Kevättä rinnassa

//ei se mitään. Sinä et ole antanut minun odottaa itseäsi kahta viikkoa ilman sanomatta mitään. Siinä kohtaa saattaisit saada pari valittua sanaa. Katsoin muuten The Ugly Truth elokuvan, jossa on wakas Gerad Butler. Olin syödä sen. Hyvä leffa, kannattaa katsoa//

Rakas pieni kulpa avasi ovensa heille ja kävikin niin somasti. Alexandra todella rakasti autoaan ja ei halunnut sille käyvän yhtään mitään. Se oli hänen miehensä, mutta aika feminiininen sellainen.
"Bil menetti vaimonsa parivuotta sitten ja tyttö on kaikki mitä hänellä on. Aion ottaa koiran muodon, joten jos sinä haluat auttaa auta minua. Lilithtille ei saa tapahtua mitään ja ennen yötä kuoleman riski kasvaa. Enkä minä halua Bilin joutuvan hautaamaan vaimoaan ja tytärtään. Hän on hyvä mies", Alexandran äänessä oli hieman käheyttä ja hän yskäisi kerran. Hän ei ehkä ollut menettänyt vanhempiaan, mutta oli nähnyt niin käyvän.
"Vaikka minä en pidä siitä mitä edustat, en voi rankaista pientä tyttöä siitä", Alex huokaisi ja kurotti ottamaan takapenkiltä pienen kirjan.

Nahkakantinen kirja oli todellisuudessa kotelo täynnä kuvia.
"Etsisitkö tuolta jonkin hyvän hajuaistin omaavan yksilön. Älä ota lintua, lentäminen on yhtä tuskaa", Alex pyysi ja kääntyi soratielle ja hidasti vauhtiaan hieman. Ei hän halunut kultansa kärsivän ja sora oli vasta ajettua ja antoi pyörien mennä melkein miten sattui. Alexandra keskittyi ajamiseen eikä sen ajatteluun, mitä hän aikoi tehdä. Hän ei pitänyt siitä, mutta lapsi oli tärkeämpi. Tatu voisi lisäksi olla avuksi ja piilottaa Alexandran "katoamisen". Kukaan kaupungissa ei vielä tiennyt mikä pikku putiikin pitäjä oli ja hän halusikin pitää sen niin. Kohtalo oli kuitenkin nauranut päin naamaa ja iskenyt ihmissuden hänen nenänsä eteen. Hän nauraisi nyt kohtalolle ja hyötyisi siitä, jos mahdollista.

//Minä yleensä ilmoitan ystävällisesti toiselle, että olen poissa tai miksi en ole päässyt koneelle. Se on aika ärsyttävää, kun odottaa innolla sitä toisen viestiä ja kirjoitus on jännässä paikassa ja sitten toista ei näy missään. Se on hyvin ärsyttävää. Tuttulta leffa kuulostaa?? Ok, jos se on hyvä komedia/romatic //

Alexin auto oli erittäin mukava ja kaunis. Valitettavasti hän joutui istumaan toisen viereen, muuten hän olisi mennyt takapenkille istumaan. Kuulessaan mitä Alex puhui hänelle tytöstä ja hänen isästä. Niin asia oli täysin ymmärettävää, että miksi tyttö pitäisi löyttää. Mielellään tyttöstä ei saisi tulla tämän illan aikana kenänkään vampyyrin uhriksi ja toisinaan myös ihmissusien. Oli niitä ihmissusia, että tappaisivat ihmisiä, jopa ei täydenkuun aikana mikä olisi kiellettyä.
" Ihan ymmärettävää ja yritin parhaammin mukaan löytää hänet myös. " Tatu sanoi.
Mielessään pahusteli, että miksi oli avannut suunsa. Katse nyt siirtyi katsomaan ikkunasta ulos maisemia ja keskittymään.
Keskittyminen loppui siihen, että Alex antoi hänelle kirjan. Sanoi hänelle mitä hänen pitäisi tehdä. Eikä nimessään saisi olla lintu. Toisinaan Tatu olisi antanut linnun mikä olisi tarkka näköinen kotka tai muuttohaukka. Niimpä hän selaisi koiran millä olisi hyvä hajuaisti. Se tehtävä tuntui pahalta, koska koiria oli niin monta, että jalostuksen haarukat olivat hajuaistit jokaisella koiralla oli eri ja hyvyydet kokonaan erilailla. Vikkelästi hän alkoi katsoa kirjaa lävitse ja sitten uudestaan ja uudestaan. Lopulta hänen tiedonsa ja vaistonsa avulla hän valitsi sopivan koiran tai no se oli naali oli hyvä. Toinen vaihto ehto olisi hyenä, mutta niitä ei elä tässä alueella. Naalit löysivät aina raadon missä paikassa olivatkin.
" Naali olisi hyvä, koska löyttää todella helposti loukkaantuneen elävän olennon, jos tyttö on loukannut itsensä niin, että verta vaalu parisen milliä. Toinen olisi hyena, mutta sen näkyvyys ei saisi, kun ei oikein asusta täälä auleella villinä. Kolmantena tämä koira mikä on erikoistu tarkoihin hajuihin, mutta tarvitsee hyvä haju prosessin mitä täytyisi löytää. " Tatu selitti hänen vaihto ehdonsa.
Tatu ei ollut varma oliko Alexilla mitään haju siitä tytöstä, että löytäisi tytön ilman tytön haju merkkiä.

//Joo se on romanttinen komedia ja ulvoin muutamassa kohdassa naurusta. Ja minäkin ilmoittelen aina jos katoan ja tiedän olevani poissa. Joskus elämä kuitenkin yllättää, mutta harvoin useaksi viikoksi tai useiksi päiviksi//

Keskittyen ajamiseen Alexandra luotti ihmissuden eläintietämykseen ja otti kirjan vilkaisematta sitä. Asetti vain auki niin, että kuva olisi heti näkyvissä. Hänestä siis tulisi tänään naali.
"Naali siis. Ei Lilithin hajua olisi vaikeaa saada, mutta jos menen nenä kiinni hänen vaatteissaan se voi näyttää hieman oudolta", Alexandra totesi ja kääntyi nyt pihatielle ja muutaman hetken päästä he olivat pihalla, jossa oli jo useampikin auto. Väkeä oli tullut paljon auttamaan, sillä moni tunsi Bilin ja he muistivat kaikki miten suloinen tämän vaimo oli ollut. Alexandrankin tullut ensimmäisten joukossa toivottamaan tervetulleeksi.

"Toivottavasti tässä ei mene kauaa", Alex mutisi ja katseli naalin kuvaa hiljaa. Hän taittoi sivun kulman ja työnsi kirjan taskuunsa. Se ei ollut koolla pilattu ja juuri sen takia Alexandran kantoi sitä mukanaan usein. Se oli kätevä hänen kyvylleen. Auton ovi aukeni ääntä päästämättä ja maiharit osuivat tukevasti maahan. Varoen neiti läimäisi oven kiinni ja lukitsi sen, heittäen avaimen Tatulle.
"Tämä kulta on liian rakas vietäväksi", hän totesi ja kun toinen oli lukinnut oven Alex ojensi kätensä avaimia varten.

Joku mies tuli heidän luokseen.
"Hienoa lisää, me haravoidana metsää ja tuolta puolelta puuttuu vielä etsijöitä. Menkää sinne ja olkaa tarkkoja", uusi auto tuli pihaan ja Alex ravisti päätään enemmille ohjeille.
"Me mennään sinne", Alexandra lupasi ja hymymili kauniisti. Paskat. Hän menisi kyllä metsään, mutta ei lupaisi pysyä reitillä.
"Tule", hän mutisi ihmissudelle ja lähti marssimaan osoitettuun suuntaan kaivaen kirjan taskustaan ja tutkien kuvaa tarkkaakin tarkemmin ja sulloisen takaisin taskuuna astuessaan metsää.
"Etsitään joku huomaamaton kohta", Alex sanoi Tatulle ja alkoi kuikuilla jotain pusikonkin tyylistä.

//se on kyl totta ja kuulostaa hyvältä leffalta//

" Hyvä on. " Tatu sanoi ja oli pistänyt ikkunaa vasten kuvan siitä naalista minkä oli löytänyt kirjasta.
Pian he olivat perilla ja katsoi miten paljon ihmisiä oli täälä etsimässä. Samassa hän päätti, että Alex saisi puhua hänen osuutensa, että ei sanoisi mitää möhlääyttämään. Jos hänen oli pakko sanoa jotakin niin hän sanoisi, että liikkui Alexin porukassa.
" Ennen kaikkea, että mitään pahaa ei ole tapahtunut. " Tatu sanoi mikä enemmän häntä kiusasi.
Tietenkin oli hyvä löytää tyttö ajoissa.

Tatu yllättyi kokonaan, kun Alex heitti hänelle auto avaimensa. Mitä myös nainen sanoi hänelle, että oli lian rakas vietäväksi. Naisen avaimet hän pisti laukkuunsa turvaan missä ne pysyivät turvassa.
" Muuten autosi on todella mukava. " Tatu sanoi rehellisesti.
Se oli erittäin mukava, vaikka ei omistanut autoa tai korttia.
" Juu perässä tullaan. " Tatu sanoi.
Hän pysyi nyt aluksi tiukasti Alexin läheisyydestä ja vasta täysi metsässä uskalsi auvutua itsensä. Tatu oli kylläkin säikkynyt miehestä, joka oli tullut heidän seuraa puhumaan mistä etsimään. Ihme, että Bil hän ei nähnyt olemistaan. Alexin perässä hän menisi ja vasta hän muuttuisi niin Tatukin uskaltaisi muuttua myöskin.

Kehut rakkaan kuplan mukavuudesta lämmittivät ja ensimmäisen kerran Tatu saattoi nähdä jopa ystävällisen hymyn Alexin kasvoilla. Heidän marssiessaan metsään muuttuja kuitenkin teroitti aistinsa ja huomatessaan sopivan kiviröykkiön hän viittasi tatua seuraamaan. Tarkistaen ette kukaan ollut lähellä Alex riisui takkinsa, paitansa, housunsa... kaiken ja sulloi pieneen kangas kassiin, joka päätyi kivien väliin, kuten kengätkin.
"Toivottavasti kukaan ei näe naalia täällä. Ei ole ihan ensimmäinen paikka, jossa niitä esiintyy", Alex totesi ja asetti kirjan eteensä. Naali tapitti siitä viattoman oloisena. Ne olivat kuulemma oikeita tihulaisia.

Vetäen syvään henkeä, Alexandra keskittyi kuvaan ja otti mallia. Hitaasti, mutta varmasti hän alkoi muuttua. Piaan nuoren ja alastoman naisen paikalla seisoi naali. Se käänteli päätään rauhallisesti ja alkoi haistella ilmaa. Ei mitään muuta kuin aikuisten tuoksuja. Ei tyttöä täältä löydettäisi. Siksi pieni pirulainen asteli ulos kivikasan takaa ja katsoi odottavasti sitten paljon suurempaa Tatua. Alexandran pitäisi tietää mitä tämä aikoi seuraavaksi.

//tuli vähän lyhyehkö//

Automaattisesti Tatu alkoi seuramaan Alexia. Ystävällisesti hän hymyili takaisin, kun huomasi Alexin hymyilevän hänelle. Hän pysähtyi hyvälle etäisyydelle naisesta, että ei alkaisi raivoamaan. Nainen alkoi riisua niin Tatu kääntyi katsomaan mualle. Nainen oli kokonaan alasti sai uteliaisuudesta Tatu kääntymään hiukan niin, mutta hänen katseensa olivat Alexin olkaimista ylös päin. Mielenkiintoisena hän katsoi, kuinka naisesta alkoi muuttua Naaliksi. Onneksi naali muoto ja varmaakin sää antoi näyttämään ketulta mikä enemmäkseen naalin toinen nimi oli.

Kun nainen oli muuttunut kokonaan naaliksi niin uskalsi Tatu muuttamaan omaa muotoaansa. Pian siinä seisoi tiikeristä suurempi susi. Erittäin vihaisen näköiseltä Tatu näytti susi puodossa mikä antoi, kun oli kaksi yösilmää. Musta susi huolimatta kahdesta valkoisesta yösilmästä ja korvien reunuksesta. Uteliaana ja lempeänä susi katseli pikkuista otusta hetken. Ennen, kuin astelemaan alkoi. Toinen saisi kipitellä kovaa, että pysyi hänen suuressa kävely askelissa. Maato oli tuntematton nartulle, mutta se toi lisää jännitystä ja ennen kaikkea ihmiset. Hän ei saisi näkyä toisille, ettei myytit vai mene vain väärin. Nyt oli aika etsimään pikkuista tytöä.

Tapittaessaan hervottoman kokoista sutta, Alex alkoi miettiä järkevyttään. Pedon lähtiessä liikkeelle alkoi naalikin liikkumaan ja se kipitti kovaa isomman kaverinsa vierellä nuuhkien ilmaa jatkuvasti. Välillä se pompahteli maastossa oleville kiville ja kannoille ja muutenkin oli kovin eläväinen. Alexandra ei vain kyennyt eläimen muodossa olemaan paikallaan vaan viihtyi liikkeellä.

He ajautuivat hieman etelään ja pieni kuono alkoi haistamaan ihmisiä. Hetken päästä joukosta erottui se tietty tuokse, mutta tyttö oli kävellyt siinä useampaan kertaan. Piti siis seurata. Sehän kävisi päinsä ja yllättäen naali alkoi melkein kulkemaan ympyrää aukiolla ja kohotti päänsä kuullessaan raksahduksia. Suoritettuaan tarkan seulonnan Alex palasi suden luokse ja tuupaten toisen isoa tassua päällään Alex osoitti suunnaan ja lähti sitten itse kävelemään sinne. Hän ei halunnut kuluttaa liikaa voimia ja suden perässä pysyminen pitäisi liikkeet nopeina. Siinä missä Tatu otti yhden askeleen Alex meni useampia. Hän olisi kyennyt luikahtamaan suden vatsankin alta leikiten.

Jälki oli jo melko vanha. Ehkä myöhästä aamusta tai päivästä jäänyt. Pienillä jaloilla ei välttämättä olisi päässyt kovin kauas. Alexandra ei kuitenkaan tuntenut maastoa, joten lapsi oli voinut jäädä kiinnikkin johonkin. Mahdolliset raotkin pitäisi tutkia.

Suden muodossa oli paljon rennompaa olla, kun vielä ei ollut edes täyttäkuutta. Makoisasti susi venytteli itseäänsään jokaista niveltäänsä. Tassujen avulla tunnusteli herkkää maata. Lopuksi hän ravisteli itseäänsä, kunnes muisti naalin. Narttu katsoi naalta naureskellen, kun naali näytti uitetulta rotalta.
Naurettuaan hetken hän nuuski omia jälkiä, kun huomasi naalin tulleen tassunsa päälle. Kysyvästi narttu katseli naalta ja kääntyi katsomaan sinne suuntaan mitä naali osoitti. Samassa hän otti naalin niskasta kiinni ja heitti selkäänsä. Samassa voimakkailla tassuillaansa hän alkoi juosta. Tietenkin hän juoksi, että pikkuinen naali ei tippuisi selästäänsä. Juostessaan narttu alkoi haistamaan verta ihmisen vielä ja nuoren ihmisen. Pieneen kaivokseen he saapuivat tai jonkinlaiseen vanhaan paikkaan mikä on hylätty sata vuotta sitten. Ravistellen turkkia hän pakotti naalin tulemaan alas selästäänsä. Naali sai mennä tutkimaan, kun susi jäi vartioimaan. Susi saattaisi saada lapsen vielä hullummaksi. Sitä Tatu todellakaan halunnut.

Suorastaan säälittävä äänähdys kuului kun Alexandra lensi naalin muodossa suden selkään ja sitten hän joutui pysymään kyydissä. Naskalihampaat ottivat turkista kiinni ja koettan pitää kiinni upottamatta kynsiään toisen lihaan pikkuinen otus roikkui kiinni henkensä kaupalla. Suden tuoksu peitti lisäksi kaiken ja sekös ärsytti. Yllättäen matka tyssäsi, joka oli kyllä hyvä asia. Oli ollut maailman kamalin matka ja naali hoippuroi maassa parikertaa. Ei enää ikinä.

Haistaessaan verta pikku otus terästäytyi ja nokka silminään hän haisteli ympäristöä ja vilkaistuaan sutta hän livahti johonkin vanhaan kaivauksene. Verta oli vähän kaikkialla, mutta ei pelottavan paljoa. Silti eläin piti kiirettä ja pienet tassut eivät juuri ääntä pitäneet kun hän eteni tunnelissa. Haju onneksi myös voimistui koko ajan ja piaan valkea eläin näki pienen tytön.

Tyttö oli varmaan lyönyt päänsä ja näytti kovin surkealta. Kasvot olivat itkun tahrimat ja pelokkaat. Varoen pieni naali tuli esiin ja tökkäisi varoen tytön kämmentä. Lapsi vapisi kauhusta ja tuijotti eläintä silmät suurina, mutta kun Alex alkoi nuolla tämän poskea ja kasvoja hän rauhottui.

Rauhallisesti Alexandra rauhoitti tytön ja alkoi nykiä hihasta saadakseen tämän seuraamaan. Lilith tajusi leikin juonen ja lähti seuraamaan uutta ystäväänsa. Ei hän ollut koskaan nähnyt sellaista eläintä. Hän ei aavistanutkaan naalin olevan oikeasti tuttu kahvilan täti, joka antoi aina ekstra kaakaota. Vaikka kettu etenikin hitaasti ja tarkkaavaisena se pääsi ongelmitta ulos ja jäi odottamaan tyttöä. Nyt pitäisi saada vielä sellaiseen kohtaan, mistä etsijät löytäisivät lilithin varmasti.

Paikka oli lian avonainen mikä ei mielyttänyt laisinkaan Tatua. Hänet helposti huomattaisiin ja se olis paha asia. Ihmiset alkaisivat ihmetellä, että miten isoksi susi olisi kasvanut ja varmasti söisi ihmisiä myöskin. Vaikka asia olisi niin, että kerran kuussa hän saattaisi syödä ihmisen tai puraista ihmisiä niin, että muuttuvat ihmissudeiksi. Sitä ei ainakaan tulisi tänä iltana.
Susi alkoi asettua niin, että tyttö ei oikein huomaisi rojujean seasta ja samalla itse oli turvassa ihmisten näöltä. Hyvässä piilo paikassa hän seuraili tilannetta miten ihmisten liikkumista. Ihmiset menimät kauemmaksi heistä, mutta palaisi tänne tutkailemaan vastan monien tuntia myöhemmin. Tatu ei todellakaan tiennyt missä kunnossa tyttö oli ja tulisiko ne milloin ulos purkista. Niin hänen täytyi nyt vain pistää jollakin lailla viestiä naalille niin, että lapsukainen ei säikähtäisi. Niin hän päätti ulvahtaan niin, kuin tuuli puhaltaisi purkin suussa kertoen naalille;
" Ihmiset astelevat kauemmaksi ja tulisivat muutaman tunnin päästä tätä aluetta tutkailemaan ja oliko tytöllä kaikki hyvin? "

//TökTök//

Kuullessaan ulvahduksen Alex kiiruhti ja lapsi tuli perässä. Naali näki jo valon ja putkahtikin esiin ja jäi odottamaan lasta. Hän tarttui tämän vaatteista kiinni ja varoi repimästä ja auttoi tytön ulkoilmaan. Lapsi katsoi silmät levällään ponin kokoista sutta ja naali tassutteli suden luokse, pökkäisten tätä menemään. Tämä voisi muuttua ja hakea sitten heidät. Ilmoittaa missä tyttö oli. Naali jäisi tänne rauhoittelemaan lasta ja suojelemaan.

Suoritettuaan pakollisen kontaktin hän vipelsi lapsen luokse ja kiehnäsi tätä vasten saaden Lilithin kikattamaan ja silittämään itseään, unohtamaan. Hän sai pikkuisen istumaan ja käpertyi tämän syliin lämmittämään ja kesti urhoollisesti halattavaksi joutumisenkin. Hän kuitenkin toivoi ihmisten tulevan piaan! Hän ei ollut mikään pehmolelu! Oli raivostuttavaa, kuinka pieni lapsi hali häntä ja vasta kun muutaja tajusi tytön nyyhkyttävän hän liikahteli ja alkoi nuolla poskia kuiviksi. Kyyneleet eivät olleet kovin suolaisa.

//TÖKTÖKTÖK//

Sitä mitä Tatu ei halunnut tapahtuvan niin tapahtui. Tyttö näki hänet ja oli jäykistynyt näkemästään. Nyt suden silmistä näkyi kiilto siitä, että olisi valmiina hyökkäämään tytön kimpuun ja repäisemään kurkun auki tai antaa kirouksen siitä hänen näkemisestäänsä. Jos tyttö alkaisi kysellä tai vastaavaa niin hän kyllä tekisi sen kirouksen eneemän, kuin kuoleman tyttö saisi kohdata myöhemmin.
Sitä hän ei pitkään antanut jäädä kiusaamaan, koska oli saatava tytön isukkin tänne. Samassa hän juoksi metsän siimekseen parilla loikalla. Noin puolessa välissä Tatu muuttui takaisin ihmiseksi, mutta juoksi yhtä kovaa, kuin susi. Nopealla juoksullaansa hän löysi porukan. Tietenkin hän näytteli hengästymistäänsä.
" Alex löysi hänet vanhasta tehtaan alueesta. " Tatu sanoi.
Samassa porukka kääntyi sitä aluetta kohti laukataen. Ihmissusi sanoi astelevan myöhemmin perässä, kun hänen täytyi ottaa henkeä tässä näin, vaikka ei olisi laisinkaan hengästynyt. Puiden edetessä Tatu alkoi juosta kierto tietä, että ihmiset eivät näkisi häntä. Hyvässä välissä hän muuttui sudeksi ja ilmestyi metsän reunalle sen merkiksi, että ihmiset olivat tulossa. Alex voisi metsän piilosta seurata tilannetta. Nyt itse naali sai päättää, että näkeekö muut sen toisessa muodossa ja hän saisi keksiä minne Alex olisi mennyt ja oli jättänyt naalin vartioimaan. Toivottavasti naali tulisi kiltisti pois tytön luota.

Suden mentyä naali jäi paikalleen ja toivoi Tatun hakevan hänen vaatteensa. Tytön huviksi ja unohdukseksi hän leikki tämän kanssa ja tarkasteli samalla vammoja. Heillä oli oikein mukavaa, kunnes susi palasi ja Alex tajusi, että Tatulla ei ollut hänen vaatteitaan. Lipaisten kerran tytön poskea naali luikki pois ja puun takana hän oli taas nainen ja piaan lintu, mulkaistuaan ensin tatua.
"Vaatteet, ihmissusi, vaatteet", hän tokaisi hiljaa ja muuttuneena lähti lentoon.

Ilmasta käsin Alex näki etsijät, joilla kestäisi vielä jonkin aikaa päästä tapahtumapaikalle. Vaatteensa Ales sai mukaansa, mutta kengät tuottivat ongelmia. Onneksi hänellä oli kassissa kevyet lenkkarit. Nopeaakin nopeammin ja tuskin sekunttiakana liian aikaisin hän saapui Lilithin taakse, otti ihmisen muodon ja pukeutui ja asteli tytön luokse.
"Älä kerro eläimistä. Niille käy muuten huonosti", hän totesi nopeasti ja tyttö katsoi häntä kummastuneena. Sitten isän ääni kutsui jo lastaan, joka purskahti itkuun helpotuksesta.

Kyllä Tatu oli muistanut ottaa Alexin vaatteensa. Nainen oli muuttunut alastomaksi naiseksi niin Tatukin muuttui, mutta hänellä oli vaatteet ylläänsä. Hän ojensin pussin naiselle missä oli naisen vaatteensa.
" En tietekään ole unohtanut näitä vaatteitasi. " Tatu sanoi niin, että Alex saisi puhua hänelle kiltimmin.
Annettuaan naiselle vaatteensa ja katsoen, kuin nainen matkusti takaisin tytön luokse oli hänen astella ihmisten perässä löytö paikalle. Ihmisten joukon perässä hän käveli hengästyneenä, kuinka olisi huono kunto. Näkymä oli helpotus, kun lapsen isä löytyi. Itse jäi istumaan puun kannon päälle, mutta ei yksi, koska porun yksi poika lähestyi häntä. Tatu katseli ystävällisesti katsoi kysyvästi poikaa, että miksi oli tullut viereen. Onneksi mitään pahaa ei tullut vaan kiitosta avusta tytön löytämisestä. Nähtävästi nuorukainen oli tytön serkku tai vastaava. Pienesti Tatu vastatasi jäi odottamaan Alexia, mutta nuorukainen jäi paikoilleen Tatun viereen. Tatu ei jaksanut patistaa poikaa minnekkään vaan mulkaisi kylmillä jään sinisillä silmilläänsä.

Tilanne alkoi seljetä kun nyyhkyttävä lapsi pääsi isänsä syliin. Alexandraa kiiteltiin kovasti, mutta hän ravisti vain päätään ja hymyili. Lilith kertoi nyyhkyttäen miten oli lähtenyt seuraamaan mielikuvitus ystäväänsä ja humpsahtanut sitten kaivokseen. Mielikuvitus ystävä särähti ikävästi ja Alexin kasvoilla oli hetken jännittynyt ilme. Naalista tai sudesta tyttö ei sanonut mitään. Kaikki ihmettelivät miten tyttö oli päässyt ylös ja niin edelleen, mutta Alex ei vastannut. Hän oli lopen uupunut. Hän oli naalina juossut aivan liian paljon ja hänen kuntonsa ei ollut kovinkaan hyvä ja lihaksia kivisti.

Pian Alex käveli Tatun luokse ja näytti melko rähjäiseltä ja uupuneelta. Hän olisi voinut vaikka vannoa kuolleensa jossain vaiheessa.
"Mennään", hän mutisi ja vilkaisi vain nuorta poikaa, mutta ei noteerannut sen kummemmin.
"Minä kaipaan unta ja särkylääkkeitä", hän mutisi ja hieroi kasvojaan ja tajusi käsiensä olevan likaiset, kuin hän olisi myörinyt maassa ja nyt hänen kasvoillaan oli likaa, mikä ärsytti muodonmuuttajaa suunnattomasti.
"Helvetti", hän mutisi ja mulkaisi poikaa pahasti, jotta tämä tajuaisi kadota. Alex ei ollut hyvällä päällä sillä hetkellä.

Tatu nousi, kun Alex asteli ja nyökkäsi siitä, että mentäisiin kotia kohti. Pienesti hän nosti kulmiaansa, kun nainen sanoi, kuinka uni ja päänsärkyä oli. Makeasti hän haukotteli ja asteli naisen perässä.
" Miksi ihmeessä sinun täytyi olla noin hirvittävä pojulle? Ei hän ollut tehnyt yhtään mitään. " Tatu sanoi.
Enemmän Tatu olisi pitänyt kiittää siitä, että poika häipyi pikaisesti naisen katseesta. Astellessaan Tatu alkoi kaivata naisen auton avaimet. Turvallisesta tutusta hän antoi ne Alexille.
" Siinä olisi avaimesi. Olisiko mahdollista saada kyytiä kaupungille? " Tatu kysyi.
Hän ei oikein viittynyt astella kotia kohti kävellen.

//Lyhyt//

Muodonmuuttaja tuhahti seuralaiselleen:"En pidä vandaaleista. Poika töhri kertaalleen yhden seinustani ja kylttini. Hän kyllä kuurasikin ne, mutta jälkeenpäin sain haistattelua niskaani." Alexin mielestä poika saisi oppia vähän selkärangan pitämisestä ja jos tämä jäisi kiinni ilkiteosta Alex kyllä ei enää olisi niin kiltti. Hän olisi voinut kertoa serifille ja saada maksuja, mutta ei hän ollut. Hän uskoi ruumiilliseen työhön enemmän kuin virkavaltaan.

Ottaen vastaan autonsa avaimet Alex nyökkäsi.
"Enhän minä voi sinua tännekkään jättää", hän totesi ja avasi matkustajan oven kiertäen omalle puolelleen. Päästessään istumaan Alex huokaisi ja painoi hetkeksi päänsä rattia vasten. Toivottavasti ei ollut migreeni tulossa. Hänen vapaansa oli kyllä ollut aika köyhää sillä kertaa.

Se oli hyvä, että Alex ei halunnut jättää häntä. Toisaalta hän voisi lähteä tästä kävelemään, koska nainen ei oikein pitänyt hänestä. Kun nainen ei pitännyt hänestä niin kohtelisi häntä myös tällä tavalla. Se oli hyvin kilttiä Alexilta ja siksi hän hymyili naiselle.
" Pystytkö ajamaan? " Tatu kysyi siinä, koska hän ei halunnut joutuvan mihinkään kolariin.
Myöskään hän ei halunnut viedä mitenkään toisen auton pois, jos siltä vaikutti. Sitä hän ei todellakaan halunnut hän halusi päästä kotiin niin pian, kuin mahdollista ja jollakin tavalla Neera jo ikävöi häntä. Muutenkin hän oli aika väsynyt tästä päivästä.

Epämääräisesti huitaisten Alexandra ilmoitti kykenevänsä ajamaan.
"En mä oo kuolemassa tai mitään. Niskani on vaan aika kipeä siitä sun viskaisustas", Alex totesi ja hieraisi kohtaa, johon toinen oli tarttunut ja sinkauttanut sitten selkäänsä. Hän ei enää ikinä suostuisi moiseen. Oli jo tarpeeksi kamalaa olla pieni niin tarvitsiko sitä sitten heitelläkkin?

Hitaasti Alex suoristautui, työnsi avaimen virtalukkoon ja käynnisti moottorin. Piaan pieni suloinen kupla körötteli taas tiellä. Se pitäisi käydä katsastuttamassa taas vaihteeksi. Alexandra ajoi rauhallisesti ja hänen päänsärkynsä ei tuntunut vaikuttavan havannointiin mitenkään. Kyllähän hän nyt mieluummin olisi vähän kaasua painellut tiuhempaan tahtiin, jotta olisi päässyt kotiin nukkumaan, mutta ei tehnyt niin vaan piti kaasupolkimen kohtuullisuuden rajoissa sentään. Lisäksi seriffi voisi olla lähellä.
"Jos sun pitää jäädä matkan varrella niin sano", Alex totesi kääntyessään pieneltä soratieltä suuremmalle. Hän voisi ihan hyvin jättää Tatun lähemmäs kotiaan, jos tämä niin halusi.

" Ei se ote voinut olla niin paha. Ei ole minun vika, jos et ole venytellyt niska lihaksiasi. " Tatu sanoi.
Valittiko nainen jokaisesta asiasta miten suinkin pystyi. Onneksi hän ei asunnut samassa talossa naisen kanssa silloin ainakin menisi hermot. Sitä Tatu ei tiennyt miten hulluksi hän voisi mennä. Siitä taas miten hulluksi, että ei voisi kontroloida itseäänsä. Nyt tyttö halusi päästä kotiin niin pian, kuin mahdollista.

Kuolettuneen näköisenä Tatu katsoi kuplan auton ikkunasta kävitse. Sielä hän saattaisi nähdä jotain iloa, kun Alexin suuntaan ei edes viittinyt katsoa. Rauhallisuutta ja tyynteyttä tuli Tatun kasvoille ja muutenkin oli mukava maata pehmeässä tuolissa auto matkan.
" Minä voin ihan hyvin jäädä ihan pääte pysäkillä. " Tatu sanoi.
Pääte pysäkitä Tatu saisi kävellä omassa rauhassa omassa maailmassaansa. Hän kaipasi sitärauhallisuutta elämäänsä. Elämä on mennyt nyt ylös ja alas, että ei oikein tiedä missä seisoisi tai ajatella.

Ilmiselvästi Tatu piti Alexin toteamusta kitinänä. Niimpä Alex pysyi hiljaa ja ajoi vain autoaan, jottei vahingoittaisi toista enempää. Hän ei häiriköinyt toisen rauhaa vaan nyökkäsikin kevyesti kun tämä kertoi jäävänsä päätepysäkillä, jonne ei ollut enää edes pitkä matka. Vauhti pysyi kaikin puolin tasaisena ja Alex jatkoi ajamistaan.

Vasta kahvilan lähellä hän hidasti ja kaartoi parkkipaikalleen. Hän sammutti moottorin ja käänsi katseensa Tatuun.
"Kiitos ja jos sinä tarvitset joskus kirjoja, tiedät mihin tulla", Alex totesi ja hymymili ensimmäisen kerran ystävällisesti. HÄn oli metsässä tiedostanut Lilithin hengenvaaran suden lähellä ja oli ollut valmiina ottamaan suurimman ja tehokkamman pedon, jonka olisi keksinyt. Hänen ei ollut tarvinnut. Siitä hän oli äärimmäisen kiitollinen.

Auto matka oli ihanan hiljainen. Se meni juuri sen takia hyvin ainakin Tatun mielestä. Miksi pitäisi puhua, kun se sai kummatkin osa puolet koville savuille. Se ei olisi laisinkaan hyvä asia. Nyt oli vai parasta nauttia toisen läsnyydestä ainoastaan. Läsnyy oli mukavinta Tatun mielestä, kun ei tarvinnut puhua. Hiljaisuudessa sai miettie kertoa rehellisiä asiota vartalollaansa.

Nopeasti auto matka loppui ja Tatu nousi autosta. Kiltisti hän oli istunut siinä eikä tehnyt mitään pahaa jälkeä paikastaan. Kuulleessan Alexin puhuvan hänelle niin Tatu mieli laski, koska uskoi sanat ovat taas kiukkuiset. Hämmentyneenä loppujen lopuksi tyttö katsoi vanhempaa naista. Se ei ollut ainoa miksi hän hämmästeli, kun Alex vielä hymyili jollakin tavallla postiivisesti. Samassa Tatun kasvoi nousi hymyilevä hyvmy.
" Kiitos ja toivosttavasti minusta oli apua. Olihan sielä pari kirjaa mitä ehdottomasti tullaan lukemaan. " Tatu sanoi.
Yhden hetken hän katsoi naista ennen, kuin alkoi hälvenemään varjoihin. Näin oli parempi, kun alkamaan kyselemään. Kysymykset saisivat kysyä myöhemmin. Hitaasti oli parempi lähstyä, kuin salaman nopeasti. Haapuilevasti Tatu asteli omille teille ja mietti minkälainen tulisi olemaan heidän uuden tapaaminen? Sitä ei voinut vielä tietää, mutta se oli varmasti kirjoitettu taivaalle.

//Kiitos pelistä. Minkälainen siitä oikein syntyykään, kun he tapaavat uudestaan.//

Kevyt nyökkäys ja Alex nousi autosta ja jäi katsomaan nuoren ihmissuden perään. Vasta nyt hän tajusi, että hän taisi olla tyttöä monta vuotta vanhempi. Ehkä hän voisi antaa toiselle mahdollisuuden. Jos toinen pelaisi korttinsa oikein, tällä olisi mahdollisuuksia rajattomasti julmassa maailmassa. Eikä Alex kääntänyt katsettaan pois ennen kuin ihmissusi oli kadonnut. Sen jälkeen muodonmuuttaja painui omaan asuntoonsa, omaan suihkuunsa ja omaan sänkyynsä.

Pitkään hän pohti mitä tästäkin tulisi ja pelkäsi jo ehkä tulevaa. Hän oli toivonut elämää normaalina ihmisenä, mutta ehkä jollakulla oli sananen sanottavana sitä ideaa vastaan. Ehkä Alexin pitäisi vain tottua siihen, että hän ei olisi koskaan normaali.

//Kiitos ja törmäilkööt//