Kun ajalla ei ole merkitystä

Eipä hevonen juuri varoitellut, kun se alkoi jo pukitella hieman. Nostettuaan kuitenkin ensin laukan.
”Robin, hiljaa”, Cathy sanoi terävästi ja laski kätensä rauhoittavasti hevosen harjan juureen. Ewan piti luojan kiitos huolen siitä, että hän ei tipahtanut maahan. Cathy oli tosin tottunut kolhuihin ja mustelmiin, mutta eiväthän ne mukavia olleet.

Se oli myönnettävä, että Ewan osasi asiansa. Mies hallitsi pelottavankin nopeasti ratsunsa ja matka jatkui tasaisena.
”Näytänkö minä edes säikähtäneeltä? Minä olen kunnossa. Taidat olla melko suojelevaa tyyppiä. Mikäs siinä. Hyvähän minun tässä on. Harvoin minä enää pääsen hevosen selkään miehen kanssa, joka puhuu hauskasti ja jolla on kiltti”, Cathy oli rento ja käänsi päätään hieman, hymyilläkseen kunnolla.

Robin jolkotti maassa, selvästi kauempana, jottei se ärsyttäisi hevosta. Fiksu koira ja se ei halunnut enää saada käskyjä. Cathy oli siitä kiitollinen ja jatkoi kyydissä oloaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut, sillä eihän mitään ollut tapahtunut.

Hieman villisti Fracco käytäytyi edelleen. Täysin rento Fracco ei ollut. Koko hevosen vartalo oli kaaressa ja katseet olivat enemmän koirassa. Ewan sai työskennellä kunnolla, että Fraco alkaisi tottelemaan ratsastajaansa, kuin omaa päätäänsä. Valitettavasti Cahty sai kokea ja tuntea, kuinka hänen kädensä vihtasi mihen kädet naisen lantiota vasten.
" Anteeksi nyt vain, mutta yritän olla vain kohtelias. " Ewan sanoi tiukasti murteellaansa.
Kuulessaan, että hän oli suojelevatyyppiä sai pienesti Ewan sekavaiseksi. Miten nainen oli jatkanut suu loksahti auki kysyvästi. Miten hän oli mukamas kiltti? Se ihmetytti kovasti Ewania. Rehellisesti hän oli halusi olla kiltti mies ja kohdella naista miten pitäisi kohdella naisia.
" Sano vain mitä väärä olen tehnyt sinua kohtaan? " Ewan halusi tietää mitä nainen ajatteli hänestä.
Pienesti tuskallista oloa naisen hymy rentoutti, mutta omat katseensa katsoivat koiraa mikä löntysteli heidän läheisyydessä. Onneksi hänen ei pystynyt ajattelemaan, vaikka halusi ajattella juuri niitä ratsastaessa hevostaansa rauhalliseen tahtiin.

Tiukka scotti aksentti sai Cathyn terästäytymään ja vastaamaan napakasti: "Tiedän sen". Kyllä kaikki olivat kohteliaita, mutta hän oli normaali ja piti joskus turhankin herkästi ihmisiä niin, että kuvitteli näiden kohtelevan häntä erikoisesti. Sehän oli Cathyn pahin painajainen, kun hän halusi olla normaali. Normaalia hänestä ei ikinä kuitenkaan tulisi.

Hyvä kun Cathy ei alkanut nauraa, mutta hän tajusi ehkä menneensä liian pitkälle. Hän todella sukkasi ihmissuhteissa ja varsinkin alussa. Hän oli vähän hankala toisinaan. Ystävät jaksoivat häntä kuitenkin, jonkin ihme syyn takia.
”Anteeksi, Ewan. Sinä olet ollut minulle harvinaisen mukava. Enkai minä loukannut sinua?” Cathy saattoi hieman hätääntyä, sillä hän ei missään nimessä halunnut loukata mukavaa miestä. Toisella kun tuntui olevan hieman ongelmia sopeutumisenkin kanssa.

Nainen tunsi hevosen jännittyneisyyden ja arveli sen johtuvan Robinista, mutta hänen mieleensä ei mahtunut muuta kuin kasvava hätä siitä, että hän oli mennyt sanomaan liikaa. Hän oli ujo ja tyhmä, mikä yhdistelmä! Tosin ujous oli tänään jäänyt taka alalle. Varmaan siksi hän oli tehnyt jotain.

Tiukka olemus oli edelleen yllä Ewanilla. Siitä ei ollut minkälaista pakoa, kun Cahty huomasi vielä, että hän oli loukannut Ewania. Ewan ei oikein halunnut myöntää, mutta oli pakko, että nainen ihan yli otetta saisi hänestä.
" Kyllä sinä loukkasit minua. " Hän vastasi, mutta toivoi, että Cahty ei kysyisi niin tarkkaan.
Hän ei osasi vastata, mutta ajan mittaan, jos he tapaisivat niin hiljalleen Cahty ymmärtäisi miehen syyn. Nyt hän ei voinut ajatella sitä, koska hän täytyi ratsastaa kunnolla Fracolla, koska se oli niin jäykkä. Hevonen osasi painaa ohjia syvälle. Onneksi mies piteli hanskoja kädessäänsä.
" Olen pahoillani siitä, että tämä ratsastus ei ole mukava. " Hiljaa Ewan sanoi.
Koska uskoi naisen olevan niin ärtyinen hänelle, että samalla halusi loukata häntä.

Harvoin Cathy halusi vain kadota, mutta nyt oli niitä hetkiä. Hän ei todellakaan ollut halunnut loukata Ewania, kaikkea muuta. Nainen olisi tehnyt melkein mitä vain, jotta hän olisi saanut miehen normaaliksi. Nyt sokea nainen ei voinut kuin syytellä itseään. Hän oli ääliä, todellakin. Iso pala tuntui kurkussa ja hädin tuskin nainen sai sanotuksi: ”Olen pahoillani”. Cathy tarkoitti jokaista tavua ja äännettä jonka sanoi, enemmän kuin mitään muuta tällä hetkellä.

Hämillään miehen sanoista, Cathy kallisti päätään ja tuntui miettivän hetken, mitä ihmettä toinen selitti.
”Onhan tämä”, hän väitti vastaan ja silitteli hevosen karvaa varoen. Kyllä hän ratsastamisesta piti, eikä hän ollut ärtynyt, vihainen tai mitään. Vain hämillään ja pahoillaan siitä, mitä hän ikinä oli mennyt sanomaan.
”Eikö sinusta sitten? Minä ja Robin voimme kyllä kutsua taksin, jos haluat jatkaa yksin”, Cathy tarjoutui, sillä tämä oli miehen hevonen ja hän oli tässä vieraana. Jos vieras loukkasi, tämän sai käskeä pois.

" Saat anteeksi. " Ewan sanoi.
Edellisen tapahtuman hän halusi unohtaa, mutta ei pystynyt. Se oli jännittävää ja uutta miehelle. Koskaan aijemmin hän ei näin ratsastanut ja samalla pitää itsensä ja naista hevosen kyydissä. Harvoin tällaisia kokemuksi tulisi ja niistä pitää ottaa nautinnon irti. Missään mielessä hirveän kauan Ewan ei voinut olla vihainen naiselle. Varsinkin tälle naiselle ja sitä kunnollista syytä Ewan ei oikein tiennyt.

" No hyvä, että pidät. Uskoin äskeisestä tapahtumasta ei ollut mielyttävää, vaikka en suunitellut sellaiseksi. " Ewan pälpätti ja peitti murteensa alle pelonsa.
Hitaasti, mutta varmasti Ewan oli saanut Fraccon rauhalliseen käyntiin. Koiran kannatti olla edelleen varuillaansa.
" Ei teidän tarvitse mennä taxilla. Rehellisesti sanoen tämä ihan mukavaa näinkin ratsastaa. " Ewan sanoi poskipäät hieman punaisena.
Silloin hän yritti valttää naisen kauniita silmiä katsomatta. Muutenkin olla enemmän herrasmies.

Kuunnellessaan Ewania, Cathy hiljalleen rauhottui, sillä äsken hän oli ollut kuin säikähtänyt pupunen, valmiina menemään minkä käpälistään olisi päässyt. Onneksi hänen ei tarvinnut millään muotoa ottaa ja poistua. Hän sai jäädä siihen, missä ikinä olikaan.
”Hyvä, sillä minusta tämä on mukavaa. Kaipaan ratsastamista. Harrastin sitä lapsena, mutta ylpeys taisi hieman langeta tielle”, Cathy kertoi ja hymyili ajatuksilleen. Hän oli todellakin ottanut ja lähtenyt vain sen takia, että häntä ei pidetty normaalina.

Toisinaan Cathy erotti kovempia ääniä ja eläinten liikkumista. Kaikkialla oli kuitenkin rauhalliseta. Robinkin nautiskeli olostaan juostessaan emäntänsä lähettyvillä. Se oli kuin pieni pentu suuressa maailmassa.

Hetken hiljaisuus ei vaivannut naista, tästä oli mukavaa vain olla ja antaa hevosen viedä eteenpäin. Ewanin käsivarret vaistoten, tippumisenkin riski oli minimaalinen. Varmasti siksi Cathy rentoutui lopullisesti ja antoi mielensä vain olla. Hän luotti niin mieheen, kuin hevoseenkin ja Robiniin, joten hän saattoi antaa itsensä nyt näiden vietäväksi. Kyllä hän kotiin pääsisi, varmasti.

" Kiva kuulla. Ei ole vielä mahdotonta jatkamaan ratsastamista uudestaan. Olen vain enemmän kärsivällinen. " Ewan sanoi ja ehdotteli.
Ewan toivoi, että hän ei joutuisi opettamaan ratsastamista, jos nainen sellaista ehottaisi. Hän on surkea opettaja ja muutekin. Fracco alkoi tuntua todella rennolta Ewanin alla ja Cahtykin sai tuntea myöskin sen. Hevosen rentoutumisen myötä hänkin rentoutui myös. Enemmän alkoi nauttia ratsastuksesta ja ennen kaikkea seurasta. Tietenkin hän sai taistella itsensä kanssa, että ei alkanut nuuskia naisen tuoksua. Toisen kerran tapahtuman jälkeen Ewan suuttui itselleen ainoastaan hänelle oli yhden kerran lupa siihen ei toista. Ehkä hänen oli vain parasta kävellä puolet matkastaan, mutta vauhti hitaantuisi hieman. Hevosen askeleet oli suurempia eli pidempiä, kuin hänen.

//tönköistä//

Ewanin toimiminen opettajana ei edes käväissyt Cathyn mielessä, sillä hän tarvitsi normaalia enemmän ohjeita ja säyseämmän konin alleen. Hän ei selviäisi suuren hevosen kanssa, sillä niillä oli liikaa voimia panna vastaan. Fracco oli juuri sellainen hevonen, jonka selkään Cathy ei olisi noussut ilman Ewania turvanaan.

Hiljainen ja rentoutunut ilmapiiri tuntui kaikkialla ja Cathy tuudittautui tasaiseen rytmiin. Hän ummisti silmänsä ja hengähti tyytyväisen oloisena. Kuka olisi uskonut, että hän todella istuisi päivän päätteeksi hevosen selässä.

Hiljalleen liikenteen ääniä alkoi kuulua, kertoen saapumisesta keskustan lähelle.
”Eihän Fracco pelkää autoja? En halua, että se joutuu tilanteeseen, mistä se ei pidä. Se on varmasti aika voimakas ja osaa pitää päänsä, jos niin haluaa”, Cathy huolehti hevosen hyvinvoinnista, sillä se oli osoittautunut melkoisen ihanaksi tapaukseksi.

Vaikka Cathy joutuisi kävelemään, hänen asuntonsa ei olisi kaukana. Robin osaisi kyllä ohjata hänet vaikka maailman ääristä kotiin. Siitä ei ollut epäilystäkään, etteikö koira todella tekisikin jotain sellaista.

//Joskus käy niinkin//

Ewan halusi, että nainen nauttisi tästä loppu matkasta ja rentoutuisi. Vapaasti Cahty saisi nojata häneen, jos tahtosi. Ainakin Ewan nautti suunnottamasti tätsä matkasta ja harmitti, etä Fracco oli kävellyt niin nopeasti kaupunkia kohti. Kavion ääni muuttui asvaltilta kokonaan erilaiseksi. Kavion isku ääni oli suurempi ja voimmakkaampi.
Mies kääntyi katsomaan Cahtya, kun Cahty alkoi puhua.
" Ei pelkää autoja paitsi silloin, jos ei ole törpöiliä autoilijaa. Onneksi täälä päin harvoin hurjesta, kuin kotimaassani. " Ewan sanoi.
Voisihan se olla toisin, kun ei ole asunnut hirveän kauan täälä.

" Saako tämä lohikäärme saattaa sinut ovelle asti, että neitokaisen täydy kävellä pelottavilla kujilla? " Ewan kysyi.
Hän oli rohjennut kysyä ja antaa itselle kysyä sellaista. Muuten ja yleisesti mies jättäisi naisen taxsin tai linja-auto pysäkille. Kai hän halusi kysyä naiselta, että saisi nauttia Cahtystä siihen asti, kuin pystyi.

//Sun Cahty tappaa kohta Ewanin//

Pieni hetki kului, ennen kuin Cathy alkoi nauramaan. Hän oli ihan unohtanu, että ei olltukaan prinssin kanssa.
”Eikö aina sanota, että lohikäärmeet pitävät omanaan ja prinssi ratsastaa? Seuraa Robinia. Se osaa johdattaa”, nainen hymyili ja pyyhkäisi hiuksia niskaansa. Hän oli aivan kokonaan unohtanut miltä tuntui nauraa niin paljon yhden päivän aikana.

”Robin, kotiin”, Cathy sanoi ja koira lähti häntä heiluen eteenpäin. Se katsoi aina risteyksessä vasemmalle ja oikealle ja meni kadun yli, kuin malli oppilas.
”Eikä Bon tempsissä muuten ole pelottavia kujia”, Cathy totesi yllättäen ja virnisti miehelle. Cathy ei pelännyt vampyyrejäkään, sillä jos hän kuolisi jonkun ruokana olon takia, hän ei voisi siihen juuri vaikuttaa. Kotonaan nainen ei aikonut kyhjöttää.

Robin oli jäänyt istumaan pienen kerrostalon eteen ja heilutteli siinä häntäänsä. Cathyllä ei vielä ollut aavistustakaan missä hän oli, sillä hän tiesi vain hevosen liikkeen, Ewanin takanaan ja kaukaa kuuluvan auton äänen.

//Kuinkas näin xD//

" Tuollaista sanontaa minä en ole kuulluta laisinkaan " Ewan sanoi.
Se oli ihme Ewanille, että nainen suostui viemää hänet kodille asti. Eikö naista pelännyt, että ottaisi hyötyä jollakin tavalla.
" En oikein osaa sanoa onko täälää niin paljon pelottavia kujia. " Ohimennen Ewan sanoi.
Koira alkoi näyttää tietä niin Ewan ratsasti hevosellaansa perässä, mutta varovasti, että Fracco ei tallannut koiransa allensa.

Ennen pitkään he saapuivat kohteeseen. Ewan katsahti koiran suuntaan, joka istuuntui rappusissa. Se kertoi miehelle, että olivat perillä ja ei saisi enään naisen seuraa. Hän ei varmaakaan tulisi enään näkemään hyvällä säkällä.
" Taidamme olla perillä. " Ewan sanoi.
Samassa Ewan nousi hevosen selästä. Tällä kertaa hän ei pyytä hevosta mennä polvilteen, koska oli asvalttia ja se ei tehnyt hyvää hevosen jaloille.
" Nostanko sinuta alas vai haluatko tulla itse? " Mies kysyi.
Samassa hevonen hengitti syvään.

Naurahtaen pienesti Cathy valaisi Ewania: ”Siksi, että minä keksin sen juuri muistellen satuja, joissa oli prinssi ja lohikäärme ja jonkin sortin kaviollinen eläin.” Pelottavista kujista Cathy ei tiennyt mitään. Kamalilta haisevista kylläkin. Ne olivat tulleet turhankin tutuiksi ja Cathy kiersi sellaiset paikat kaukaa.

Joko hevonen liikkui nopeasti, tai Cathy oli eksyssissä pahasti, kun Ewan kertoi heidän olevan perillä. Mies laskeutui sulavasti pois hevosen ratsailta.
"Minä tulen itse, jos sopii", nainen vastasi, sillä jos hän oli päätynyt itse ylös, hän tulisi alaskin. Kaikkea muuta kuin sulavasti hän selvitti miten kannatti poistua. Cathy oli juuri liukumassa pois, kun hevonen päätti sitten hankkiutua eroon naisesta ones and for all- tyylillä.

Ei siinä mitään, että hevonen hengitti, mutta Cathy oli juuri ollut tasapainonsa kriittisemmässä kohdassa, kun tämä tärkeä toiminto oli tapahtunut. Seurauksena oli tasapainon menetys ja tipahdus maahan. Päätään nainen ei sentään kolauttanut, mutta keuhkot tyhjenivät ikävästi ja selkään sattui julmetusti. Kai hän oli päästänyt jonkin säikähtäneen äännähdyksen, mutta siitä nainen ei vannonut mitään. Hän oli vain tipahtanut pois selästä ja makasi maassa hetken kuin pohtien, mitä ihmettä oli tapahtunut, ja koettaen saada henkeään kulkemaan. Kun ilmaa virtasi, Cathy kirosi.
”Hemmeti, olisi pitänyt pitää paremmin kiinni”, nainen totesi ja nousi puoliksi istumaan, varovasti, sillä selkään sattui hirveästi.

Robin kiirehti emäntänsä luokse ja nuoli Cathyn naamaa huolissaan.
"Heihei, en kuole. Herran kerran, en minä ole posliinista", hän puuskahti koiralle ja Robin ei ollut kuulevinaankaan vaan touhotti omistajansa ympärillä huolestuneena.

Olisihan sen pitänyt tietää, että nainen oli keksinyt sellaisen sanonnan. Hän oli mennyt lankaa ja se naurahti miestä. Olisihan hänen pitänyt sanoa erilailla Cahtylle alas tulosta. Ewanin olisi pitänyt uskoa siihen, että nainen halusi tulla alas, kun halusi noustakkin.
" Luulin, että haluisit prinsessan laskeutumisen. " Ewan yritti puolustaa itseänsä.
Vapaasti Ewan antoi naisen tulla alas miten tahtoikin.

Naisen tippunen hevosen selästä säikytti kovasti miestä ja samalla huomasi, että hän ei auttanut naista. Koska hän oli unohtant sanoa, että Cahty laskeutuisi 170cm korkean hevosesta alas.
" Oletko kunnossa? " Huolestuneella äänensä sävyllä Ewan sanoi.
Hän ei voinut oikein auttaa, kun Robin oli naisen ympärillä.
" Olen pahoillani, mutta minun olisi pitänyt sanoa, että jouduit laskeutumaan 170cm korkean hevosen selästä. " Ewan sanoi säälittävän ja hyvin pahoittelevalla äänellä.
Mies säälisi itsensä ja antaisi piiskaa, kun pääsisi kotiin. Miten hän oli niin huoliton ja antoi tällaisen tapahtua. Sekaisessa mielessä Ewan ei huomannut aluksi, mutta hastoi naisen veren mikä oli kiehtova. Samassa hän puri hampaitaansa yhteen. Samassa hänen oli pakko katsoa tarkoilla silmissäänsä missä haava oli. Mies laskeutui varovasti naisen viereen. Samassa katseli pientä haavaumaa minkä näki naisen kädessä.
" Olen suunnaton pahoillani. " Ewan sanoi edelleen samasta ja tulevasta.
Hän otti käsiinsä naisen käden ja nuolaisi haavauman mikä alkoi parantua kiinni ja umpeutui. Samassa Ewan aseteli hevosen viereen, koska Robin alkaisi häätämään hänet. Toiseksi mies uskoi, että nainen halusi nousta ylös käytävältä.
" Uskon, että haluat nousta yksin ylös niin, kuin teit nousetssasi ratsaille. " Ewan sanoi.

//Autohittaus pahoittelu, jos tuli sellainen.//

Pudotuksen korkeus tuli suorastaan yllätyksenä. Ei Cathy ollut aavistanut konin olevan niin suuri, häntä pidempi.
”Se olisi voinut auttaa vähän, mutta ei sitä kaikkea voi muistaa”, Cathy hengähti tiedon saannin mahdollisuudelle. Hänen slekänsä oli kyllä uskomattoman kipeä. Hän kuuli vain kuinka mies tuli lähelle ja tunsi otteen kädessään. Ylös auttaminen kyllä kelpaisi...

Cathy oli vakuuttamassa, että hän oli ihan kunnossa, kun nainen tunsi nuolaisun.
”Mit...” Sitten Ewan oli poissa. Cathy pohti mitä ihmettä oli tapahtunut, sillä välittömästi kun miehen ote oli irronnut, nainen veti kätensä rintaansa vasten.
”Voisit palauttaa valjaat, ne ovat yhä sinulla”, Cathy totesi javääntäytyi ylös. Ääni oli kuitenkin hieman epä luuloinen, sillä Ewan oli loppujen lopuksi nuolaissut hänen veristä sormeaan. Oliko toinen vampyyri? Se kyllä selittäisi aika paljon.

Vain itsesuojelu vaisto esti kysymystä tulemasta suusta, mutta Cathy oli selvästi hieman varovaisempi tosin, sen saattoi laittaa tippumisen piikkiin. Robin käyttäytyi myös paljon suojelevammin, sillä koira oli suorastaan liimautunut Cathyyn. Se mulkoili epäluuloisesti Ewania.

Ewan tiesi, että hänen ei olisi kannattanut tehdä niin. Häntä nyt epäiltiin, että olisi vampyyri, vaikka ei ollut juuri se. Mies ajatteli enemmän sitä, että haavauma sulkeutui mitään bakteereita tai viruksia ei päässyt tekemään pahoja asioita naisen keholle. Se oli taas toinen asia huomasiko koira sen, että hänen nuolaisu nopeutti haavautumisen mitä Cahtyn haavalle tapahtui. Siitä olisi parasta olla hiljaa. Naisen noseminen ei ollut hyvän näköistä niin hän päätti auttaa välittämätä siitä, että tulisiko koira puraisemaan häntä.
" Tietenkin. " Ewan sanoi ystävällisellä äänelläänsä omalla murteellaansa.
Hän kaivoi hevoslaukusta koiran valjaat. Valjaat toinen pää osui naisen käteen. Heti perään hän liikutteli hevosta eteen päin. Hänen olisi parasta lähteä, ettei tule lisä väärin käsityksiä. Miehen katse oli hyvin huolissaan naisesta ja ennen kaikkea pahoillaan. Tätä menoa hän varmaakin tappaisi naisen hitaasti ja varmasti ja se meinasi myös tulevaisuuttakin. Hieman kauempana Ewan katseli, että nainen pääisi kotiin asti. Nyt oli vain parempi olla tässä näin, vain muutaman metrin kauempana.

Avun anto oli tervetullutta ja saadessaan valjaan pään käteensä, pyynnön jälkeen, Cathyn olo helpotti. Mitä ikinä Ewan oli, miehellä oli ollut hemmetin monta mahdollisuutta tappaa Cathy, mutta tämä ei ollut.
”Kiitos ja kiitos ratsastuksesta, vaikka alastuloni oli sulavuudessaan häikäisevä”, Cathy kiitti ja laittoi Robinin vielä hetkeksi valjaisiin. Hän ei ollut aivan varma sijainistaan, joten siksi koira oli hyvä pitää lähellä.

Samalla kun Cathy kiinnitti Robinin, Ewan ja hevonen kuuluivat liikkuvan.
”Näkemiin ja älä katko niskojasi”, Cathy totesi, hymyili vinosti ja antoi Robinille merkin liikkua. Käveleminen oli kyllä yhtä tuskaa, mutta ylpeys piti pään pystyssä ja kävelyn tasaisena. Rapussa Cathy äännähti tuskastuneesti kerran, mutta päästessään kotiin, hän ei räpsäyttänyt valoja, vaan päästi koiran valjaistaan, ripusti takkinsa ja laukkunsa paikalleen ja hoippuroi sohvalleen. Hän vannoi kuolevansa kipuun, joka selässä tuntui, mutta se rauhottuisi aikanaan. Hän vain jäi pohtimaan mihin oli tänään törmännyt.

Missään nimessä Ewan ei voisi toista murhata. Se olisi kaameinta mitä voisi tehdä elämässäänsä. Minkä ihmeen takia Ewan tappaisi niin viehettävän naisen, joka saa hänet tuntemaan pikkupojaksi.
" Ole hyvä. Toivottavasti pidit ratsastuksesta. Olen hyvin pahoillani tiputuksesta. " Ewan sanoi.
Ääni oli eksyväinen niin, kuin mielikin oli.

Kuullesaan, että hän ei niskoisi niskojaansa. Mitä se oikein yritti tarkoittaa. Pää puoli kaarella hän katsoi, kuinka Cahty asteli omalle kodilleensa. Siinä Ewan katsoi sekavissa tunteissaansa eikä liikkunut yhtään minnekkään. Kunnes Fracco tuupapsi Ewania. Mies huokaisi raskaasti. Nopeasti hän juoksi ja soitti ovi kelloa. Fracco asteli rappusten eteen ja pää kannustavasti ratsastajalleensa. Ainaostaan tukalinta oli seisoa oven takana.

Robin meni välittömästi omalle kupilleen syömään, kun se sai taakan pois. Se ei kuitenkaan ehtinyt olemaan rauhassa kauaa, sillä koputus ovella keskeytti kaiken. Cathylla meni hetki päästä ovelle keittiöstä, jonne hän oli hetken makaamisen jälkeen vääntäytynyt Oven lähellä Robin jo odotti häntä heiluen.
”Paikka”, Cathyn jämäkkä käsky kuului, ennen kuin ovi aukesi.
”Niin?” Cathy ei tiennyt oliko se valittava naapuri, joku tuntematon vai kuka. Näkeminen olisi edistänyt tietoa, mutta joskus on vain mahdotonta. Nyt hän vain kuuli kavion kopsahduksen ja arveli seisojan olevan Ewan.

Kaaduttuaan sohvalle, Cathy oli saanut hiuksensa melko tehokkaaseen epäjärjestykseen, jota edeltänyt tipahtaminenkin oli avustanut, ovella seistessään hän tiesi miten ruskeat kiharat olivat päättäneet räjähtää. Robin taas oli vapautunut ja melkein pentumainen. Se piti vieraista, aina. Kuka hyvänsä, Robin oli iloinen. Valjaat tekivät siitä kunnon opaskoiran, mutta ilman niitä, se oli vain hyvin koulutettu kaveri.

Koko talo oli kuin siivoojan unelma. Kaikki oli paikallaan ja kaikelle oli paikka. Cathy ei halunnut kotonaan joutua avuttomuuden tunteeseen. Hän oli tehnyt kodistaan paikan, jossa hän tiesi tasan tarkkaan, missä asiat olivat.

Hermostuneena scotti poika odotteli. Hän katsoi vilauksen, kuin Fracco katsoi miten miehen täytyisi katsoa. Pian mies kääntyi katsomaan ovea, kun kuului ääniä. Ovi avautui ja siinähän se Cahty seisoi. Varovasti hän nosti naisen käden ja antoi suudelman käden selkäpuolelle.
" Näkemiin ja minä en taita niskatni. " Ewan sanoi.
Suudelma kädelle oli saanut miehen enemmän himoamaan suutelemista. Lainkaan hän ei voinut estää itsensä. Miehen lämpimät huulet koskivat naisen huulia vasten. Minkäälaista vasta suudelmaa hän ei halua pakottaa. Miehen suudelma kertoi mitä hän tunsi. Suudelma loppui pahoittelevuuteen. Samassa hän laski samalla naisen käden ja astui kauemmaksi. Hän teki mitä prinssit eivät tekisi yleisesti. Pikaisesti Ewan halusi kaikkoa naisen luota, koska hänen tekonsa oli anteeksi antamatonta. Ewan ei kuitenkaan voinut unohdaa miten hedelmällinen naisen huulet maistuivat.

//Tätä varmaakin odotit//

Tuntiessaan kosketuksen kädellään, Cathy tiesi, kuka oven toisella puolella oli. Ewanin otteesta Cathy ei erehtyisi ihan ensimmäisenä. Nainen oli juuri vastaamassa, kun hän tunsi huulet omillaan. Välittömästi Cathy jäykistyi ja tuntui menettävän muutamaksi sekunniksi kaikki johtonsa.

Vaikka Cathy oli imarreltu, hän oli hieman... ei sitä osaa kuvata.
”Sinun on ehkä parempi mennä, Ewan. Me tapasimme pari tuntia sitten ja minä nautin seurastasi, mutta en vielä näinkään paljoa. Ole varovainen, näkemiin”, Cathy astui pois ovelta ja sulki sen.

Naisen sydän tykytti yhä ja hän kykeni maistamaan miehen huulet yhä omillaan. Hän ei kuitenkaan halunnut mitään yhden yön juttua. Hän tarvitsi aina niin paljon luettamusta, että se pelotti häntä itseään. Kontrolli friikki, mikä kontrolli friikki.

//Hähää, tehdäkseni näin xD //

Hänen olisi pitänyt ainaostaan jättää sudelmansa käteen, kuinka oli aloittanut naisen tapaaminen. Hän oli niin tyhmä mitä mies voisi olla tässä kohtaan olla. Ewan ei kuitenkaan hävennyt, koska hän ei saisi varmaakaan toista tilaisuutta enään tehdä. Hän ei edes viittynyt jäädä kuuntelemaan suudelmansa jälkeen naisen kaunista ääntä, kun tiesi naisen sanat täysin hyvin.
Itsekkään ei ole aijemmin tehnnyt näin, mutta hän ei todellakaan myöskään hankkimassa yhden yön suhdetta. Mitä hän teki oli anteeksi antamottomuutta, että hänellä ei ole oikeutta puhua naista tai tavata. Näin oli parempi miten nyt oli.

Päästyään hevosen selkään Ewanin oli pakko sitoa itsensä kiinni.
" Fracco mennään talleille. " Ewan sanoi väsyneellä äänellä.
Onneksi satulassa oli länen tappi mikä piti miestä pystyssä. Fracco präsiki ja alkoi laukata kaduilla. Turvallisesti niin nopeasti, kuin pääsi kotiin. Hirveän pitkä matka ei ollut. Ewan lysähtyi Fraccon boksin reunaa. Siitä hevonen ei oikein pitänyt vaan antoi pusua, että hopea osui miehen kasvoille ja samassa mies nousi ylös maasta. Hopea saa miehen liikkeelle missä tilanteessa olikaan.
" Anna anteeksi. Otetaan varusteet pois niin saat rauhassa olla. " Ewan sanoi.
Nopeasti miten voikin otti hevosen raskaat varusteet. Otettuuan Fracco meni heti juomaan vettä, kun samaan aikaan Ewan haki hevoselleensa heinä ja vähän kauraa. Oven hänen täytyi pistää, koska läheisyydessä oli tammoja. Harjattuaan ja muuten Ewan sulki itsensä talliin ja Fraccon boksiin. Väsyneenä ja omiin ajatuksiin vaipunena Ewan nukahti. Nukkuminen ei ollut helpoa, koska äskeinen tapahtuma leikitteli kovasti. Muistutti jokaisella minuutilla miten maistuva oli naisen huulet olivat. Fracco katsoi hämmestyneenä Ewania mutusten yö heiniä. Fracco oli syönnyt nopeasti ilta kauransa. Fracco sai eniten tallista ruokaa, koska tekikin eniten hommia.

//Ai tätä oot alausta asti odottanut. Mitäs nyt tapaavatko he toisensa joskus?//

//Toki he voisivat tavata ja pikku kaupunki niin... Yhteen törmäyksiä tulee väistämättä.//

// Hyvä, vaikka uskoisin, että Ewan halua pitää itsensä loittoompana. Ostoskeskukseen voit tulla kummalla haluat tulla tai ei //