Kun ajalla ei ole merkitystä

Hiljaisena ja poikamaisena Ewan odotti lupaa istua hänen kanssaan uudestaan. Hän oli varma siitä, että ei tulisi tapahtumaan, koska hän näytti vihansa. Moni nainen ei pitänyt vihaisita miehistä. Toisinaan hän ei ollut myöskään hyvä puhuja, koska oli mennyt kieli solmuun huutahdatten juoppolle miehelle.
Yllättäen ja erittäin yllättäen naisen käsi meni hänen rintakehän vasten. Silmät katsoivat naisen käden liikkumista. Saman aikaisesti miehen sydän jyskätti yhden kerran enemmän. Silmät tiirailivat miten ne lipusivat hänen käteensä. Lempeästi hän piteli naisen samentista kättä kädessään. Samalla hän seurasi kauemmaksi maassa oleva juoposta, jolla oli vaikeata nousta maasta.

Ystävällisesti hän istuuntui naisten vasta puolelle ja irrotti kädensä naisesta hieman kaipaavasti. Mitä Cahty sanoi hänelle Ewan hämmästyi, mutta alkoi hymyillä. Nähtävästi hän oli tehnyt jotenkin hyvää, että oli puuttunut asiaa ja saanut itsensä kielensä solmuun.
" Olethan kunnossa? " Ewan kysyi hiljaa.
Onneksi yleisö oli keskittynyt omiin asijoihin, kun tapahtuma oli mennyt.
" Olen pahoillani vihastui, mutta en voinnut antaa miehen puhua sinulle. Sinä olet kaunis, viettelevä ja älykäs nainen. En voisi uskoa miksi sanoa niin, koska eihän kukaa ole täydellinen. " Viimeinen virke oman murteen sekoitus ja erittäin hiljainen.
Jollakin tavalla Ewan ei osannut aloittaa puhetta uuteen. Pää alhaalla ja samoin katsekkin. Hänen oli vain pakko sanoa, koska se oli totta. Todella huonosti hän valehtelee mikä ei vielä edes mene lävitse.

Oli kai väärin nauraa, mutta Cathy ei voinut itselleen mitään. Hän nyökkäili vointi kysymykseen ja hymyili pienesti. Hän oli kerrassaan loistavassa kunnossa. Jalkaa ehkä jomottaisi vielä hyvän aikaa, mutta hän oli tottunut kolhuihin ja mustelmiin. Cathy kuitenkin vakavoitui miehen puhuessa uudelleen. Hän taisi punastuakkin hieman ja oli iloinen siitä, ettei voinut nähdä.
”Olehan hiljaa. En halua olla punainen”, hän totesi ja hymyili melkein lempeästi ja antoi Robinille ranskalaisen syöden sitten omiaan, saadakseen tekemistä.

”Kuinka kauan asuit scotlannissa ja miksi lähdit pois? Vanhempani rakastavat englantia, he käyvät siellä säännöllisesti”, Cathy muutti puheen aiheen tahallaan, jotta hän ei joutuisi hämilleen. Harvat kehuivat Cathyä mitenkään ulkonäöllisesti, sillä eihän hän nähnyt. Kyllä nainen nautti silti siitä, että häntä sanottiin kauniiksi ja vietteleväksi, se oli taivaallista.

Naisen ranskalaiset katosivat tasaiseen tahtiin lautaselta ja välillä ne päätyivät Robinille ihan huomaamatta. Koira oli kuitenkin tänään tehnyt hyvää työtä ja Cathy oli hellittely tuulella. Hänellä oli mukava olokin.

Vastausta hän ei saanut sanallisena ja naisen nauru oli vaikeata päätellä oliko Cahtyh kunnossa todellakin vai leikkisästi? Nainen sanoi hänen pitäisi olla hiljaa. Se pienesti koski miehen tunteisiin. Pian tulikin hymy, kuitenkin Ewanin kasvoilleen, kun oli saanut sanoillaansa naisen hämilleen.
" Olen pahoillani, mutta minun täytyy sanoa suoraan, koska en ole varma vaistotko minun tunne tilaani? " Ewan sanoi, mutta ei ollut itsekkään varma sanomisestaan.
Siitä Ewan oli varma, että puhuminen helpotti miestä kovasti.

Onneksi nainen vaihtoi aihetta, koska hiljaisuus olisi tappanut miehen hitaasti ja karmivasti. Hetken Ewan oli iloinen puheen aiheesta, mutta karmiva menneisyys koljotti miehen takaraivossa.
" Niin, kuin ennen vanhaa hyvän onnea etsimässä. " Ewan sanoi tasaisesti.
" Englanti ja Scotlanti oli aivan ihan erilainen paikka. Sää tekee siitä ihan toisenlaisen. " Ewan sanoi tylsityneenä.
Hän ei ollut valmis kertomaa vielä menneisyydestään ei ainakaan kapakassa. Sinäänsä hän oli tottunut ohmisten kertomaa ihania asioita englannista ja luulevat scotlanti on samanlainen, mutta ei. Scotlanti oli pohjoisemmassa enemmän avoinaisempi merta kohti. Welssi oli kaikkein ihanin paikka mitä voisikaan löyttää, mutta se ei voita milläänlailla Scotlantia.

Hellä hymy jäi Cathyn kasvoille, sillä häntä hieman suretti oma kömpelyytensä. Hän ei tosiaankaan ollut mikään miesten nielijä, kaikkea muuta.
”Usko pois, minä arvaan hyvin”, Cathy totesi hymyillen melkein silmilläänkin. Hänen oli helppoa tietää ihmisten tunnetiloja äänen eri painoista ja kokemuksen vankalla rintaäänellä. Hän myös huomasi, että Ewans ei pitänyt puheen aiheesta. Siksi Cathy ohjasi koko aiheen pois epämiellyttävistä asioista.

”Noh, minä en tiedä siitä mitään. En koskaan osallistunut niille matkoille.Olin erilaisilla leireillä. Opettelemassa matikkaa ja muuta hauskaa”, pieni sarkasmin hitunen äänessään Cathy totesi virnistäen. Hän kyllä tiesi, että sokea lapsi hankaloitti elämää, eikä ollut katkera mistään.

Hetken aikaa Cathy mietti, mistä voisi puhua, mutta päätti kysyä perusjuttuja.
”Millä sinä tulit tänne? Kuulin moottoripyörän hieman ennen ääntäsi, mutta jos puet kilttiä, saanko epäillä sitä?” Cathy tiesi, että kiltti oli ikäänkuin hame ja huhun mukaan sen alla ei ollut mitään. Cathy ei kyllä välttämättä kysyisi sitä kysymystä. Hänen siveellisyytensä estäisi moisen.

Arvaaminen ei ollit hauskaa, kun oli kyseessä tunne tilasta. Sinun piti olla varma oliko toinen iloinen vai surullinen. Enemmän ongelmia tuli, jos arvaisi väärin.
Onneksi Cahtyh oli vaihtanut aihetta, koska hän ei todellakaan tuntenut itsensä kotoisaksi omassa ruumiissaansa.
Hiljaisesti Ewan naurahteli, kun hän olisi tullut moottoripyörällä.
" Valitettavasti en tutullu moottoripyörällä. Tulin hevosellani Farccolla. Tietenkin saat vapaasti epäillä, kun pidän kilttiä ylläni. " Ewan sanoi.
Aihe alkoi tulla mielenkiintoisemmaksi miehen suhteen.

//Lyhyt//

Selvästi oli ollut oikea ratkaisu siirtää keskustelun aiheet muualle. Ainakin siltä naisesta tuntui. Vastaus kysymykseen oli kuitenkin kaikkea muuta kuin odotettavissa.

Hetken aikaa, Cathy oli sanaton. Jos hän olisi nähnyt, hän olisi tuijottanut. Nyt hänen suunsa vain loksahti auki ja nainen näytti hämmästyneeltä.
”Herran kerran, prinssi ratsulla. Olenko minä nukahtanut? Ethän sinä pelleile kustannuksellani? En tunne ketään, joka tulisi tänne hevosen kanssa parille oluelle ja mutustamaan pihviä. Oletko sinä aito?” Cathyn hämmästys näkyi selvästi ja nainen nojautui lähemmäs vaistomaisesti ja tuntui kuuntelevan harvinaisen tarkasti ulos. Kuullen hörähdyksen jostain.

”Minä en voi uskoa sinua, ennen kuin tunnen oikean hevosen. Scotti, minä usutan Robinin kimppuusi jos huiaat”, Cathy ei kyllä tekisi sitä, mutta hän olisi hiton ärtynyt. Hän ei pitänyt huijatuksi tulemisesta. Se oli vain jotain, mitä nainen vihasi. Tunne, kun tiedät, että sinua on jekutettu on kamala.

//EI se haittaa n.n//

Mielenkiintoisena Ewan katsoi, kuin naisen leuka loksahti auki. Se oli mukavaa katsottavaa. Nopeasti mies sai kuulla sanat mitkä lentelivät naiselta. Nauramatta ei voinut olla.
" Kyllä vain. Pitkä unelmani on totta ja pystyin vihdoinkin ostaa itselleni hevosen. Sinäänsä olet nukahtanut, koska sanoin osan lohikäärmeestäni odottaa ulkona. Olen minä aito, mutta miksi ihmeessä en tulisi hevosellani kapakkaa? Käytiihän parisen sataa sitten. " Ewan sanoi.
Varovasti hän koski naisen käteen, koska kertoi sillä, että oli aito ja tässä.

" Minä lupaan, että en huijaa sinua. " Ewan sanoi.
Se oli todella mukavaa katsottavaa, kun nainen oli niin hämillään. Mutta hän ei kuitenkaan ollut mikään prinssi vaan peto. Pieni veikeä hymy tuli miehen ajatuksiin, mutta olisikohan se lian aikaista?
" Voin näyttää sinulle ystäväni niin sinun ei tarvitse usuttaa sinun ystävääsi minun päälleni. Kelpo kauppat. " Ewan sanoi.
Hän nousi penkistä ja asteli naisen vierelle. Nainen sai vapaasti seuraa perässä tai tarttua hänen käsivaresta. Onneksi hänelle ei ehditty tuomaa oluttaansa. Hitaasti Ewan huomasi, että jos nainen puhui tuollasta ja eikä tahtoisi Fraccoa niin hän seisoi nyt ihan tyhmänä naisen vieressä.

Tointuen nopeasti kosketuksen avulla, Cathy oli valmiina varmistamaan kaiken.
”Olen kirjanpitäjä, minä lasken jokaisen luvun kahdesti, kolmesti ja jos tarve vaatii uudelleen ja uudelleen”, nainen totesi. Kuullessaan Ewanin olevan vierellään hän nappasi laukkunsa, pujottautui pitkään takkiinsa, otti Robinin valjaista kiinni ja pujottautui miehen käsipuoleen. Hän näytti melkein normaalilta naiselta.
”Sokeilla oma reviiri on suunnilleen kaksi milliä”, hän totesi leppoisasti ja antoi Robinille merkin seurata. Tällä kertaa koira ei ohjaisi Cathyä.

Kukaan ei katsonut kahtaa kertaa pariskuntaa, joka lähtee baarista. Paikalla olevat tutut tiesivät, että Cathy piti huolen itsestään. Hän oli hemmetin kova niin halutessaan ja Robinin kanssa he olivat hyvä tiimi.
”Näytä pollesi, niin Robin ei saa uutta lelua”, hän tokaisi hymyillen ja käänsi päänsä Ewania kohti. Cathy piti eläimistä, niiden ollessa ystävällisiä. Hän oli kerran saanut boan harteilleen, eikä ollut pelännyt laisinkaan. Hän osasi luottaa asioihin, vaikka joskus olisi ollut tervettä epäillä.

Se oli mukava kuulla, kun Cahty puhui suoraa itsestäänsä, kuin ei tarvinnut kysellä.
" Toivottavasti viihdyt siinä työssä. Minusta ei olisi sellaiseen. " Ewan sanoi rehellisesti.
Kiltisti ja herras miehesti kiltti yllään Ewan odotteli naisen olevan valmis.
" Vain kaksi milliä. Ei voi pitää paikkaansa. Minulle on sanottu, että oma reviisi on niin iso minne käsi ylettyy vartalosi ympäri. " Ewan sanoi oman kertomuksen.
Ewan yllättyi, kun nainen oli pujottunut kädensä käsivarteensa. Hän oli niin varma, että saisi läksytystä, että menisi jo edellä eikä olisi niin avuton.

Varovasti, mutta varmin askelin mies johdatteli naisen ulos baarista. Minne hän oli jättänyt hevosensa oli hieman kaukana baarin ovesta. Hän uskoi, että nainen ei haluisi kävellä räpeikössä.
" Odota siinä niin haen Fraccon, että sinun ei tarvitse olla räpeikössä. " Ewan sanoi.
Hellävaroin hän irrotti naisen otteesta. Lähti astelemaan. Jonkin matkaan miehen metallisesta kengän pohjasta kuului ääniä, mutta sitten ääni vaihtui tasaiseksi miten yleensä käveltiin maassa. Hanskat hän pisti käsiinsä.
" Oliko minua jo ikävä. Uusi ystäväni haluaa tutustua sinuun. " Ewan sanoi.
Musta hevonen katsoi tylsistyneenä miestä ja näykkäsi miestä olasta. Nyt he olivat sujut ja menivät tapamaan uutta kaverusta. Ewan talutti hevosen naisen luokse. Pari miestä lähtivät sisään nopeasti nähdessään pari. Hevonen asteli suurilla kavioillaan eteen päin ja see kuului pelottavasti. Haarniska rähistelivät keskenään. Cahtyn nokan eteen he pysähtyi. Itse päisesti Fracco tuuppasi samentisen turpansa naisen kasvoille.
" Tässä on Fracco. Hei! Ei noin töykeästi saa olla naisella. " Ewan sanoi.
Samassa hän ohjillaansa ohjaili Fraccoa, että ei olisi niin töykeä ja pistää turpansa heti naisen naamalle. Toiseksi Ewan ei tiennyt miten nainen reagoisi äskeiselle.

Naurahtaen väitteelle siitä, että reviiri olisi niinkin iso, Cathy jopa rentoutui kävellessään. Hän oli tottunut epävarmoihin taluttajiin.
”Scotti, usko minua. Jos pelkäisin koskemista, istuisin pyörätuoliin sidottuna avustajan ohjaillessa kaikkea”, hän vain tokaisi ja tunsi viileän ulkoilman kasvoillaan. Ulkona hänet kuitenkin jätettiin piaan seisomaan. Hän tuhahti rämpimiselle ja käski Robinin maahan, vähän kauemmas. Koira asettui kiltisti paikalleen ja jäi tarkkailemaan tilannetta.

Sokea nainen kuuli joka sanan ja piaan komea kavioiden osunta maahan sai naisen hieman jännittymään. Samettisen turvan osuessa kasvoihin, Cathy nauroi.
”Sinä osaat mennä suoraan asiaan, Fraco”, Cathy totesi ja hymyili siihen suuntaan, missä oli viimeksi Ewanin äänen kuullut. Kohottaen kätensä ja ojentaen sen hevosen haisteltavaksi.

Tuntiessaan samettiset huulet ja hengityksen kämmenellään Cathy siirsi kätensä varoen hevosen poskelle.
”Sinä siis olet se lohikäärme. Musta sellainen, etkö olekkin?” Cathy oli aina kyennyt kertomaan värejä tuntuman perusteella. Hän ei itsekkään osannut selittää miten hän sen tiesi. Se vain tuntui tietyltä tietyn värisenä. Hiustenvärinkin hän osasi kertoa melko varmasti oikein, synnyin värin.

Naisen sanat osuivat melkein kohdalleensa. Siitä syystä osittain tämä herra nautti naisen seurasta. Ikävä puoli oli se, että hän ei pysynnyt naisen perässä. Mielelläänsä hän olisi viennyt naisen hevosensa luoksi, mutta näin hän oli päättänyt.
Hevonen nuuski naisen kasvot kaulan hiuksetrintakehän. Oikeastaan koko nainen joutui nuuskittavaksi. Korvat olivat höröillä ja hörisi koiralla. Nainen oli tutkailtu niin hevonen tahtoi nuuskille koiraakin, mutta Ewan ei päästänyt.
" Juu, Fracco on musta ja sillä on hapsut jaloissa. Se kuuluu rodun ominaisuuksiin. Muun värisiä sen rotuista ei hyväksytä. Rotu on friisiläinen ja tulee Alankomaista. Hevosrotu on suuniteltu sotilaan ratsuksi ja vetämään painavia kärryjä. Sillä on nytkin panssarit päällä ja vanhan aikanen satulan minkä teetätin hänelle. Suoraan sanottuna hevonen näyttää kaikalailla keski-ajan ratsulta. " Ewan kertoi hevosestaansa.
Satulan juuressa oli miekka kotelo missä oli hopeinen miekka. Ainoastaan miekka oli hevosen turvallisuuden takia. Hevosensa Ewan pisti etulinjalle turvallisuudessa.
" Haluatko ratsastaa? " Ewan kysyi pienellä innokkuudella.

Nuuskaisut kutittivat ja Cathy vain hymyili hevoselle. Hän oli opetellut joskus luottamusta hevosten kanssa. Ne olivat ihan mukavia otuksia. Kuullessaan mitä silitteli nainen kohotti kulmaansa huvittuneen oloisena.
”Vai sinut on laitettu kunnon varustuksiin”, hän mutisi hevoselle ja helli sen päätä ja hahmotti pään muotoa hiljalleen.

Ehdotus tuli jotenkin niin nurkan takaa, että Cathy joutui hetken miettimään mitä ihmettä mies sanoi. Sitten hän koki valaistumisen ja hymyili innokkaasti.
”Tietenkin, mutta minä en ole koskaan ratsastanut millään noin komealla ja minulla ei ole aavistustakaan miten satulasi eroaa nykyaikaisesta”, nainen tunnusti. Sokeita ei päästelty ihan minne vain ja Cathya harmitti välillä se enemmän kuin mikään.

”Miten Fracco suhtautuu koiriin?” Cathy kysyi ja siirsi kalpean kätensä hevosen kaulalle ja muisteli kaikkea mitä tiesi hevosista. Se tieto oli melko vähäistä suoraan sanoen.

Tietenkin hevonen oli pistetty varusteihiin, että vampyyri ei saisi niin helposti syötyäksi hevostaansa. Nykyään ei edes sitäkään tiedä ovatko lemmikit turvassa, jos jokin saa vampyyrit tappamaan eläimiä veren takia.
" Satula ei paljoakaan eroa, mutta se on miesten satulu. On niitä naisten satuloita, mutta niillä minä en pysty laisinkaan ratsastaa. Kyllä sinäänsä voi ratsastaa naisten tyylillä, mutta se ei ole silloin niin tukeva. " Ewan sanoi.
Samalla hän pyysi hevostaansa mennä polvilteen ja Fracco meni polvilteen. Nyt naisella oli helpompi nousta hevosen selkään.
" Haluatko, että nostan sinut selkään, vai haluatko kokeilla itse? Fracco on polviltaan, että sinulla on helppo kiivetä ylös. Toiseksi en ole varma miten sinun jalkalihakset niin siksi pyysin hevosta polvistumaan. " Ewan sepitti

Cahty kysyi koiran suhteen ja herran täytyi miettiä.
" Riippuu mitä pyydät koiralta. Jos ei tee hätäisiä ja pelottavia olemuksia niin hyvin pystyy kävellä vierelläsi. " Ewan sanoi.
Hevonen oli aina saalis ja koira oli peto eläin niin piti katsoa miten tulivat toimeen keskenään.

Hiljaa Cathy kuunteli miehen jutustelua, mutta enemmänkin ääntä, kuin mitä toinen sanoi. Nainen tunsi miten hevonen vajosi polvilleen. Kovin herttaista. Harva olisi välttämättä edes muuten saanut hevosta polvilleen. Pollen piti olla melko letkeää ja sulaa vahaa miehen käsissä. Se suorastaan vei sydämmen.
”Ei tarvitse nostaa. Pääsen itsekin, ei tämä ole ensimmäinen kerta”, nainen sanoi ja kulki satulan luokse. Hän varoi tekemästä mitään äkkinäistä ja liikkui melkein rauhallisemmin kuin voisi olettaa. Hän tunnusteli sormillaan missä kaikki tarvittava oli ja melko sulavasti hän nousi hevosen selkään.

”Minä ajattelin pyytää Robinia vain seuraamaan. Eikä se olisi opaskoira, jos sillä olisi hirveä tempperamentti”, nainen totesi ja tunnusteli ympäristöään rauhallisen oloisena. Hänhän näki sormillaan, joten eipä siinä mitään kummallista ollut.
”Siitä on pitkä aika kun viimeksi ratsastin”, hän totesi ja hymyili vienosti. Hän oli käynyt jonkin aikaa eräänlaisessa ratsastuskoulussa, vammaisille. Siitähän tyttö oli nostanut metakan ja lopulta kieltäytynyt menemästä koko paikkaan. Hän ei ollut vammainen.

Nainen sanoi, ettei tarvitse nosto apua niin hän meni sivulle seisomaan. Sivusta mies katseli miten nainen nousi hevosen selkään. Nainen oli hyvin Fraccon selässä niin hevonen nousi ylös seisomaan neljälle jalalle.
" Vaikka ei olisi ensimmäinen kerta niin sanon sitten, että huomenna sinun jalkasi ovat kipeät. En pääse huomenna vetäisemään sinuan sängystä pois. " Ewan sanoi leikkisästi viimeisensä sanat.
" Voihan Robin kävellä Fraccon vieressä. " Ewan lisäsi.
" No minne mennään arvon neiti Cahty? " Ewan kysyi.
Ewan ei ollut varma haluisiko itse nainen ohjastaa vai hän, mutta hevosen vieressä hän oli. Hädässä, jos ehti niin tarttua ohjaisiin, mutta nyt ohjat olivat naisen ulottuvilla.

//Tök, tök//

Tuntiessaan, miten hevonen nousi neljälle jalalle, Cathy tunsi puristusta alavatsassaan. Se oli aina jännittävää joutua eläimen armoille.
”Minä tilaan sitten nosturin aamuksi”, Cathy totesi ja taputti kevyesti hevosen kaulaa. Kuullessaan, että Robin voisi kävellä vierellä nainen antoi koirale komennon kulkea Ewanin vierellä. Koira siirtyi paikalleen häntäänsä heiluttaen ja näyttäen suorastaan nautiskelevan olostaan.

Sokea nainen kallisti päätään, kuin pohtien minne hän haluaisi.
”Sinä ohjaat, mutta keskustasta minä ja Robin pääsemme kotiin”, hän totesi ja nakkasi pitkät kiharansa selkään ja tarttui satulan kaareen.

Musta labbis tarkasteli järjettömän kokoista otusta varovaisesti. Se ei kamalasti pitänyt siitä, että emäntä oli sen selässä. Koira kuitenkin luotti mieheen, joka tuoksui hassulta. Ei tämä antaisi emänälle sattua mitään pahaa. Niin koira ajatteli.

Ewan naurahti naisen sanontaan. Robinilla olisi huomenna paljon tekemistä, jos naisella menee jalat jumiin. Voi koira parkaa Ewan sepitti itselleensä.
" Olen pahoillani, mutta sinulla on ohjat eikä minulla. Minä vain kävelen sinun vieressäsi, mutta jos vaadit niin sitten. " Ewan sanoi.
Samassa hän otti ohjat käsiinsä. Cahty oli sanonnut, että halusi kaupunkiin. Siinä menisi ikuisuus näin astellen. Hän pääsisi omaan sänkyynsä todella myöhää ja seuraavana päivänä olisi vielä työpäivä. Niitä ennen hänen huolehtisi hevosestaansa.
" Ai, että kaupunkiin asti. Sitten meidän täytyy tehdä muutos. Jos sopiin niin minä tulisin myös ratsaille? Fracco kesttää meidän yhteistä painoa. " Ewan kysäisi, koska hän ei miellään kävele sitä matkaa.
Miehen katse kääntyi katsomaan naisia.

Taas kerran Cathy tunsi itsensä höpsöksi ja kömpelöksi. Nainen punastui hennosti , mutta illan pimeys peitti sen onneksi. Hänen pitäisi todellakin olla tarkempi.
”Mihin suuntaan liikun, jotta sinä mahdut?” Cathy kysäisi ja hymyili pienesti. Robin jaksaisi tulla vierellä ja se olisi innoissaan päästessään juoksemaan.
”Voisitko ottaa Robinilta valjaat pois ja ojentaa ne minulle. En halua raukan sotkeutuvan mihinkään”, nainen kysäisi ja ojensi kätensä, jotta hän saisi valjaat Ne mahtuisivat laukkuun kyllä.

Tarkat korvat erottivat ihmisten supatuksen. Jotkut kauhistelivat Cathyn uhkarohkeutta ja toiset pitivät häntä typeryksenä. Jos Ewans murhaisi Cathyn, nainen itkisi vasta sitten. Hän ei suostunut elämään pienenä hiirulaisena aina. Hän oli ehkä ujo, mutta se ei ollut syy jäädä syrjään.

" Sinä voit valita kaksi tapaa. Voit mennä edemmäksi niin tulen taakse tai sinä menet taemmaksi ja minä tulen eteen. " Ewan sanoi.
Viimeisessä sanomassa oli ainoastaan vaikeata kiipeäminen hevosen satulaan. Hän ei ollut niin notkea, että osaisi potkaistamatta naista, jos tehtäisiin niin. Helpoiten herralle oli tulla taakse istumaan missä Cahty oli istumassa edessä. Ewan ei ollut varma, että pitäisikö nainen siitä ajatuksesta. Cahty pyysi ottamaan koiraalta valjaat pois niin Ewan pysäytti hevosen paikoilleen. Fracco käänsi katseensa päin ratsastajaansa, että miksi ihmeessä täytyi pysähtyä. Vikkelästi ja sukkelasti Ewan otti valjaat.
" Jos ne ei mahdu laukkuusi voit käyttää satulan laukkua, että sinulla olisi käsille auttaa pitämään tasapainoa. " Ewan ehdotti.
Hän antoi valjaat, mutta ei päästänyt alkusi niistä vaan liikutti valjaita, että valjaan toinen pää osui satulalaukkuun. Sen aikana Fracco otti ison hengityksen minkä sai huomata olessaan satulassa.

Hetken aikaa Cathy mietti, mikä olisi helpointapa ja totesi sen olevan sellainen, jossa Cathy olisi edessä. Nainen liikkui sen mukaisesti halliten koo kehonsa tanssijoiden tapaan. Hän otti valjaat vastaan ja miehen neuvon avustamana, sujautti ne sitten satulalaukkuun. Hän ei ollut typerys, eikä sentään kuolemaa tavoitteleva.
”Jos annetaan niiden olla satulalaukun suojassa”, nainen totesi ja tunsi miten polle otti kunnolla ilmaa keuhkoihinsa.
”Enkai minä noin pitkästyttävä ole?” nainen kysäisi leppoisasti ja taputteli hevosta.

Hetken aikaa Cathy asettautui aloilleen ja sitten hän varmisti, että scotille oli tilaa.
”Tulehan sitten ottamaan ohjat lohikäärmeestäsi”, nainen kehoitti ja hymyili Ewanille, tuijottaen kuitenkin reippaasti sivuun.

Ewan katsoi mitä Cahty teki hevosen selässä. Nähtävästi nainen hyväksyisi, että tulisi naisen taakse. Jos naiselle tulisi niin sitten hän kylläkin astelisi matkan jaloin. Perään Fracco hörisi, kun Cahty sanoista, että olisi tylsä ja se sai miehen nauramaan. Cahtyltä tuli käsky niin Ewan valmistautui hevosen selkään nouseminen. Ewan laittoi vasemman käden satulatapin päälle ja piti samalla ohjista. Sitä ennen hän oli pujottanut ohjat takaisin kaulalle. Vasen jalka jalustimeen ja ponnahdus. Samassa Ewan jo istui satulassa. Ennen kaikkea hän istui todella lähellä naista. Ewanin kädet menivät niin, että nainen jäi istumaan niiden väliin ja tuntisi miehen käsivarensa naisen lokkaa vasten. Onneksi oli pari sentiä väliä, mutta rehellisesti mitä lähempänä nainen istuisi miestä sitä mukavampi oli istua satulassa.
" Voit pitää minusta kiinni, jos pelottaa. Sano vain milloin haluat ravia tai laukkaa. " Ewan sanoi.
Hellästi hän painoi pohkeensa hevosta vasten, mutta napakasti. Samassa hevonen aloitti kävelynsä ja häntä viuhautti. Milläänlailla Ewan ei pystynyt olla tuoksumatta naisen kaunista ja viettelevää tuoksua. Onneksi hän ei kuitenkaan alkanut pussata naisen kaulaa.

Tuntiessaan miehen nousevan, Cathy teki tilaa, mutta rentoutui kun toinen istui tukevasti satulassa. Naista ei vaivannut miehen läheisyys laisinkaan. Se oli turvallista ja nyt Cathy tiesi, että hän ei päätyisi metsään.
”Ei minua pelota”, nainen totesi ja tuntui suorastaan nauttivan koko jutusta.

Kun hevonen lähti liikkeelle, Cathy oli hihkaista riemusta. Se tuntui uskomattoman voimakkaalta liikkeltä ja niin lumoavalta. Robin jolkotti vieressä kaikessa rauhassa ja heilutti häntäänsä. Se oli suorastaan innoissaan lenkistä.

Hetken Cathy olisi voinut vannoa kuulleensa nuuhkintaa, mutta ei ollut niinkään varma, joten hän antoi asian olla.
”Jos varoitat minua ajoissa, niin voit vaihtaa vaikka kiidoksi, mutta älä rasita Robinia. Se ei ole mikään maantie kiitäjä”, Cathy sanoi ja käänsi päätään miestä kohden ja hymyili rentoutuneen oloisena. Hän liikkui hevosen myötä ja tunsi miehen vartalon välillä selkäänsä vasten, mutta kuten hän oli jo sanonut: sokean reviiri oli pari milliä.

Tilanne oli hyvin erikoista Ewanille, koska hän ei yleensä ollut tällaisessa tilanteessa. Erittäin harvoin hän ratsasti naisen kanssa samassa. Todella harvoin jokin nainen hyväksyisi hänet istumaan taakse päin. Yhden kerran Ewan suostui nuuskaisemaan naisen kaunista olemusta, mutta ei enempää, koska silloin järki ei pysyisi päässä. Rauhallisena ja rentona mies piti kättäänsä naisen lantion vieressä. Yleisesti hän pitäisi kädensä nuppinsa päällä, mutta nyt ei. Se asento olisi nyt lian omistavan haluvainen naista kohtaan ja nainen olisi hänen hellyydessäänsä.
" Nupista sinä voit pitää kiinni parhaiten. " Ewan sanoi ohimennen.

Nainen hihkan riemu sai miehen hymyilemään. Mielessäänsä hän pakotteli itsensä katsomaan eteen päin ja keskittymiseen ratsastamiseen.
" Varoitan ajoissa ja enkä rasita Robinia. Ehkä sen verran rasitan teitä, että ette pysty nousemaa huomenna sängystä. " Ewan sanoi.
Samassa Ewan alkoi lyhentämään ohjistaan ja samalla hevosen askel rytmi muuttui minkä huomasi satulan alla. Hevonen asettui ja pienesti alkoi kiihdytellä, mutta Ewan piti Fraccon käynnissä vielä.
" Pidä kiinni. " Ewan sanoi.
Pienesti hän vielä avitti naisen kädet satulan nypykkään. Hän ei halunnut, että nainen pistäisi satulan alle, koska se sattuisi, kun hevonen nostaa päätäänsä välillä. Hitaasti mies pisti hevosen siirtymää raviin. Hevosen ravi oli suuri eli sai pompuilla. Mies pysyi tiukasti satulassa kiinni. Vapaasti Ewan antoi Cahtyn tullan ravissa hänen päällekkin. Miehet kädet pitivät huolen, että Cahty ei keikahda käsien välistä. Ravi ei ollut niin kova, että koiran täytyisi juosta täydestä vaan sai ravata nopeassa tahdissa.
" Mitä pidät? Pysytkö vielä kyydissä? " Ewan sanoi.
Hän oli valmis myös siirtymään käyntiin, kun nainen tahtoisi niin.

Ohjeita noudatellen Cathy siirsi hoikat sormensa nupin ympärille. Siitä hän sai hyvän otteen ja Ewanin kädet ympärillään, cathy ei pelännyt laisinkaan tippumista. Välittömästi,kun mies kehoitti pitämään kiinni Cathy piti lujaa kiinni ja myötäii parhaansa mukaan hevosen liikkeitä. Se oli kuitenkin hankalampaa ilman jalustimia ja Cathy haki tukensa miehestä.

Robin vilisti vieressä ja haukahti muutaman kerran tasaisin väliajoin. Cathyä se rauhoitti ja koira teki haukahduksensa aina kaukana hevosesta.
”Minä pysyn kyydissä niin kauan, kun et päästä irti”, Cathy ilmoitti nauraen Hän oli sulkenut silmänsä ja nautti vain kasvoihin osuvasta tuulesta. Se oli elämää.
”Jos kuitenkin säästelet meitä Robinin kanssa,että emme ole vuoteen omina koko päivää. Minä haluan keretä kopsuttamaan kukkapenkkejä”, nainen totesi ja virnisti silmät kiinni. Kukkapenkit olivat kuitenkin sivuseikka sen vapauden kanssa.

Vapaasti Ewan antoi Cahty ottaa tukea hänestä miten ottikin. Enemmäkseen katseensa harhaili naisessa miten kauniisti ja todella hyvin nainen myötäili. Hän ei olisi uskonut, että nainen osaisi myötäillä näin hyvin. Se sai hymyn nousemaan miehen kasvoille. Enemmäkseen Ewan sai taistelle katsomaan eteen päin.
" Yritän " Ewan sanoi pirullisesti ja kiusattavasti.
Robin haukku oli ärsyttävä Fraccolle ja Ewan huomasi. Nopeasti hevonen nosti laukan ja kiihdyttävään laukkaan. Pari pukkiakin tuli koiraa kohtaa. Ewan reagoi todella nopealla temmolla ja vihaisena johtajana. Samaan aikaa hän huolehti, että Cahty ei tippuisi kyydistä. Siinä yhteydessä miehen täytyi pienesti kosketella naisen vartaloa, että ohjaisi naisen asettamaan painonsa oikein. Nopeasti hän Ewan saikin hevosen käyntiin.
" No sait pientä laukkaa, mutta loppu matka kylläkin mennään kävely vauhtia, ettei tule samanalaista kohtausta. Oletko kunnossa? " Ewan sanoi.
Hän piti toista kättä kiinni naisen vartalosta, mutta tajutessaan Ewan pisti kädensä miten pitäisikin olla.