Kun ajalla ei ole merkitystä

Kulkiessaan parkkipaikan läpi Robin vierellään, Cathy saattoi kuulla baarista kantautuvan hälinän jo kauan ennen sisälle astumista. Ilma oli hivenen viileä, joten hän oli laittanut ylleen mustan kauluspaidan, tummat farkut, bootsit ja pitkähelmaisen mustan takin, joka oli käytännöllisyydessään ja lämpimyydessään taivaanlahja. Aurinkolasit tuntuivat hieman oudolta asuvalinnalta pimeän aikana, mutta aurinkoista tai pimeää, se ei Cathyyn vaikuttanut. Sokeana olossa oli muutamia hyviä puolia ja yksi oli valosta riippumattomuus. Sähkölaskuissa tuntui aina mukavasti, kun ei tarvinnut käyttää valoja ja pimeässä lukeminen oli suorastaan tapa, kun silmiä ei voinut pilata.

Koira Cathyn vierellä asteli mistään välittämättä ovelle ja pysähtyi. Se ei osannut avata sitä ovea vaikka tunsi maailman oven takana paremmin, kuin yksikään koira, joten nainen hapuili kahvan käteensä ja työntyi sisään. Kylmyyden jälkeen baarin lämpö tuntui melko huumaavalta ja ilmassa tuoksui ruuan ja baarin tuoksu. Cathy kykeni heti kertomaan, että miehillä oli ollut rankka päivä takanaan tai kiihkeä ottelu jostain. Se oli kuitenkin täysin normaali tuoksu tälle baarille, joka oli Cathyn mielestä kodikas.

”No niin, etsitään istumapaikka. Näetkö sinä yhtään?” Cathy jutteli Robinille ja tunsi valjaiden ansiosta, miten koira lähti kulkemaan eteenpäin pysähtyen pian. Kokeillen mihin musta labbis oli hänet kuljettanut, Cathy hapuili ympärilleen ja tajusi olevansa baarijakkaran vieressä, törkättyään ensin vahingossa jotakuta. "Anteeksi", Cathy sanoi automaattisesti ja hymyili pahoittelevasti. Juuri tämän takia hän viihtyi kyllä paremmin kunnon pöydässä, mutta kävi tämäkin.

Päästäen irti valjaiden lenkistä, Cathy nousi istumaan. Robin istui uskollisesti emäntänsä vieressä ja tarkkaili tämän puolesta ympäristöä. Cathy luotti koiraansa ja kuunnellen kuka oli tiskin takana, sen paljastaisi ääni varmasti piaan, hän valmistui tilaamaan vakionsa: sitruuna soodan. Alkoholi ja sokeus olivat itsetuhoisin yhdistelmä maan päällä, joten mokomaan myrkkyyn Cathy ei koskisi.

Ulko ilma oli täydellinen aamusta asti. Siksi hän oli valjastamassa hänen hevostaansa. Fracco syöpytteli heinää suussaan, kun omistajansa harjasi hänet puhtaaksi. Aina, kun he lähtivät ulos lenkille Ewan pisti hevosen päälle koko varustelun. Moni muu talli tyttöä ihmettelevät mistä hän oli saanut tuollaiset välineet ja samoin miksi ihmeessä mies käytti hametta ylläänsä. Raskaat varusteet mitä nipin napin huono kuntoinen mies jaksoi kanniskella. Sadan kilosen satulan ja niihin oma varustelu päälle oli ihme, jos hevonen jaksaisi kantaa enään ratsastajaansa. Pitkään Ewan oli etsinyt hänelle omaa hevosta johon voisi luottaa ja hevonen voisi luottaa hänen kaltaiseen otukseen. Ewan oli hyvä ratsastja ja ratsasti muitakin hevosia silloin tällöin. Mikään niistä hevosista ei voittanut Fraccoa. Fracco oli synnynnäinen sotilas hevonen eikä kilpailu hevoseksi. Hevosen tehtävä oli kantaa painavaa sotilasta ja kävellä monia kilometrejä. Monesti he tekivätkin ja nyt he olivat lähdössäkin maasto lenkille. Hevosen varusteet kaunistivat entisestään ori hevosta, vaikka oli kauniin mustan sävyinen. Jaloissaan oli pidemmät jouhet, mutta ei niin tiheästi shiren hevosilla on.

Tallin pihalla hän nousi ratsaille ja Fracco kävi jo kuumana. Talin pihalle asteli paikan omistajan huolehtivaisella katseella katsoi.
" Jos taas tulet todella myöhään seikkailustaan niin katsokkin ovet kunnolla kiinni. "
" Yritän tulla aikaisemmin, kun aamuinen herätys. " Ewan sanoi ja nyökkäsi.
Pieni huomaamaton eleen mies teki hevosen selässä ja hevonen nosti laukan. Ääntä lähti hevosen jaloista, kun suurilla kaviollaan otti maasta vauhtia. Tallin omistaja jäi ihailemaa heidän lähtöä joka kerta. Se oli niin fantasia mainen ratsu varusteineen kanssa.
Korvat olivat luimussa kuunnellen herkeämättä ratsastajan käskyä. Välillä kiidettiin nopeaa vauhtia ja välillä vauhti oli löntestelyä. Matkan varreilla tuli kaatuneita puita vastaan mikä sai hupia lisämään. Ewan piti huolen siitä, että hevonen pysyi kunnossa koko ajan ja terässä. Hevonen huolehti miehestä henkistä puolta. Metsä reissu pysähtyi tielle mikä vei jonnekkin. Rauhallisessa tahdissa ravia tien viertä mentiin ja päädyttiin edessä olevaan baariin. Miten sopivasti, koska hänellä oli jano ja varmasti hevonen tahtoi huolata ennen loppu juoksentelua.

Autoja oli ympärillään ja Ewan mietti minne hän jättäisi turvalliseen kohtaa hevosen rauhoittumaan. Lähelle Samin talon reunaa missä oli tynnyri minne sade vesi sitten valui alas. Baarin ovesta näki hevosen todella hyvin, kun tupakalla olevat miehet katsoivat äimänä miestä. Mies oli tullut baariin hevosella ja vielä hame päällä. Ystävällinen ja kerollinen taputuksen Ewan antoi hevosen poskelle. Ystävällisesti Ewan sanoi miehille; Hyvää iltaa.
Suoraan hän kevli baari tiskille ja tilasi itselleensä oluen. Tultaessa ovelle ihmiset alkoivat nauraa ja ilkua miehen pukeutumisesta. Itse mies kohdisti katseensa koiraan mikä oli sisällä. Rennosti, mutta pienesti varoen katseli koiraa ja toivoi, että koira ei alkaisi haukkua sillä mitalla hänessä olisi erikoista. Toivoen myös, että koira haistasi hänessä olevan elävän hevosen hajun ja hevonen odotteli ulkopuolella. Hän halusi tulla nauttimaan oluestaansa.

Kauaakaan Cathy ei ollut saanut istua rauhassa yhdessä juomansa kanssa, kun yllättäen ovi kävi ja pian tämän jälkeen seurasi suuri määrä naurahtelua ja ilkkumista, ääliöt. Cathya aina kuvotti se, miten pikku kaupungissa saattoi saada herjaa mistä vain. Aivan sama mitä teit ja Cathy oli tottunut jo kummalliseen kohteluunkin. Hän oli sokea, vajaavainen ja siis vaajaa älyinen osan mielestä. Näillä henkilöillä oli tapana karjua ärsyttävästi.

Pian Cathyn huomion vei kuitenkin Robin, joka täysin vastoin tapojaan nousi seisomaan. Koira ei koskaan ennen ollut tehnyt seuraavaa temppua: ottanut ja lähtenyt. Robin oli utelias, sitä pelotti, mutta se halusi suojella emäntäänsäkkin. Se tiesi, ettei se saisi lähteä, mutta uros piti tarkistaa. Se tiesi, ettei saisi haukkua, ellei olisi todella suurta uhkaa. Emäntä ärähti kovista äänistä herkästi. Niimpä koira haisteli urosta hetken. Se kuuli kuitenkin piaan emännän napakan äänen, jossa oli hieman hermostuneisuutta. Koira kuitenkin saattoi ainoastaan erottaa sellaisen sävyn.
”Robin, tänne”, emännän ääni oli selkeä ja se ei antanut vaihtoehtoja, kuin palata.

Istuessaan korkealla jakkaralla, kyvyttömänä varsinaisesti etsimään koiraansa, Cathy oli kiljua. Hänen koiransa ei saanut jättää emäntäänsä. Hetken aikaa Cathy vain istui paniikin omaisissa tunnelmissa ennen kuin sai käskettyä koiran luokseen.

Tuntiessaan koiran luonaan, Cathyn sydän lopetti vasta levottoman takomisen. Robinin nuolaistessa kättä, huojentunaisuus oli järkyttävän suuri. Hän oli riippuvainen koirasta ja rakasti sitä enemmän kuin ihmisiä. Toki hän voisi mennä kepin kanssa, mutta se oli vielä nöyryttävämpää. Robin ei koskaan pettänyt häntä ja nytkin sillä oli varmaan ollut syy lähteä pois. Silti Cathy kuunteli normaalia tarkemmin ympäristöä. Välillä häntä ärsytti tälläinen paikka, jossa hän ei kuullut oikein mitään. Eikä täällä selvästikkään ollut hänen ystäviään, nämä olisivat tulleet jo luokse juttelemaan.

Pian hän saikin oluensa baari tiskiltä. Oluen edes alku huippausta Ewan ei ehtinyt ottaa, kun jalkojen päähän oli tullut nuuskija. Pää kääntyi katsomaan alas, että kuka nuuski ja se oli koira minkä hän oli nähnyt. Vapaasti mies antoi koiran nuuskia hänen jalkaansa. Hitaasti hän kylläkin laskeutui baaritiskin ala puolelle rapsuttelemaan koiraa paremmin.
" Oletpa sinä utelias poika. " Ewan sanoi erilaisella aksentillaansa mitä kenelläkään ei ollut samanlaista.
Ääni oli kuitenkin hyvin rauhallinen eikä tahtonut minkäälaista pahaa halua. Tiukasti Ewan pisti kaveruksen muistiin, että täydenkuun aikana ei söisi häntä. Samalla halusi saada luottamuksen koiraan, kun ei halunnut saada vihollista koirasta. Mies uskoi, että koira halusi tietää oliko hän vaarallinen emännälleensä.

Vapaasti hän päästi koiran menemään emännän luokse, kun koiran ääni tuli. Itse palauitui oluensa ääreen. Olut kädessäänsä hän katsoi kuka oli koiran omistaja. Ensimmäien oluen kulaus oli hieman epätasainen, joka oli pyrkimässä väärään kurkkuun. Omistaja oli hyvin kaunis ja simpeli. Samassa hän kengän pohjillaansa tikitti metallista tankoa missä jalat olivat. Kenkien pojan kautta hän antoi hiljaisen saudin koiran omistajalle. Samalla hän halusi testa, että oliko naisen korvat todella herkät ja erottaisi viestin. Viesti meni; Hyvää iltapäivää Robin omistaja. Miksi juuri Robin nimi koiralle?
Mikä simpeli viesti ainakin Ewan mukaan. Hänen opettajansa oli kertonut hänelle, että jokainen ääni mikä lähtee kertoo oman tarinan ja viestin. Monesti ketkä eivät pysty puhua käyttävät näin, jos ei vielä näekkään. Äänen aalto piituuksilla kommunikoivat toisilleensa. No harvat osasivat kuitenkin tämän viestin halutessaan. Miehet, jotka olivat nauranneet hänelle alkoivat ilkua miestä äänien kemmistelystä.
" Sinulla on metallia kenkien pohjassa? Etkö osaa kävellä normaaleilla kengillä? " He sanoivat ihmeelisesti.
Olut jäi hieman kesken uudemman kerran. Kääntyi katsomaan miehiä.
" Mitä järkeä kertoa, kun ette todellisuudessakaan halua tietää. Miksi kertoa? " Ewan sanoi tyyneesti scottimaisella äänen sävyllään.
Miehen äänen sävy alkoi pänniä miehiä. Samassa yksi mies tartui miehestä kiinni ja katsoi vihaisellä äänen sävyllä.
" Antaa tulla vain risteitys. " Ewan sanoi uhuttelevalla äänellä.
" Anteeksi mitä? "
" Sinä olet risteytys, koska olet amerikkalainen. Amerikkalaiset polveutuvat eurooppalaisita ja intiaaneista. Sinä olet sellainen risteytys et ole puhdas, kuin minä. " Ewan sanoi rehellisesti.
Samassa Ewan sai turpaa. Ewan oli mielessään hyvin vihainen, koska itsekkin oli likainen ihmisusi, vaikka vanhempansa olivat puhtaita. Turpauksesta hän ei ollut moksiskaan.
" No oletko rauhoittunut. Oletko tyyni, kun sait vetää turpaa minua, kun minulla on kiltti yllä. " Ewan sanoi.
Mies äimisti, mutta baarimikko tuli väliin ja he saisivat ulkopuolella tehdä likaisen työn. Mies oli kaatanut hänen oluensa kumoon ja täytyisi ostaa uuden oluen. Edes vanhaa ei ehtinyt juoda mikä harmitti kovasti miestä. Ewan asteli miesten huoneeseen ja katseli peilistä itseäänsä. Hiljaa hän kiroili, että toisella puolella ei kuulisi. Mies oli vetäissyt kunnolla.
" Mustelma tulee pahus. Onneksi ei pahempaa. " Ewan mutisi itsekseen.

Juuri kun Cathy oli juomassa omaa alkoholitontaan, hän kuuli tasaisen naputuksen, jonka viesti kävi hyvinkin selväksi. Hänen isänsä oli innostunut opettamaan naputtelua ja siitä olikin riittänyt aina hupia. Cathy oli isänsä kanssa usein kommunikoinut täysin sanoitta, juuri naputtelemalla kaikkea. Nainen ei kuitenkaan ehtinyt vastata muukalaiselle, vaan kuuli sen sijaan uhittelevia ääniä.

Ykis äänistä oli selvästi murteellinen ja uusi Cathylle, joka tunnisti vallan mainiosti muut puhujat. Robin nousi seisomaan ja murisi pukareille. Se ei pelkäisi iskeä kiinni vaikka vampyyriin, jos Cathy olisi vaarassa. Se oli varmaan koulutetumpi kuin yksikään baarissa.

Heikko pirstoutuvan lasin ääni ja kipu kädessä saivat Cathyn hätkähtämään. Hän kuuli miten baarimikko erotti miehet toisistaan ja kopinaa seuraten, Cathy arveli muukalaiseen menneen siistiytymään.

Turpaan vetäjät kääntyivät ympäri ja yllättäen toinen heistä kirosi:”Hitto, Cathy, sun kätesi. Se vuotaa. Saatanan äijä, sen takia sä oot loukkaantunut.” ”Te kyllä veditte häntä turpaan ja rikoitte lasit. Jos näkisin missä te olette, antaisin teille pari mojovaa muistutusta. Antakaa minulle nyt servettejä. Ei se ole naarmua isompi, mutta en halua sotkea paikkoja”, Cathyn ääni oli kylmää kuin teräs ja nopeasti hänelle oli ojennettu tukku servettejä.

Robin oli murissut koko tappulun ajan, mutta heti vaaran mentyä se oli rauhoittunut. Nyt se vain vartioi ja painoi päänsä omistajansa reittä vasten. Se oli huolissaan myös muukalaisesta, mutta emäntä oli aina tärkein.

Mies puheli itsensä kanssa omalla kielelläänsä mikä saattoi johtaa enemmän hulluuden näkyvälle tai hillityksi mieheksi. Osuma oli todella hyvä, koska pienesti Ewan joutui sylkäisemään verta suustaansa. Suussa oli veri maistui hyvin pahalta ja siksi sylki sen pois suustaansa. Omassa hiljaisuudessa mies pystyi rentoutumaan. Miten hän syventyi rentoututtamaan niin alkoi pieni steppaus. Sillä tavalla mies purkasi vihansa ja tressinsä mitä oli saanut tuossa aikaisesksi. Ääni loppui siinä samassa, kun mies ja naisen ääni oli suurin salissa. Kaunnis ja soinnullinen ääni oli naisella, kuin miehellä käheä ja karkea. Kuulema hänen vikansa oli nainen satutti itsensä ja se pienesti Ewanin hätkäytymään. Oliko hän jälleen tehnyt hirmuja mitä ei laisinkaan halunnut baarissa? Miten pahat teot seurasivat hänen perässäänsä?

Tarpeeksi omissa oloissaansa Ewan astui takaisin baarin puolelle. Silmät kohdistuivat takaisin naisen käteen missä oli pieni haamauva.
" Jos olette sitä mieltä niin minun täytyy sitten pyytää anteeksi. " Ewan sanoi kohteliaasti miehille.
Miehet kyllä nauroivat enemmän miehen hiljalleen ilmestyvälle mustelmalle. Niistä huolimatta Ewan asteli naisen eteen. Lempeästi ja varovasti hän tartui naisen käteen. Pieni luukkaus koiraan, kuin kysyen lupaa koiralta saisiko hän tehdä mitä aikoi tehdä.
" Pyydän anteeksi, jos edellinen tapahtuma kostautuivat sinuun. Mikä nähtävästi aiheutin sinulle haavauman kädellesi. " Sanottuaan scottimaisella bassolla haavauman päälle hän antoi hellän suudelman.
Se sai osan miehistä, että miten hän uskalsi tehdä niin naiselle. Osa taas ihailivat miehen rohkeutta tehdä noin vain tuntemattomalle naiselle. Ystävällisesti hän laski naisen pehmeän käden siihen missä se oli. Pahoittelevasti hän katseli naista ennen, kuin siirtyi rapsuttamaan koiraa.
" Muuten suosittelisin sinun harjoittamaan kuuloasi, että voisit paremmin muistaa minkälainen on ympäristösi. " Ystävälliseen scotti ääneen Ewan sanoi.
Sanoma oli niin hiljainen, että nainen ja koira kuulisvat ainoastaan.
" Teillä on mukaba koira. " Ewan sanoi normaalilla äänen painolla ennen, kuin meni takaisin baarin puolelle tilamaan uutta ollutta.

Kuullessaan hyvin erottuvan äänen, Cathy käänsi päätään miestä kohti. Aurinkolasit kuitenkin peittivät harhailevan katseen, joka oli tyhjempi, kuin synnittömyyden kirja paikallaolioiden keskuudessa. Nopealla liikkella Cathy nappasi kiinni liian lähelle astuneen naurajan korvasta ja väänsi hienolla ranneliikkeellä.
”Sinulla ei ole varaa nauraa Bil. En ehkä näe sinua, mutta totta helvetissä minä tunnen”, Cathy sähähti ja Robin vain istuskeli tyynesti paikallaan. Se tiesi, että miehet eivät kajoaisi Cathyyn henkensäkkään uhalla.

Täysin arvaamaton kosketus, sai Cathyn kääntämään päänsä ja laskemaan irti Bilin korvasta. Tuntien huulet kädellään, Cathy ei tiennyt nauraakko vaiko hutaista. Hän päätti istua arvokkaasti.
”En minä sinua syytä”, nainen sen sijaan vastasi ja laski servetit pienen haparoinnin jälkeen tiskille. Hän kuitenkin irvisti miehen kommentille.
”Kyllä minä sinun viestisi kuulin paremmin kuin hyvin ja tiedän tämän baarin mainiosti. En ole koskaan nähnyt mitään, joten tiedän kyllä, mitä teen”, Cathy vihasi yksin kertaisesti aliarvioimista. Hänen kuulonsa oli parempi ja tervämpi kuin yleensä.

”Etkö tiedä, että koiraan ei saa koskea, kun se on valjaissa?” Cathy kysyi ystävälliseen äänen sävyyn, mutta kuuli miehen sitten poistuvan. Robin oli töissä, jolloin se ei saanut silityksiä. Järjestys se olla piti. Ei sillä, että Cathy olisi pahastunut, vaan siksi, että se oli sääntö. Robin istui ehkä nyt, mutta sen piti olla koko ajan valmiina auttamaan. Kotona se sai olla vapaasti ja miten halusi, mutta ei baarissa.

Kuulousen harjoittaminen oli pitänyt olla ystävällisen sanomaa, mutta nähtävästi naiselle se ei ollut. Ikinä ei ollut paha asia harjoittaa vaistojaansa. Ewan oli vain ajatellut naisen parastaansa. Pieni nautinnon hymy nousi miehen huulille, koska huomasi naisen olevan hyvin itsevarma ja sellaisia ihmisiä ei oikein näkynyt mailla enään. Jokaiset pelkäsivät nykyään vampyyreitä ja osa osasi myös pelätä muita tarun olentoja.
Hyvä, kun nainen ei syyttänyt häntä haavauman syypääksi. Sitten mies olisi ongelmissa ja varmaakin kunnolla. Samalla hän saisi kunnon läksytystä naiselta.
" Varmasti osaat tehdä kuulollaisi paremmin, mutta mikä estää sinua harjoittamasta lisää. " Ewan oli ehtinyt sanoa naisen kommentille.

Vaikka Ewan oli mennyt omalle paikalle istumaan niin oli hän kaksi metriä kauempana naisesta. Saatuaan oluen hän huikkasi siitä suuren osan. Oluen hän pisti todella rennosti tiskille ja kääntyi katsomaan naista kohti. Kyllä Ewan tiesi, että sellaista koiraa ei saa rapsuttaa ilman omistajan lupaa. Pientä kiusausta hän ei voinut vastustaa ja tehdä naiselle.
" Tiesitkö sen, että valjastettu koira ei saisi päästää nuuskimaan toista ilman toisen lupaa? " Ewan sanoi.
Vaikka hän ei pistänyt pahakse koiran nuuskimaisuutta aijemmasta tapauksessa. Siitä huolimatta Ewanin olisi pitänyt pitää suunsa kiinni, koska sanomasta tulisi läksytystä. Koira oli hyvin koulutettu, koska koira ei antanut vasta painoa hänen silitessään koiraa.
" Se on hyvin koulutettu koira, että ei ole valittamista. " Vieläpä näyttää harvinaiselta koiralta. Ewan sanoi ja mielessään oli sanonnut osan.
Taas toinen huikka oluesta ja puolet suuresta tuopista oli juotu.

Tietenkin Cathy puolusti Robinia, hän ei ikinä antanut kenenkään muun torua koiraansa. Robin oli aina ollut hänen tukenaan ja mieshän ei sinänsä asiasta tiennyt yhtään mitään.
”Se ei ole koskaan ennen lähtenyt ja jos se tuntee osakseen tehtäviä tehdä jotain, se tekee niin. Ehkä sinussa haisi jokin asia, joka epäilytti sitä. Se on koulutettu tunnistamaan eri tuoksuja, se on älykkäämpi kuin suurin osa poliisien koirista”, nainen tokaisi ja mies saattoi ehkä tuntea, kuin Cathy olisi mulkaissut tätä. Toki toinen kehui Robinia, mikä lievensi asiaa, mutta sokea nainen ei antanut minkään jäädä puolitiehen. Hän oli täsmällinen.

Laskiessaan tyhjän lasin, baarin takana työskentelevä kysyi haluaisiko hän lisää. Cathy nyökkäsi ja kaivoi rahapussinsa taskustaan. Hän pyöritteli kolikoita hetken sormissaan ja laski tismalleen oikean summan ja pienen tipin.
”Voisitko antaa vettä jossain kulhossa, täällä on julmetun kuuma”, Cathy kysäisi.
”Minä voin tuoda sen Robinille”, baarimikko vastasi ja pian koira joi kylmää vettä. Ei nainen halunnut koiransa kuolevan lämmön johdosta.

" Toivottavasti pitää pahaa hän ei haistanut minussa. " Ewan sanoi niin vaikeasti, että harvat saisi sanoistaansa selvää.
Hänen skotti murteensa oli niin voimakas, että kannatti olla hyvin tarkka sanomisestaan. Hän ei oikein mielellään toistanut sanomaansa. Hän vai hymyili itsekseen minkä nainen oli aiheuttanut miehen ajatukseen mikä tuli ilmi miehen kasvoille. Samassa Ewan tapatteli kengilläänsä metalliin viestin; No miksi Robin koiran nimeksi, jos sinulla oli mahdollisuus päättää nimen annossa? Lopuksi hän hymyili naiselle.

Pian Ewan oli juonnut oluensa ja perään kysyi uutta olutta. Olut oli aika hyvää täälä baarissa. Samassa yksi mies tuli kysymään ottaisi mtasin biljardista. Siihen Ewan suostui. Samassa ottelu käynnistyi ja hän sai vielä aloittaa. Aloitus oli todella hyvä Ewanille. Ewan pitkitti ottelu, koska lian nopea ottelu saattaisi uusia mustelmia naamalle. Silloin tällöin ottelun aikana Ewan katsoi syventyneesti, että nainen saattoi huomata hänen katsominen.

Terävä naputus viesti, tuli perille täysin selkeänä. Nopeasti Cathy napsutteli vastauksen ja siemaili samalla juomaansa. ”Robin on hyvä nimi, Robin Hood ja muut sankarit”, kuului vastaus naputusten kautta. Tuntematonta herraa tultiin kuitenkin kyselemään biljardi peliin, joten Cathy jäi omaan rauhaansa hetkeksi Robinin kanssa.

Ei koskaan mennyt kauaa, kun joku puolituttu, enemmän tai vähemmän päissään, tuli juttelemaan Cathylle. Nytkin eräs kaupungin lahjakkaista soittajajista yksi tuli rupattelemaan. Välillä Cathystä tuntui, kuin joku olisi tuijotellut häntä. Eihän siinä mikään nero tarvinnut olla arvaamisen suhteen.

Jossain vaiheessa tarjoilija tuli kertomaan, että Cathy voisi päästä pöytään. Nopeasti Robin oli ohjaamassa emäntäänsä yhteen nurkkaan, jossa Cathyn tiedettiin viihtyvän. Hän pyysi pienet ranskalaiset ja jäi sitten tarkkailemaan salin ääniä. Muutamat moikkailivat häntä, aina mainiten nimen, jotta nainen tietäisi, että hänelle puhutaan.

Taputus ja miesten karjunta kertoi ottelun päättyneen. Tuloksesta sokea nainen ei sanoisi mitään. Sen sijaan hän otti olallaan roikkuneesta laukusta kirjan ja alkoi kuljettaa sormiaan merkkejä pitkin.

Kuullessaan Ewan naurahti ja samalla miehet ihmettelivät mitä hän naurahti.
" Miten minä möhlään tärkeissä paikassa. " Ewan sanoi.
Samantie milloin hän ei lyönnyt hän napautteli kenkiään. Kaunis ääni tuli, vaikka siinä oli selkä naputus. Viesti kertoi myös, että nainen osaisi saada miehen hymyilemään. Viestissä oli myös muutakin; Ai, että sankari nimi. Miksi muiden sankarilainen nimi ei kelvannut?

Sitten tuli uusi ottelu minkä hänkin voitti helpommin miten edellisen. Tietyllä tähtäyksellä ja voimalla pallot saatiin helposti pussiin. Kaksi häviö peräkkäin sai miehet Ewanin pois luotaansa, koska mies vei heidän kaikki rahat. Katse kääntyi katsomaan samaan paikkaan minne aijemmin. Mitä hän yleensä katsoi oli hävinnyt paikalta. Pienessä paniikissa hän katseli ympärilleen, koska ei halunnut päästää naista käsistäänsä. Pian miehen silmät löysivät minkä halusi löysyä. Yhdelle tarjoilijalle hän pyysi tilauksen. Sitten hän päätti astelle naista kophti, mutta ennen istumista Ewan kysyi koiralta lupaa istua naisen vastapuolelle istua. Hetken hän odotti koiran lupaa ennen istuuntui ja pisti olut lasin pöydälle.
" Mitä kirjaa sinä luet? " Ewan kysyi ystävällise sävyyn scotti aksentillaansa.

”Koska vain Robin oli realistinen”, Cathy naputti rytmikkään vastauksensa kysymykseen. Häntä hymyilytti ja vaikka hän tiesi otteluiden määrän ja kaiken mitä kuuntelemalla saattoi saada selville, hän oli yllättävän kiinnostunut muukalaisesta. Hän oli utelias monestakin syystä. Yksi oli Robinin käytös ja toinen mies itse.

Tarkat korvat havaitsivat vahvistettujen kenkien saapumisen pöydän luokse. Lukiessaan Cathy piti aina päätään pystyssä ja vain liu'utti sormiaan pistekirjoituksen yllä.
”Erinäisiä novelleja”, Cathy vastasi kysymykseen ja sulki kirjansa, jotta hän voisi keskittyä paikalle saapuneeseen. Scotti aksentti kuulosti muuten harvinaisen mukavalta, vaikka hieman vaikeaselkoisemmalta.

”Taisit voittaa ottelut”, Cathy puhui hieman sivuun, sillä mies oli hieman liikkunut ja naisen huomio oli kiinnittynyt vain hetkeksi muualle. Onneksi aurinkolasit usein peittivät silmien harhailevan liikkeen ja niiden ollessa täysin mustat, Cathyn silmiä hädin tuskin erotti. Eivät ne olleet rumat, mutta useita häiritsi vaeltava katse.

”Tilasitko jotain? Napostelu lautaset ovat parhaita”, Cathy jutteli ja työnsi samalla kirjan takaisin laukkuunsa ja sipaisi kasvoille hairahtaneita hiuksia hieman sivuun.

Mies nyökytteli kuulessaan vastauksen. Koiralle oli hyvin annettu nimi ja ymmärsi miten koiralle oli tullut sellainen nimi.
Ewan huomasi, kun hän oli astunut naisen pöydälle istumaan lukeminen sai häipyä. Tietenkään hän ei olisi halunnut häiriä naisen lukemisiä. Olihan itse tullut hieman röyhkeästi, vaikka oli kysynnyt lupaa koiralta istumiseen.
" No tuliko prinssi uljas pelastamaan prinsessansa lohikäärmeen kynsistä? " Ewan kysyi pienesti uteliaana.

Nähtävästi nainen ei pistänyt pahakseen, kun oli tullut istumaan siihen.
" Joo. Aika helppoa, kun pelannut pienestä asti. " Ewan sanoi.
Isä oli kapakassa joi veljensä kanssa niin hän pelaili juoppojen kanssa biljardia. Tietenkin nyt pureman aiheuttivista voimista se oli todella lasten leikkiä.
" Oletko sinä kokeillut pelaamista? " Ewan kysyi.
Toisinaan ei hän uskaltaisi pelata naisen kanssa, kun varmasti häviäisi.

" Tilasin itselleni kunnon ateria, kun on nälkä. Ehkä seuraavan kerran kokeilen napostelu laitausta. " Ewan sanoi.
Ratsastus toi nälän vatsaansa ja samoin mieleensä. Pelkkä olut ei riittänyt tällä miehelle.
" Riittääkö pelkkä napostelu ateria sinulle? " Ewan kysyi varovaisesti.

Ensimmäisen kerran pieneen hetkeen Cathy nauroi. Prinssejä hän kaikkein vähiten kaipasi sotkemaan omia kuvioitaan. Hän tiesi mitä tahtoi ja kukaan kaksilahkeinen ei kyllä niitä sotkisi. Hän ei ehkä nähnyt, mutta hän oli hemmetin kova muutenkin. Robin oli hänen prinssinsä, ei kukaan muu.
”Näytä ensin lohikäärme”, Cathy sanoi virnistäen.

Ravistaen kiharaa päätään, Cathy vastasi kysymykseen.
”Enhän minä näe palloja. Törkkisin vain ilmaa, kunnes osuisin vastustajaani ja seivästäisin tämän. On ehkä viisaampaa, että minä pysyn kaukana siitä pelistä”, nainen totesi hymyillen. Ei hän ottanut kysymystä pahakseen. Pallojen pitäisi pitää ääntää, jotta hän nyt ensinnäkin voisi pelata ja siinä mihin hän löisi, pitäisi olla jotain merkkejä. Ei, biljardia hän ei voinut pelata.

”Riittää pitkälti, en ole koskaan syönyt kamalasti. Onhan minulla kotona jääkaappi, jossa on tarvittavat ruuatkin, että ei kokkaaminen ole mikään uusi juttu”, nainen totesi ja kuuli kuinka tarjoilija tuli paikalle.
”Tässä ovat ranskalaisesi Cathy. Toin Robinin kupin samalla. Laitan sen pöydän jalkojen suojaan. Tässä on myös teidän aterianne”, tarjoilija oli joku nuori nainen, varmaan tuuraaja. Toinen kuitenkin tiesi, että sokealle piti mainita nimi, että tämä tajusi olevansa puhuttelun kohteena.
”Kiitos”, nainen totesi ja antoi normaalin tippinsä. Tarjoilijat olivat hänelle niin ihania, että hän maksoi jo siitäkin.

Se oli vaikea tapaus näyttää lohikäärmettä naiselle. Enemmän mies antoi naisen vapaasti valita eikö vai ei mielikuvitusta.
" Minä olen se lohikäärme ja osa minua odottaa ulkona. " Ewan sanoi.
Osa häntä odotti ulkona mikä tarkoitti, että hevosensa oli ulkopuolella. Siihen nainen saisi uudestaan nauraa mikä oli hyvin soinnonnullinen miehen korville.

Tällä kertaa oli hänen vuoronsa naurahtaa naisen sanomalle. Oliko nainen noin negatiivinen asialle pallojen suhteen?
" Jos osaat kellon avulla suunistaa niin osaat myös pelatakin. Minä olen sinun silmäsi. Voin opettaa sinua, koska minä olen myös pelannut silmät sokeana. " Ewan sanoi hyvän tuulisena.
" Se oli aluksi vaikeata, kun täytyi luottaa toisen silmiin. " Hän vielä lisäsi.

" Oletko hyvä kokki, että uskaltaa syödä? " Ewan uteli.
Se oli ihmeelistä, että toinen osasi tehdä ruokaa. Se oli pienesti harvinaista ainakin tälle miehen korville. Ewan kiitteli, kun ruoka tuli pöydälle ja samalla hän maksoi omansa. Ruoka tuoksui hyvältä. Omassa annoksessa oli suuri kokoinen pihvi perunoiden keralla.
" Hyvää ruoka halua Cathyh. " Ewan sanoi scottimaisesti jopa naisen nimensä.
" Sano vai minua Ewanin tai pelkä Ew. " Samalla mies esitteli itsensä.
Mureasti pihvi leikkaantui hyvällä terällä. Ennen kaikkea pihvin palanen maistui todella hyvältä suussa. Pieni nautinnon ääniä kylläkin tuli.
" Sori Robin, mutta et saa multa pihviä, kun koirille ei saa antaa maistettua pihviä. " Nautillisesti hän sanoi ja katsoi koiraa.

Pelkkä ajatus kepistä lyömistarkoituksena sai Cathyn vavahtamaan.
”Et ole selvästikkään joutunut seivästetyksi”, nainen vain tokaisi ja hymyili pienesti. Toki hän uskoi jonkun avustuksella pelaamisen sujuvan kitkatta, mutta Cathy vihasi muista riippuvaisuutta. Hän koetti aina tehdä kaiken mahdollisimman pitkälti itse. Hän oli täysin terve, eikä hänessä ollut mitään vikaa, joten hän elikin niin.

Nauraen Cathy vastasi uteluun: ”Jos siedät sellaista, että mausteet voivat mennä hieman ristiin, niin kyllä minä tietääkseni teen ihan syötävää ruokaa.” Tarjoilijan poistuttua, naiselle selvisi muukalaisen nimi, tosin mies ensin sykäytti ihanalla murteella.
”Hyvää ruokahalua Ewan”, Cathy toivotti ja nakkasi pienen ranskalaisen suuhunsa, kuinka terveellistä.
”Jos en kuule väärin, olet skotti. Hamehuuteluista arvaan, että pukeudut kilttiin, mitä muuta minun pitää tietää?” Cathy kysäisi leikkisällä äänen sävyllä ja otti hetkeksi lasit pois, sillä hänen silmäkulmaansa oli tullut roska.

Ruskeat silmät olivat tyhjät ja eivät katsoneet mihinkään. Ne näyttivät melkein piirretyiltä. Muuten Cathya ei olisi sokeaksi arvannutkaan aivan heti. Nainen kuitenkin palautti lasit nenälleen ja hymyili kauniisti.

" En, mutta en halua painostaakkaa sinua. " Ewan sanoi.
Todellakaan toista hän ei halunnut painostaa mitä toinen ei halunnut. Se olisi ainakin hauskaa opettaa toista, vaikka hän tiesi olevan huono opettaja. Ehkä oli parempi unohtettaisiin se asia ainakin niin Ewan ajatteli.
Ewan pää heilui kuulessaan naisen kysymyksen.
" Kelpaisi minulle. " Ewan sanoi rehellisesti.

" Jep. Olen skotti poikia ja käytän kilttiä. " Ewan sanoi rehellisesti.
" Mitä sinä tuolla yrität tuolla tarkoittaa, että mitä muuta sinun täytyisi tietää. Mutta miten sinä uskallat olla miehen seurassa kenellä on kiltti päällä? " Ewan kysyi.
Moni nainen kaikkoi, jos ei ollut skotti nainen kyseessä tällaista miehestä. Se oli hirveätä naisille mikä ihmetty kovasti miestä, että miehet eivät saisi todellakaan käyttää kilttiä päällä.
" Nähtävästi olette lukenut kirjoja missä sanotaan mitä sanotaa hametta mitä miehet käyttävät, jos käyttävät. " Ewan sanoi.
Samalla hän pisti suuhunsa uuden palan ja mutusteli sitä. Palat vain isonivat.

Nainen otettuaan silmälasinsa pois silmien edestä. Ewanin täytyi lopettaa syömisen hetkeksi. Sen muutaman sekunnin aikana Ewan katsoi naisen silmiä lamantuneena. Pian ne olivat silmälasian piiloissa. Meinasi tuhkehtua omaan ruokaansa, koska pureskelu oli jäänyt paikoilleen. Hetken yskän jälkeen;
" Miksi ihmeessä piilotat noin kauniit silmät aurinkolasien taakse? " Ewan kysyi ja perään tarvitsi olut huikan.

Hetken aikaa Cathy vain tuntui pohtivan, miksi hän ei kavahtanut.
”Yleensä minä tiedän jo ammatin ja kaiken muun, mutta se oli enemmänkin sellainen kysymys, johon voi vastata jos haluaa”, Cathy totesi hymyillen, sinkauttaen sitten vastauksen kiltti kysymykseen: ”Ehkä se johtuu siitä, että minä en koskaan tule näkemään miehiä hameissa ja minua ei niin kiinnosta ihmisten ulkonäkö. Ja sinun äänesi on hirvittävän mukavaa kuunneltavaa, joten se peittoaa kiltit mennen tullen”. Pienen pohdintansa päätteeksi Cathy hymyili aurinkoisesti ja siemaisi juomaansa mutustaen, hetken etsinnän jälkeen, pari ranskanperunaa.

Yllättävä kysymys oli saada Cathyn ilmeen muuttumaan, mutta hän hillitsi itsensä.
”Koska ihmisiä häiritsee se, että 'tuijotan' aina jonnekkin, kun puhun heille. Aurinkolasit helpottavat heidän oloaan”, Cathy vastasi rehellisesti olkiaan kohauttaen. Kyllä hän joskus liikkui ilman laseja, mutta ilman niitä puolituttujen oli vaikeaa tulla puhumaan. Cathy yleensä tuntui tuijottavan olan taakse tai vähän kattoa. Hän ei hallinnut täysin silmiensä liikkeitä.

Robin liikahti pöydän alla ja asettautui makaamaan vasten Cathyn säärtä. Sen lämmin keho tuntui mukavalta siinä. Rakkaus koiraa kohti tulvahti jälleen läpi hoikan kehon. Robin pysyisi hänen vierellään vaikka maailman tappiin asti.
”Onko pihvisi hyvää?”, Cathy tiedusteli, sillä ainakin se kuulosti siltä.

" Minä olen ainoastaan kuullut, että joissakin kouluissa kultuurin opetuksessa opiskellaan siinä mainitaan, jos miehillä on hame niin sitä sanotaan kiltiksi. " Ewan sanoi.
Se oli kauniisti sanottu hänen murteestaansa. Moni ei oikein pidä skottimaisesta äänestä. Nähtävästi Cahty naiselle oli mielee hänen murteensa. Hän oli otettu ja ruoan nieleminen oli hieman vaikeata. Pientä punaisuutta näky miehen poskille, mutta varmaakin nainen huomasi miehen olemuksestaan.
" Voi kiitos. Monet sanovat, että minun täytyisi oppia puhumaan paremmin englantia, vaikka osaan sitä omalla murteellani. " Ewan sanoi ja pikaisesti käänsi katsettaansa mualle.

" Vai niin, mutta minua se ei haittaa. Voisitko minun tähteni ottaa silmälaist pois silmien edestäsi? " Ewan kysyi ja kääntyi katsomaan naista.
Tietenkään hän ei halunnut, jos naisella itsellään oli epämukava ilman silmälaseja. Itse miehen mielestä naisen silmät olivat kauniit. Ehkä lian kauniit, että naisen oli sitten parempi pitää aurinkolasit päällä ja itse tukkia suunsa.
" On ja erittäin hyvääkin sellainen. Entä sinun perunasi? " Nopea ja murteelisesti hän sanoi.
Hän oli syönnyt pihvinsä yli puolet ja olutta puoliltaansa. Mies loisti iloisuutta ja turvallisuutta, vaikka hänen kasvo lukemansa oli jotain muuta.

Murteet olivat Cathyn mielestä ihania, vaikka joskus ne olivat turhankin murteellisia.
”Se on osa sinun kieltäsi. Eipä sitä voi alkaa juuri muokkaamaan”, hän totesi, kuin asia olisi maailman selvin. Vanhemmat olivat kasvattaneet tyttärensä niin, että hän kunnioittaisi aina muita ja näiden ominaisuuksia.

Olkiaan kohauttaen Cathy riisui aurinkolasit ja laski ne pöydälle. Hän sujautti kätensä laukkuun ja pienen etsinnän jälkeen hän löysi kotelonsa. Lasit sujahtivat kotelon sisälle ja kotelo kassiin. Naisen silmät katsoivat suunnilleen Evanin oikean olan yli. Siinä Cathy piti katsettaan melko levollisena.

Naurahtaen käheästi Cathy nosti ranskiksensa ja kohotti hienostuneella liikkeellä kulmaansa.
”Eipä näitä mikään voita, hyviä nämä ovat”, hän totesi syödän perunansa sitten. Salaa hän sujautti yhden Robinillekkin.

”Oletko sinä asunut kauankin Bon Tempsissä? Ainakaan kukaan ei tunnu tuntevan sinua”, nainen kysäisi ja nojasi pöytään nojaillen käteensä. Kiharat laskeutuivat olkapäiden yli huolettoman oloisesti ja teki toisella sormellaan epämääräisiä kuvioita pöytään.

" Kyllä osa vaatii sitä perus englanin englantia. " Ewan sanoi.
Se kosti miehen sydämeen kovasti miten Cahty oli sanonnut hänelle. Harvoin sai kuulla tuollaisia sanoja tässä maailmassa. Mies oli otettu ja eikä halunnut sanomisellaansa enään pilata.
Ewanin ruokailu meni kokonaan piloille, kun hänen silmänsä huomasivat naisen ottaneen aurinkolaist silmiensä edestä. Haarukka tippui miehen kädestä. Suu oli jäänyt raolleen. Mies tölläsi naisen kauniita silmiä. Ruoka ei päässyt loppua ja samoin olutkaan. Paikoilleensa mies oli jäänyt ja hengitys ei oikein kuljennut muutamaan sekuntiin. Silmät olivat lumonneeen Ewan McNellyn ja sen mies vapaasti sanoisi.

Muutamaan minuuttiin mies ei tehnyt yhtään mitään, kuin katseli naisen silmiä. Pienesti hän katseli miten naisen hiukset liikahtelivat olasta alhaaksi roikkumaan. Ennen pitkään tuli realistinen ääni hänen korvilleensa. Silloin mies huomasi, että kädessäänsä ei ollut enään haarukkaa ja ruoka oli jumittunut suuhun. Nopeasti Ewan hutaisi loput lihat suuhunsa ja mukaan loput oluen.
" En ole ole asunnut hirveän pitkään, kuin te. Eihän kuukaudessa pitäisi koko kaupungin tietää minusta vielä. Olen kyllä töissä tuola Car Bar:issa. Autojen huoltamista ja koneiden. " Ewan sanoi hieman epä kohteliaasti, kun oli ruoka suussa.
Sivuun hän pisti tarjottimensa ja lasinsa mistä tarjoilian oli helppo ottaa.

Jotenkin Cathy aisti tuijottamisen ja hän räpäyttikin pari kertaa silmiään hieman hämmentyneen oloisena, mutta ei alkanut asiaa kummastelemaan sen enempää. Kai ne olivat niin oudot, että Ewan jo katui pyyntöään, mutta ei kehdannut pyytää laittamaan laseja takaisin. Ei Cathyn mieleen tullutkaan, että mies pitäisi niitä ehkä kauniina.

”Tämä on pieni kaupunki. Minut tunnettiin viikossa, joten oletko sinä erakko?” Cathy vitsaili ja käänsi päänsä sitten kohti kovenevia ääniä. Joku oli taas erehtynyt iskemään jonkun naista ja niin edelleen. Se oli iän ikuinen kamppailu täällä. Kaikki taistelivat naisista ja niin edelleen, kuin viidakko.

Robin murisi pöydän alla ja Cathy laski kätensä sen päälle rauhoittavasti.
”vittu tuol on meetvurstiakin jo valmiina ulkona”, joku sönkötti ja yllättäen Cathy tunsi haisevan hengityksen kasvoillaan.
”Jos sä et olisi sokea, mä panisin sua. Mutta kun sä olet vammanen, niin mä en halua sekaantua”, joku selitti juopuneena ja yllättäen Cathyn ilme muuttui ystävällisestä vaaralliseen ja loukkaantuneeksi, vihaiseksi jopa.
”Vammainen vai...” nainen sähisi ja nousi seisomaan koko pituuteensa.
”Sinä sanot minua vammaiseksi sen takia, että en näe sinun rumaa naamaasi. Olen onnekkaampi kuin uskotkaan. Tosin, jos näkisin sinut nyt, se varmaan tuhoaisi silmäni kok...” Cathy tuupattiin suoraan ja kovakouraisesti penkille ja hän tunsi miten hänen säärtään potkaistiin, kovaa. Se tuntui, mutta onneksi mikään ei mennyt poikki.

" En minä ainakaan omasta mielestäni ole erakko. Käyn töissä, talleilla ja kaupassa. Eikö sinäänsä minua pitäisi nähdä? " Ewan sanoi.
Helpoiten hänet löyttää työpaikalta tai talleilta. Sielä hän näki ihmisiä joka kerta eikä milläänlailla pystyisi edes kaikkoamaan niistä.

Pian heidän pöydän ääreen tuli juopunut mies. Aluksi Ewan ei sanonnut mitään ja oli vain hiljaa. Sitten hänen hyvän mielinen ajatus oli kaikkunut vihaisemmaksi. Ewan ei voisi uskoa, että tällaista sanoja tuli juopuneesta miehistä. Itse ei pystyisi tuolla tavalla jattelemaan. Syvä mieli Ewanin ajatuksiin tuli oli se, että saisi nyt leikata miehen kurkun auki. Ennen kaikkea hän piti kurissaansa lihaksiaansa ja raivoa. Hän halusi lyödä humaltuneen miehen. Tietenkään hän ei saisi tehdä niin, koska toinen oli humaltunut alkoholista. Cahtyhn sanat olivat hyvät, mutta se ei saanut humaltuneen miehen pois heidän luotaansa.

Ewan ei voinut olla huomaamatta, kuinka miehen sanat olivat vaikkuttaneet naiseen. Miten hän voisi auttaa naista, että tulisi iloisemmaksi? Ewan täytyi käyttäytyä miten hän tunsi ja se oli miehen päälle. Tiukasti hän otti humaltuneen solmiosta kiinni ja työnsi naapurin pöydän päälle. Vihaisena hän katsoi toista. Samassa hän huomasi, kuin kaikki asikkaat ja työn tekijät katsoivat häntä. Ewan ei antanut toisten katseet häiritä häntä.
" Sinulla ei ole oikeutta puhua hänestä tuolla tavalla. Hän on kaunis mitä sinä et näe. Sinulla ei ole edes oikeutta puhua hänellä tuolla tavalla. Koska olet humala tilanteessa asia ei voi sopia herrasmiesten tavalla. Mene mualle röyhistelemään. " Ewan sanoi suhisten ja hyvin pelottavalla skotti äänensä humalaiselle miehelle.
Sanottuaan hän heitti miehen voimakkaasti lattialle. Häpeliästi hän kääntyi naisen puolelle. Ewan ei uskaltanut sanoa ääneen niin hän koputteli metallisella kengän pohjilla; " Saanko istua vielä sinun seuraasi? "

Nopeasti Cathy oli jaloillaan ja Robin hänen vierellään kyyristyneenä ja valmiina suojelemaan. He kumpikin kuulivat selkeästi miehen puheen ja se sai Cathyn yllättäen melkein punastumaan. Vaikka kehuminen lausuttiinkin sähisten, scotti aksentin kera, ei nainen olisi voinut olla punastumatta. Kun Cathy kuuli naputuksen häntä nauratti ja naputusten ohjaamana hän tarttui miehen käteen. Tosin aluksi Cathy osui rintaan, mutta hän tiesi ihmisten ruumiit ja päätteli käden sijainnin. Liikkeet olivat hallittuja ja selkeitä, määrätietoisia. Cathy ei ollut vihainen, edes juopolle. Hän oli antanut anteeksi, sillä hän ei halunnut kantaa katkeruutta ja vihaa itsellään. Ewanin nainen kiskoi takaisin pöytään ja istutti vastapäätä.

”Scotti, sinua minä en halua suututtaa ja kiitos”, Cathy totesi ja viittasi Robinin maahan, istuutuen toiselle puolelle. Koira asettui paikalleen tuhahtaen, kuin ilmoittaen mielipiteensä. Robinin mielestä juoppo olisi ansainnut selkäsaunan, kunnolla. Se kuitenkin tiesi, että Cathy oli jo paremmalla tuulella, joten ei se näkisi vaivaa.

Vaikka vammaiseksi haukkuminen oli pahinta, mitä Cathy tiesi, hän ei antanut itsensä nyt ajatella sitä. Hän koetti aina peittää sokeutensa taidoillaan ja harjoittelemalla. Hän oli tehnyt töitä ja tulisi raatamaan tavoitteidensa eteen, aina.