Agatha Sommers

Nykyinen nimi: Agatha Evangeline Sommers
Kutsumanimet: Aggie tai Aggy, harvoin Agatha
Syntynyt: 15.9.1932
Kuollut: 13.8.1954
Ikä: fyysisesti 22-vuotias, henkisesti 56
Laji: Vampyyri
Motto: Nopeat syövät hitaat

I wanna do bad things with you
I wanna do real bad things with you

Ulkonäkö:



Mitäänsanomattoman vaaleat, ehkä jopa maantien väriset hiukset ovat Aggielle vain toissijainen juttu. Lyhyeksi kynityt, mutta silti hienostuneen näköiset hiukset muistuttavat hämärästi 80-luvun kypäräkampauksia. Kahdeksan vuotiaasta asti olleet hiukset ovat yleensä saaneet negatiivistä huomiota eritoten pinnallisemmilta ihmisiltä. Agathan korkeat poskipäät reunustavat sirosti hänen hiuksiaan, mikä saa näyttämään naisen jopa jurolta. Hiukset saavat olla vapaina, vaikka niitähän ei saa edes kiinni. Agatha ei kiinnitä yleistä huomiota ulkonäköönsä, eikä varsinkaan hiuksiinsa, hänhän on uskomattoman vetovoimainen verrattuna ihmisiin.

Ennen muuttumista Aggyllä oli sinivihertävät silmät eivätkä ne olleet mitenkään harvinaisen omalaatuiset, sillä keskimäärin joka kolmannella ihmisellä on saman sävyiset silmät. Oli kuitenkin mukavaa sulautua ihmispaljouden joukkoon, sillä huomiota vähättelevälle ihmisille katastrofi olisi jotakin normaalista poikkeavaa. Nykyään punaiset tai mustat silmät herättävät kummastusta kaupungilla, joten neiti Sommers valehtelee käyttävänsä piilolinssejä, oikeasti hän käyttää vain harvoin piilolinssejä. Hassun muotoiset silmät jättävät usein Agathan persoonan tai muun ulkonäön ensinäkemältä huomiotta. Tummanruskeat silmäripset ovat ohuet, lyhyet ja vaaleat verrattunat esimerkiksi neiti Sommersin kulmakarvoihin, jotka taasen ovat melkein mustat, mutta silti huolitellun näköiset vaikkei hän niitä koskaan ole sen pahemmin laitellut.

Agathan kasvot ovat soikion muotoiset, hyvin virtaviivaiset ja luisevat. Ne tuovat persoonallisuutta muuten niin tavallisen neidin kasvoihin, joita melkein kukaan ei ensitapaamiselta muista. Hyvin omalaatuisen, mutta silti niin tavanomaisen muotoiset kasvot ovat lumivalkoiset ja kivikovat. Koko Agathan olemus saattaa ensivaikutelman perusteella näyttää hyvin vihaiselta ja aggressiiviselta. Kannattaa siis välttää Aggien kohtaamista pimeällä kujalla. Yleisesti kaunis neiti Sommers ei ollut sen pahemman näköinen kuin nytkään, mutta ennen "uudelleen syntymistään" häntä ei huomioitu yhtä paljon kuin nyt. Sanotaan vaikkapa, että vampyyriksi muuttumisen myötä tullut vetovoimaisuus on ikäänkuin ihmisen omalla, henkisellä taajuudella, jota kukaan muu ei voi ymmärtää.

Ennen vuoden 1954 elokuuta Aggie oli hyvin pienikokoinen, mutta sai muutamia senttejä muuttumisensa yhteydessä. Tätä hän ei ole pannut pahakseen. Hyvin siro ja sulava Agatha on ainoastaan pituudeltaan 168 senttimetriä, eli missin mittoihin hän ei yllä koskaan enään. Vaikka Aggie ei enään koskaan tule pituutta kasvamaan, hän saa oikeilla vaattevalinnoilla näyttämään itsensä pidemmältä kuin oikeasti on. Kapeat ja sirot jalat nähdään usein polveen asti peitettyinä, mutta jalassa saattaa komeilla saapas kuin saapaskin. Hyvin massasta eroavia vaatteita käyttävä neiti Sommers rakastaa asusteilla leikittelemistä: hänellä saattaa nähdä montakin vyötä päällekkäin tai liudan rannekoruja kädessä. Laukuilla Aggie lisää pienen väripilkun asukokoinaisuuteensa.

Persoonallisuus:

En pure, enkä pelkää

Perusluonteeltaan hyvin iloinen ja vankan itsehillinnän omistava Agatha on hiljainen ja ujo vaaleaverikkö. Aggy on erittäin hiljainen, mutta sanavalmis silloin kuin uskaltautuu puhumaan toisille. Hän pysyttelee usein itsekseen, sillä vihaa huomiota muodossa kuin muodossakin. Agatha on vampyyri, mutta silti välillä erittäin kömpelö ja saattaa useimminkin takertua sanoihinsa pahemman kerran. Neiti Sommers on yleensä erittäin hiljaa, olipa hän yksin tai pienemmän joukon seurassa. Oikeasti hän on erittäin mukava ja sosiaalinen, muttei uskalla tuoda mielipiteitään esille, sillä pelkää hyljeksityksi tulemista.
Agatha Sommers purkaa tunteitaan yleensä mykkäkoululla sekä murjotuksella. Aggie myös inhoaa että ihmiset purkavat toisiinsa tunteitaan, ja ei siis voi hyväksyä väkivaltaa missään muodossa, vaikka tappaakin ihmisiä ruoakseen. Syy siihen, että vaaleaverikkö sulkeutuu kuoreensa saattaa johtua siitä, että hän on tottunut yksinäisyyteen ja käsittelee mieluiten ajatuksia ja tuntemuksiaan itsekseen. Agatha on lievästi sitoutumiskammoinen, eikä siis pysty olemaan kenenkään kanssa liian kauan tekemisissä. Liian läheiset ihmiskontaktit ärsyttävät ja ahdistavat Aggieta, joten hän pitää siis selvää välimatkaa toisiin ihmisiin.

Oman lajinsa, vampyyrien kanssa Agatha viihtyy hyvin ja oleskelee mielellään suuremmassa tai pienemmässä vampyyriporukassa. Harmi vain, että Aggie on kohdannut samanlaisiaan ainoastaan muutaman kerran, eikä hän siis ole oppinut vielä kaikkea itsestään. Agatha ei esimerkiksi tiedä, että hän on ihmisten silmissä henkeä salpaavan kaunis ja vetovoimainen. Niin kuoreensa vetäytyvä ja hiljainen Aggie vihaa flirttailua, ja hänen olonsa tulee kiusalliseksi, jos joku osoittaa kiintymystä nuoreen naikkoseen enemmän kuin kaveripohjalla. Miehet ja pojat saavat neiti Sommersin tuntemaan itsensä pieneksi ja voimattomaksi, eikä hän viihdy yleensä miesten seurassa, sillä hehän kiinnittävät alituiseen Agathaan huomiota. Naispuolisten ihmisten tai vampyyrien seurassa Aggy tuntee olonsa kotoisaksi ja tukeutuu mieluummin naisten kuin miesten seuraan.

When you came in the air went out
And all those shadows there filled up with doubt

Historiikki:

Isä Peter Kålle Sommers
Äiti Stina Anna Sommers (os. Hýsen)
Isoveli Thomas Elliot Sommers

Tukholmalainen Agatha syntyi 15.9 Tukholmaan, samana päivänä kuin hänen kaksi vuotta vanhempi veljensä. Agathan isä oli töissä kenkätehtaalla, eikä siis ollut pahemmin kotona. Pitkät ja raskaat työpäivät näkyivät herra Sommersin käytöksessä selvästi. Joskus hän saattoi lyödä Agathaa ja vaimoaan, muttei koskaan koskenut poikaansa, Thomakseen. Vaikka Aggylle ei jäänytkään pysyviä vammoja isänsä satunnaisista raivonpuuskista, hän ei enään koskaan viihtynyt isänsä kanssa kuin aiemmin. Aggie asui lapsuutensa Tukholmassa, Ruotsin pääkaupungissa. Näin ollen hän puhuu Ruotsia äidinkielekseen, mutta hallitsee sen lisäksi vielä Englannin, Latinan, Espanjan ja Iirin. Agathan lapsuutta voisi kuvata yhdellä sanalla: tylsä. Tavallisen ja tiukan lapsuuden elänyt Aggie ei koskaan unelmoinut mistään suuresta, sillä hänen katolinen äitinsä piti unelmoimista turhana. Agatha luopui laulajan ja monen muun supertäden uran ajattelemisesta, ja keskittyi kouluun tunnollisesti. Vårbålen ala-asteelta päästyään hänen keskiarvonsa hoippui kahdeksikon ympärillä, vaikka rouva Sommers painosti tyttöään opiskeleemaan yhä enemmän ja enemmän. Thrista Sommers oli sen kaltainen nainen, ettei hän voinut sietää kodissaan epäjärjestystä. Ennen yläasteelle siirtymistä Aggien perhe muutti Englantiin, mutta sisältä rikki oleva perhe kärsi vielä enemmän muutosta. Kuten arvata saattaa, ei kulunut puoltavuotta enempää kun isä ratkesi juomaan ja äiti sekosi totaalisesti. Silloin herra Sommers päätti lähteä vanhemman lapsensa kanssa takaisin Ruotsiin, vieden entisen vaimonsa kaikki rahat. Siitä lähin Thrista Sommers alkoi käyttää lääkkeitä masennuksensa hoitoon ja hän vaipui yhä kauemmas ulkomaailmasta. Agatha joutui katselemaan sivusta kuinka hänen äitinsä lakkasi syömästä ja juomasta ja katosi yhä kauemmas.

Viisitoista vuotiaana Agatha Sommers kyllästyi äitinsä hourailuihin, toimitti hänet paikalliseen mielisairaalaan, muutti Amerikkaaan ja alkoi kiertelemään erilaisissa baareissa laulajana. Hyvän lauluäänen omistava Aggie ei niin paljon rahaa keikoistaan saanut, mutta pystyi sillä maksamaan yksiönsä vuokran ja ostamaan siinä sivussa ruokaa itselleen. Oklahomassa asustaessaan Aggie haaveili muuttamisesta Sveitsiin, mutta rahaa jäin vain juuri ja juuri uusien vaatteiden ostoon. Pian hänestä sana kuitenkin kiiri läpi Oklahoman, ja yhä useammat halusivat neiti Sommersin laulamaan pubeihinsa. Siihen aikaan Aggie käytti nimeä Penny Preston, muttei viihtynyt kauaa aloillaan. Vuonna 1949, jo kaksi vuotta Oklahomaan muuton jälkeen hän vaihtoi maisemia ja muutti Arkansasiin, Fayettevilleen. Siellä hän esiintyi Tricia Claytonina, entisen kersantin ainoana lapsena. 'Neiti Clayton' osti kaupungin laitamilta oman asunnon, yksiön, joka oli erittäin lähellä kirjastoa. Näin hän löysi inhtohimonsa, kirjat. Suurimman osan vapaa-ajastaan Agatha vietti kirjastossa, lukien mitä erilaisimpia romaaneja ja komediakirjoja. Silloin hän työskenteli eräässä Muby nimisessä baarissa baarimikkona, mutta ansaitsi lisätienestiä laulamalla. Näin hän sai kasaan pienen rahaston, jonka hän käytti kirjoihin ja ruokaan.

Vuonna 1952, joulukuun kahdentenatoista päivänä Agatha muutti jälleen, tällä kertaa Mississippiin. Jacksoniin muuttanut Agatha vaihtoi nimensä Katia Morganiksi, joka oli pienyrityksen omistavan miehen ensimmäisestä avioliitosta oleva tytär. Katiana esiintyvä Aggie osti tällä kertaa asunnon suoraan ydinkeskustasta, osasyynä sen takia että kirjastoon oli tällöin vain muutaman sadan metrin matka. Agatha työskenteli läheisessä nappikaupassa myyjänä ja kuten arvattavaa onkin, hän alkoi vihaamaan työtään nopeasti. Silloin Agatha päätti aloittaa laulamisen uudestaan, ja jo pienestä asti musikaalinen Agatha hankki nopeasti muutamia iltoja paikallisiin baareihin. Pienet lisätienestit eivät olleet haitaksi, ja pian hän alkoi tapaamaan muita ihmisiä enemmän ja Aggiesta kehkeytyi sosiaalinen ja hauska ihminen muuta miksi vuosiksi.

Elokuun kolmantenatoista Agatha (silloiselta nimeltään Katia) lauloi eräässä baarissa (jonka nimi oli muuten Clark's), mutta huomasi jatkuvasti erityisen komean ja vetovoimaisen miehen tuijottavan häntä. Noin kolmekymppinen mies hymyili kammottavasti, kuitenkin erittäin kiehtovasti Agathalle ja katosi pian sen jälkeen. Esityksensä loputtua neiti Morgan (aka Sommers) päätti kiertää lyhyempää syrjäkujaa pitkin, jota hän käytti ainoastaan päiväaikaan. Hän kuitenkin sanoi pääsevänsä nopeasti karkuun mahdollisilta ahdistelijoilta. Hänelle toivotettiin hyvää yötä, viimeistä kertaa. Noin kahden, kolmensadan metrin päässä asuntonsa etuovesta Agatha huomasi sen samaisen miehen tuijottavan häntä yhä. Häntä oli seurattu. Ahdistelijoita, jos mitä neiti Morgan inhosi yli kaiken, ja aikoi tehdä varsin selväksi, ettei suostuisi mihinkään mitä mies ehdottaisi.
”Kuule, voisitko lakata seuraamasta minua, minä en anna sinulle lupaa mihinkään”, Agatha sanoi pimeyteen.
”Minä en kysy lupia”, pimeys vastasi. Silloin varjoista astui esiin pelottavan, mutta erittäin kauniin näköinen mies, jolla oli pikimustat silmät. Siinä samaisessa sekunnin sadasosassa mies hyökkäsi Agathan kimppuun, ennen kuin neiti itse ehti silmäänsä väräyttää. Aggie tunsi, kuinka veitsenterävät kulmahampaat upposivat helposti hänen paljaaseen kaulaansa. Puhdas kipu valtasi Agathan kehon ja hän pystyi ainoastaan huutamaan kauhusta vampyyrin imiessä hänen vertaan. Siinä samassa paikalle ilmestyi toinen, henkeäsalpaavan kaunis mies, joka oli kuullut huudon. Agatha ei itse tarkkaan tiedä mitä tapahtui, hän muistaa ainoastaan että tuo toinen mies hyökkäsi Aggyn kaulassa olleen vampyyrin kimppuun. Kuului murinaa, ärjyntää ja huutoa. Nuo kaikki kuitenkin sekoittuivat siihen korvia rikkovaan kirskahdukseen, joka kuulosti siltä aivan kuin metallia olisi taivutettu. Viimeistään silloin yksi jos toinenkin ihminen heräsi syvimmistäkin unistaan, ja tokkuraisena kuunteli ulkoa kuuluvia tappelun ääniä. Agatha tunsi ainoastaan kammottavaa kipua, eikä siis huomannut kuinka toinen vampyyri nosti hänet maasta ja vei omaan asuntoonsa vuorille. Neiti Sommers kuuli selvästi sydämensälyönnit ja ajatteli sen vetävän viimeisiään ja pian hän kuolisi. Tuntui kuin Kuolema itse olisi jahdannut häntä, ja vaikka kuinka hän juoksi, jalat eivät liikkuneet yhtään. Mies rauhoitteli kivusta huutavaa ja anelevaa Aggieta kuljettaessaan häntä kohti vuoria. Siinä matkalla Agatha aneli miestä tappamaan hänet, mutta mies vain naurahti ja hymyili. Kun he saapuivat vanhalle metsästysmajalle mies laski Aggyn sohvalle ja haki itselleen tuolin sohvan viereen. Siinä vaiheessa neiti Sommers ei enään kuullut sydämensälyöntejä ja kipukin alkoi pikkuhiljaa laantua. Hän luuli kuolevansa.

”Kuuletko minua?” ääni kysyi.
”Oletko Jumala?”
”Ehei, en ole. Nimeni on Stefano.” Kuului selvää naurua. Hiljaista ja rauhoittavaa naurua. Se miellyttäisi varmasti sinuakin, jos vain kuulisit sen.
”Missä olen? Taivaassako? Oletko arkkienkeli?”
”En kirjaimellisesti. Olet vuorilla, kaukana ihmisasutuksesta”, Stefano vastasi nauraen.
”Mikä sinä olet? Enkelikö?”
”Ei, olen jotain kamalampaa, paljon kamalampaa.”
”Piruko?”
”Vampyyri.”
Sen sanan kuultuaan uudelleen syntynyt Agatha Sommers avasi silmänsä ja näki koskaan kauneimman näkemänsä miehen.
”Vampyyri?” Agatha kysyi hämmentyneenä ja katseli miestä tummanpunaisiin silmiin. Silloin Stefano huokaisi, ja alkoi selittämään mikä vampyyri on ja kuinka sellaiseksi tullaan. Hän myös kertoi omansa taustansa. Ei heti uskoisi, että hän on juutalainen ja asunut argentiinassa monia, kymmeniä vuosia. Stefano kertoi myös edellisillan tapahtumat sekunnilleen saapumisestaan. Tiesitkö, että hän näkee menneisyyteen?
”Sinä siis tapoit sen miehen siellä?” Aggie kysyi.
”Kyllä. Kun oli tuonut sinut tänne, kävin polttamassa hänet metsän keskellä”, Stefano vastasi äänessään silkkaa häpeää.
”Miksi minä selvisin? Sinähän sanoit, että hän aikoi tappaa minut”, Aggy sanoi.
”Luulen, että kun häiritsin häntä, hän erehtyi joko nuolaisemaan tai suutelemaan sinua kaulalle. Siksi sinä selvisit. Tai en tiedä, en ole mikään ekspertti tämän tapaisissa asioissa”, Stefano sanoi. Agatha kertoi oman menneisyytensä, kuinka hänen vanhempansa erosivat ja äiti lopulta sekosi. Hän myös mainitsi kuinka vaihtoi tiiviisti nimeään ja asuinpaikkaansa, jottei kukaan pystyisi jäljittämään häntä. He sopivat oikeastaan hyvin yhteen, ja Agatha jäi moniksi kymmeniksi vuosiksi asumaan Stefanon kanssa ja heille kehittyi lopulta rakkaussuhde. He esiintyivät avioparina, rouva ja herra Clarkseina, jotka molemmat ovat varakkaasta suvusta. He matkustivat yhdessä mm. Argentiinassa, Brasiliassa, Marokossa, Italiassa, Ranskassa, Espanjassa ja Puolassa. He keskittyivät ruokailemaan pienissä kylissä ja viipyivät yhdessä paikassa enintään kaksi vuotta. Aggy oikeastaan nautti ihmisen tappamisesta, muttei tiennyt miksi. Hän sai uutta kiihkoa itseensä tapettuaan ihmisen, se on kuin yrittäisi tyydyttää loputonsa janoa. Joskus hänen itsehillintänsä petti, ja Agatha ajautui teurastamaan kokonaisen perheen. Stefano sanoi hänelle, että ensimmäisenä vuonnaan vampyyrit eivät hallitse janoaan kunnolla. Lopulta Puolassa heidän tiensä erosivat, kun Stefano halusi palata takaisin Yhdysvaltoihin, mutta Agatha halusi nähdä maailmaa yhä enemmän. Niimpä he ajautuivat erilleen.

Erottuaan ainoasta tuntemastaan vampyyristä Aggie päätti muuttaa takaisin Ruotsiin, saadakseen ainoastaan selville mitä hänen perheelleen oli tapahtunut. Isä oli kuollut muutamia vuosikymmeniä sitten, mutta hänen veljensä ja hänen lapsensa asuivat Malmössä. Tietenkään Aggy ei voinut näyttäytyä veljelleen, olihan hän yhä 22 vuotiaan näköinen. Vakoiltuaan heitä kuitenkin viikkokausia, hän sai selville myös, että heidän äitinsä oli kuollut melko nopeasti mielisairaalaan jouduttuaan. Se tieto masenti nuoren vampyyrin täysin. Tuntui kuin hänen voimansa olisi vedetty pois ja hän olisi taas tavallinen ihminen. Se suru oli niin polttavan painoinen, että Agatha melkeinpä masentui. Agatha piti äitinsä kuolemaa syynään ja päätti lähteä mahdollisimman kauas Ruotsista, mahdollisimman kauas kaikesta tuntemastaan. Masentuneena hän matkusteli useita vuosia pitkin Eurooppaa, kunnes eräässä maalaiskylässä kuuli puhuttavan Australiasta, erittäin karusta maasta. Jos Aggy siis muuttaisi Australiaan, hän voisi hyväksyä sen rangaistuksena itselleen. Hänpä siis juoksi Aasian halki, ui Australiaan ja yllättyi sen ainutlaatuisesta luonnosta. Hyvin kaunis ja ainutlaatuisen luonnon itselleen luonut Australia kiehtoi nuorta neitiä paljon, joten päätti jäädä asumaan sinne. Australiassa hän asui ensin Adelaidessa, ja esiintyi Anne Gympsinä, nuoren tietoteknikon lapsena. Hän viihtyi kaupungissa kirjastonhoitajana, mutta kuuli eräältä tutultaan vielä suuremmasta kirjastosta, joka sijaitsi Sydneyssä. Niimpä Agatha päätti muuttaa jälleen, mutta esiintyi tällä kertaa omana itsenään, hän vaihtoi ainoastaan sukunimensä Smithiksi. Aggie oli typerä ajatellessaan, että häntä jahdattaisiin.

Agatha asusteli Sydneyssä monia kymmeniä vuosina, mutta konflikteilta ei vältytty. Australia sijaitsee melkein päiväntasaajalla, ja siellä aurinko porottaa melkein joka sekunti. Pahin "vahinko" tapahtui vuoden 2012 kesäkuussa, kun eräs mies kiinnitti huomionsa Aggyn ulkonäköön. Monet viikot paastonnut neiti Smith ei pystynyt hillitsemään janoaan ja teurasti miehen tämän kotona. Silloin Aggie vaihtoi taas maisemia, ja muutti Canberraan, Australian pääkaupunkiin. Varjoissa elävä Agatha tapasi muita kaltaisiaan ja ystävystyi Frank nimisen vampyyrin ja tämän vaimon Helenen kanssa. He molemmat muuttuivat keskiajalla, ensin Helene ja sitten Frank. Yhteiselo kahden muun vampyyrin kanssa ei sujunut yhtä näkymättömästi kuin aikaisemmin, totta kai ihmiset ihmettelivät, miksi he kaikki olivat henkeäsalpaavan kauniita. Silloin Agatha esiintyi Maria Foxina, Helenin serkkuna. Vaikka ihmiset kiinnittivätkin heihin ylimääräistä huomiota, he pystyivät elämään melkein näkymättöminä ihmisten nenän alla. Aggy kuitenkin kyllästyi Australian taianomaiseen luontoon, ja päätti jälleen kertaa vaihtaa maisemia. Hän valitsi kartalta sattumalta Bon Tempsin ja muutti pienen kylän pahasen laitamille.

Muuta:

※ Omistaa kaksi intohimoa, kirjat ja musiikki
※ Kuuntelee mielellään 50-luvun musiikkia, ja ihannoi varsinkin Elvis Presleytä ja hänen musiikkiaan
※ Omistaa satoja eri kirjoja, joista kaikki lukenut ainakin kerran lävitse
※ Pitää paljon eläimistä ja haluaisi mielellään kissan
※ Vasenkätinen, kirjoittaa surkeasti oikealla
※ Omistaa klassisen kauniin käsialan, mutta piirtää surkeasti
※ Lempivärit liila ja oranssi.

Unique 2010
Lyriikat Jace Everett Bad Things
Kuvissa Twiggy