
"Ole hyvä, kenties minun ei tarvitse viedä sinua Tuomarin luokse. Jos totta puhutaan, hän ei välttämättä ole edes kiinnostunut. Yleensä hän hoitaa vampyyrien välisiä murhia." Godric sanoi rauhallisesti, katsoen miehen kasvoihin tyynenä.

//Oli pakko nyt vastata. Edellisen viestin muokkasin, koska oli kirjoitusvirheitä//

Drakian katsoi hiukan ihmetellen Godrigia. He olivat kauempana kirjastosta. Se oli hiukan helpottavaa Drakianille kun pääsi mukavasti saamaan raitista ilmaa. Godrig kertoi, että oli maailman vanhin vampyyri, se kuullosti aivan ihmeelliseltä ja lisäksi sanoi, ettei aio viedä Drakiania Tuomarille. Miksi? Tarkoittiko se vapautta? Drakian päättikin kysyä häneltä:
-Herra Sherffi. Tiedättekö mitään vampyyrimetsästäjistä?
Hänen oli seurattava Godrigin mahdollista ilmeilyä kysymyksen kuullessaan.

Mitä sai kuulla Godricin suusta tuomarista osittain nauratti ja toisen puolesta surullinen. Nähtävästi Godric oli lian lepsu olemaan Tuomari, vaikka muuten voisi olla hyväkin sellainen. Ennen kaikkea hauskinta ajatella oli se, että miksi Godric ei ottanut omaan käsiinsä koko vampyyri ja tulisi kaikkien kaikki vampyyrien kuningas. Drakianinkin voisi tuosta noin vain heittää kuolemaan, jos ei huvittaisi katsella toisen törppöilyä. Mutta siihen mielestä Tatu piti Godricia lian lepsuna ja kilttinä.
" Voi sinua. Kannattaisi oppia pitämään puolia. " Tatu sanoi.

Tatu ei voinut olla näyttämättä hämmentymistä kahdelle vampyyrille. Godric ei veisi toista Tuomarin eteen laisinkaan. Tämä taktiikka oli ainoastaan se, että vampyyri pääsisi pois kirjastosta ja poliisista mitkä olivat sielä.
" Miksi ihmeessä päästät hänet? Älä vain sano, että et vie sitä Tuomarin eteen, kun Tuomaria ei kiinnosta. Olette nähtävästi kaikki lepsuja sääntöihin. " Tatu sanoi pahamaisuudella äänellä, mutta varovasti.
Mielellään hän ei olisi mennyt Tuomarin eteen, jos tarvittiin todistaja. Hän olisi niin helppo nalkki saada satojen vampyyrien edessä. Muuten Tatu ei pelottanut olla laisinkaan niiden vampyyrien kanssa paitsi, että ei halunnut joutua ongelmiin heidän kanssaan. Vihauksena Tatu potkaisi roskapöntön mikä lensi keskelle tielle. Joku autoilijalle hieman tekemistä ja oppisi ajamaan kiltisti pimeän aikana. Viha kasvoissa nainen kääntyi katsomaan Drakian kuka kysyi metsästäjistä.

Godricin mielenkiinto heräsi, kun toinen vampyyri mainitsi Vampyyrinmetsästäjät. Olihan Godric niitä jo Bon Tempsissäkin tavannut, mutta vastaanotti uutta tietoa aina mielellään. "Tiedän kyllä että veremme perässä juoksee yksi jos useampikin ihminen. Mutta mistään laajemmasta metsästämisestä en ole kuullut." Hän totuuden mukaisesti. "Kerro toki lisää jos sinulla on tietoa. Kenties voimme unohtaa Tuomarin jos tiedoistasi on hyöytyä. En viitsisi tietoisesti lähettää ketään kuolemaan." Hän jatkoi rauhallisesti. Totta kai Tatu kapinoisi tätä vastaan mutta Godric ei halunnut enää lisää kuolemia kontolleen, jos ne vain olivat vältettävissä.

Tatun kommentti puolien pitämisestä sai Godricin nauramaan. "Olisihan minä voinut tietenkin ottaa Tuomarin paikan väkivalloin, mutta mitä se olisi todistanut? Että olen elänyt 2000 vuotta ja elän silti vain oman menestymiseni vuoksi. Se kertoisi jotain lajimme brutaalisuudesta" Hän vastasi puoliksi nauraen. Godric kuitenkin vaikeni kun Tatu alkoi vastustaa Godricin ajatusta toisen vampyyrin vapauttamisesta. Godric nosti katseensa naisen kasvoihin, "En suinkaan aio päästää tätä miestä vapaaksi, ainakaan heti. Haluan kaiken tiedon tämän illan tapahtumista ja syyt miksi tämä vampyyri teki niin kuin teki. Sitten vasta teen päätökseni mitä tulisi tehdä." Hän vastasi edelleen rauhallisesti.

"Ja mitä tulee Tuomarin eteen menemisestä; se ei ole miellyttävää. Kenties hän vaatisi sinunkin henkeäsi, jostain typerästä ja keksitystä syystä. Hän myös vaatisi minun erottamistani, kenties jopa henkeäni, koska en ollut omalla alueellani toimiessani." Godric sanoi pieni hymy huulillaan.
"Kuten sanoin, hän osaa olla aika epäoikeudenmukainen ja ankara." Hän sanoi ja keskittyi sitten kuulemaan miehen vastauksen metsästäjistä.

Drakian odotteli hetken, kun Godrig sanoisi asiansa loppuun Tatulle. Kyllä tämän naikkosen piti jo tajuta tilannen vakavuus, jos kerran jonkin verran välitti sheriffistä ja jopa omasta hengestä. Kuka ties? Päästäisikö Tuomari ollenkaan ihmissusia talonsa sisään ja muutenkin. Ainakin tuli tieto siitä, että Godrig oli kaksi kertaa vanhempi kuin Drakian ja oli jopa maailman vanhin vampyyri. Se kuulosti Drakianin mielestä hiukan oudolle, mutta myös Godrigin kiirettömyys sai jälleen vampyyrin hämmentymään. Kun Godrig pyysi kertoa metsästjistä, Drakian huokasi raskaasti ja alkoi kertoa:
-Kaikki alkoi vuosia sitten. Se oli silloin kun en edes täyttänyt sata vuotta. Silloin kun elelin vuosia vampyyrinä olen kuullut huhuja klaanista, joka metsästää utopisia vampyyrilajeja. Vampyyreillä on toden totta muutama alalaji, mutta nämä omistavat samat kyvyt kuin kantalajikin. Vampyyrit levittäytyivät ympäri maailmaa ja ottivat haltuun yön. Ihmiset ovat hallineet päivän. Ihmiset ovat luoneet, meistä vampyyreistä, jatkuvasti uusia kauhukuvia, tämän päälle syntyivät liiankin rohkeat ihmiset, vampyyrimetsästäjät. Ihmisiksi, metsästäjät ovat liian vahvoja ja tukevia. He tunnistavat vampyyrin läsnäolon, missä ja koska tahansa. Toisin olen törmännyt sellaisiin jo monesti kaksi kuukautta. Olenkin aina kuolemanpartaalla, toisin hopean kesto ja kiihtyvyys antaa edes jonkinlaista apua Olenkin jo kertonut Tatulle yhdestä arvoituksesta, jonka jouduin ratkaisemaan...Toisin hän ehkä vihaa minua nyt, kun sotkin ja osoitin häntä aseella. Ainoa asia, mitä vampyyrimetsästäjät olivat tehneet, niin ampuisivat minut kuoliaaksi. Kun osoitin aseella ja yritin kuluttaa aikaa, mutta sitten Tatu sukelsi mukavasti piiloon ja siitä kaaos alkoikin.
Hän kertoi siis kaiken omasta näkökulmasta ja kertoi, miksi tappoi:
-Tapoin yhden, koska tunsin oloni uhatuksi. Kun hirviö tuntee olonsa uhkaavaksi, se tietysti hyökkää ja yrittää päästää eroon uhkasta, niin kuin pelosta kärsivä ihminen. En tiedä, miksi minua vainotaan. Nimenikin tunnetaan ja on vaarallista lähteä kotiinkiin. Romaniankaan en voi palata, se olisi koko maalle ristiriita.
Hän ei tiennyt, miten seuraavaksi reagoitaisiin hänen kertomuuksensa.

" Niimpä tietenkin et halua vaihtaa tatkiikaasi verisempään muotoon. " Tatu sanoi ymmärtämäisenä.
Tietenkään hän ei halunnut pakottaa toista tekemään mitää toinen ei halunnut edes tehdä. Ei sitä koskaan voi tietää milloin Godric herruedessa menettäisi itsensä. Se sai aika yökättämään Tatun mieltä. Parempi pysyä juuri tässä, kuin tulevaisuudessa. Mitä kaameita tulevaisuudessa tapahtua mitä hän näe sitä. Se ajatus vei taas naisen mualle mikä rentouttu naista hyvinkin paljon ja sai jopa hymähtämäänkin ääneen. Miten hän taisteli elämästään, että pysyisi niin kauen elossa suinkin mahdollista, vaikka lopuksi hän kuolee. Vampyyrit tekivät samoin yrittävät selviä myöskin, mutta heille loppu oli aivan erilainen. Mikä toi Tatun mieleen, että jossain maan alta voi tullakkin vanhempi vampyyri, kuin Godric.

Pienesti Tatu oli iloissaan siitä, että Godric ei helposti antanut mennä Drakian tästä tilanteesta. Kyllä nainen halusi saada jonkun rankaisun miehelle mitä oli aiheuttanut ystävien mielelle.
" Joo sinne Tuomarin ateriaksi en tule millään houkuttelevalla lihallakaan. Onneksi meillä on iisimmät säännöt. " Tatu sanoi huokaisten helpotuksi viimeisen lauseen.
Jokaisella oli oma paikka missä olikin. Tietenkin heillä oli puhasveriset ovat ekana, mutta sekin taas katsoo historiassa ja sama koski purastujen ihmissusien.

Drakian alkoi sepittää Godricilla asiastaansa niin kuunteli Tatu tarkasti. Hän halusi tietää mitä Drakian kertoi Godricille. Toisinaan hän halusi kuulla mitä Godric sanoi.
" Mitä minun olisi pitänyt tehdä siinä vaiheessa. Hymyillä ja olla iloinen, että nappaat minut, kuin leipä valikoimasta. Olisit ihan hyvin hoitaa asian talon ulkopuolella kirjastoa. Käyttänyt kävelyäsi nopeammassa tahdissa ja ne olisivat tulleet perääsi aivan varmasti. Silloin poliisien olisi tarvinnut liittyä laisinkaan mukaan. " Tatu sanoi pienellä vihaisella äänelläänsä.
Miten Drakian olikaan jatakut sai Tatun tunteet nousemaan ja samalla suden vietti alkoi kasvaa naisessa. Samassa hän kääntyi Godriicin päin ja kysyi:
" Kai jätitte Neeran hyviin olosuhteisiin? "
Tatu olisi uskonut, että heillä olisi tänä iltana jonkinlainen oppi tunti.

Drakianin kertomus sai Godricin mielenkiinnon todella heräämään. Hän oli tavannut yhden kuuluisimmista vampyyrienmetsästäjistä aikoja sitten, muttei arvannutkaan että näillä saattaisi olla jotain kykyjä. Kiehtovaa, kenties en tiedekkään niin paljoa kuin luulin Hän pohti samalla kun Drakian täsmensi illan tapahtumia. Kuulosti tosiaan siltä ettei miehellä ollut vaihtoehtoja, kun oli surmannut ne kaksi kirjastossa. Tatu sattui olemaan väärässä paikassa väärään aikaan.. taas.
"Älä huoli Tatu, en vie sinua Tuomarille." Hän vastasi huvittuneena, kun nainen mainitsi lihanpalan.
Godric keskittyi nyt kuuntelemaan vuorostaan Tatua, ja tämän kommentteja Drakianin tarinaan. Joskus myöhemmin Godric haluaisi tietää lisää ihmissusien säännöistä, mutta nyt hänellä oli kiirellisimpiä ja sillä hetkellä vakavamalta tuntuvia ongelmia.
"Kyllä, jätin Neeran kotiin turvaan. Hänelle tekee hyvää oppia olemaan myös yksin." Hän vastasi lyhyesti Tatun viimeiseen kysymykseen. Godric oli yllättävän kiintynyt tähän kaksikkoon, kenties heidän eriskummallisesta siteestään johtuen.

"Mitä tulee tarinaasi Drakian, uskon sinua ainakin metsästäjien osalta. Muutama sata vuotta sitten olin erään Draculia-nimisen vampyyrin luona, paremmin hänet tunnetaan Draculana. Ja kuulin samalla herra Abraham Van Hellsingistä. Hän oli ensimmäinen vampyyrinmetsästäjä, jonka näin tai tiesin edes. En koskaan paljastanut itseäni hänelle, eikä hän koskaan tiennyt minusta. Mutta hän tappoi lopulta Draculan ja... no kenties tunnette tarinan, joskin kaunokirjallisuuteen kannattaa aina suhtautua kriittisesti." Godric aloitti hilljaisesti. Jos Van Hellsingillä oli ollut näitä 'erikoiskykyjä', mistä Drakian oli juuri kertonut; selitäisi se osaltaan miten mies pystyi pistämään vampyyrille kampoihin.

Tälläinen tieto voisi olla vaarallinen vuotaessaan julkisuuteen, ihmisten ja vampyyrien välinen sota voisi syttyä ja aiheuttaa toisen lajin sukupuuton. Godric katseli hetken jalkoihinsa, ennen kuin jatkoi: "Sanoit että nimesikin tunnetaan, tarkoitatko että näillä metsästäjillä on järjestäytynyttä toimintaa?" Se ajatus sai Godricin kieltämättä hermostuneeksi. Se alkaisi pieninä yhdistyksinä, leviten suuremmiksi seurueiksi, lopulta tulisi varmpyyrienmetsästäjä armeijat.
"Tatu, eihän kukaan ulkopuolinen tiedä että olet ihmisusi. Siis joku ihminen?" Godric kysyi huolestuneella äänellä. Se tästä vielä puuttuisikin.

Se helpotti todella paljon Tatun mieltä, että ei joutuisi Tuomarin eteen. Se olisi erittäin kauheta, jos hän joutuisi Tuomarin eteen. Jos hän todellakin kuolisi niin kuka hoitaisi Neeraa ja ynnämuuta. Ainakin silloin Islannista asti voisi hänen sukulaiset tulla tekemään riitaa näille. Ei nyt kuitenkaan sellaista, koska ei ollut niin suosittu ja siksi erosikin laumastaansa ja että hänen isänsä ei tietäisi omasta hänen olemasta olosta.
Kuullessaan, että Godric oli jättänyt Neeran yksin niin ei hirveästi lohduttanut häntä. Ainoa iloisuus mikä mielytti Tatua oli se, että Neera oli hyvässä kunnossa, kun Godric lähti vampyyri naisen luota. Toivottavasti Neera osasi olla tänä ilta harmeilta. Tatu ihmetytti se, että mitä hyvää siinä oli, että Neera oli yksin. Mitä siinä oppitunnissa oli oikeasta, kuin selviytyä yksin haasteita mitä sai sinä iltana.

Godricin läsnyy oli vakavoitunut mikä pienesti pelotti Tatua, mutta samalla sai tietää, että hänenkin kannatti varautua. Darkian ja Godric keskusteli oli mennyt sukkelasti ohitse, että Tatu ei oikein pysynnyt vampyyrien perässä. Sen Tatu kyllä tiesi, että Drakian olisi pitänyt jo aijemmin puhua Godricille, kun Godric uskoo melkein mitä vain. Godricilla oli sellainen lahja mitä uskoo on sattumoisiltaa aina niin. Äänessä kuului tietynlaisia nimiä sai Tatu hieman hämilleen. Siis olisiko vampyyreitäkin kahta erilaista mitä ihmisiä sanottii olevan tai no niiden risteytymä. Olisiko ennen kaikkea Van Helsing olemassa niin, kuin Drakulakin. Drakian nimi kyllä kuulosti Draculalta jonkun verran, mutta Tatu ei pitänyt heitä samana henkilönä.
" Siis onko Dracula ja Van Helsing oikeasti olemassa? " Tatu oli pakko varmistaa asia, ettei tule mitään ylimääräisiä ajatuksia.

Tatu oli totaalisesti tippunut kärryiltä ja se olisi toisinaan hyvä asia vampyyreille. Ei laisinkaan naiselle, koska hän halusi todella saada tietää ja hänen hermonsa eivät jättäisi hänet rauhaan, jos ei saisi selville. Nähtävästi asia oli suuri katsoen kumpaakin vampyyriä. Miten iso asia oli tämä metsästys. Olihan vampyyreillä omat ja samoin ihmisudeillakin, paitsi saattoi nyt olla enemmän vampyyrien tulleen esille niin heidän kimpussa mikä oli hyvä. Godric sanoi hänen nimensä Tatu hätkähti ja kääntyi katsomaan vanhinta miestä.
" Ei, kuin? " Tatu vastasi rehellisesti ja perään kysyikin.
Hän ei ilmoilta kenelle tahansa, että oliko hän ihmissusi. Enemmäkseen hänen kaverit olivat vampyyrit, koska joutui niiden kanssa aina jonkinlaiseen ongelmiin. Mutta hän halusi tietää miksi Goric kysyi niin häneltä. Oliko hän todellakin joutunut hengen vaaralliseen juttuun mitä vasta pääsisi eroon, kun kuolisi? Mihin sotkuun hän oli nyt joutunut. Nyt hän oli hiljaa ja keskyttyä siihen missä oikein mentiin.

//Nyt mennään miten pitäisi kirjoittaa//

Godrig yritti pitää Tatrua jonkin aikaa rauhallisena. Se oli hyvä. Drakianin ja Godrigin keskustelu alkoi lähestyä ydintään jonkun verran. Tai kenties onko se niin? Tatu oli maninnit ystävästään Neerasta jonkun verran, jote Drakian hiljaa sinä aikana odotti puhevuoroaan jonkun aikaa ja kun tuli tilaisuus vastata Godrigin esittämiin kysymyksiin, niin Drakian sanoi:
-On teorioita, että van Helsingillä olisi poika ja varmaan esilapsiakin, mutta kuka ties. Draculasta kuulin aika paljon, koska asuin Transylvaniassa itse. Siellä muutuinkin vampyyriksi, mutta en koskaan saanut tietää, kuka oli purijani ja miten hänelle kävi. Nimeäkään silloin ei ollut, kun olin pelkkä torppari. Muistan luojastani jotain kuitenkin ja hän kutsui minua nimellä Drakian. Toisin arvelin, että nimi olisi joku väännös nimestä Draculia tai jotain, mutta "Sylvester" onkin jo lisänimi. Luojani oli selvästi yhtä pelottava kuin joku aave. Hän aina kykeni ilmestymään sumuna jostakin taikka lepakkolaumana. Ulkonäöstään kykenin erottamaan vain kirkkaanpunaiset silmät ja tummat hiukset. En en oikein sillein hyvin muista, mutta jotain on tullut mieleen...Hän ei toisin koskaan sanonut nimeään.
Drakianin oli kyllä vaikea muistaa jotakin "luojastaan", koska harvoin näki tämän. Hän ei nähnyt tätä jo silloin kun van Helsing saapui Romaniaan. Oli ilmiselvää, että kaikki vampyyrit kuolivat Draculan mukana ja Drakian pakeni muualle Eurooppaan ja vasta toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltoihin. Drakian on lukenut Bram Stokeria ja tämä tarina todellakin oli todentuntoinen, siitä muotoutuikin historia vampyyreistä. Metsästäjillä näytti kuitenkin olevan jonkunlainen systeemi ja järjestelmä, mutta mikä? Drakianin teki mieli löytää vastauksen tähän kysymykseen. Tatulta kysyttiin sitten, onko kukaan ihmisistä tietoinen, että tämä on ihmissusi. Vastaus oli kuitenkin "Ei". Totta ehkä kannattikin olla hiljaa. Drakian muisti yhtäkkiä tekstin, jonka joutui kääntämään ja otti vihkonsa esiin. Hänelle välähti jokin. Drakian luki tekstin ääneen:
-"Ihmissusi on kuin kahden pedon välinen jahtikoira, kun taas Vampyyri on meidän ilkeä puolemme inhimillisyydestämme. Taistelemme ja kuolemme. Taistelevat ja kuolevat myös hirviöt, joita ihailemme ja pelkäämme."
Luettuaan tekstin, hän piilotti vihkosen takaisin taskuunsa.

Godric kuunteli suurella mielenkiinnolla Drakianin kertomusta menneisyydestään. Hän ei ollut aikaisemmin kuullut että kukaan vampyyri olisi oikeasti pystynyt muuttumaan usvaksi tai lepakoiksi, kuten ihmislasten kauhutarinoissa. Tosin osasihan Ericin lentää, joten kenties se oli ko. vampyyrin salainen taito.
Tatu kysyi, varsin osuvan kysymyksen liittyen vanhoihin taruihin. Godric naurahti, "He olivat olemassa, molemmat kuolivat aikaa sitten, se kuinka paljon Bram Stokerin tarinasta on sitten totta... no ehkä kerron myöhemmin, se ei ole nyt ensiarvoisen tärkeää. Vain faktat ovat." Hän vastasi arvoituksellisesti ja hiljeni hetkeksi omiin ajatuksiinsa.

"Mielenkiintoinen vihko sinulla Drakian" Godric sanoi, Drakianin luettua katkelman vihkostaan.
Onneksi Tatu ei ollut kertonut mitään ihmisutisuudestaan olemisesta. Se saattaisi aiheuttaa lisää toivomattomia konflikteja. "Aloitan kertomalla taustoja, kenties se auttaa ymmärtämään nykyhetkeä paremmin." Hän vastasi rauhallisena Tatun vastakysymykseen, sillä hän tiesi naisen suorastaan rakastavan historiaa.

"Vlad Draculea, tai Lohikäärmeen poika, kuten häntä kutsuttiin, oli aikoinaan yksi Romanian lordeista ja hyvissä väleissä katolliseen kirkkoon. Hän oli varsin kiinnostunut alkemiasta ja ikuisesta elämästä, päihittäkseen vihollisensa, Turkkilaiset, pelkällä pelolla..." Godric sanoi ja piti tauon "Minä autoin häntä tuossa tavoitteessa, olin hieman erilainen kuin mitä nykyisin. Ajattelin saavani itsekkin lisää voimia miehen alkemistista kokeiluista. Hän tarvitsi vertani saavuttaakseen ikuisen elämän, ja niin kutsutun 'keinovampirismin'. Onnistuimme ja hän päihitti Turkkilaiset ja sai julman maineen. Omista hyödyistäni tuosta tapauksesta en nyt kerro." Hän piti taas tauon, "Meni lähes 400 vuotta, eikä kreivi vaihtunut Draculan linnassa. Van Hellsing oli vääjäämätön lopputulema. Dracula tapettiin ja Van Hellsingistä tuli vampyyrienmetsästäjien 'Isä'. Sitten nykyhetkeen."
Godric piti tauon ja antoi etenkin Tatulle aikaa sulatella kuulemaansa, kenties myös Drakianille, joka ei välttämättä tiennyt asioiden oikeaa laitaa.


"Tekniikka kehittyi, televisio,radio, auto ja kuuraketit saivat ihmiset pikkuhiljaa unohtamaan lähes kokonaan mysteerit ja taruolennot. Meistä tuli ns. legendoja vielä enemmän kuin mitä olimme olleet... Sitten yks kaks, annamme itsemme ilmi ja kerromme olemassa olostamme. Aluksi se toimii hyvin, pystymme elämään niiden keskuudessa, joita olemme koko olemassa olomme metsästäneet. Mutta lopulta asiat tulevat päättymään verisesti... merkkejä voi nähdä jo, esim. tämäniltaisessa. Ihmiset kadehtivat meitä ikuiseesta elämästä ja ties mistä. Suurin osa meistä taas ei pysty hillitsemään halujaan oikean veren suhteen. Vampyyrinmetsästäjät kehittyvine aseineen, vaarantavat olemassa olomme, mikä ei välttämättä ole huono asia. Mutta se taas ajatellaan meikäläisten puolella oikeutuksena sotaan." Godric selosti näkemyksiään tulevasta, menneestä ja hieman omia arvailujaan. 2000-vuodessa oppii paljon ihmismielestä ja elämästä yleensä.

"Miten tämä sitten liittyy ihmissusiin? Ei se liitykkään pelkästään ihmissusiin, vaan kaikkiin taruolentoihin. Jos kaikki olennot paljastaisivat että ovat olleet olemassa jo tuhansia, ellei kymmeniätuhansia vuosia, se voisi aiheuttaa Kolmannen Maailman Sodan, käytännössä tuntematonta voimaa vastaan. Se olisi ikäänkuin Noitavainojen uusinta, kehittyneemmillä ja tuhovoimaisemmilla aseilla." Godric lopetti, kenties hänen ei tarvitsisi sanoa enää enempää. Asiat olivat todella menneet pieleen, kun vampyyrit astuivat esiin.

Hirveän tarkasti Tatu ei ollut kuullut Drakianin menneisyyttäänsä. Nyt hän sai kuulla, kun vasta Godric oli läsnä. Se kuulosti erittäin ihanalta, että vampyyreillä oli sellaisia lahjoja, mutta se huono, että oli vaikeampi saalistaa. Toisinaan se oli ihanaa, että oli haastetta. Enemmäkseen oli hyvin surullista muodonmuutajia kohtaan. Samoin omaankiin rottuun. Pienesti Tatu hymähti Drakianin viimeisille sanoille miten ihmissudet ovat jahtikoiria niiden välissä. Se toisinaan piti paikkansa, mutta se oli niin huvittavasti sanonnut. Moni ihmissusi kylläkin valitsisi sen mitä piti oikeana ja varsinkin yksin eläjät ja muuttuneet ihmissudet. Ainakin silloin lapun mukaisesti, jos tapahtuu niin muuttuneet ihmisudet haluisivat kukistaa hänen kaltaisen puhdasverisyyden.
Vaikka tänä ilta ei mennyt oikein siihen historiaan mitä Tatu oikein tutki, mutta nämäkin historia oli erittäin mielenkiintoinen tapaus. Sai iloissaan huomata, että sai aika paljonkin uutta tietota mikä samalla vaihtoi naisen näkökulmaakin tiettyihin asioihin. Muistiin hän ei kirjoittanut yhtään mitään, kun muistaisi todella hyvin päässääkin. Vasta kotoaan päästyä hän saattaisi alkaa kirjoittamaan ne ylös ja samalla oman mieli piteensäkin siihen. Opuksesta tulisi erittäin suuri ja varmaakin kaksi osainen, jos kirjapainamossa pystyisi tekemään yhtenäistä suurta kirjaa.

Kun sai kuulla vaustaukseen kysymyksen niin aluksi mitä Godric arvuutteli hänelle. Sitten sai kuullakkin tarinan ja mikä sai Tatun sydämen jyskyttämään enemmän ja hengityksensä tihentymään. Kaikki muut korvaan ei mennyt sisään vaan Godricin selitys. Tatun uudet näkökulmat muutuivat uudestaan uusiksi näkökulmiksi. Pikkuisesti harmittaa, että Godric ei viittynyt sanoa kaikkea nyt hänelle. Pienen lapsukaisen näköisesti Tatu katsoi Godricia pahan tuulisesti. Mitä enemmän mentiin tarinassa eteen päin sitä jännittyneenä Tatu katsoi eteensä ja mietti. Naisella oli paljon mietittävää. Oikeasti hän haluisi pyörtyä maahan. Itselleensä Tatu hokisin mielessäänsä, että pyörry, pyörry nyt. Se ei pelottanut naista, että pyörtyessään vampyrit voisi juoda hänen kuiviinsa. Neera yrittäisi taistella parhaansa mukaan, vaikka vastustajat olisivat paljon vanhempia se itse.
Kuulessaan nykyiseen niin, etä ihmiset antoivat taruolennoiden muuttua legendoiksi ja tarinoiksi. Toisinaan missä hän kasvoi syrjäisessä suurista ihmisis massoista sai huomaamaan, että pienet kylät kertoivat edelleen heidänkaltaisita taruolennoista. Sellaisen perheen taloon oli hyvin tuskallista astua sisään. Vanhat muistot alkoivat repiä niitä tuskallisia hetkiä. Missään vaiheessa ei saanut kertoa, että sinä olit juuri sellainen mitä ei saisi päästää taloosi. Surullista oli se, että heidän kaikki keksinnöt eivät tehonneet heihin, vaikka ne uskoivat sydämestä asti ne tehoaisi paholaisille. Samassa huomaamatta Tatu vajoitui syvemmälle muistelemaan menneisyyttä mitä alle 20 vuodessa olikaan ehtinyt tapahtua niin paljon. Vajoutuneena hän kuuli mitä Godric selitti vielä tarinastaan. Oli hyvin vaikea kuvailla minne Tatu oikein vajosi menneisyydessään, koska siihen vaikkutti todella paljon Godricin tarina. Godric ei ollut mitenkään tässä välissä hurmannut Tatua ainakaan tavallisella tyyllillä. Eihän sitä Tatu tiennyt oliko muita hurmaus tyyliä, kuin silmien katsominen ja siitä sitten.

Seikkallessaan omassa menneisyydessä Godricin sanojen kautta. Tatu sai nähdä menneisyydet niitä kohti mitä ei ole aijemmin niin paljon kiinnittänyt huomiota. Sivussa hän katseli, kuin aave menneisyyttäänsä. Kylmä olemus valtasi Tatua, kuin hän näkisi menneisyyden uudestaan, kun kuolisi nyt jossakin. Nyt hän kuolisi ne kaksi vampyyriä olisivat imennyt hänet kuiviinsa. Hengiys ei ollut laisinkaan vaikeata vaan oli edelleen kiihkeä ja raskas. Ulkoisesti Tatu näytti mietteliäältä, mutt jään sinisistä silmistä näkyi, että ulkokuoren sisällä ei oltu kotona. Toisinaan häntä alkoi hävettää syvällisesti, että mitä olikaan tehnyt. Toisinaan se oli ihan ymmärettävää miksi hän oli niin tehnyt. Hän ei saanut elää lapsuuttaansa miten moni hänen kaltaiset ihmiset haluisivat vanhemmat mihin kuului isä ja äiti ennen kaikkeata. Hänen perhe oli täynnä valheita. Miten niillä oli yritetty suojautua häntä niin, että ei tuntisi oikea isäänsä ja miten mummi joutui ottamaan pahoja syytteitä vastaan. Eihän nytkään halua nähdä isäänsä, vaikka oli kysynyt pieneä. Miksi ottaisi yhteyttä, kun hän jätti hänet ja äidinsä? Menneisyyden aatoksina Tatu ei huomannut pudottavansa kahta kyyneltä poskelteen.
" Se ei ole hyväksi sellainen sota, kun aika moni oli riippuvainen suuremmaksi osaksi ihmisestä. " Tatu sanoi, kuin hän ei olisi käynyt missään.
Sudet olivat riippuvaisia yhtä paljon, kuin vampyyritkin ihmisestä. Vampyyreille oli keksitty juomaa mikä korvaisi ihmisen veren. Toisinaan jos ihmisiä ei olisi niin varmaakin muodonmuuttajat ja ihmissudet joutuavat olemaan seuraavaksi verensä. Sudet eivät anna mielellään verta vampyyreille. Todellisuudessa vampyyrit tulisivat kaikkein parhaiten elämään tulevaisuudessa mitä olisikaan tulossa tulevaisuudessa. Ihminen oli petojen alkuravinto ja sitä pitäisi riittää kaikkille pedolle, jotka elävät maan pallolla.

" Mutta sotaa tulisi enemmän teille, koska olette tulleet kaapistanne ja me emme. Siitä tulisi...Mutta miten sellaisen pystyy estämään, kuin antaa taruolennot jäädä tarinoihin, vaikka osa ihmisistä uskovat meidän kaltaiset taruolennot ovat heidän keskuudessa? " Tatu sanoi, vaikka ei ihan halunnut alkaa kuvailla sotaa.
Varmasti Godric ja Drakian osasivat ajatella sodan laadun ilman hänen sanomista. Tatun kyneleet olivat ehtinyt kuivua ja hän ei ehtinyt huomata niitä. Nyt hän oli oma itsensä, vaikka olisi halunnut pyörtyä. Silloin milloin hän haluaa pyörtyä hän ei pyörtynyt, mutta ei pitäisi niin sitten se tapahtuu. Kylmän siniset kääntyivät katsomaan vuorotellen vampyyriä.

//voisitteko hiukan lyhyempiä viestejä kirjoittaa, kun vaikea pysyä kärryillä?//

Tatu oli todellakin muissa maailmoissa Drakianin kerrottua tarinansa ja Godrig näytti vain kiinnostuvan. Vramaan tämä innostui melkoisesti koko tarinatuokiosta. Tatu oli kuitenkin joko kiinnostunut kuuntelemaam tai ei, mutta Drakian huomasi, että tämä jaksoi kuunnella Godrigin sanoja. Drakianin huulille levisi virhe ja kulmahampaat näyttivät kiiltävän ylähuulen takaa. Hän mietti kuitenkin, miten pääsisi eroon ongelmista ja jäisikö seisomaan siihen paikkaan. Hän hiljaa kuunteli Tatun ja Godrigin höpötyksiä ja odotti, tulisiko mitään ylimääräisiä kysymyksiä taikka uutta tietoa jostain.

Nyt Godrig oli kertonut Draculasta Tatulle. Godrig näytti tuntevan tuon miehen. Oliko tämä nähnyt kenties van Helsingin? Miksi hän ei auttanut Draculaa? Tai oliko Kreivi ihan ylimielinen? Drakianilla pyöri mielessä monia kysymyksiä, mutta hän ei kyennyt valitsemaan, millä kysyisi. Tatu näytti tarinan jälkeen aivan kalmankalpealta. Oliko hänellä järkytys tai jotain päällä? Ei Drakian tiennyt. Vihdoin Tatu sanoikin, että sota ei ole hyväksi Drakianille ja Godrigille, jos he joutuisivatkin siihen. Vampyyrimetsäsjäjistä olikin selvästi uhka. Drakianin teki mieli tutkia, mistä nuo kaikki ruipelot tulevat ja mitä vaativat ihan oikeasti. Tämä ei ollut tietenkään kivaa olla metsästyksen kohteena vain siitä, että ei kykene juomaan keinotekoista verta. Mutta hei! Tiesivätkö hekin siitä? Nyt Drakian huomasikin olevan pahassa jamassa. Hän naurahti, koska ei muuta voinut. Vampyyri ei koskaan itkenyt tai vikissyt tällaisista asioista. Tatun viimeisimpiin sanoihin Drakian vastasi:
-Jaa. Ei haittaa, ihmiset ovat syntyneet sekasikiöiden vihaajiksi ja oman maansa herroiksi. Eläimiäkin kuolee, eivätkä nuo älylliset olennot tajua näiden moraaliaan, samoin kuin me, yön pedot, olemme heille vielä älyllisempiä. Jokainen otus ajattelee selviytymistä, mutta sitten ahneutta ja kateutta. Sodassa on kuitenkin kaikki sallittua. Me vampyyrit olemmekin tehneet historiassa pienen virheen ja melkein kaikki eivät tätä hyväksy. Joku idiootti paljasti itsemme ja joku idiootti pakotti meidät luopumaan energianlähteestä, jonka me saamme elävistä olennoista eli ihmisistä, suurin osa vampyyreistä ovat unohtaneet todelliset voimansa ja liian turhaan alistautuivat maailmamme herran alle. Olemmekin aika mukavasti syntyneet ihmisten negatiivisten tunteiden myötä. Kivalta kuulostaa...

[[Saamasi pitää]]

Ilmeisesti Tatu ei ollut tottunut näin suoriin kertomuksiin, tai sitten naisen sisällä heräsi jotain omia muistoja. Tatu vastasi kuitenkin omilla mielipiteillään Godricin näkemyksiin, ja samoin teki Drakian. Drakianin, joskin raa'at näkemykset ymmärsi hyvin. Olihan mies suhteellisen nuori ja oli vielä ns. pedon 'tasolla'. Godric ei alkanut kuitenkaan väittelemään näitä näkemyksiä vastaan, olihan hän itsekkin ollut lähes 2000 vuotta samanlainen.

"No kävi tässä miten tahansa, ei se loppujen lopuksi liity tämäniltaiseen suuresti... Drakian, vaikka tämän iltainen olikin suurta epäonnea ja vahinkoa, pyytäisin sinulta jatkossa suurempaa varovaisuutta... Tatu, toivon etteivät tarinani menneisyydestä järkyttäneet sinua liikaa. Olen siinä suhteessa normaali vampyyri, että minulla on varsin verinen historia. Toivottavasti voit antaa menneiden olla menneitä ja voin vakuuttaa että olen muuttunut." Godric sanoi tuttuun rauhalliseen ja yställiseen sävyynsä.
"Sinä voit minun puolestani mennä Drakian. En näe tässä tapauksessa oikeastaan yhtä tiettyä syyllistä." Hän jatkoi, kenties hänenkin olisi hyvä mennä tarkistamaan Neeran tila.

Muiden mielestä hän saattoi näyttää todella masentuneelta Godric tarinan jälkeen, vaikka toisinaan ei ollut. Hän oli hämmennyt ja siitä sekaisin. Todellakin sekaisin, koska ei voinut kuvitella, että Dracula olisi olemassa ja samoin Van Helsing. Hän oli itse pienenä asti kuvitellut, että se oli vampyyrien alku lähde maailmalle, mutta siinä oli se aukko, että miten oli saanut lapsukaisia. Niiden tarinoiden perään, kun isä kuolee niin kaikki kuolee. Oikeastaan hän ei tiennyt mitä ajatella enään, kun maailma oli niin ylös alaisin. Mikä oli suuntana. Pieni raskas huokaisu pääsi nuoresta naisesta, kun hän piti nyt itsensä, että hän ei olisi pitänyt syntyä tähän maailmaan. Olihan hän yhden kerran hupaisuuden tulos, vaikka oikea äiti sanoi muuta, vaikka eikä kasvattanut Tatua vaan seurasi Tatun elämää sisarena. Jos oli noin hankala lapsuus niin ei tulisi sitä vielä pariin vuoteenkaan.

" En vai voi ymmärrä miksi vampyyrit haluisi sotaa ihmisiä vastaan, kun ihminen heidän elämän lähde. Ihmisistä ymmärrän hyvinkin miksi tekevät viholliset pois. Sen ainakin osaan sanoa, että ihmissudet jakautuivat siinä taistossa todella selkeästi. Se olisi aika julmaa, jos ihmisiä ei olisi maailmassa. Elämä olisi enemmän tylsää. " Tatu sanoi Drakian sanoille.
Pienesti hän oli samaa mieltä ja toisinaan erimieltä Drakian kanssa. Sota ei tuo hyvää laisinkaan, vaikka se edistäisi jonkun verran etenemistä johonkin suuntaan hyvään tai huonompaa suuntaan. Ainakaan Tatu ei halunnut sotaa hänen elämäänsä ollenkaan tietenkin noiden elämää ei haittaisi suurin piirtein. Ihmisten olemasta olo vaikutti todella paljon ekosysteemiinkin, vaikka ihminen tuhoiasi maapalloa. Hauska mielikuva kuitenkin tuli Tatun ajatukseen, jos vampyyrit tekisivät ihmiseille niin miten joillekkin eläimille tehtiin. Että ihmiset pystyisivät elämään mitä vamyyrit joutuisivat tehdä. Kunnolliset ihmiset palkittiin eli muuttamalla vampyyriksi. Ihmissudet olisivat vampyyrien tiheän vartioina ja samoin toisten päin, mutta se olisi hieno näky missä tilassa vampyyri lypsäisi maitoa lehmältä. Jos minkäälaisia suunitelmia ollut, että lehmä tekisi yöllä niin vampyyreilla sai olla älyttömän hauskat puvut yllään. Se ajatus sai Tatu hihittelemään ja hymyilemään pirullista suden hymyä.

Kuullessaan mitä Godric sanoi Drakianille. Ajatus ei ollut ihan puhdas naisen osalta. Jotenkin Tatu uskoi, että Godricin ajattelu tyyliin oli luottamusta ja miksi päästikin Drakianin menemmään. Godric alkoi puhumaan hänelle sai nuoren naisen hymy vain nousemaan, kunnes lopulta nauruun. Tatu päästi lopulta naurunsa sydämestä pohjasta. Naurun alussa Tatu pystyi töpistää maata, attä jäi kunnon kuoppa maahan. Hitaasti ja vaivanloisesti Tatu alaskeutui kyyryyn. Hengitys alkoi muuttua kokonaan täysin toisenlaiseksi. Kunnes lopulta Tatun oli pakko mennä selälteen maahan. Nauru oli saatu hiljaiseksi ja vetiset silmät katsoivat jompaa kumpaa vampyyriä niin nauru alkoi uudelleen. Tatu näytti siltä, kuin olisi saanut ihan ensimmäisen tikkarinsa. Miten 50-luvulla annettiin nuorille naisille ja tytöille herkuksi tikkarin.

//Ei voi mitään, jos on niin paljon kirjoittamista//

Drakiania ei haittanut, miten muut ajattelivat hänen maailmankatsomuksesta. Tämä saikin vampyyrin mukavasti hymyilemään. Hänen katseensa kiilsi punaisena ja kirkkaana. Nyt hän oli vapautettu. Hän tajusi, että täytyisi ottaa kaikki varovasti tällä kertaa ja tiesi varmasti, mihin suuntaan menisi vampyyrinmetsästäjiä vastaan. Heistä oli siis otettava selvää ja metsästyksen kohteita. Varmaan täytyikin tehdä niin, että he pysyisiväy kannoillaan ja viedä ansaan tai jotain sinnepäin. Kun Tatu kommentoi Drakianin lauseella, vampyyri vain hymähti ilkikurisesti vastaukseksi. Tämän jälkeen hän kääntyi ympäri lähteäkseen pois.

Ennen lähtöään hän sanoi vielä:
-Annan vain yhden avainsanan historiastani. Se on "kreivi". Hyvästi.
Vampyyri heilautti kättään ja lähti kävelemään kapeaa katua pitkin hitaasti ja rauhallisesti. Tatu ja Godrig jäivät hänen taakseen. Nyt oli aika aloittaa uusi tapa itsepuolustuksessa. Ilta alkoi hämärtyä ja Drakian näytti haihtuvan ilmaan kaukaisuuteen.

//Tän voisi löytää sitten muualta. Kiitos roolipeluusta! Ensikertaan.//

Tatu osui naulankantaan kommentissaan ihmisten merkistyksestä. "Niinhän se on että vampyyreista ei koskaan voisi tulla maapallon hallitsevaa lajia. Elleivät kaikki opettele juomaan True bloodia, mikä vaikuttaa varsin epätodennäköiseltä. Luonteeseemme kuuluu kuitenkin hallinnan halu, ja se ajaisi meidät eteenpäin sotimiseen" Godric selitti lyhyesti.
Drakianin lähdettyä, Godricille jäi paljon mietittävää ja arvoituksia ratkaistavaksi. Tatu tuntui saaneen naurunaihetta Godricin viimeisestä lauseesta. "Sanoinko jotain hassua?" Hän kysyi lähinnä hämmästyneenä, samalla kun Tatu nauroi selällään maassa maaten.

[[Kiitoksia vain, otetaanhan joskus uusiksi. Tatulta odotan ainakin yhden vastauksen vielä ennen kuin poistun. JA näin BTW: olipa tämä viestini turhan lyhyt ]]

Tatu ei voinut lopettaa nauruaansa. Maasta käsin hän heilutti kättäänsä vilkutukseen Drakianille. Se oli hieman hankalaa, mutta eikö jotenkin huomannut. Nauru vain lisääntyi, kun Godric kysyi häneltä. Jollakin hyvällä konstilla Tatu pääsi ylös, kun oli kunnolla naurannut itsensä kuolema hieväriin, ettei happi oikein kunnolla liikkunut. Päästyään ylös Tatu siivoili asustaansa. Tänä iltana täytyisi käydä suihkussa.
" Et sinä halua tietää. Ehkä parempi et tiedäkkään. " Tatu sanoi.
Pieni hiljaisuus oli, mutta ennen pitkään hän naurahti.
" Tuli sellainen ajatus, jota en varmaakaan pysty kuvamaan sitä sanoillakaan. Te kaksi olette aivan erilainen. Hän jopa juo cokista, kuin sinä. Teidän elimistö ei pitäisi sulattaa cokista vaan pitäisi likua alas suoraan. Se meinasi sitä, että ketkä juovat joutuvat pitää vaippoja alla, että housut eivät kastuisi. " Tatu sanoi yhden asian mikä hauskatti Tatun mieltä.
Ennen kaikkea se kertoi, että Tatua kiinnosti vampyyrin ja ihmisten anatomia erilaisuus. Mitä oli puhunnut kertoi siitä sen, että hän tunsi aijemmin Drakian ennen tätä iltaa.

Kun Tatu sai itsensä kunnolla hiljaiseksi, että ei alkanut naurahtamaan Godricia katsomalla. Nauru oli verottanut aika paljon naisesta niimpä mieni murina kertoi naisen nälästä. Vatsa muistutti naista, että kotona ei ollut ruokaa jääkaapissa.
" Uskallatko astua ruoka kauppaan? " Pirullisesti Tatu kysyi uteliaana.
Hän kääntyi katsomaan tietä kohti mikä johtaisi ruoka kauppaan.
" Minä menen ruokakaupan kautta ennen kotia tuloa. " Tatu kertoi suunitelmassa.
Kauppaan hänen täytyi mennä ennen, kuin voisi tulla kotiin. Neeralla ei ollut oikein pahaa tapahtunut, koska ei haistanut sellaista. Pirteänä, kuin pieni lapsi Tatu asteli temmelten katia pitki. Ainoastaan pikkumaisen tytön asu puuttui, koska oli musta nahkatakki ja samoin buutsitkin.

//Kiitos pelistä ja jossain vaiheessa uudestaan.//

Godric naurahti myös kun Tatu viimein kertoi mille oli aikaisemmin nauranut. Omituinen ajatus, mutta oli varmasti ollut hauska. Mutta olihan tyttö oikeassakin, Godric ja Drakian todella olivat erilaisia. Godric nyökkäsi lyhyesti tälle toteamukselle: "
Tatu kysyi Godricilta ruokakauppaan menosta, "Hmph, totta kai. Ei ihmisruuasta ole minulle muuta harmia, kuin että se maistuu todella pahalta. Mutten taida tulla mukaasi nyt, minulla on vielä tekemistä ennen kuin astun lepooni auringon noustessa." Hän totesi kääntyi lähteäkseen, "Varmasti hyvä idea, jääkaappi oli tyhjä lähtiessäni". Hän sanoi ja astui muutaman askeleen poispäin tytöstä selkä tätä päin.
"Neera on onnellisessa asemassa, kun hänellä on sinut." Hän aloitti kuulostaen ehkä hieman katkeralta, hänen oma luojansa tai kukaan mukaan ei ollut kiinnostunut Godricista tämän nuoruudessa. Hän ampaisi juoksuun ja täyteen vauhtiinsa, joka oli todella jotain: äänivallikin hajosi moneen kertaan Godricin juostessa. Tämä ilta aiheutti hänelle paljon päänvaivaa ja arvoituksia, jotka hän halusi ratkaista rauhassa.

[[Kiitos vielä Otetaan todellakin uusiksi.]]